Perinne jatkuu,liikuntanumerosta kyse

vaihtelevat opettajasta riippuen välillä 7-9! Lapsi, taidot ja asenne on sama kaikissa taideaineissa.



En usko myöskään oikeudenmukaiseen arvosteluun.

että VAADITAANKO niitä muita oppimaan paremmin matikkkaa, englantia jne? Miksi liikunnassa voi vaatia, että opi jotain. Jos ei opi, niin ei opi. Miksi se hyväksytään paremmin muissa aineissa.

Ja lapsi on käynyt monta uimakoulua jne, mutta ei opi. Ei ole liikunnalisesti lahjakas.

Vaikka olenkin kyllä samaa mieltä, että turhaa koko numeroarvostelu liikunnassa. Meillä lapsi ei osaa kunnolla uida, räpiköi muutaman metrin. Ope on vaatinut, että oppii uimaan.. Pitäisi vissiin kysyä opeta vaatiiko muita oppimaan matikkaa, englantia, ruotsia jne.

7 tuli numeroksi, kuten äidilläkin koko ala- ja yläasteen, vaikka hiihdin kevyesti 20km ja sama matka tuli usein pyöräiltyä ja yläasteiässä juostua/käveltyä,

ja kyllä varmaan kaikkien on osattava matematiikkaa saadakseen siitä kiitettävän numeron.

nelosluokalta lukion vimpalle. Pelasin lentopalloa nuorissa ja naisissa SM-tasolla.

Huonompaa naisvoimistelussa osaajaa kun mä ei mun luokalla ollut. Kompastelin hernepusseihin ja inhosin niitä vitun keiloja.

Uida osasin kunnolla oikeastaan vasta joskus kasiluokalla, uintiakin inhosin.

Cooperin testissä juoksin maajoukkuetason juoksijaystäväni peesissä 2900 metriä, mutta pesispalloon osuin ehkä yhdellä kerralla sadasta. Hiihtoa inhosin myös, välillä en vienyt edes suksia kouluun ja jouduin hiihtämään koulun remmisuksilla jotka karkasi jalasta alamäessä.

Mutta lentopallossa tosiaan olin helevetin hyvä, kannattelin koko koulun tyttöjoukkuetta ja muutenkin harjoittelin esimerkillisesti koulun liikuntatunneilla lentopalloa. Samalla tietysti lintsasin monesta muusta lajista. Mut kymppi tuli, oli ja pysyi.

Jos yhtään ollaan nenä nyrpällään liikuntatunnilla, niin 10 ei tule, eikä edes 9.



Liikunnasta pitää olla kiinnostunut ja osata lajeja ja olla innokas opettelemaan jos ei osaa.

Liikunnasta tulisi ehdottomasti antaa vain hylätty/hyväksytty. Samoin muista taideaineista.

Siksikö, ettei kenellekään tulisi paha mieli?

Joillekin se hyvä numero taideaineissa voi olla tärkeää, rakentaa itsetuntoa ja ohjata ammatinvalintaa.

Näin esim. siskollani oli. Kielissä numeroina oli 5-6 yleisimmin, mutta kuvaamataito ja käsityöt kiitettäviä. Ja noissa aineissa hän oikeasti oli hyvä ja niitä harrasti. Miksi näissä aineissa pitäisi olla hyl/hyv-skaala?

Jos yhtään ollaan nenä nyrpällään liikuntatunnilla, niin 10 ei tule, eikä edes 9. Liikunnasta pitää olla kiinnostunut ja osata lajeja ja olla innokas opettelemaan jos ei osaa.

Vaikka pitäisikin...

10 ei ole nykyaikana helppo saada olis itten mikä aine vaan kyseessä. Tulee olla todella liikunnallisesti lahjakas ja monipuolisesti useassa lajissa

Lukion eka.



Jouksin 10km alle 40 minuuttia.

Sain pronssia judon juniori SM kisoissa.

Uin joka viikko vähintään 3km.



Liikunta 7. Ope vaan ei vissiin tykännyt.



Luokkkatoverilla oli 10 vaikka oli surkea kaikessa liikuntaan liittyvässä, mutta kaksi sen isoveljeä olikin maratoonilla Suomen mestareita.

mahdoton arvioida objektiivisesti esim. kuvamaataidossa numeroilla.

"Jos ap listaa vaikka 10 lajia koululiikunnasta ja niissä lapsensa osaamisen, niin ehkä siten voit saada paremman kuvan lapsesi osaamisesta. "



En ole ap, mutta luenpa niitä lajeja, joita lapseni osaa sen verran, että uskaltaa osallistua kilpailuihin tai testeihin ja omat välineet löytyy:

Yleisurheilu (kuula, keihäs, juoksu, kävely, hypytkin menee)

Hiihto, pyöräily, luistelu, rullaluistelu

Ammunta

jääkiekko, jalkapallo, sähly.

Uinti



Tietääkseni häneltä sujuu kaikki mitä pitääkin, ja valinnaisliikunnasta on suorastaan innostunut. Telinevoimistelussa voi olla vähän "kankea".

Jospa vartalon malli vaikuttaa enemmän kuin varsinaiset taidot, sillä tämä urheilija on enemmän voimalajien harrastaja, ja sen näköinen.



Asenteessa voi olla jonkun verran vikaa, molemmin puolin, eli opettaja pudottaa oppilaan numeroa, jos ei täytä HÄNEN odotuksiaan.