Tunnetteko "kadonneita" poikia?

Sanotaan vaikka että otat ja lähdet Ameriikkaan turistiviisumilla. Saat sieltä pimeitä töitä ja jäät sinne, hävität passisi näppärästi. Et tietenkään tee mitään osoitteensiirtoa tai muuttoilmoitusta maistraattiin. Mihin rekisteriin jää tieto, että hlö ei tullutkaan 3kk päästä takaisin vaikka lupasi? Tai jos lähdetkin vaikka autolla Ruotsin läpi Keski-Eurooppaan ja jäät sinne. Kuka siitä tietää?

Eräs on mieheni ex-kaveri, joka kärsii ainakin kahdesta eri mielisairaudesta. Nämä eivät yksinään estäisi työntekoa tai opiskelua, mutta kun tuohon päälle lisätään lähes narsistinen, samalla antisosiaalinen luonne, ymmärtää miksei tämmöinen ihminen löydä töitä tai opiskelupaikkaa. Hänen mielestään vika on aina muissa. On valehdellut törkeästi ja käyttänyt lähipiiriään hyväksikin.

Ikä siinä päälle 20 vuotta.

Sanotaan vaikka että otat ja lähdet Ameriikkaan turistiviisumilla. Saat sieltä pimeitä töitä ja jäät sinne, hävität passisi näppärästi. Et tietenkään tee mitään osoitteensiirtoa tai muuttoilmoitusta maistraattiin. Mihin rekisteriin jää tieto, että hlö ei tullutkaan 3kk päästä takaisin vaikka lupasi? Tai jos lähdetkin vaikka autolla Ruotsin läpi Keski-Eurooppaan ja jäät sinne. Kuka siitä tietää?

Ja aika harva viisitoistavuotias lähtee vaan pimeisiin duuneihin Amerikkaan. Vaikka ei jäisikään merkintää, niin harva noista ulkomailla on ainakaan alaikäisinä - tuskin kaksikymppisinäkään, jos eivät kerran rahaa ole saaneet duunista, ja aika harva noin aikaansaamaton ahdistunut poika saa revittyä itsestään sen verran irti että jaksaisi innostua ulkomaille lähdöstä ja vielä lähteäkin. Jos ei siis edes lukioon/amikseen/oppisopimukseen/töihin pääse.

Suht nuoria miehiä, kolmenkympin molemmin puolin. Muuten hyvin erilaiset tarinat.



Toinen ajautui poliisin kanssa ongelmiin heti peruskoulun jälkeen. Ei lähtenyt opiskelemaan minnekään, hengasi vaan, käytti (mietoja) huumeita. Jossain vaiheessa tuli uskoon, mutta se ei jaksanut kantaa. On tehnyt hanttihommia, ei kuitenkaan mitään pysyvää. Sossun elättinä yleensä. Ei ole kiinnostunut mistään harrastuksista tms.



Toinen ei käytä päihteitä, on hyvin "siisti" ja kunnollinen noin ulkoisesti. Pitää asuntonsa tiptop kunnossa, syö terveellisesti jne. Ei vaan lähtenyt peruskoulun jälkeen mihinkään opiskelemaan vaan jäi vanhempien kotiin luuhaamaan. On sosiaalisesti miellyttävä yksittäisiä henkilöitä kohtaan, mutta paniikkihäiriöinen eikä siten voi esim. kulkea julkisella liikenteellä, olla väkijoukossa tms. On käynyt terapiassa vuosikymmeniä, siitä ei ole ollut apua. On nyt käsittääkseni sairaseläkkeellä, tai sitten vanhemmat maksavat asumiskulut. Ei tee ns. mitään, kunhan tappaa aikaa.



Usein mietityttää, mihin nämä kaksi päätyvät. Helppo tapa saada sisältöä elämään olisi perustaa perhe, mutta kuinka monelle naiselle kelpaa siipaksi mies, joka luuhaa kotona pysyvästi?

huonot kotiolot alunperin. Ajautui käyttämään kovia huumeita ja kuluttaa päivät lojumalla (narkkari) kavereiden kämpillä ja tekemällä rötöksiä. Näin muutama viikko sitten pitkästä aikaa, enkä ollut tunnistaa kun oli niin laihtunut ja pahan näköinen. Ei tule varmasti koskaan pääsemään kiinni ns. normaaliin elämään. Todella surullista mielestäni.

...oli alkuun kehitysvammadiagnoosilla ja hoidossa perheessä. Parikymppisenä käytös muuttui niin hankalaksi, että eivät jaksaneet siellä häntä enää. Meni mielisairaalaan, jonne on nyt sitten suljetulle osastolle jämähtänyt. Tainnu olla siel jo kuusi vuotta :O



Lääkäri on kuitenki poistanut kehitysvammadiagnoosin, kaveri on tavallaan älykäs. Mutta ei kuitenkaan käyttäydy ihan normisääntäjen mukaan. En tiedä miksi hänelle ei löydy muuta paikkaa kuin suljettu :/

eikä sekään materiaalisesti mikään pudonnut tai kadonnut ole.

Paljon leveämmin elää kuin oma opiskelijatyttöni, entinen luokkakaverinsa ja tietysti täysin sossun kustannuksella. Sossu maksaa kaksion keskellä kaupunkia uudessa talossa, vaatteet, puhelimen ja ihan kaiken. Ei tyyppi HALUA mitään tehdä mut ei sen TARVITSEKAAN tehdä mitään, siitä pidämme ne veronmaksajat huolen!

Peruskoulun jälkeen kävi pari päivää ammattikoulua ja jäi kotiin miettimään... Ja sitä miettimistä kesti 10 vuotta. Se päättyi omaan päähän ammuttuun luotiin. Surkea tarina. Oli vielä vanhempiensa (ihan kunnollinen koti) ainoa lapsi. Äitinsä ei ole koskaan toipunut siitä ja miettii kaikkea, etteivät hakeneet apua tarpeeksi jne.

Dyykkaavat ruoat roskiksista, asuvat usein kimpassa kavereiden kanssa, käyvät pitkillä matkoilla kun rahaa jostain savat ja tekevät siellä samaa. Nykyaikaisia vaeltajakansan jäänteitä.