"Lapseni on luokkansa paras..."
Tällaisen arvion olen lukenut nyt monesta kirjoituksesta. Ja kuulee tätä noin muutenkin.
Pakko kuitenkin ihmetellä, että mistä sen tietää? Ei kaiketi kukaan muu vanhempi tiedä toisten lasten arvosanoja?
Tietysti jos vetelee kymppejä, niin pakkohan lapsen on olla ainakin luokan parhaimmistoa. Mutta että paras?
Kommentit (63)
Luettelin että olen lukemisessa toiseksi paras ja myös matikassa. Niin olin itse arvioinut.
Keväällä koulujuhlan jäljeen istuimme vielä autossa ja isäni katseli todistustani. Muistan ikuisesti sanat: eihän tää oo niin hyvä kun olet sanonut!
Kyllä otti pienen tytön itsetuntoon.
Että luottakaa vaan niihin lasteni sanomiisiin, ei ne osaa arvioida koulumenestystään itse. Huomasin sen myöhemminkin.
Että luottakaa vaan niihin lasteni sanomiisiin, ei ne osaa arvioida koulumenestystään itse. Huomasin sen myöhemminkin.
Tällaisen arvion olen lukenut nyt monesta kirjoituksesta. Ja kuulee tätä noin muutenkin. Pakko kuitenkin ihmetellä, että mistä sen tietää? Ei kaiketi kukaan muu vanhempi tiedä toisten lasten arvosanoja? Tietysti jos vetelee kymppejä, niin pakkohan lapsen on olla ainakin luokan parhaimmistoa. Mutta että paras?
meille kerrottiin aina kokeen palautuksen yhteydessä, miten koe oli yleisesti ottaen mennyt, mikä oli koko luokan keskiarvo ja mitkä olivat parhaat arvosanat. Yleensä kerrottiin myös, kuka ne parhaat arvosanat sai.
Myös keväällä todistusten jaon yhteydessä kerrottiin aina, mitkä olivat luokan parhaat keskiarvot ja kuka ne sai.
Näin läpi koko peruskoulun, vaikka opettajatkin vaihtuivat useaan otteeseen.
niin eikö se kerro, että on luokkansa paras?
Näinkö häikäilemättömästi vanhemmat vertailevat omia ja toisten lapsia keskenään? Olette koskaan tulleet ajatelleeksi, millaisia paineita asetatte omalle lapsellenne ja minkälaisen kusipään hänestä kasvatatte asettaessanne hänet jalustalle? Omassa työssäni näen jatkuvasti "kympin tyttöjä", jotka uupuvat, masentuvat, sairastuvat anoreksiaan. Surullista.
Hänellä on hyvä todistus, ja se riittää minulle. Todistuksessa kaksi kymppiä, muutama ysi ja pari kasia ei varmaan riitä olemaan "paras", mutta en mä mitään järjestyksiä tarvitse.
Enkä tiedä lapsen luokkakavereiden koulumenestystä. Enkä kysy lapselta.
Kuopuksen luokan "heikoin" oppilas sai stipendin, koska on parantanut lukuvuoden aikana merkittävästi. Opettaja halusi palkita hänet.
niin pitäisikö tukkia korvat tai sanoa että yritä saada huonompia numeroita? Saako lasta kehua jos tämä itse, ilman kysymistä kertoo että keskiarvo oli luokan korkein vai pitäisikö olla hiljaa ettei luo paineita? Emme me ainakaan mitenkään hiosta lasta tai tenttaa että tuliko nyt paras numero tms., mutta kehumme kyllä aina kun koulussa menee hyvin.
t. itsekin entinen kympin tyttö (ja ilman burn-outeja, anoreksiaa yms)
Näinkö häikäilemättömästi vanhemmat vertailevat omia ja toisten lapsia keskenään? Olette koskaan tulleet ajatelleeksi, millaisia paineita asetatte omalle lapsellenne ja minkälaisen kusipään hänestä kasvatatte asettaessanne hänet jalustalle? Omassa työssäni näen jatkuvasti "kympin tyttöjä", jotka uupuvat, masentuvat, sairastuvat anoreksiaan. Surullista.
on eri asia kannustaa ja tukea kuin toitottaa kaikenmaailman jonnin joutavilla keskustelupalstoilla sitä, että MINUN lapseni on luokan paras!
niin pitäisikö tukkia korvat tai sanoa että yritä saada huonompia numeroita? Saako lasta kehua jos tämä itse, ilman kysymistä kertoo että keskiarvo oli luokan korkein vai pitäisikö olla hiljaa ettei luo paineita? Emme me ainakaan mitenkään hiosta lasta tai tenttaa että tuliko nyt paras numero tms., mutta kehumme kyllä aina kun koulussa menee hyvin.
t. itsekin entinen kympin tyttö (ja ilman burn-outeja, anoreksiaa yms)
Näinkö häikäilemättömästi vanhemmat vertailevat omia ja toisten lapsia keskenään? Olette koskaan tulleet ajatelleeksi, millaisia paineita asetatte omalle lapsellenne ja minkälaisen kusipään hänestä kasvatatte asettaessanne hänet jalustalle? Omassa työssäni näen jatkuvasti "kympin tyttöjä", jotka uupuvat, masentuvat, sairastuvat anoreksiaan. Surullista.
siitä luokan parhaan todistuksen stipendistä, joka ainakin meillä jaetaan.
Näinkö häikäilemättömästi vanhemmat vertailevat omia ja toisten lapsia keskenään? Olette koskaan tulleet ajatelleeksi, millaisia paineita asetatte omalle lapsellenne ja minkälaisen kusipään hänestä kasvatatte asettaessanne hänet jalustalle? Omassa työssäni näen jatkuvasti "kympin tyttöjä", jotka uupuvat, masentuvat, sairastuvat anoreksiaan. Surullista.
Täynnä katkeruutta, kateutta ja ymmärtämyyttä. Me emme aseta lapsellemme paineita koulumenestyksen suhteen. Se mitä me teemme on tuemme kaikkia hänen valintojaan ja rakastamme häntä juuri sellaisena kuin hän on. Mitä sitten jos hän on menestyy koulussa, ja jopa pitää koulunkäynnistä. EI kai se ole sinulta pois?
Ja mikäli hän joskus sairastuisi; syystä tai toisesta, toivon koko sydämestäni ettei hän joutuisi kaltaisesi ihmisen hoidettavaksi.
meille kerrottiin aina kokeen palautuksen yhteydessä, miten koe oli yleisesti ottaen mennyt, mikä oli koko luokan keskiarvo ja mitkä olivat parhaat arvosanat. Yleensä kerrottiin myös, kuka ne parhaat arvosanat sai.
Myös keväällä todistusten jaon yhteydessä kerrottiin aina, mitkä olivat luokan parhaat keskiarvot ja kuka ne sai.
Näin läpi koko peruskoulun, vaikka opettajatkin vaihtuivat useaan otteeseen.
kokeet menestysjärjestyksessä, joko parhaimmasta huonoimpaan, mutta useimmiten huonoimmasta parhaimpaan.
Mä en kyllä muista, että ketään olisi tuossa tilanteessa kiusattu, mutta eihän tuo ole millään tavalla korrektia.
Tiedän siitä että opettaja oli luokassa toodistuksia jaettaessa sanonut että luokan parhaan todistuksen saa tänä keväänä XXXX (=oli tietty minun lapseni ;). Ja yleensä kokeiden palautuksen yhteydessä opettaja on kertonut mikä oli paras arvosana kokeesta ja montako niitä oli.
Haittaako muuten joku jos olen ylpeä lapsestani ja haluan häntä julkisestikin kehua?
Tiedän siitä että opettaja oli luokassa toodistuksia jaettaessa sanonut että luokan parhaan todistuksen saa tänä keväänä XXXX (=oli tietty minun lapseni ;). Ja yleensä kokeiden palautuksen yhteydessä opettaja on kertonut mikä oli paras arvosana kokeesta ja montako niitä oli. Haittaako muuten joku jos olen ylpeä lapsestani ja haluan häntä julkisestikin kehua?
Täynnä katkeruutta, kateutta ja ymmärtämyyttä. Me emme aseta lapsellemme paineita koulumenestyksen suhteen. Se mitä me teemme on tuemme kaikkia hänen valintojaan ja rakastamme häntä juuri sellaisena kuin hän on. Mitä sitten jos hän on menestyy koulussa, ja jopa pitää koulunkäynnistä. EI kai se ole sinulta pois?Ja mikäli hän joskus sairastuisi; syystä tai toisesta, toivon koko sydämestäni ettei hän joutuisi kaltaisesi ihmisen hoidettavaksi.
t:ohis
perusteella. En pidän häntä luokkansa parhaana, vaan parhaiten motivoituneena ja luokkansa parhaimmmistoon kuuluvana.
Hän teki töitä tänä vuonna erityisen lujasti. Fiksu opettaja huomasi tämän ja palkitsi stipendillä.
Koulunkäynti oli helppoa ja kivaa. Olin tosi rentohenkinen ja olen sitä vieläkin. On aika surkuhupaisaa, että joku katkera(olisiko oma lapsi saanut paskat numerot torkkaan) repii tähän jo anoreksiat ja muut kehiin. Jotkut vaan on fiksuja ja jotkut näkee vaivan sen koulun eteen. Eipä siinä muuta ole. Hyväksykää se.
Koulunkäynti oli helppoa ja kivaa. Olin tosi rentohenkinen ja olen sitä vieläkin. On aika surkuhupaisaa, että joku katkera(olisiko oma lapsi saanut paskat numerot torkkaan) repii tähän jo anoreksiat ja muut kehiin. Jotkut vaan on fiksuja ja jotkut näkee vaivan sen koulun eteen. Eipä siinä muuta ole. Hyväksykää se.
Mihin se fiksuus sitten siis katosi?
ja tiesimme että hänen numeronsa. Lisäksi useimmat opet vielä jakoivat kympin saaneiden kokeet vikana (ja usein vielä mainitsivat että tällä kertaa kympin saivat x, y ja z), eli aika hyvin oli selvillä keille niitä tuli eniten, etenkin kun oli pieni luokka.