Vierailija

Mutta niin vain sitä nyt pohdin. Esikoisen synnytys oli helvetillinen kokemus. Synnytys kesti pitkälle toista vuorokautta ja lopulta etenikin niin vauhdilla, ettei mikään kivunlievitys enää ehtinyt. Sain todella pahat repeämät ja henkiset traumat. Synnytyssairaalassa kätilökin totesi, että tapaukseni oli hänen urallaan viiden ikävimmän joukossa. En nyt kuvaile sen tarkemmin, että mitä muuta ehti synnytyksessä tapahtua...

Tämän lisäksi esikoisemme on myös koliikkivauva, joka on nyt huutanut sen kolme kuukautta. Yötä päivää. Nyt olen saanut muutaman päivän levätä, kun mies sai vihdoin töistä vapaata. Olen ollut kaamean väsynyt ja vuotokin jatkui alapäästä 10 viikkoa synnytyksestä.

Ja tänään huomasin pohtivani, että haluaisinko silti toisen lapsen. En uskalla ottaa aihetta puheeksi mieheni kanssa, koska tiedän hänen haluavan kakkosen, mutta on sanonut nyt esikoisen myötä, että ymmärtää minua jos lapsiluku jää tähän.

En uskaltaisi toista yhtä kaameaa synnytystä ja mitä jos toinen lapsikin on yhtä vaikea kuin ensimmäinen??? Meillä on aika onnettomat turvaverkot ja olen ollut väsymyksen kanssa todella herkillä. Onko tässä mitään järkeä...?

Kommentit (20)

Nyt annat itsellesi aikaa palautua niin kauan kuin haluat. Älä ajattele toista lasta. Älä ennen kuin tunnet olevasi siihen kokonaan valmis.

Anna kulua vaikka vuosia jos haluat.

Toisen lapsen synnyttäminen on yleensä monta kertaa helpompaa.

Niin se oli minullakin vaikka en uskonutkaan kun muut niin sanoivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viestistäsi ei selviä, kuinka pitkä aika synnytyksestä on? Jos vain 3 kk, pohdinnallasi ei ole kiire.

Koska TARVITSET edelleen aikaa toipua raskaudesta ja synnytyksestä, etenkin kun on ollut noin vaikea. Naisen elimistö tarvitsee 2 vuotta siihen, että toipuu edellisestä raskaudesta (eli edellisen raskauden lopusta seuraavan alkuun). Lisäksi tarvitset aikaa, että saat levätä, jos vauvasi huutaa noin paljon. Myöhemmin tulee muita syitä valvoa lapsen takia.

Hakeudu neuvolan/ tk:n kautta psykologille traumaterapiaan vaikean synnytyksesi takia (auttoi minua). Ehkäisy kuntoon.

Nauti tästä, olemassa olevasta lapsesta.

Kakkosen tekoa ehdit miettimään paljon myöhemmin!

Pari vuotta pitäisi siis pitää taukoa? Miksi jotkut sitten ryhtyvät heti toisen tekoon? Tiedän useita perheitä, joissa lasten ikäero on vuoden verran...

Tämä on lääketieteellisesti tutkittu asia. Parithan saavat tehdä, mitä haluavat omissa perhesuunnitteluissaan.

Raskaus ja imetys ovat naisen elmistölle suuria rasituksia. Aineenvaihdunnassa tapahtuu valtavia muutoksia, "lapsi ottaa aina omansa". Imetys on erittäin kuluttavaa. Tästä helposti huomattavia merkkejä on mm. hiusten lähteminen, painon lasku, kuukautisten poissa pysyminen monilla (ei kaikilla) jne. Lapsensaanti syö mm. D-vitamiinia, kalsiumia jne.

Lisäksi synnytyselinten toipuminen vie helposti 6 kk.

Lainaus:

Pyydä sektio, jos pelkäät. Synnytyspelon takia ei kannata menettää toivetta toisesta lapsesta.






Pelko ei poistu sektiolla. Synnytys se on sekin ja siinä on omat ongelmansa.

nimim. kokemusta on

Lainaus:

Lainaus:

Pyydä sektio, jos pelkäät. Synnytyspelon takia ei kannata menettää toivetta toisesta lapsesta.

Pelko ei poistu sektiolla. Synnytys se on sekin ja siinä on omat ongelmansa. nimim. kokemusta on




Joo, niin mullakin nim. alle 1kk pelkosektiosta.

Pitkää väliä suositellaan käsittääkseni, jos edellisessä raskaudessa on ollut merkittäviä ongelmia, jotka voivat vaarantaa äitiä ja tulevaa lasta.

Minulla myös ensimmäinen synnytys oli vaikea, toinen ei niin vaikea vaikkei helppokaan. Molempien jälkeen olen sanonut, etten enää ikinä tee lapsia, mutta ei se ihan mahdoton ajatus olisi sittenkään! Jos sinulla ap on tosi isot pelot, niin saat varmaan sektion ja jos synnytys meni ihan pieleen, niin voipi olla, ettet ehkä saa valitakaan alatiesynnytystä. Siitä voi keskustella jo etukäteen, kysy neuvolasta, mikä olisi oikea taho. Olen myös sitä mieltä, että älä mieti edes asiaa ennenkuin vauvasi on kasvanut, kaikki tunteet ja muistot ovat niin tuoreita nyt. Ehkä sinun kannattaisi keskustella miehesi kanssa, ainakin peloistasi. Koska miehesi ei ole puhunut asiasta, ehkä hänelläkin on pelkoja? Joskus myös yhteiset kokemukset, vaikeatkin, voivat yhdistää lisää ja tuoda luottamusta toiseen. Jos hän on ollut mukana, niin varmasti ymmärtää pelkosi ja joskushan teidän on kuitenkin mietittävä tulevaisuuden suunnitelmia.

vielä 3 vuotta syntymänsä jälkeen. Sitten erosimme mieheni kanssa (ei tästä syystä). Parin vuoden päästä olimme tilanteessa, jossa asuimme yhdessä ja jätimme ehkäisyn pois. Pelkäsin synnytystä, mutta sain juuri oikean piikin oikeaan aikaan (spinaali 6 cm avautumisen kohdalla). Olo oli ihana ja mies halusi kutsua kätilön paikalle kun näki verta tihkuvan alapäästä puoli tuntia puudutuksen jälkeen. Sanoin, että jos haluat, niin siitä vaan.



Kätilö käski ponnistaa ja ilman tuntoa, vatsan kovettumisia seuraten, miehelle hymyillen(!) lapsi syntyi maailmaan täysin kivuttomasti.



Jollain oudolla tavalla tuo toisen lapsen syntymä pyyhki ahdistuneet muistot ensimmäisestä synnytyksestä. Olen miettinyt myös sitä, että kuinka puudutettuina naiset synnyttävät halutessaan ulkomailla yksityissairaaloissa. Ekassa synnytyksessä koin olevani kuin ketunraudoissa jalasta kiinni ja haluavani jyrsiä jalkani pois. Toisessa taas oli sama kaava siihen 5-6 cm asti, että sattuihan se, mutta kipua sieti.



En tiedä oliko sinulla jotain anatomisia ongelmia synnytyksen kanssa, esim. liian suuri lapsi suhteessa lantioon tai väärä puudutus väärään aikaan kuten minulla ensimmäisessä synnytyksessä. Tahdon vain sanoa, että en olisi ikinä uskonut niinkään helpolla pääseväni. No, lapsilla onkin sitten ikäero tasan 8 vuotta.



Ja vaikka synnytys sujui, niin itselläni raskaudet ovat olleet kauheita. Tiedättehän naisia, jotka oksentavat hillittömästi koko raskausajan... Joo, laihduin aina ja lihoin imetyksen aikana.

Suosittelen että mietit asian rauhassa. Jos oot nuori niin ehdit tekemään sen toisen lapsen vielä vaikka 10 vuoden päästä, jos vähän vanhempi niin sitten vaikka viiden vuoden päästä. Ei kannata ihan heti tehdä jos ahdistaa ja tuntuu että on ollut tosi raskasta. Ja jos turvaverkot on sulla kerta vielä huonot niin se on vaan etu että eka lapsi on jo sitten vähän isompi kun toinen syntyy. Lisäksi ajan kanssa tulee mietittyä asia sitten rauhassa ja oikein. Varmasti vuosien päästä tiedät paremmin haluatko lapsen vai et. Älä hanki sitä vaan siksi että muut vaatii

Kuulostat ihan minulta. Kun aikaa kului, unohdin toisesta lapsesta haaveilun. Ensimmäisen kanssa on aina ollut kädet täynnä. Ja ihan hyvä perhe me kolmisin olemme. Mieskin sitten jossain vaiheessa sanoi, että hyvä vain, että jäi yhteen.

Mutta se prosessi pitää käydä päässä läpi.

Lainaus:

Pari vuotta pitäisi siis pitää taukoa? Miksi jotkut sitten ryhtyvät heti toisen tekoon? Tiedän useita perheitä, joissa lasten ikäero on vuoden verran...


mutta mulla oli helppo raskaus ja synnytys, vauva oli ihan "normaali" eli koliikkia eikä muita ongelmia. Lisäksi mulla oli jo ensimmäinen lapsi (silloin 6v), joten tiesin mitä edessä jatkossa. Hoitoapua ei ollut sukulaisista /isovanhemmista, mutta osallistuva mies ja hyvä taloudellinen tilanne eli mun ei tarvinnut miettiä töihinpaluuta.

nämä kestää sen ja sen verran palautua, tottakai se on yksilöllistä riippuen naisen lähtökunnosta ja raskauden ajasta ja sitten tietysti synnytyksestä.



Henkinen palautuminen ottaa tietysti oman aikansa, ja prosessia työstät juuri nyt.



Jos päätätte yrittää toista lasta ja sellaisen alulle saatte, ota yhteyttä pelkopoliin. Sitten sellainen lohdun sana että synnytykset nopeutuvat yleensä. Ensimmäinen on raskain koska avautuminen on keholle uutta, seuraavalla kerralla se on kropalle tutumpaa ja helpompaa. Kolme päivää kestäneen käynnistyksen jälkeen (joka lopulta oli päättyä leikkaukseen) seuraava synnytys voi tapahtua parissa tunnissa.



Pelkopolilla pääset juttelemaan asioista ja kuten joku sanoikin, sektio ei poista pelkoja joten kannattaakin jutella, nauttia raskaudesta ja tutustua asialliseen tietoon synnytyksen kulusta, kuten sanoin, harvalla toinen kerta on mikään pitkäkestoinen painajainen enää.

haluaako että on yksi lapsi vai kaksi.

Jos hankitte toisen ja synnytys menee mukavasti niin kuka tietää vaikka teillä olisi kohta kolme lasta? :)



Monesti esikoisen synnytys on vaikein.

Minullakin oli 3 kätilövuoroa synnytyssalissa, liki kaikki kipulääkkeet ehdin ottaa.

Vähän leikattiin ajoissa.

Traumoja ei jäänyt, ei ole mun juttu kärsiä henkisesti kamaluuksista. Ajattelen että jos haluan toisen lapsen, on se joko kärsittävä mahdollisesti samanlailla tai jätettävä haaveeksi. Kaksi vaihtoehtoa.



Meillä on 4 lasta vaikka esikoisen syntymä oli kamalaa. Toinen oli aika paha, kolmas käynnistettynä hirvittävä ja nelonen hyvä.



Koliikki on tavallista. Samoin se että jälkivuotoa tulee 3 kuukautta.



Minusta on näin jälkikäteen ajateltuna lapsellista ajatella että ei hankkisi lasta koska synnytys sattuu, tottakai synnytys sattuu.

Mutta lapsi hankitaan silti, koska halutaan lapsi.



Voisiko mies jäädä vaikka vuorotteluvapaalle tai jotain? Kerrot sille miehellesi näistä tunteista, laittakaa vaikka paperille plussat ja miinukset, miinuksiin mietitte ratkasuja.



Koliikki loppuu aikanaan ja uhmaikä mutta tulee sitä aina jotain vääntöä lapsen kanssa. Haluaako niitä useamman lapsen kanssa vai jättää vaan yhteen? Vaan te osaatte tän päättää. Sillä ei ole mitään väliä mitä olet joskus luvannut, kyllä tunteet saa vaihtua ajanmyötä!!!

Ekan lapsen syntymä oli hirveä kokemus, kesti lähes 40 tuntia, kivunlievitystä ei voitu antaa ja luulin kuolevani siihen paikkaan. Toisen lapsen syntymä oli unelmahelppo, ei juurikaan kivulias ja niin nopea, että siitä toipuikin nopeasti.



MUTTA jos vauva on vasta 3kk, niin ap:n ei tarvitse tosiaankaan ajatella tällaisia asioita. Sinulle kestää vielä kuukausia, että elimistö on toipunut ja että saat nukkua täydet yöunet. Mieti näitä asioita sitten, kun hormonihumala on laskenut ja olet muutenkin hyvässä kunnossa.

ettei maitoallergiaa tai muuta allergiaa? Meillä vauva huusi yötä päivää ja syyksi paljasti 3kk iässä maitoallergia. Sekin paljastui vasta siksi, että lapsen iho tärähti ihan kamalaan kuntoon. Silti lapsi oli kärsinyt kamalasti ne ekat 3 kk, koska testeissä todettiin, ettei siedä tippaakaan maitoa ja nyt on muitakin ruoka-allergioita roppakaupalla.



Hakekaan neuvolan kautta apua, edes kerran-pari viikossa perhetyöntekijä hoitamaan lasta ja saisit nukkua tai levätä hetken. Jos turvaverkot ovat huonot, on ihan järkevää miettiä että a) haluaako toisen lapsen ja b) jos haluaa, niin missä vaiheessa kannattaa yrittää. Meillä on turvaverkkoja, mutta tämä lapsi on niin vaativa, ettei TODELLAKAAN tule pienellä ikäerolla sisarusta, ei missään nimessä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat