vastatkaapas rehellisesti,kenenkä perheessä ihan oikeesti joutuu nukuttaa lapset eli

Meillä poika on erittäin kovaääninen, temperamenttinen ja sinnikäs huutaja. Hänen ollessaan vauvaiässä hairahduin muutaman kerran yrittämään noudattaa jonkun vauvanhoito-oppaan ohjetta ja opettaa vauvan nukahtamaan yksin. Huh, rappaukset suurin piirtein varisivat katosta. Silloin päätin, että mieluummin nukutan lasta kuin kuuntelen sitä huutoa yhtäkään iltaa. Jos antaisin pojan huutaa, hän varmaan huutaisi kunnes menettäisi äänensä tai tajuntansa. (Sitä paitsi kerrostalossa asuttaessa saa aina pelätä, että joku yli-innokas av-mamma tekee ls.ilmoituksen jos kuulee pienen lapsen huutoa...)



Koska nukkumaanmenorutiinimme ei häiritse elämäämme, toimimme näin, kunnes poika on niin iso, että hänen kanssaan voi jo keskustella asiasta. Omassakin lapsuudessani äitini muuten muistaakseni istui iltaisin huoneessamme kunnes pikkusiskoni nukahti. Meistä tuli ihan tasapainoisia, eikä äitinikään näyttänyt kärsivän, lukiessaan siinä rauhassa kirjaa pienen yövalon ääressä.

Lapset ovat ihan omia persoonoitaan kaikki, niinkuin me aikuisetkin.

Käydään tarvittaessa huoneessa muutamia kertoja ja varsinkin isomman kohdalla nukahtaminen kesti ja huutoa riitti, mutta iltasadun jälkeen ei todellakaan jäädä sängyn viereen. Joskus katsottiin ihan kellon kanssa 5 min, jonka jälkeen käytiin uudestaan peittelemässä...

1v 9 kk --> nelivuotiaaksi. Sitten vaan lopetettiin, kun asiaa oli lobattu lapselle noin puoli vuotta.

Mietin silloin usein että ei tätä varmaan tarvitse kauaa tehdä. Kaksi vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika koko elämän ajalta.

Nyt poika on lähes 10 v. eikä edes halua että vieressä ollaan, tai että tulisi päiväunille minun viereen köllöttelemään.



Muistatteko sen vauva-ajan tuhinan kun vauva on siinä vieressä ja tuntuu lämpimältä ja levoliselta ? Se aika on siis mennyt eikä sitä saa enää takaisin.



Jokainen tekee omat nukutustapansa, kuka pakosta kuka mistäkin syystä. Jos joku tapa ei tunnu itsestä kivalta, voi alkaa ohjata haluamaansa suuntaan.

Kaikkien tavat eivät käy kaikille, ja niitä on turha yrittää tuputtaa.



Lapsista tuskin tulee erilaisia on niitä nukutettu pullolle/tissille/vieressä/yksin tai ihan miten vaan tai jotain edellisten välillä.

Kyllä se on niin, että ette te mitään " opeta" , vaan noudatatte tai korkeintaan vahvistatte teidän lapsienne taipumusta nukahtaa helpolla itsekseen. Jos teille sattuisi sellainen lapsi, jolla tätä taipumusta ei ole, niin tajuaisitte itsekin, kuinka naurettavalta tuo " opettaminen" kuullostaa.

Molemmat nukkuvat meidän huoneessa ja pienemmän sänky on meidän sängyssä kiinni. iskä nukuttaa molemmat yhtäaikaa koska se on hänen ja lasten " ihan oma juttu" . Nykyisin hän tulee huoneesta kun pienempi nukkuu ja siihen menee noin 15min. Isompi voi jäädä valvomaan mutta nukahtaa yleensä aina itsekseen.



Tämä on tärkeä hetki sekä lapsille että isälle, eikä kuulema mikään rasite!

liikkumisen lisäännyttyä mennyt aivan eri systeemiin kuin ennen. Isä nukuttaa patjoilla lattialla, saattaa kestää tunninkin, kaikkine krumeluureineen. Sieltä kuuluu milloin mitäkin, ensin vähän tuutumusaa, maitoa juodaan, rauhoitutaan, taas vähän liikutaan, päätä välillä tyynyyn, taas pieni konttauskierros, jne.jne. kunnes lopulta napsahtaa isän kainaloon nukkumaan.

Isä on parempihermoinen tähän puuhaan - ehdottomasti.

vauva 8kk nukahtaa pienen kitinän jälkeen itsekseen. Mielestäni vauvat nukhtaa helpommin itse kunnes taas nämä taaperot, jotka pomppivat sängystä edes takaisin. Toisaalta meillä vaihdettiin tava sämkyyn jo 1.5v. Jos nukkuisi vieläkin pinniksessä,voisipa olla että nukahtaisi itsekseen. Välillä nukahtaa 10 minuutissa, joskus voi kestää 1h. Eiköhän he taapero rauhaannu kun saan vauvan samaan huoneeseen :)

Ovat muuten hemmetin ylpeitä äitejä siitä, että lapset menee sänkyyn vain pienehkön muodollisen valittamisen kera. Muistan kyllä selvästi, miten 2v uhmaikäiseltä otettiin keittiössä luuloja pois. Puolessa vuodessa oppi. Nää vanhemmat on sitä mieltä, et mieluummin piiskaa ja tukkapöllyä kun nukuttaminen. Nukutus on kuulemma lällyjen pullamössövanhempien hommaa, ylenpalttista paapomista, joka pilaa lapsen.

Itse nukutin esikoisen 3-vuotiaaksi ja nyt kuopus on 1,5v ja edelleen nukutan häntäkin, ja täydellisellä onnella. Mulla ei ole niin kiire koskaan, etten omaa lastani voisi tukea asiassa joka tarvitsee tukea. Sehän on niin, että moni lapsi pelkää nukahtaa, näkee painajaisia ym. miksi, ette tue heitä? Se on niin lyhyt aika ihmisen elämässä tue aika!

Meillä 4v ja 1v10kk lapset nukahtavat itsekseen omiin sänkyihinsä ilman marinoita (yleensä). KOSKAAN ei ole väkivaltaa eikä uhkailua jouduttu käyttämään. En alennu kohtelemaan lapsiani noin nöyryyttävällä tavalla.



Luemme iltasadun olohuoneessa ja siitä hipsivät omiin sänkyihinsä. Joinakin iltoina kuopuksen saa kantaa sänkyynsä takaisin jopa 5 kertaa, mutta lopulta jää yksin nukkumaan.