vastatkaapas rehellisesti,kenenkä perheessä ihan oikeesti joutuu nukuttaa lapset eli

5kk nukahtaa yleensä tissille tai sitterissä keikuttaen. 2v. viedään lastenhuoneeseen, halit ja pusut ja nukahtaa sinne sitten yksin. (joskus heti, joskus lukee hetken kirjaa)



Esikoinen alkoi nukkumaan yksin lastenhuoneessa ollessaan 1v7kk. (eli silloin kun kuopus syntyi) Sitä ennen hän nukkui meidän makkarissa, mutta meni sielläkin yksin nukkumaan. Muistaakseni alkoi nukahtamaan yksinään reilu 1-vuotiaana.

Makoillaan vieressä, toisinaan silitellään tms. Nukahtaa yleensä nopeasti, kestää ehkä 5-30 min emmekä koe tätä " nukuttamista" mitenkään rankkana, joten näin jatketaan toistaiseksi : )

pääsääntöisesti ovat molemmat menneet aina tosi helposti nukkumaan mutta hankalia aikojakin on ollut, liittyen juuri erilaisiin kehitysvaiheisiin, kun noustiin pystyyn, kun vaihdettiin pinnasängystä lastensänkyyn ja kun ollaan kipeitä. Silloin on tarvittu vähän ylimääräistä syliä ym. mutta aika nopeasti ollaan taas päästy normaalitilaan. Nukkumaan pitää pistää siinä vaiheessa kun väsyttää vähän mutta ei liikaa, jos menee liian väsyneeksi, nukahtaminen on vaikeaa. Ja joka ilta samat rutiinit, meillä on iltalaulu sellainen. Siihen lapsi jää ja jos ei nukahda laulun aikana, tekee sen pian sen jälkeen.

Eli homma kulkee ilta illalta samanlaisena, nukuttaja vain vaihtuu. Ensin iltapuuro, sitten hyvänyön pusut toiselle vanhemmalle ja toisen kanssa iltapesulle ja sitten omaan sänkyyn. Usein nukahtaa alle 5min kunhan vanhempi seisoo sängyn vieressä ja mahdollisesti silittelee. Joskus menee puolikin tuntia (jos on hammas puhkeamassa tms. vaivaa), mutta harvemmin. Miksi nukuttaminen on pahasta????? EIkö lapsen eteen saisi nähdä " vaivaa" ? Entäpä, jos vanhempi jopa nauttii siitä rauhallisesta iltahetkestä lapsen kanssa juuri ennen nukahtamista... Minusta on ihanaa silittää lapseni hiuksia ja ja nähdä (minkä nyt hämärältä pystyy) se tyytyväinen ja levollinen ilme hänen kasvoillaan juuri ennen nukahtamista.

Isosisko oppi nukahtamaan itse reilu 2v. Jää nytkin rauhassa nukahtamaan kun nousen ylös pikkusisaruksen nukahdettua, vaikka samassa huoneessa nukkuvatkin.

eli näitä tapauksia, jossa vanhemmilta menee tunnista useampaan joka ilta pelkkään nukuttamiseen.

Minusta alle puolen tunnin nukuttamisrituaalit ovat vielä ihan normaaleja ja mukavia yhteisiä iltahetkiä. Mutta ei siinä ole mitään järkeä, että tuntitolkulla vaan nukutetaan, silloin pitää miettiä sitä, onko nukuttamisajankohta oikea, onko lapsi liian pirteä tai liian väsynyt nukahtamaan.

Jossain vaiheessa ovat alkaneet nukahtaa " itsekseen" (ja ovat itse halunneet omaan sänkyyn, sitä ennen perhepeti), mutta koskaan lapsia ei ole hyljätty tai jätetty yksin tms.



Hyvin tasapainoisia ja erittäin turvallisesti kiintyneitä lapsia sitten ovatkin.



Niin ja lapset siis 3, 4 ja 7v

jos jäi viereen ei kerta kaikkiaan nukahtanut...ei ole ongelma ollut ikinä, nykyäännkin nukahtaa sadun tms jälkeen yksin piemeässä, ei ole ikinä halunnut minkäänlaisia yövalojakaan...Tietoisesti lähdettiin sille linjalle, että joka pikku inahduksesta ei mennä,vaikka kuulolla oltiinkin, ja että viereen ei jäädä odottelemaan. Satu, hyvän yön pusut ja unille...äkkiä nukahtaa...

Kuinka paljon pieni vauvanne joutui huutamaan yksin oppiakseen nukahtamaan itse? Jos ei huutanut, en näe että olisitte opettaneet yksin nukahtamaan, vaan että lapsella on jo valmiiksi taipumus nukahtaa itsenäisesti ja helposti. On olemassa vauvoja, jotka eivät nukahda yksin sitten millään, eivätkä edes sänkyyn ilman, että huutavat yö toisensa jälkeen itsensä uneen (kokemusta on). Tällaisen muuttaminen on mielestäni opettamista (uuden taidon omaksuminen), mutta ihan vastasyntyneelle ja pienelle aika karua mielestäni, puolivuotiaasta sitten toinen juttu.



Eräs tuttu sanoi, että helpon esikoisensa kanssa hän aina katsoi muiden lapsia sillä silmällä, etteivät vanhemmat osanneet kasvattaa. Sitten sai haastavan kakkosen ja vasta ymmärsi, että lapsen persoonallisuudella on erittäin suuri vaikutus lapsen käyttäytymiseen.



En lainkaan kuitenkaan kiellä kasvatuksen vaikutusta, vaan näen sillä paljon vaikutusta. Mutta kaikki ei muutu kasvattamalla, ainakaan hetkessä.

Meillä siis helppo tapaus eli aina jäänyt itse nukkumaan. En hetkeäkään ajattele opettaneeni häntä siihen, kun alusta alkaen on rauhallisesti (lähes aina) jäänyt nukkumaan. Mietin juuri, että näinkö minulla olisi ollut sydäntä jättää itkevää lasta sänkyyn...

lapsi reilu 1-v. Oma äitini luki iltasadut ja pysyi lähellä vaikka oltiin jo ala-asteella ja minusta se tuntui aina mukavalle=) Haluan antaa omalle lapselleni myös mukavat illat ja nukkumaan menot muistoksi lapsuudesta.

Eli tosiasia on, että te, jotka olette " opettaneet" lapsenne alusta lähtien nukahtamaan yksin: Joko olette huudattaneet pientä vauvaa, tai teillä on lapsi, joka nukahtaa ihan luontaisesti helposti itsekseen. Ihan lastenne takia toivon, että kyseessä on vaihtoehto numero kaksi, sillä pienelle, alta 6-8 kk ikäiselle vauvalle ei todellakaan " opeteta" mitään, vaan tämä kuuluisa " opettaminen" tarkoittaa sitä, että lapsen tarpeisiin ei johdonmukaisesti kertakaikkiaan vastata, jolloin lapsi ajan kanssa väsyy edes yrittämään tuoda läheisyyden tarvettaan ja pelkoaan julki.

Vierailija:

Meillä toinen nukahtanut aina tosi helposti ja itekseen omaan sänkyyn. Toinen on sitten ihan eri maata. On nyt 2v eikä todellakaan pysy sängyssä jos ei vieressä istu sen aikaa, että nukahtaa. Eikä siinä mitään, ihan ok mulle, että siihen menee n20 minuuttia illasta.

On hyvin paljon lapsesta kiinni nukahtaako helposti ja tarvitseeko nukuttajan. Meillä ekan kanssa tuli hirveä nukuttamisrumba ja tokan kanssa päätin, että siihen en enää rupea. Toka oppikin pienestä pitäen nukahtamaa itsekseen. Kolmas ei monesta yrityksestä huolimatta koskaan ole oppinut nukahtamaan itsekseen, vaan tarvii aina jonkun lähelle. Vaikka tehtiin ihan samanlaisesti kuin tokan kanssa, vauva vai aina huusi kurkku suorana. Yleensäkin keskimmäinen viihtyy meillä muita lapsia useammin yksin leikeissään.

Kyllä kai jokainen yhtään ajatteleva ihminen tajuaa, että lapset eivät ole mitään babyborn-nukkeja, jotka kaikki toimivat samalla tavalla ja samasta napista painamalla toimivat samalla tavalla. Kyllä vauvat ovat ihan yksilöitä, omia persooniansa ihan syntymästään lähtien, toiset nukahtavat tyynesti vaikka katujyrän takapenkille itsekseen ja toiset tarvitsevat läheisyyttä ja turvaa nukahtaakseen. Uskoisin, että kyllä nämä " opettaneet" vanhemmat oikeasti tajuavat tämän ainakin jossain määrin, mutta onhan paljon hienompi esittää asia tyyliin " minun pedagogisilla taidoillani vauva OPETETTIIN heti tekemään niin." Eihän se paikkaansa pidä, ja jokainen, joka yhtään vaivautuu ajattelemaan asiaa, tajuaa kyllä tämän. 36 esittää tosi hyvän pointin, joka pitää kysyä kaikilta näiltä " opettaneilta:" Kuinka kauan huudatit vastasyntynyttä?

On hyvin paljon lapsesta kiinni nukahtaako helposti ja tarvitseeko nukuttajan. Meillä ekan kanssa tuli hirveä nukuttamisrumba ja tokan kanssa päätin, että siihen en enää rupea. Toka oppikin pienestä pitäen nukahtamaa itsekseen. Kolmas ei monesta yrityksestä huolimatta koskaan ole oppinut nukahtamaan itsekseen, vaan tarvii aina jonkun lähelle. Vaikka tehtiin ihan samanlaisesti kuin tokan kanssa, vauva vai aina huusi kurkku suorana. Yleensäkin keskimmäinen viihtyy meillä muita lapsia useammin yksin leikeissään.

että heidät viedään sänkyyn, toivotetaan hyvät yöt ja jäävät sinne (toiseen päähän taloa) kaksin nukkumaan. Valo jää hetkeksi palamaan. Nukahtavat nopeasti. On kieltämättä helpottanut valtavasti meidän vanhempien hommia, kun ei tarvitse enää nukuttamaan jäädä.

emäntä taistelee n. tunnin pojun 2v kans ja mulle riittää kun sanon et nyt nukutaan.

totuttanut nukkumaan itsekseen? Siis huudattamallako? Vai kuinka? Onko siihen oieasti joku niksi? Kerro toki.

pystyykö opettaa nukahtamaan itse.Meidän isompi oli helppo opetettava ja nukahti omaan sänkyynsä itse n 8kk iästä alkaen,pienempi on vaikea tapaus kun mikään ei tehoa.Pakko nukuttaa ei pidä koko taloa hereillä,aikaa menee n 10-20 min.

mutta haluan mennä häntä nukuttamaan! Lueskelemme kirjoja ennen nukkumista ja juttelemme päivän tapahtumista. Paijailemme, suukottelemme ja on niin kiva kun lapsi kainalossa köllöttelee. Nukuttaminen meillä yhteinen hellimis ja yhdessä olo hetki enkä aio käytäntöä muuttaa pitkiin aikoihin. Itse ole töissä ja lapsi hoidossa päivät ja siksikin minusta aivan ihanaa olla ilta lähekkäin

Pph sanoi, ettei ole ongelma. No, mä siihen jatkoin, että kun monet osaa nukkua itsekseen tuossa iässä. Pph lohdutti, ettei 20 vuoden työuralla ole hoitanut yhtään noin pientä, joka ei tarvisi nukuttamista. Sanoi, että vielä 3-vuotiaitakin saa nukuttaa välillä.



Tämä ei tarkoita, ettei joku osaisi, mutta pääasiassa pienimmät tarvii apua nukuttamiseen.