JOULUTONTUT 2011 Kesäkuussa
Kommentit (81)
Aika sanattomaksi vetää teidän kohtalo. Yksityislääkäriltä tuntuu löytyneen kuitenkin parempi tapa asiaan suhtautumiseen. Niinkuin joku aiemmin jo totesi, hoitohenkilöstön pitäisi muistaa, että vanhemmille tilanne on ainukertainen, ja ymmärrystä tarvitaan.
ON: Ei erikoista, ehkä ensimmäisiä aavistuksia liikkeistä, mutta varmaksi ei voi kyllä vielä sanoa. Ensi torstaina edessä se sokerirasitus. Jos entiseen tapaan mennään, joku arvoista on koholla, ja saan seurailla sokereita kotona ja kontrolloida syömisiä. Olen kyllä jo nyt yrittänyt karsia herkkuja ja jakaa syömiset useaan pieneen satsiin, vaihtelevalla menestyksellä.
Viikonloppuja!
Minä synnytin molemmat pojat. Ensin olin kauhuissani vaan sitten ajattelin että mieluummin synnytän kuin että lapseni "pilkottaisiin" kohtuun. Synnytin, katsoin molemmat. Ne pienet jalat, kädet, sormet, varpaat.. ne ei ikinä unohdu.
Me haudattiin molemmat samaan hautaan, pienissä arkuissa, peräkkäin..10kk välillä. Kivessä on molempien nimet ja syntymä-ajat. Raskasta silloin vaan minulle on tärkeää että voin käydä heitä muistamassa siellä, tiedän missä he ovat. Myös lastemme kannalta on ollut tärkeää että vauvat ei vaan hävinneet jonnekkin. Onhan se raskasta käydä haudalla, vaan iso tekijä surutyön kannalta.
Voimia teille paljon :(
Omaia kuulumisia ultrasta;
Onneksi kaikki nyt vielä ainakin ok. turvotus oli 0,7mm-1,1mm. Riski oli 1:39000 eli tosi pieni. Koko vastasi viikkoja. Vilkas kaveri oli, pitkään meni jotta sai mitat otettua. Mies tuumasi että on sivuprofiili aivan kuin tyttärellämme, siis joskoon isi prinsessaa tuumailee, sanoi tytön pistäneen tilaukseen ;) aika näyttää. Keskenmenojen vuoksi minulla tulee olemaan varhaisrakenne ultra viiden viikon päästä. Ja sitten on vielä normi rakenne-ultra. Raskausmyrkytykseen kuulema saan varautua, kohtuvaltimo virtauksia kun katseli. Ja jos tyttö niin odotettavissa on, tyttöjen aikaan ollut molemmilla kerroilla.. vaan katsotaan miten käy.
Lumikukka ja pikku-tonttu 12+3
Pahoittelut Mamacitalle, ikävä oli uutisesi, suuri voimahali täältä. Törkeästi oli sinua kohdeltu, mutta onneksi yksityisellä osattiin ottaa tunteenne huomioon.
Tänne ei mitään uutta, edelleen odotellaan loppuja vastauksia perinnöllisyysklinikalta, pitäneet ensi viikolla soitella sinne päin. Maha tuntuu vain kasvavan ja paino vieläkin 2kg vähemmän kuin ensimmäisellä neuvola käynnillä, vaikkakin ruoka on alkanut maistumaan. 3 viikkoon ei ole ollut pahoinvointia, mikä on ollut ihana asia. 1,5 vko päästä seuraava neuvola ja siitä 2,5 viikkoa rakenneultraan.
Onko muut jo katselleet vaunuja? Täällä kova katselu päällä mut pitäisi malttaa syksyyn / alkutalveen.
Seuraavat 2vko meneekin lomaillessa eli toisin sanoen nukkuessa :)
-tinneri ja tyttötonttu 16+0
Suuret pahoittelut Mamacita. Oikein muuta en osaa sanoa... :( Toivottavasti sulla on sellasia läheisiä ystäviä tai perheenjäseniä,joiden kanssa voit käydä asiaa läpi (mikäli niin haluat). Voimia tulevaan!
-TÄ-
14+3
Mamacita: Mun sisko kans sai kuulla vasta jollain 20 viikolla, että odotti rakennevikaista vauvaa, joka ei kuulemma olisi selvinnyt tässä maailmassa. Oli sydänvika ja kaikkia muitakin rakennevikoja. Se oli tosi kova paikka siskolle..kamala ajatella, miksi toisia rankaistaan näin. Miksi pienet avuttomat vauvat kärsii.. :/
ON: Tänään aamulla tuntu selvästi pieni pylly tai pää masun läpi kun makoilin sängyssä. Mutta ei kummempaa liikettä, tais nukkua.. :P Pojan 2v. synttärit oli tos viime viikonloppuna. On se jännää miten nopeesti aika kuluu. Siitäkin on jo kaks vuotta kun tuo pikkuinen syntyi.
Nyt pitää lähteä saunaan. Jaksamisia kaikille!
Mamacita: Meillä löytyi myös pikkuiselta niskaturvotusta 7,8mm ja oli hieman myös vartalon ympärillä.. Tiistaina olis istukkabiobsia. Tää on niin kauheeta, vuorotellen mietin et kyl tän on pakko olla terve ja hetkessä taas muistan että ei kuitenkaan oo ja mikähän tällä on ja saanko edes lasta ollenkaan. Yrittäny olla rauhallinen ja odottaa tuloksia. Voihan niitä ihmeitäkin tapahtua, että lapsi onkin terve. Meillä riskiluku oli 1:5. Kuitenkin n. 80% mahdollisuus että on terve.. Mutta tuo turvotus vartalon ympärillä kyllä kertoo, ettei välttämättä ole..
Voimia sulle paljon ja toivotaan, että molempien vauvat olisivatkin terveitä!
Kiitos kaikille kauniista sanoista ja lohdutuksesta. Ja voi Talvimami, todella kamalaa kuulla, että teillä on samanlainen tilanne. Miten sinä olet jaksannut tämän viikonlopun? Minä todella huonosti, en pysty keskittymään mihinkään, ahdistus ja sellaiset pelottavan rauhalliset hetket vaihtelevat. Toivon niin kovin, että tapahtuisi ihme, ja turvotus olisi laskenut. Mutta sellaista ihmettä tuskin tapahtuu, en ole kyyninen, mutta realisti. Joten, toivon, että luonto nukuttaisi pienen turvallisesti masuun ja itse emme joutuisi tekemään rankkoja päätöksiä keskeyttämisestä/raskauden jatkamisesta. Talvimami, oletko käynyt parvorokkovasta-ainetestissä? Tutkimme koko torstai-perjantaiyön nettiä ja aiheesta löytyi useita tutkimuksia, jopa 2 % hydropsista (vaikea turvotus) saattaa johtua siitä, että äidillä on akuutti parvorokko päällä. Mulla on juuri nyt karmea flunssa ja on ollut nivelkipuja, mutta parvo voi olla myös oireeton. Se on meille viimeinen oljenkorsi, sillä parvorokosta johtuva turvotus on ilmeisesti ainoa turvotus, joka voi säästää vauvan vammoitta. Suuri osa menee kesken,mutta he, jotka selviävät ovat terveitä. Kysy ehdottomasti tiistaina! Oletko tulossa myös Naistenklinikalle? Me menemme sinne huomenna aamulla.
Mistä saitte ko.riskiluvun? Meille sanottiin, että tällä meidän yli 6 mm:n turvotuksella toiveet ovat pieneet, 15 % luokkaa. Hienoa, että olet saanut optimistisemman arvion,ehkä se pätee meihinkin! Jostakin kysymys-vastauspalstalta luin, että jos yli 4, mutta alle 5 niin terveen lapsen mahdollisuus on 1/3. Ilmeisesti tästä turvotuksesta on paljon erilaisia ennusteita. Toki se riippuu turvotuksen syystä, mutta toivotaan, että molemmille käy hyvin! Paljon halauksia sinulle ja koska olemme samassa tilanteessa, niin ehkä voisimme vaihtaa kuulumisia sähköpostitsekin. Suosittelen sinulle Enekelinkosketus.net-palstaa, sieltä olen itse saanut valtavasti vertaistukea. Ko. palstalle pitää rekisteröityä ja se on tarkoitettu vain ja ainostaan vastaavankaltaisessa tilanteessa oleville perheille.
Saatiin viime maanantaina tietää tästä ultrassa ja koko viikko mennyt sumussa. Kaks päivää pystyin olla loppuviikosta töistä, muuten oltiin koko viikko appivanhempien luona. kotona yksin sitä vaan itkis. oon yrittäny touhuilla koko ajan jotain mut heti jos unohtuu istumaan tms. ettei tee mitään ni miettii ja miettii ja itkuhan siinä tulee. Illalla on myös karmeeta kun hiljaisuudessa miettii.
Monet on mulle sanonu, että hyvin voi olla ettei olekaan mitään mutta empä tiedä. Kun en muista enää mitä ne sano siitä vartalon ympärillä olevasta turvotuksesta. Oli kai sitä jonkin verran.
Mäkin koko ajan toivon, että menis itsekseen nyt heti kesken. Meille on selvää, että ei tehdä keskeytystä, mutta ymmärrän kyllä jos joku toinen tekee toisen ratkaisun. Jotenkin vaan on niin kauheeta ajatella et sitä odottaa vielä monta kuukautta, eikä tämä elä välttämättä kuin muutaman minuutin..
En ole käyny parvorokkotesteissä. Mulla oli ihan alussa tosi kamala flunssa kans, lisäks on ollu pissatulehduksia todella monta ennen raskautta, en tiedä onko ollu myös emätintulehdus. Jotenkin toivon että turvotus johtuis siitä eikä pikkuisella olis mitään. Mutta empä tiiä..
Me mennään Tampereelle. Täältä Lahdesta ohjataan sinne perinnöllisyysklinikalle.
Ensin eivät antaneet ollenkaan tuota riskilukua, oon lukenu niin paljon kuitenkin netistä niistä, että ajattelin et se jotenkin edes kertois minkälainen tilanne on kun ei ne sanonu juuta eikä jaata. Soitin sitten sinne äitiyspolille ja ne suostu sen kertomaan. Se mua vähän rauhoitti, vaikka onhan se karmee luku, joka viides lapsi tämmösessä tilanteessa on sairas.
Ilmeisesti tuohon riskilukuun vaikuttaa se verikokeen tulos(kävitkö muuten siinä?), ikä ja en tiiä vaikuttaako viel joku muu. Mutta olihan meillä paljon isompi tuo turvotus mitä teillä.
Kiitos, voisin huomenna käydä lukemassa tuolla sivustolla!
Voimia teille paljon ja edelleen niin kauan kuin on elämää on toivoa!!
Kovin hiljaiseksi vetää. Hippuriikkisesti voi kuvitella sen ahdistuksen, kun on odotettava seuraavaa tutkimusta ja tuloksia. Ei voi kuin yhtyä toiveeseen, että kaikki olisikin hyvin.
Voi että, Talvimamiltakin huonoja uutisia.. :/ Voi kun kaikki olisikin pahaa unta ja vauvat olis kuitenkin kunnossa :)
Tänään on kauan odotettu kampaaja ja sit vielä muutama tunti töitä. Ekat mammahousut on nyt ostettu ..tai siis kahdet. Rupesi niin ärsyttämään kun farkut koko ajan puristaa...ei purista enää :) hennesiltä löysin ihanat farkut ja sit sellaset toiset housut. Ihan huippuja molemmat. Vaikka alkuun ajattelin, et hyvin pärjään hameillä ja legginseillä niin eihän tuolla tarkene olla missään hameessa kun on niin kylmä..Nytkin tulee vettä taivaan täydeltä ja sitä on luvattu koko päiväksi :/
Iso kivi vierähti harteilta viime viikolla kun sain kerrottua pomolle odotuksesta..otti asian tosi hyvin ja onnitteli. Olin varma, et ei tykkää kun vasta 2 kuukautta sitten alotin työt. Onneks on vakkari paikka :)
Tällästä tänään..Mites muuten (olikse nyt??) Camotarin työjutut?? Jatkuuhan sulla työt??
inkku ja pikku mytty 13+5
mä sitten pidän itteeni vanhempana kuin olen..hoksasin nimittäin että olen ilmottanut olevanu 28v vaikka olen 27v :)hih..
täällä ei mitään erikoisempaa..
toivos vaan hivenen että olisi jo vauva vouhotus olo..täällä ei todellakaan ole oikeastaan mitään valmiina tulokkaalle,enempi vouhotan nyt koirien kanssa ja poikien huoneiden maalauksien kans :)
eli pensseli ja tela käteen ja panelit saavat uuden värin ja ke aamusta koirien lonkkakuvauksiin :)
mut sateesta huolimatta,aurinkoisia ajatuksia kaikille ja toivon hippusia heille jotka niitä tarvitsevat :)
MAMAx4 ja pikku-jaz 15+0
Halauksia ja jaksamisia Talvimamille. Ikäviä uutisia ei haluaisi kenenkään täällä saavan kuulla. :(
Moona 12+3
Voi voi voi Mamacita ja talvimami: Suuret pahoittelut ja voimahalit Lahdesta!
Mie oon ollu piilossa ihan vaan tämän nettisivujen herjaamisen vuoksi. Kirjautumisongelmia kokoaika. Nyt sitte pääsin kirjautumaan vihdoinkin uuden salasanan vaihdettuani.
Noin kuukausi sitten mm-kisojen loppuottelujen aikaan mulle iski järkky vatsakipu :o! Sairaalaanhan se kipu ja umppari olikin tulehtunut. Tässä on menny aika rattosasti 3 lapsen kotiäitinä leikkauksesta toipuessa ja muuttoa järkkäämässä. Aika friikki kuukausi takana. Huh!
Niskapoimu ultra meni ihan hyvin meillä. Pieni oli niin tötteröö minun vahvoista lääkkeistä (kun suoraan kirurgian polilta mut vietiin ultraan) että se ei kovin liikkunut ja silleen silmäniloa ei ollut, mutta mitta saatiin ja se oli 3,3mm. Suurempi kuin kellään lapsella ennen, mutta kaikki hyvin:)
Olen päässyt jo 7 kertaa kurkkaamaan kohtuun ;)) hihhhhiii, rakenneultraa odotellessa.!
Tänään oli neuvola ja päästiin kuunteleen sydänääniä. Kohdunpohjan korkeuskin mitattiin jo, sen ollen 16cm. Onko muilla mitattu vielä?
Miten muuten tunteeko muut vielä liikkeitä? =)
Hyviä vointeja kaikille! :-)
Linora rv 16+3
Minut voi poistaa listalta. Meijän vauva oli päässyt parempaan paikkaan... Turvotusta oli reilusti vartalon ympärilä ja kystat molemmin puolin kaulaa..
Torstaina meen tyhjennykseen. Helpotus tämä oli, ettei sen lapsen tarvinnut kärsiä vaikka itelle on rankkaa. Tällä hetkellä ihan tyhjä olo..
ensinnäkin,voimia surutyöhön talvimamille!!!
ja sit omaan napaan,pikkuinen on välillä jopa navan /navan yläpuolella.tuntuu kova möykky ja sydän ääänetkin tuolloin löytyivät sieltä,vaihtelee paljon.voi johtua kiinnikkeistä ja verkoista mitkä mahassa ovat.
sydämensyke huidellut 157 tienoilla.jotenkin ollut hankalo olo maalailla ym.kun välillä pikkuinen todella korkealla.
liikkeist olen nyttemmin varmistunut :)
MAMAx4 ja pikku-jaz 15+1
osanotto pienen menetyksestä! En osaa edes kuvitella surusi määrää, voimia jaksaa tyhjennys ja voimia myös miehellesi.
Ystäväpiirissä on muutamia kohtukuoleman kokeneita ja muutamia syntyneen lapsen menettäneitä ja lohduttavien sanojen löytäminen on aina yhtä vaikeaa.
Voimia surun keskelle niin sinulle kuin miehellesikin. Lohduttavia sanoja on vaikea löytää, ja vaikea on sanoiksi pukeakaan tunteita tällaisessa tilanteessa.
ON: Kerrottiin toissapäivänä lapsille tontusta. Esikoinen on kovin innoissaan, tosin hieman järkyttyi siitä, että menettää oman huoneen. Lohduttelin, että varmaan vielä pari vuotta saa huoneensa pitää. Nyt hän on aamuin illoin toivotellut huomenet ja hyvät yöt mahalle. Nuorimmainen ei vielä oikein tajunnut, mistä on kyse. Keskimmäinen oli myös innostunut. Sitten tutkittiin kaikkien kolmen vauvakirjoja ja vertailtiin ultrakuvia tontun ultrakuviin. Eilen esikoinen kertoi myös minun äidilleni. Mummo oli aavistellutkin asiaa, mikä ei ole mikään yllätys. Hyvillä mielin mummokin odottaa kuudetta lastenlastaan. Lapset kutsuvat vauvaa tontuksi, ja nyt meillä siis odotetaan, kumpi tulee ensin, joulupukki vai tonttu!
varmasti rankka paikka käsitellä..
Meillä ratkesi työkuviot mielestäni oikein hyvin. sairaslomia tulee nyt sit tod. näk. paljon, mutta duunipaikka maksaa kuulema palkan ja valmistun ajallaan!HIP HEI! nyt vaan pitäs inspistä saada, että saisin noita kirjallisia mallilleen.
Meillä liikkeet nyt jotenkin hukassa. Viimeviikolla tuntui ihan selvästi massuun päin. maanantai oli kovin hiljaista ja eilen huomasin, että paisti on katollaan tuolla mahassa. eli siis selkäranka kaiketi kohdunsuuta kohden ja suoraan ylöspäin potkuttelee. Musta tuntuu, että käy aina välillä mylkkäämässä ittensä niin, että selkäranka on massuun päin ja potkuttelee tonne selkään..
mutta siinä pikakuulumiset ja oikein aurinkoista päivää kaikille ja ihanaa juhannusta!
-camotar & paisti rv 15+5-
Ensinnäkin pahoittelut Mamacitalle ja paljon voimia surun kohtaamiseen! Aivan kamalia uutisia ja kätilö oli todellakin tökerö. Tuollaisessa tilanteessa voi aikatauluissa joustaa.
Itsellä oli tänään pitkään odotettu nt-ultra. Niskaturvotus oli 1,9mm, ultraaja sanoi että ihan keskiarvotulos, mutten tiedä onko hyvä vai huono. Esikoisella oli muistaakseni 1,5mm. Kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa. Rauhallinen kaveri pötkötteli loistavassa asennossa ultran kannalta ja sainkin vinon pinon kuvia mukaan.
Nyt voidaan kertoa lopuillekin lähipiirissä ja töissä pitäisi myös kertoa. Vähän jännittää täällä töissä kertoa, kun sopimukseni on vuoden määräaikainen ja nyt en olekaan kuin puolet siitä töissä. Toivottavasti ottavat uutisen kuitenkin positiivisesti vastaan.
Vointi on hyvä, nyt on väsymyskin hellittänyt. Olo on siis lähes normaali, maha on vaan alkanut jo pullottaa ja vaatteet vähän kiristää. Kohta on varmaan siirryttävä äitiyshousuihin.
Hellu 12+5