Oletko ns. paremmasta perheestä?

köyhistä oloista pohjoisesta, työväentausta. Toinen rikkaasta kaupunkilaisesta hienostoperheestä.



Ehkä siksi opiskelin ensin opintotason tutkinnon ja vasta myöhemmin vanhemmalla iällä akateemisen tutkinnon :)



Nykyisin töissä asiantuntijatehtävissä.

isä sähköasentaja. Meillä ei ikinä ollut liikaa rahaa, tosin nykyään vanhempani ovat ihan hyvintoimeentulevia, koska elivät säästeliäästi ja isäni alkoi sijoittaa. Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, miehelläni ei. Mieheni perhe taas on ylempää luokkaa (omaisuutta perintönä vaikkei ihmeempää koulutusta) Olemme kai alempaa keskiluokkaa, ihan sama minulle mihin "kastiin" kuulutaan.

lähtöisin. Vanhempani asuivat kanssamme 27 neliön mökissä ja isä kävi pitkiä matkoja työssä ja äiti piti meidät lapset aina puhtaina ja oli hyvä koti. Naapurit ja sukulaiset ihmettelivät kuinka noin iso perhe voi olla noin fiksu.

Ei se muuten olisi ollutkaan mahdollista, mutta kun isä ja äiti ovat aina olleet asiat hyvin hoitavia ja huolehtivia vanhempia joilla ei ole ollut alkoholiongelmaa.

Nykyään meillä kuudella sisaruksella on kaikilla hienot perheet ja kukaan ei käytä alkoholia.

Itse olen myyntiedustaja.

Itse olen akateeminen, erittäin hyvässä työssä.



Minua on pitkään kiehtonut kysymys tuon sosiaaliluokan "periytymisestä". Kiinnostava aloitus, siis!



Toisaalta koulutuksen ja yritteliäisyyden arvostus siirtyy tutkimustenkin mukaan vanhemmilta lapsille. Ja tietenkin se varallisuus siirtyy myös, on PALJON helpompi itsenäistyä, kun taustalla on papan lompsa ja suvun perintöneliö Krunikasta...



Mutta. Kokemukseni mukaan - kun olen työtovereiden joukosta utsinut ihmisten taustoja - oikein sivistyssuvusta tulleilla on aika niukasti sellaista kunnianhimoa ja etenemisen nälkää.



Kyllä, he opiskelevat, kuten vanhempansakin ja iso/isoisovanhempansakin. Mutta välttämättä he eivät sitten etene kuitenkaan esimiehiksi ja johtajiksi, koska sellaiseen heillä ei ole intohimoa ja tarvetta. Perintöomaisuuskin riittää mukavaan elämiseen ihan hyvin!



Joten tavallaan se ns. parempaan perheeseen, kultalusikka suussa syntyminen ei olekaan sellainen siunaus, kuin heti luulisi.



PS: muistaako kukaan Hesarin kuukausiliitteestä Ilkka Malmbergin mielenkiintoista juttua tästä aiheesta? Siinä todistettiin, että kyllä, sosiaaliluokka periytyy hyvinkin pitkälle.

Molemmat vanhempani ovat luokanopettajia.

itse olen insinööri (amk) ja pikkuveli on bussikuski.

Molemmat vanhempani ovat luokanopettajia. itse olen insinööri (amk) ja pikkuveli on bussikuski.

Ihan keskiluokkaa, jopa alempaa keskiluokkaa.

Vanhemmilla korkeakoulututkinnot ja olivat tiedostavia ihmisiä. Heijastuu omaan elämääni vain sillä tavoin, että halveksin nousukkaita. Itselläni ei ole korkeakoulututkintoa.

Ei perheeni ollut lainkaan varakas. vaurastuminen alkoi vähitellen kun olin lukioiässä. Nykyään isäni on erittäin varakas. Mieheni pikkulapsesta keskimääräistä selvästi hyvätuloisemmassa perheessä. olemme molemmat arvostetuissa ammateissa, hyvin palkattujakin.

Vanhempien varakkuus epäilemättä vaikuttanut siihen, että olemme molemmat kokeeneet mahdolliseksi ja toivottavaksi satsata opiskeluun.

Vanhempani eivät matalasta koulutustasostaan huolimatta olleet ns. perusduunareita vaan omalla työllään mukavan elintason saavuttaneita yrittäjiä. Mieheni suku on akateemista monessa polvessa joten meidän kotimme nyt yhdistelmä näitä molempia: yritämme kasvattaa lapset avarakatseisiksi ja ahkeriksi maailmankansalaisiksi:)

Äiti oli johtavassa asemassa ja isä lehtori. Heidän vanhempansa eivät olleet koulutettuja, mutta varakkaita kuitenkin. Aika tavallista elämää elettiin lapsena ja ei tuhlattu, mutta rahaa oli aika paljon. Ei meillä koskaan ollut mikään rahasta kiinni vaan vanhempien piheydestä. Muistan, että jo lapsuudessa vanhemmilla oli useampia sijoitusasuntoja Helsingissä.



Miten se on vaikuttanut muhun? Olen epämaterialistinen ja otin köyhän miehen. Itseasiassa kaveripiirissä köyhimmistä oloista olevat ovat ottaneet hyvätuloiset nörttimiehet, jotka ei kyllä ulkonäöllä tai vauhdilla hurmaa. Sitten taas me varakkaammasta olevat olemme päätyneet persaukisiin hurmureihin. Olen töissä ja akateeminen koulutus. Aika paljon olen saanut apuja vanhemmilta tyyliin autoa, asuntoon rahaa jne.

Ajattelin vain, että jos sairaanhoitaja (amk) on alempaa keskiluokkaa ja luokanopettaja (yliopisto) on keskiluokkaa tai jopa alempaa keskiluokkaa joidenkin vastausten mukaan, niin mikä sitten on se ylempi keskiluokka? Ja mikä on sitten yläluokka, joka kaiketi tarkoittaa sitä parempaa perhettä?

Itse ajattelen kuitenkin että yliopiston käyneet on sitä yläluokkaa.

Alkoholiongelmaisesta työläisperheestä olen lähtöisin, merkonomi koulutukseltani. Menin naimisiin miehen kanssa joka on ylemmästä luokasta ja sen jälkeen olenkin ollut lähinnä kotirouvana ja ylemmässä keskiluokassa elelemme.

Ajattelin vain, että jos sairaanhoitaja (amk) on alempaa keskiluokkaa ja luokanopettaja (yliopisto) on keskiluokkaa tai jopa alempaa keskiluokkaa joidenkin vastausten mukaan, niin mikä sitten on se ylempi keskiluokka? Ja mikä on sitten yläluokka, joka kaiketi tarkoittaa sitä parempaa perhettä? Itse ajattelen kuitenkin että yliopiston käyneet on sitä yläluokkaa.

ei alempia tutkintoja suorittaneet tai itsensä työllistävät pienyrittäjät tai kuntien matalapalkkaiset virkamiehet, kuten luokanopettajat tai kirjastonhoitajat. He ovat sen sijaan alempaa keskiluokkaa.

Toisin sanoen sitä ns. parempaa perhettä kuvaavat seuraavat tekijät:

- korkeakoulutus

- hyvä tulotaso

- ammatillinen vapaus eli mahdollisuus vaikuttaa työhönsä ja toimenkuvaansa

- mahdollisesti myös alaisten määrä

Siis kaikki nämä. Pelkkä alaisten määrä ei ratkaise, tai hyvä tulotasokaan.

Ajattelin vain, että jos sairaanhoitaja (amk) on alempaa keskiluokkaa ja luokanopettaja (yliopisto) on keskiluokkaa tai jopa alempaa keskiluokkaa joidenkin vastausten mukaan, niin mikä sitten on se ylempi keskiluokka? Ja mikä on sitten yläluokka, joka kaiketi tarkoittaa sitä parempaa perhettä? Itse ajattelen kuitenkin että yliopiston käyneet on sitä yläluokkaa.

ei alempia tutkintoja suorittaneet tai itsensä työllistävät pienyrittäjät tai kuntien matalapalkkaiset virkamiehet, kuten luokanopettajat tai kirjastonhoitajat. He ovat sen sijaan alempaa keskiluokkaa.

Toisin sanoen sitä ns. parempaa perhettä kuvaavat seuraavat tekijät:

- korkeakoulutus

- hyvä tulotaso

- ammatillinen vapaus eli mahdollisuus vaikuttaa työhönsä ja toimenkuvaansa

- mahdollisesti myös alaisten määrä

Siis kaikki nämä. Pelkkä alaisten määrä ei ratkaise, tai hyvä tulotasokaan.

että kirjastonhoitajalla voi nykyään olla se ylempi korkeakoulututkinto.

asuttiin karjakolle rakennetussa kaksiossa navetan vintillä perähikiällä...oli myös alkoholismia ja väkivaltaa.

Nyt hyvin toimeentuleva kuten miehenikin.

Sääli on sairautta ja saamattomuutta ei pidä oleman :D Jos olisin halunnut, olisin voinut koko elämäni ratsastaa onnettomalla lapsuudella.

Nimenomaan näin! Itselläni kaksi veljeä, jotka ruokkivat omaa elämäntyyliään isämme alkoholismilla ja kaikella tällä "lapsuusajan onnettomuudella". Minä en ja siksi olemmekin kuin eri planeetoilta.

huippuakateemisia toisen vanhempani suku ja toisen taas enempi maanviljelijäosastoa. Itse en ole kumpaakaan, mutta en duunarikaan.



Mihinkähän sitä itsensä lokeroisi?

ja äiti elämänsä kotiäitinä. Itse maisteri. En arvota ihmisiä koulutuksen tai aseman perusteella. Esim. mummani kävi vain kiertokoulun, mutta tykkäs runoista, taiteesta.

kyllä sen sivistyksen, älyn, huumorin, keskustelutaidot, empatian yms huomaa ihan vaan sen ihmisen kanssa olemalla.



olin nro 41