Oletko ns. paremmasta perheestä?

Duunariperheestä, nykyisin minulla on ylempi korkeakoulututkinto. Kovinkaan varakkaita emme ole kumpikaan, en minä enkä mies.

Äitini on sairaanhoitaja ja isäni sähköinsinööri. Duunari perheestä kaiketi siis?

jos ihan suoraa tilastoista katsotaan, eli ei sitten niin mitään etenemistä. Tosin olen myös akateeminen liikevaihdoltaan noin 32 milj. euron yrityksen toimitusjohtaja

Isäni on notaari, äitini erikoislääkäri. Minä olen kampaaja :D.

Isäni on notaari, äitini erikoislääkäri. Minä olen kampaaja :D.

Ihana :D

Äitini on sairaanhoitaja ja isäni sähköinsinööri. Duunari perheestä kaiketi siis?

Et voi sanoa olevasi duunariperheestä. Olet alempaa keskiluokkaa.

Vanhemmilla paljon varallisuutta, isä johtoasemassa, äiti sairaanhoitaja.

itse en ole päälle kolmekymppisenä saanut vielä minkäänlaista ammattia hankittua.Kotiäitinä tällä hetkellä.Älyssä ei ole vikaa, mutta mikään ei vaan tunnu kiinnostavan tarpeeksi, siksi olen alisuoriutut koko elämäni.Jos jostain pidän olen siinä hyvä, mutta kun alat jotka kiinnostaisi, on pois suljettuja koulutuksen maksullisuuden vuoksi...

Olen syrjäkylältä, aika vähävaraisten, kouluttamattomien vanhempien lapsi. Minä taas olen hankkinut hyvän koulutuksen, ansaitsen ammatissani hyvin ja myös puolisoni on koulutettu ja hyvätuloinen. Eli lapsemme varmaan katsotaan olevan ns. paremmasta perheestä.



Tämä kaikille perhetaustasta riippumaton mahdollisuus saada hyvä koulutus ja sitä kautta hyvä toimeentulo on suomalaisen yhteiskunnan ehkä hienoin piirre. Patistakaa lapsenne käymään kouluja!

Itselläni on ihan ok ammatti ja varakas yrittäjämies.

asuttiin karjakolle rakennetussa kaksiossa navetan vintillä perähikiällä...oli myös alkoholismia ja väkivaltaa.



Nyt hyvin toimeentuleva kuten miehenikin.



Sääli on sairautta ja saamattomuutta ei pidä oleman :D Jos olisin halunnut, olisin voinut koko elämäni ratsastaa onnettomalla lapsuudella.

ihan perusduunareita, vähävaraisia ja alkoholiongelmaisia.



Mut eipä sen elämääni enää ole vaikuttanut sen jälkeen kun kotoa pois muutin, itse minä päätän mitä elämässäni teen :)

Itsekään en kurottanut tähtiin vaan valmistuin kolmessa vuodessa.

Raha on ollut suht tärkeää. Talolaina maksettiin mahdollisimman nopeasti, sen jälkeen olen ollut kotiäitinä ja mies tienannut ja niillä rahoilla eletty ja hankittu lisää omaisuutta. Ilman mun kotona oloa mies ei vois olla niin paljon töissä. Kaikille sopiva ratkaisu.

Mä en saanut koskaan mitään mitä halusin, joten lapseni ovat saaneet kaikkea mistä mä olen jäänyt paitsi.

Äidin suku pelkästään akateemisia ties kuinka monen sukupolven ajan, äiti on ammatiltaan lakimies. Isä taas on tunnettua teollisuussukua , isä on "tippainssi" ammatiltaan ja toiminut sekä opettajana yliopistossa, tutkijana että talous- ja myyntijohtajana sekä tuotekehitystehtävissä. Molemmilla isot palkat, isällä lisäksi varallisuutta paljon sukuyhtiön kautta.



Siinä mielessä tausta on vaikuttanut, että koulutusta on arvostettu meidän perheessä ja niinpä mullakin on kaksi akateemista loppututkintoa ja ollaan kaikki neljä lasta akateemisesti koulutettuja. Varallisuus periytynyt tavallaan myös, koska esim. vanhemmat ovat koonneet kaikille lapsilleen osakesalkut jo meidän vauva-aikana. Lisäksi meillä on omistusta optioiden muodossa isän suvun teollisuussijoituksista.



Meillä onkin tässä pieni kriisi, kun isovanhemmat eivät millään tahdo kestää ajatusta että minun pojastani 15-v tulee suvun ensimmäinen ei-akateeminen henkilö vuosikymmeniin. Poika näet aloittaa ammattiopistossa ensi syksynä, on nyt kertakaikkiaan vain käytännön ihminen ja tykkää värkätä elektroniikkaa ja sähköjuttuja. En näe, että voisimme miehen kanssa jyrätä erittäin motivoituneen pojan oman toiveen yli ja olemme joutuneet puolustamaan pojan omaa valintaa isovanhemmille.

Oletko ns. paremmasta perheestä lähtöisin vai ns. alemman tason perheestä?

Kuinka lähtokohtasi ovat heijastuneet nykyiseen elämääsi/perheeseesi?

Oletteko edelleen sosioekonomisesti korkealla, varakkaita ja hyvissä ammateissa?

Siinä ympäristössä missä lapsuuteni elin, olin selvästi ns. parempaa väkeä, eli ison varakkaan maatilan tytär.

Kouluttauduin melko huolettomin mielin niin pitkälle kuin vain akateemisesti pystyy. Tulot ovat paljon pienemmät kuin vanhemmillani silloin kun he olivat kolmekymppisiä.

Koulutukseni on korkea mutta elämäntapani on ns. vapaaehtoista köyhäilemistä, en kerää varallisuutta. Koen että omassa viiteryhmässäni parempi perhe - ajattelua ei ole samassa mittakaavassa kuin lapsuudessani.

lapsi, vaikka vanhemmilla ei kovin korkeita kouluja olekaan?

Yh-äidin (toimistotyössä) lapsi. Sukulaiset alkoholisoituineita, suuri osa työttömiä, ei-akateemisia. Itse olen kouluttautunut pidemmälle, siltä osin OK. Noin muuten elän vaatimatonta elämää, olen varmaa ns. alisuoriutuja. Mielentilaani vaikuttaa edelleen lapsuuden olot (tai eihän niitä enää syyttää voi) mutta tietty turvattomuus ja huono itsetunto heijastuu valintoihin edelleen negativiisesti.

Tietääkseni on vieläkin olemassa. Kokeilepa googlettaa, jos kiinnostaa

Helsingin keskustasta. Musiikkia harrastimme ja harrastan edelleen. Teatterissa kävimme ja meille lapsille luettiin paljon. Koulussa olin hyvä ja nyt korkeakoulutettu itsekin, samoin mieheni. Tulomme ovat keskitason alapuolella, mutta keskikokisessa omistusasunnossa silti asumme.



Kulttuuriset arvot siirrän tietysti omille lapsilleni musiikin, kirjallisuuden, teatterin, ruumiinkulttuurin, koulutuksen arvostuksen, luonnossa kulkemisen ja hyvän käytöksen muodossa.

Äitini on ammatiltaan siivooja, isäni alkoholisti. Itse olen lukenut itseni oikeustieteen maisteriksi, hyvässä asemassa, tällä hetkellä tosin äitiyslomalla :).