Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko perheitä, joissa lapsilta säännöstellään ruokaa?
28.05.2011 |
Itse tunnen perheen, jossa lapset eivät saa mitään ruoka-aikojen välissä. Käyvät kerjäämässä muilta ruokaa ja varastavat sitä kotoa.Lapset ovat kaikki tosi hoikkia ja pyytävät usein ruokaa vanhemmiltaan ruoka-aikojen välissä.Lisäksi ruokailulla saavat yhden lautaselisen ruokaa ja välipalakin saattaa koostua yhdestä voileivästä.
Kommentit (105)
Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Väleissä ei tosiaankaan syödä mitään, koska hampaiden täytyy saada levätä happohyökkäyksiltä. Eikä ole kyllä tervettä muutenkaan syödä koko ajan. Joskus muksut saattaa jotain mankua, mutta oikeaa aikaa on odotettava. Eikä minkään ruokailun väli oli kuin max. 3h, joten ei pitäisi olla hurja nälkäkään, koska syövät joka kerralla mahan täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lapset tarttee useammin ruokaa kuin kolme kertaa päivässä. Voit kysyä vaikka ravitsemusterapeutilta jos et usko.
Ap tarttui vakavaan aiheeseen ja täällä pidetään itsestäänselvyytenä, että ruokaa säännöstellään! On tapauksia ja tapauksia. Ap:n tapaus kertoo, että lapsille ei anneta tarpeeksi ruokaa ja se on vakavaa.
Itse tiedän perheen, jossa 13v kysyy vielä isältään, saanko ottaa omenan. Ja koko perheelle ( 4 henkeä) oli varattu viikonloppuruuaksi mökille 2 pakettia kalkkunanakkeja... Poika 16v on aina nälkäinen ja äiti 40v kauhistelee, kun lapset syövät enemmän kuin hän. No tietenkin syövät, kasvavat lapset syövät! Sitä kannattaa tosiaan miettiä, kun niitä lapsia tekee ja uusperheitä perustaa, että millä ne lapset ruokkii. Kaikki tietävät, että kouluissa ja päivkodeissa kuluu eniten ruokaa maanantaisin, kun kotona ei saa viikonloppuisin tarpeeksi ruokaa... Se on minusta aika surullista nyky-Suomessa ja totta ihan "hyvilläkin" alueilla. Vai sielläkö ne juuri ovat ne lapsiensa kilojen tarkkailijat?
lisääntynyt hurjasti. Ruokaa ja herkkuja on tarjolla liikaa.
perheessä kaksi poikaa. Koko perhe on todella hoikkia, toinen pojista jopa liian laiha. On saanut ruokavalioon ohjeita neuvolasta, joita ei noudateta.
Lasten kaikkeen syömiseen puututaan, yleensä ei saa lisää ja kauheasti rajoitetaan herkkujen syömistä. Eivät osaa esimerkiksi olla ollenkaan normaalissa kahvipöydässä, jossa on tarjolla erilaisia herkkuja. Kaksin käsin kahmivat, kun eivät ole tottuneet itse annostelemaan.
Eivät saa syödä ns. terveellisempiäkään ruokaa kuten raejuustoa niin paljon kuin haluaisivat. Ovat sukulaisiani ja asuvat eri kaupungissa, joten eivät arkisin tule meille kerjäämään. Mökillä olo on yhtä tuskaa, kun on niin eri tavat. Omasta periaatteestani lasten kanssa en ole vielä luopunut vaikka painostus on kova. Minusta "vanhemmat määräävät mitä syödään, lapset sen kuinka paljon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvavalta lapselta ei pidä säännöstellä ruokaa. Jos lapsi on ylipainoinen, pitää säännöstellä herkkuja ja karkkeja sekä tarkastella, onko kotiruoka liian epäterveellistä.
Juuri näin. Vähentää sokerien/ hiilarien saamista kaikissa muodoissa, niin varmasti lähtee ylipaino pois eikä lapsen tarvitse missään nimessä kärsiä nälkää! Suurin osa näistä ylipainoisista lapsista saa ihan hirveästi hiilareita eri muodoissa. Niitä kun tungetaan nykyään joka paikkaan täyteaineeksi, vaikkei juuri esim karkkeja tai limsoja hirveästi nauttisi. Eli pois roskaruuat, einekset, perusjogurtit, jätskit, limsat, vähemmän leipää, pastaa, vehnää ja perunaa. Kaikkea muuta voi lapselle antaa enkä usko että lihoo. Lihaa, rasvaista kalaa, kanaa, kasviksia, vihanneksia, pähkinöitä, marjoja, normaalirasvaisia maitotuotteita ja juustoa.. Samalla saa kunnon eväät kasvuun ja kehitykseen eikä mitään tyhjää hiilarihöttöä, jossa on kyllä energiaa, muttei mitään muuta mitä lapsen elimistö huutaa kasvuunsa.
ruokailujen välissä. Esikoinen söisi jatkuvasti jos ruokaa olisi tarjolla eikä sitten söisi kuitenkaan ruoka-aikaan kunnolla.
Ruokailuja on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Silloin kun syödään, saa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta välissä ei napostella.
Tuo ap:n kuvaama tilanne kuulostaa kyllä hieman oudolle, sillä eikös vanhana perussääntönä sanota, että vanhemmat päättävät, mitä lapsi syö ja lapsi päättää, kuinka paljon syö :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vanhemmat määräävät mitä syödään, lapset sen kuinka paljon".
Eikö tuo ole säännöstelyä sitten. Että jos sanoo "et saa syödä tätä, saat syödä tuota", eikö se ole sama kuin että et saa enää juoda maitoa, on juotava vettä. Tai että et saa enää syödä kakkuja, nyt otat omenaa. Tai että ruoaksi ei voi syödä pelkkää leipää.
Minusta se ON säännöstelyä, mutta ymmärrämme sen kai sitten eritavoin.
Omasta periaatteestani lasten kanssa en ole vielä luopunut vaikka painostus on kova. Minusta "vanhemmat määräävät mitä syödään, lapset sen kuinka paljon".
Minusta tämä on hyvä periaate. Meillä herkut ovat aina jälkiruokaa. Siis syödään ruuan yhteydessä heti perään. Kun on syönyt itsensä kylläiseksi, ei herkkuakaan kovin paljon enää uppoa. Lisäksi kun herkkuja saa säännöllisesti ei meidän lapset ole edes kovin kiinnostuneita niitä aina saamaan, kun tietävät että aina saa kun tekee mieli.
Uskokaa vain, saatan kysyä että kuka ottaa jätskiä jälkiruuaksi ja osa lapsistani ottaa, osa ei. Siis vaikka näkevät että joku syö, ei silti tee mieli, jos ei tee mieli. Meillä syödään herkkuja joskus lähes joka päivä, joskus on monen kuukauden tauko.
Surullista, että lapset ovat niin nälkäisiä tai kaipaavat niin paljon syömistä, että ahmivat heti kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Meilläkin on kokemusta tuollaisista perheistä. Meillä on usein olohuoneessa pähkinöitä tai karkkeja tai popcorneja, jos tulee vieraita, mutta osa lapsista sitten "sekoaa" täysin ja suorastaan sukeltaa popcorn astiaan. Nämä vanhemmat sitten pyytävät että laittaisin tarjoilut pois, kun eivät viitsi opettaa tapoja lapsilleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän tässä säännöstelyn niin, että lapset eivät saa tarpeeksi energiaa, tarpeeksi ruokaa kaiken kaikkiaan - ovat nälkäisiä!
Se on normaalia hyviin ruokatapoihin ja hyvään ravitsemukseen opettamista, että vanhemmat päättävät mitä syödään. Ei mitään säännöstelyä. Siis varmistavat, että lapset saavat kunnon rakennusaineet kasvuunsa, riittävästi vitamiineja jne. Jos lapset saisivat päättää, he söisivät varmaan pelkkää vehnäleipää ja jätskiä :D Eli en pidä tätä säännöstelynä, vaan ohjaamisena oikeisiin ruokatottumuksiin. Syödään monipuolisesti ja lapset saavat vatsansa ruoka-aikoina täyteen.
"vanhemmat määräävät mitä syödään, lapset sen kuinka paljon".
Eikö tuo ole säännöstelyä sitten. Että jos sanoo "et saa syödä tätä, saat syödä tuota", eikö se ole sama kuin että et saa enää juoda maitoa, on juotava vettä. Tai että et saa enää syödä kakkuja, nyt otat omenaa. Tai että ruoaksi ei voi syödä pelkkää leipää.Minusta se ON säännöstelyä, mutta ymmärrämme sen kai sitten eritavoin.
Meillä menee näin:
Ruokana kanafileitä, riisiä, salaattia, juomana vesi/maito/piimä, jälkiruuaksi jäätelöä.
Lapset saavat näistä vaihtoehdoista juoda mitä haluavat, niin paljon kuin haluavat, ruokaa saa niin paljon kuin haluaa, vähintään pitää kaikkia lajeja maistaa (siis salaattia, riisiä ja kanaa). Sitten kun on syöty kunnolla, esim. normaali annos tai "vielä 5 palaa ja kurkut" tms. riippuen lapsen iästä, saa jälkiruokaa.
Jälkiruokaa saa niin paljon kuin haluaa. Jos ei syö pääruokaa, ei saa jälkiruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuan säännöstely = vähemmän ruokaa, mahdollisesti liian vähän kasvavalle lapselle: ei OK!
Herkkujen ja roskaruokien säännöstely = vähemmän herkkuja/ roskaruokaa, mutta silti saa riittävästi kunnon ravinnerikasta ja energiapitoista ruokaa: OK!
tuossa "vanhemmat määräävät, mitä lapsi syö ja lapsi päättää määrän" asiasta, että ainakin itse olen ymmärtänyt sen niin, että jos olen laittanut ruoaksi vaikkapa jauhelihakeittoa, niin sitä sitten myös syödään, eikä nakkeja, vaikka lapsi niitä kinuaisi. Nakkia syödään sitten kun olen siitä ruokaa tehnyt.
Välipaloilla olen huomannut järkeväksi antaa lapsen päättää parista vaihtoehdosta, mitä hän syö. Ei esim. syö jogurttia kirveelläkään niin sitä on turha tarjota. Mutta siis niin, että vaihtoehtoina on esim. banaani vai omena.
Kai tuon ohjesäännön ideana on se, ettei anneta lapsen päättää kaikesta ruokailusta itse. Silloin meillä ainakin tilanne menisi siihen, että ruokavalio koostuisi jäätelöstä, kekseistä, suklaavanukkaista, leivästä ja nakeista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisen 20v aikana lasten lihavuus on
lisääntynyt hurjasti. Ruokaa ja herkkuja on tarjolla liikaa.
Suuri osa ihmisistä on ihan eksyksissä, miten kannattaa syödä. Enkä ihmettele, kun terkkaritkin neuvoo ihan mitä sattuu. "Lightia" vaan ja silleen (mitkä ovat siis huijausta).
Jos on riittävän vanha, kannattaa muistella, mitä ja miten kymmenen/ parikymmentä vuotta sitten syötiin: Mahdollisimman alkuperäisistä ja luonnollisista aineksista tehtyä ruokaa.
Musta on outoa, että joku rajoittaa maidon juontia, koska se on kalliimpaa kuin vesi. Totta kai on, mutta on siinä enenmmän kaikkea hyvääkin. Tietty jossain se raja on mentävä, liika kalsium ei ole hyvä juttu, mutta minusta maito on tosi halpa vatsantäyte, kun ottaa huomioon mitä siitä saa.
Ja ap:n kysymykseen, en tunne säännösteleviä perheitä (tai voi olla, että en tiedä) ja ap:n esimerkkiperhe on musta sairas. Liiallista energian saantia pitää joidenkin lasten kohdalla säännöstellä ja toki herkkujen syöntiä lähes kaikilla, mutta esimerkkitapaus oli.. sääli lapsia.
itseni.
Syömme viidesti päivässä. Lapset ovat supernirsoja, varsinkaan kypsennettyihin kasviksiin eivät edes koske.
Määrällisesti säännöstelen esim. kanaa, sillä en todellakaan voi paistaa viittäkymmentä filettä vain siksi josko murusille tänään maistuisi. Paistan pari per henkilö, ja sen on riitettävä.
Yritän muutenkin laittaa ruokaa niin, ettei yli jäisi. Joskus sitä on hiukan liian vähän, yleensä jää vähän yli. Aina voi ottaa salaattia tai leipää lisää jos jää nälkä. Jälkkäriä syömme harvemmin.
Jos tenavat saisivät päättää, he vetäisivät jäätelöä, paahtoleipää ja kaakaota 15 kertaa päivässä. Hampaista ei olisi mitään jäljellä.
Eli ruoka-aikojen välillä ei yleensä anneta mitään, paitsi koulusta tullessa voi ottaa välipalaa, jolloin muutkin monesti ottavat jotain. Mehua on vain kun on vieraita, limsaa ei koskaan. Karkkiakin rassukat saavat vain lauantaisin ja synttäreillä!
Ja normaalipainoista porukkaa ollaan, ei laihoja eikä tuhtejakaan. Alle kolmevuotiaina osa lapsista on ollut pullukoita.
ja se addiktoi, joten en tarjoa sitä taaperolleni aterioiden yhteydessä kuin hyvin harvoin. Jos lapsi näkee leivän, se ei syö muuta ruokaa. Ja tämä ei johdu siitä, että leipä on harvinaista herkkua, vaan siitä, että leipä on tunnetusti maultaan hyvää ja se addiktoi aikuisenkin. Lapsi syö aina parhaat palat ensin. Jo ensimmäisistä kerroista, kun tarjosin aterialla leipää, muu ruoka jäi syömättä. Jos leipää ei ole, niin muu ruoka maistuu ilman mukinoita.
ja se addiktoi, joten en tarjoa sitä taaperolleni aterioiden yhteydessä kuin hyvin harvoin. Jos lapsi näkee leivän, se ei syö muuta ruokaa. Ja tämä ei johdu siitä, että leipä on harvinaista herkkua, vaan siitä, että leipä on tunnetusti maultaan hyvää ja se addiktoi aikuisenkin. Lapsi syö aina parhaat palat ensin. Jo ensimmäisistä kerroista, kun tarjosin aterialla leipää, muu ruoka jäi syömättä. Jos leipää ei ole, niin muu ruoka maistuu ilman mukinoita.
Kukaan lapsistani ei juuri leipää syö, vaikka aina on tarjolla. Vanhin lapsistani on jo 8-vuotias, joten ei kai se sitten vain taida maistua. Lapseni (3 lasta) syövät leipää hyvin harvoin, eivät edes joka viikko. Nuorimmaiseni, kohta 3-vuotias, tyytyy edelleen syömään leivänpäälliset ja nuolee voita vähän. Kaikki lapseni ovat normaalipainoisia, nuorin lapseni vähän alipainoinen ja on neuvolan painokontrollissa.
Kenenkään lapseni syömisiä en juuri rajoita. Ruokaa saa aina niin paljon kuin haluaa, koskaan ei meillä ruoka lopu kesken. Loppu laitetaan pakastimeen tai jääkaappiin ja syödään myöhemmin.
Suurin rajoituksen aihe ehkä liittyy juomiin, ruuan kanssa meillä juodaan piimää/maitoa/vettä. Lapset saattaisivat juoda mehua/limua jos sitä tarjoaisi. Lisäksi välillä pitää vähän "tyrkyttää" tai "lahjoa" syömään kasviksia. En silti rajoita minkään muun syömistä. Yritän vain tehdä kasviksista mahdollisimman houkuttelevia
koska sillä ei tunnu olevan mitään luontaista rajaa siinä syömisessään. Lisäksi sitä on aina kehuttu mm. kyläillessa tosi hyväksi syöjäksi, kun sillä ei ole pikkulapsille tyypillisiä "hyi pahaa" -ruokia juurikaan, ja lapsi on varmaan käsittänyt että se hyvä syöminen on sitä kun syö mahdollisimman paljon... Olen yrittänyt selittää että sillä tarkoitetaan kranttuilemattomuutta eikä silkkaa volyymia, mutta ei ole mennyt läpi.
Lapsi on normaalipainoinen mutta neuvolan näkemyksen mukaan sillä rajalla että kohta alkaa olla liian paksu jos ei vähän rajoiteta.
Toinen lapseni säätelee itse syömisiään eikä ole samalla tavalla taipuvainen holtittomaan mättämiseen.
Mä en anna välipalaa koskaan missään tilanteessa.En ymmärrä sen tarkoitusta ollenkaan kun kyse on terveistä lapsista.Diabetestä yms.sairastavat on eri asia.
Meillä syödään aamupala,lounas, päivällinen ja joskus iltapala.Päivällinen on usein vasta viiden kuuden aikaan joten iltapalalle ei ole tarvetta kun lapset käy yöpuulle noin puol 8-8 illalla.Meillä myös juomana vain vesi tai maito.En tajua turhaa mehujen litkimistä jopa ruokajuomana.
Kaikki perheet tekevät tietenkin niinkuin heille sopii.Mua ei haittaa vaik naapurit söis tunnin välein.