Miksi opet antaa parempia numeroita oppilaille,

Tunnilla häiriköinti ei saa vaikuttaa muuhun kuin käytösarvosanaan! Opettaja on toiminut väärin, tehkää kanne!

lapsi tuo kotiin äikästä 7/12 pistettä, matikasta 8- jne. Kyllähän tuo itseä vähän korpeaa että lapsella menee koulu noin huonosti, mutta minkäs teet, tyttö kuitenkin yrittää.

Ehkä poikkeuksena jotkut pikkukoulut. Itse olen yläasteen ope ja mitään hajua ei ole oppilaitten vanhemmista.

Mutta perytyyhän älykkyys ja toisaalta älykkäät vanhemmat yleensä panostavat myös lapsen ålylliseen kehtykseen: vaativat, kannustavat, osallistuvat

ja lasten kouluosaamisella on yhteys. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

ja osaan kyllä perustella lapsille koulunkäynnin tärkeyden. Juuri nyt olen kannustamassa 8.luokkalaista pyrkimään ensi vuonna lukioon, koska hänellä on siihen edellytykset. Sain myös 6.luokkalaisen paneutumaan kouluun paremmin kertomalla mitä siitä seuraa, jos koulu ei kiinnosta. Koenumerot ovat parantuneet viime vuodesta.

Kääntäen: Jos akateemisen lapsi saa kokeista seiskoja, niin ope voi sitten antaa todistukseen kympin, jos mieli tekee?

Tosiasiassa opettajilla on mielivalta numeroiden antamisessa ja niitä voi perustella muullakin kuin koenumeroilla, esim. tuntiaktiivisuudella, vihkojen siisteydellä, kotitehtävien tekemisellä, käyttäytymisellä, asenteella....

Pari esimerkkiä: vanhimman tytön luokkakaverin äiti valitti, että matikanope oli laskenut matikan numeron 9:stä 8:aan, koska tyttö häiriköi tunnilla. Kokeista oli saanut 2x9. Liikunnanopettaja taas nosti oman tyttöni numeron 7:stä 8:aan, koska hän suhtautuu liikuntaan myönteisesti ja tekee kaiken parhaansa mukaan vaikka onkin hidas ja kömpelö, eikä suoriudu läheskään kaikesta tavoitteiden mukaisesti.

Olen ollut töissä isossa yläkoulussa, enkä minäkään tiennyt oppilaitteni vanhempien ammattia saati koulutusta

uskin opettajat yleensä tietää vanhempien koulutuksista. Ehkä poikkeuksena jotkut pikkukoulut. Itse olen yläasteen ope ja mitään hajua ei ole oppilaitten vanhemmista.

Mutta perytyyhän älykkyys ja toisaalta älykkäät vanhemmat yleensä panostavat myös lapsen ålylliseen kehtykseen: vaativat, kannustavat, osallistuvat

. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

ja osaan kyllä perustella lapsille koulunkäynnin tärkeyden. Juuri nyt olen kannustamassa 8.luokkalaista pyrkimään ensi vuonna lukioon, koska hänellä on siihen edellytykset. Sain myös 6.luokkalaisen paneutumaan kouluun paremmin kertomalla mitä siitä seuraa, jos koulu ei kiinnosta. Koenumerot ovat parantuneet viime vuodesta.

Kääntäen: Jos akateemisen lapsi saa kokeista seiskoja, niin ope voi sitten antaa todistukseen kympin, jos mieli tekee?

Tosiasiassa opettajilla on mielivalta numeroiden antamisessa ja niitä voi perustella muullakin kuin koenumeroilla, esim. tuntiaktiivisuudella, vihkojen siisteydellä, kotitehtävien tekemisellä, käyttäytymisellä, asenteella....

Pari esimerkkiä: vanhimman tytön luokkakaverin äiti valitti, että matikanope oli laskenut matikan numeron 9:stä 8:aan, koska tyttö häiriköi tunnilla. Kokeista oli saanut 2x9. Liikunnanopettaja taas nosti oman tyttöni numeron 7:stä 8:aan, koska hän suhtautuu liikuntaan myönteisesti ja tekee kaiken parhaansa mukaan vaikka onkin hidas ja kömpelö, eikä suoriudu läheskään kaikesta tavoitteiden mukaisesti.

Lopussa mainitsemasi asiat vaikuttavat. Mutta pelivaraa opella on käytännössä se yksi numero.

Ja tämäkin oikeastaan peruskoulun puolella. Meilläkin lukioon tulee yläkoulun puolelta oppilaita, joilla on se yksi numero "tunnollisuuslisää", oppilaalla voi olla jopa 8 korkeintaan kohtuullisilla taidoilla. Sitten ollaan itku kurkussa, kun ekasta kurssista tuleekin häthätää vitonen.

lapsi tuo kotiin äikästä 7/12 pistettä, matikasta 8- jne. Kyllähän tuo itseä vähän korpeaa että lapsella menee koulu noin huonosti, mutta minkäs teet, tyttö kuitenkin yrittää.

ja koulu menee huonosti ...

Sulla on asennevamma. Voi sun lapsiparkaa.

t. maisteri-ope, jolla maisterimies ja niillä lapsi, joka ei mene lukioon, kun lahjat ovat ihan muualla.

ja lasten kouluosaamisella on yhteys. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

Meillä minä vain peruskoulunkäynyt kotiäiti.

Isäntä autonasentaja... Lapset tuo 8-10 koulusta.. Ja vanhin haki yliopistolle opiskelemaan... Ihan kun akateemisus tekisi ihmisitä jotenkin yli-ihmisiä. Ja duunarit olis jotenkin tyhmiä jotka ei osaa kannustaa lapsiaan opiskelemaan.

ja lasten kouluosaamisella on yhteys. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

Meillä minä vain peruskoulunkäynyt kotiäiti.

Isäntä autonasentaja... Lapset tuo 8-10 koulusta.. Ja vanhin haki yliopistolle opiskelemaan... Ihan kun akateemisus tekisi ihmisitä jotenkin yli-ihmisiä. Ja duunarit olis jotenkin tyhmiä jotka ei osaa kannustaa lapsiaan opiskelemaan.

Isän koulutustaustalla ei ole niinkään merkitystä, mutta jostain syystä äidin koulutustausta on merkityksellinen lapsen koulumenestyksen ja jatko-opintojen kannalta. MUTTA ainahan näissä tutkimuksissa on kyse keskiarvoista ja yleistyksistä. Yksilötasolla on tietenkin poikkeuksia, eikä näistä kannata kenenkään loukkaantua.

. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

ja osaan kyllä perustella lapsille koulunkäynnin tärkeyden. Juuri nyt olen kannustamassa 8.luokkalaista pyrkimään ensi vuonna lukioon, koska hänellä on siihen edellytykset. Sain myös 6.luokkalaisen paneutumaan kouluun paremmin kertomalla mitä siitä seuraa, jos koulu ei kiinnosta. Koenumerot ovat parantuneet viime vuodesta. Kääntäen: Jos akateemisen lapsi saa kokeista seiskoja, niin ope voi sitten antaa todistukseen kympin, jos mieli tekee? Tosiasiassa opettajilla on mielivalta numeroiden antamisessa ja niitä voi perustella muullakin kuin koenumeroilla, esim. tuntiaktiivisuudella, vihkojen siisteydellä, kotitehtävien tekemisellä, käyttäytymisellä, asenteella.... Pari esimerkkiä: vanhimman tytön luokkakaverin äiti valitti, että matikanope oli laskenut matikan numeron 9:stä 8:aan, koska tyttö häiriköi tunnilla. Kokeista oli saanut 2x9. Liikunnanopettaja taas nosti oman tyttöni numeron 7:stä 8:aan, koska hän suhtautuu liikuntaan myönteisesti ja tekee kaiken parhaansa mukaan vaikka onkin hidas ja kömpelö, eikä suoriudu läheskään kaikesta tavoitteiden mukaisesti.

ja antamasi esimerkit ovat juuri konkreettisia esimerkkejä siitä, miten arviointi syntyy: koenumerot ovat vain pieni osa arvosanaa. Valtakunnallinen opetussuunnitelma määrittelee tarkkaan, miten ja mistä arviointi muodostuu. On aivan selvää, että oppilaalle ei voi antaa ysiä todistukseen. vaikka koenumeroiden keskiarvo 9 olisikin jos oppilas häiriköi toistuvasti tunnilla. Googlaa perusopetuksen ops ja katso esim. matematiikan arvioinnin kohdalta, mihin kaikkeen arvointi perustuu.

Sama pätee tuohon liikuntaan.

Ops on netissä, sieltä löytyvät myöös arvointikriteerit. Monelle vanhemmalla tekisi hyvää tutustua niihin.

Ja tosiaan harva opettaja tietää oppilaiden vanhempien koulutustaustaa. Se miksi korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pärjäävät pääsääntöisesti paremmin koulussa johtuu tutkimusten mukaan siitä, että korkeasti koulutetut arvostavat koulutusta ja välittävät samaa asennetta myös lapsiinsa, lisäksi korkeasti koulutetut kokevat tärkeäksi lapsensa koulunkäynnin tukemisen.

lapsi sen parempaa kohtelua, mitä komeammalla autolla isi ajaa. Erikoiskohtelua näkyy ihan päivittäin, esim. todella rikkaan perheen lapselle annetaan anteeksi tekemättömiä kirjaesitelmiä ja hän saa uusia kokeita jos tulee liian huono numero. Jos koululle antaa palautetta, vastaus on, että olemme arvionnin ammattilaisia, ei syytä kritiikkiin. Arviointi saadaan ylipäänsä tasapuoliseksi siinä vaiheessa, kun oppilaat vastaavat kokeisiin nimettöminä tietokoneen välityksellä. Jäisi opettajien ennakkoasenteet pois kokonaan.

ja vastavasti -kielteisyys kyllä näkyy oppilaissa. Vanhemmathan voivat olla hyvinkin koulutusmyönteisiä, vaikkeivät itse olisikaan "kouluja käyneitä". Te ilmeisesti olette koulutusmyönteisiä :).

Valitettavasti opettajalla on hirvittävä työ saada oppilas ymmärtämään opiskelun tärkeys, kun oppilas sanoo: "Meidän äiti/isä sano, et sekään ei ymmärtänyt koulussa mitään ***(opettamani aine) ja ihan hyvin sillä silti menee. Ei sitä elämässä mihinkään tarvii. Se sano, ettei munkaan tarvii sitä opiskella."

#6

ja lasten kouluosaamisella on yhteys. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

haista sinä..... Meillä minä vain peruskoulunkäynyt kotiäiti.

Isäntä autonasentaja... Lapset tuo 8-10 koulusta.. Ja vanhin haki yliopistolle opiskelemaan... Ihan kun akateemisus tekisi ihmisitä jotenkin yli-ihmisiä. Ja duunarit olis jotenkin tyhmiä jotka ei osaa kannustaa lapsiaan opiskelemaan.

ja lasten kouluosaamisella on yhteys. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

Meillä minä vain peruskoulunkäynyt kotiäiti. Isäntä autonasentaja... Lapset tuo 8-10 koulusta.. Ja vanhin haki yliopistolle opiskelemaan... Ihan kun akateemisus tekisi ihmisitä jotenkin yli-ihmisiä. Ja duunarit olis jotenkin tyhmiä jotka ei osaa kannustaa lapsiaan opiskelemaan.

on keskiaste suoritettuna, joten tuo nyt ei todellakaan kerro vielä yhtään mistään yhtään mitään.

Ja nähtävästi et ole osannut lapsiasi kannustaa, koska haitari numeroissa on noinkin laaja. Moni akateeminen pitää itsestäänselvänä, että lapsi osaa sen, mitä pitääkin yli kokeista arvosanat ovat 9-10 eikä niitä keskinkertaisia numeroita tyyliin 8 kotiin kanneta kuin äärimmäisessä poikkeustapauksessa.

Haistattelemalla muuten saa arvosanan laskemaan, ei nousemaan.

ihan noin mustavalkoista ole. Mutta paremmin koulutetuilla vanhemmilla on usein, ei aina, suuremmat tavoitteet lapsen koulutuksen osalta. Näin ollen lasta tuetaan paljon. Myös tukemisen osaaminen voi olla paremmalla tasolla kuin kouluttamattomien vanhempien kohdalla.



En kuitenkaan väittäisi että näin on systemaattisesti, ennemminkin moisen linjan, kuten melkein minkä tahansa, voi nähdä jos oikein yrittää.

arviointiin väitteitänne? Miten te tiedätte, että se vaikuttaa?



Minusta on lapsellista kuvitella, että se mitä kuulee/luulee olisi totuus. Olen itse äiti ja opettaja yläkoulussa (200 oppilasta). Pidän kaikille luokille keksimäärin 2 isoa koetta ja kaksi esitelmää/parityötä/ryhmätyötä per oppilas lukukaudessa. Lisäksi muutama kirjallinen läksynkuulustelu. Lasken kokeiden ja muiden keskiarvon, josta muodostuu arvosanan lähtökohta. Jos oppilas on aktiivinen tunneilla, nostan arvosanaa numerolla keskiarvosta. Annan keskiarvon arvosanaksi, jos oppilas ei ole aktiivinen, mutta ei suhtaudu työskentelyyn tunneilla negatiivisesti eli on ns. hiljainen tavallinen oppilas. Ja lasken keskiarvosta arvosanaa numerolla, jos oppilas suhtautuu tunneilla työskentelyyn huonosti. Missä se vaikutti kuinka iso auto isällä on? Ja kaikki tuntemani opettajat arvostelevat samalla lailla.



Äitinä olen huomannut omista lapsistani, että joskus heidän arvosanakseen jostain aineesta tulee huonompi kuin koearvosanat antaisivat olettaa. Mutta silloin tyydyn ajatukseen, että lapseni asenne ei ole ollut kohdallaan tunneilla. Minähän en ole hänen tuntityöskentelyään näkemässä.

. Akateeminen vanhempi osaa perustella lapselle koulunkäynnin tärkeyden. Jos lapsi saa kokeista kymppejä, ei siinä opettaja voi seiskaa todistukseen antaa, vaikka miten mieli tekisi.

ja osaan kyllä perustella lapsille koulunkäynnin tärkeyden. Juuri nyt olen kannustamassa 8.luokkalaista pyrkimään ensi vuonna lukioon, koska hänellä on siihen edellytykset. Sain myös 6.luokkalaisen paneutumaan kouluun paremmin kertomalla mitä siitä seuraa, jos koulu ei kiinnosta. Koenumerot ovat parantuneet viime vuodesta.

Kääntäen: Jos akateemisen lapsi saa kokeista seiskoja, niin ope voi sitten antaa todistukseen kympin, jos mieli tekee?

Tosiasiassa opettajilla on mielivalta numeroiden antamisessa ja niitä voi perustella muullakin kuin koenumeroilla, esim. tuntiaktiivisuudella, vihkojen siisteydellä, kotitehtävien tekemisellä, käyttäytymisellä, asenteella....

Pari esimerkkiä: vanhimman tytön luokkakaverin äiti valitti, että matikanope oli laskenut matikan numeron 9:stä 8:aan, koska tyttö häiriköi tunnilla. Kokeista oli saanut 2x9. Liikunnanopettaja taas nosti oman tyttöni numeron 7:stä 8:aan, koska hän suhtautuu liikuntaan myönteisesti ja tekee kaiken parhaansa mukaan vaikka onkin hidas ja kömpelö, eikä suoriudu läheskään kaikesta tavoitteiden mukaisesti.

Liikunta on juuri se oppiaine, jossa ärsyttää suunnattomasti opettajan puolueellisuus. Siinäkin on vielä eroja. Joku opetttaja nostaa ja toinen laskee numeroja samalla perusteella,ja samassa todistuksessa voi pakollisen ja valinnaisen liikunnassa olla pari numeroa eroa, kun on eri opettaja.

Yleensä akateemisissa perheissä on jo useamman sukupolven ajan suhtauduttu vakavammin koulunkäyntiin kun vähemmän koulutetuissa. Toisaalta meidän suvun parhaat numerot on saanut sellainen keskinkertaisesti koulutettujen vanhempien lapsi.

Isoissa kouluissa opettaja harvoin tietää, kenen lapsia luokassa on, ehkä vain se luokanvalvoja, joka kerää huoltajatiedot. Muulta paikkakunnalta tullut uusi opettaja ei tiedä niistäkään.

kuin uskonto/filosofia........ Mut ihan miten vaan..



Niin voihan sinne hakea. Tosin 9 keskiarvolla myös aika hyvin mennään....Tietty riippuu myös pääsykokeesta... huoh..kyllä monet akateemiset on typeriä.. onneksi mä olen vaan tavallinen kotiäiti,jolla on aikaa lapsilleen niin koulunkäynnin tukemisessa, kuin vaan paikalla olemisessa.

meidän koulussamme ei tietoja ollut edes luokanvalvojalla.

#6

Isoissa kouluissa opettaja harvoin tietää, kenen lapsia luokassa on, ehkä vain se luokanvalvoja, joka kerää huoltajatiedot. Muulta paikkakunnalta tullut uusi opettaja ei tiedä niistäkään.

taustoista tyytyväisen tietämätön opettaja. Tekstisi olisi voinut olla omasta kynästäni.

-se kritisoitu opettaja

Ja tämä siitäkin huolimatta, että - meillä täytetään vuosittain lomakkeet, joissa kysytään ammattia - opetan mm. yhteiskuntaoppia, jossa käsitellään esim. koulutusta ja ammatteja ja jossa keskustellaan oppilaiden kanssa monista yhteiskunnallisista asioista - monet oppilaat kertovat henkilökohtaisiakin asioita elämästään - pidän vanhempainvartit ja vanhempainiltoja omalle valvontaluokalleni ja osallistun myös koko koulun vanhempainiltoihin Ensinnäkin opetan 500 oppilasta, joten kaikkien vanhempien (ja parhaimmillaan isä- ja äitipuolien) taustoja ei voi muistaa tai ylipäätään edes selvittää. Perustietolomakkeet kerään omalta valvontaluokaltani mutta en todellakaan ehdi niihin tutustua, koska ne pitää palauttaa välittömästi kansliaan. En ylipäätään pidä minkään arvoisena yrittää muistaa oppilaiden vanhempien ammatteja. Oppitunteja pitäessäni tärkeintä on se, että oppilas osallistuu keskusteluihin eikä se, että hän kertoo isänsä/äitinsä ammatin. En edes kiinnitä siihen asiaan huomiota muuta kuin kerran, kun eräs oppilas jatkuvasti ja toistuvasti kerskaili pankinjohtajaisällään (käsittelimme tuolloin pankkeja) ja pyrki löytämään virheitä selityksistäni. Se oli kieltämättä rankkaa ja oppilaasta paistoi läpi epäluottamus minun asiantuntijuuttani kohtaan (ja isän epäluottamus myös). Sen sain sitten kitkettyä, kun ihan joka asian jälkeen kysyin, haluaako hän lisätä jotain asiaan, koska tokihan hänen isällään on aivan ensikäden tietoa aiheesta. Ei halunnut oppilas (eikä kai isäkään) sen jälkeen mitään lisätä. Numeroa antaessani en todellakaan miettinyt tätä pankinjohtajaisää vaan sitä, että oppilas oli saanut kahdesta kokeesta 9 ja osallistui ahkerasti tuntiopetukseen (mitä nyt parilla tunnilla vähän yritti korostaa isänsä tärkeyttä). Valvontaluokkani oppilaiden vanhemmat toki tapaan, mutta en kysele heidän ammattejaan eivätkä ne ole tulleet ilmi kuin parissa tapauksessa 10 vuoden aikana, ja nämäkin siksi, että ammattinsa puolesta nämä vanhemmat tarjosivat luokalle töitä leirikoulurahojen keräämistä varten. Toki kotitausta voi muuten tulla ilmi esim. alkoholismi, avioerot jne. mutta ammatteja en tuolloinkaan kysele eivätkä oppilaat niitä edes kertoile kuin harvoin. Esim. edelliseltä valvontaluokaltani tiesin vain kolmen oppilaan vanhemman ammatin, ja nämäkin tosiaan leirikoulun järjestelyihin liittyvissä asioissa. Vanhempainvarteissa ja vanhempainilloissa me puhumme oppilaasta ja koulusta, emme vanhempien ammateista. Joskus puhumme kotiasioista (esim. avioero tai kuolema perheessä). En muista yhtään vanhempainvarttia tai vanhempainiltaa, jossa olisin saanut kuulla näistä ammateista mitään. En myöskään pysty vanhempien pukeutumisesta päättelemään mitään enkä ole oikeasti niin kiinnostunut, että miettisin, minkä koulutustaustan vanhemmat omaavat vaatetuksen tai puheen perusteella. Koulumaailmassa tapahtuu paljon muutakin kuin opettajien juoruilua. Jostain syystä tuntuu olevan suosittua ajatella, että oppilaista ja näiden vanhemmista urkitaan kaikki tieto ja se juoruillaan eteenpäin. Ei ainakaan meidän koulussa. Vaikka olen töissä isossa yläkoulussa, asun myös samalla paikkakunnalla kuin oppilaani. Joidenkin vanhempia näen jopa kaupassa. Silti en tiedä heidän ammateistaan tai koulutuksestaan mitään. En asu kuitenkaan koulun välittömässä läheisyydessä, joten ei minulla ole edes keinoa saada selville taustoja näistä vanhemmista. Miksi ihmeessä se on niin vaikea uskoa? Numerot annetaan arviointikriteerien perusteella, ja ne kerron oppilaille aina lukukauden ensimmäisellä tunnilla. Seiskaluokalla kirjoitutan ne jopa vihkoon, joten sieltä voi tarkistaa.