Rikoin avioliiton..

kenen avioliiton vastaan niille jotka luulevat että pettäjä pettää aina;



Ensimmäisen avioliittoni aikana minulla oli 6v suhde ihanaan varattuun mieheen. Siitä olisi voinut tulla vuosisadan rakkaustarina mutta olosuhteet eivät olleet meidän puolellamme ja lopetimme suhteen. Sen jälkeen molemmat erosimme omista avioliitoistamme ja perustimme uudet perheet; hän on ollut uskollinen nykyiselle vaimolleen 17 vuotta ja minä miehelleni 15v.



Et silleen, meidän kohdalla sanoisin että kyllä se uskollisuus riippuu molemmista osapuolista - hyvää ja rakasta ei tarvitse pettää!!

ellei avioliiton rikkoja ole 13-15 vuotias. Katsokaa nyt sen tekstiäkin=)

Fyysisesti aikuinen, henkisesti pissis 20-30-vuotias?

Mitä tekee sellaisella miehellä joka palvoo ja jumaloi, siis katsoo alhaalta ylöspäin? Mitä se kertoo ap:stä että hän nauttii palvonnasta? Entä suhteesta? Rakastettua katsotaan silmän tasalta.

Jos ap:n miehen liitto on epäonnistunut, siitä ovat vastuussa hän ja hänen vaimonsa. Jos mies pettää vaimoaan ap:n kanssa, siitä taas vastaavat mies ja ap. Ap ei voi siirtää vastuuta omista teoistaan vaimon niskaan.

kenen avioliiton vastaan niille jotka luulevat että pettäjä pettää aina;

Ensimmäisen avioliittoni aikana minulla oli 6v suhde ihanaan varattuun mieheen. Siitä olisi voinut tulla vuosisadan rakkaustarina mutta olosuhteet eivät olleet meidän puolellamme ja lopetimme suhteen. Sen jälkeen molemmat erosimme omista avioliitoistamme ja perustimme uudet perheet; hän on ollut uskollinen nykyiselle vaimolleen 17 vuotta ja minä miehelleni 15v.

Et silleen, meidän kohdalla sanoisin että kyllä se uskollisuus riippuu molemmista osapuolista - hyvää ja rakasta ei tarvitse pettää!!

on myös tilanteita, jossa petetään, vaikka puoliso on hyvä ja rakastava.

kenen avioliiton vastaan niille jotka luulevat että pettäjä pettää aina; Ensimmäisen avioliittoni aikana minulla oli 6v suhde ihanaan varattuun mieheen. Siitä olisi voinut tulla vuosisadan rakkaustarina mutta olosuhteet eivät olleet meidän puolellamme ja lopetimme suhteen. Sen jälkeen molemmat erosimme omista avioliitoistamme ja perustimme uudet perheet; hän on ollut uskollinen nykyiselle vaimolleen 17 vuotta ja minä miehelleni 15v. Et silleen, meidän kohdalla sanoisin että kyllä se uskollisuus riippuu molemmista osapuolista - hyvää ja rakasta ei tarvitse pettää!!

Ihmeellistä syyllistämistä, vaikkette edes tapaustamme tunne, tätä juuri tarkoitan, viskotaan vaan kiviä ja luullaan, että itse ollaan parempia ja onnistuneempia! Mielestäni tein oikein, löysin elämäni miehen!

ap

kertomassa kuinka kaameeta on uusperhe-elämä, kun heidän yhteinen rakkauslapsi on nyt syntynyt ja jaloissa pyörii ajoittain miehen ex-lapset, joista pitäisi päästä eroon...

MUTTA juu, ei taida kukaan olla tässä tapauksessa kodinrikkoja. Joskus vain rakkaus vaimoa/miestä kohtaan loppuu kuten nyt ap:n miesystävän liitossa oli käynyt, ja on väärin koko perhettä kohtaan pysytellä yhdessä vain lasten takia. Kyllä tässä elämässä olisi tarkoitus olla onnellinen, mitä järkeä muuten edes nousta aamulla sängystä? Ap nyt löysi onnensa. Ehkä se mies oli joskus tarkoitettu tuolle nykyiselle vaimollensa, mutta ei enää.

kertomassa kuinka kaameeta on uusperhe-elämä, kun heidän yhteinen rakkauslapsi on nyt syntynyt ja jaloissa pyörii ajoittain miehen ex-lapset, joista pitäisi päästä eroon...

MUTTA juu, ei taida kukaan olla tässä tapauksessa kodinrikkoja. Joskus vain rakkaus vaimoa/miestä kohtaan loppuu kuten nyt ap:n miesystävän liitossa oli käynyt, ja on väärin koko perhettä kohtaan pysytellä yhdessä vain lasten takia. Kyllä tässä elämässä olisi tarkoitus olla onnellinen, mitä järkeä muuten edes nousta aamulla sängystä? Ap nyt löysi onnensa. Ehkä se mies oli joskus tarkoitettu tuolle nykyiselle vaimollensa, mutta ei enää.

Että kuinkahan kauan tässäkin tapauksessa on mietitty sitä rakkauden loppumista... Ylämäkiä ja alamäkiä tulee ja jos antaa periksi heti ja rupeaa kuksimaan vieraita, niin avio/avoliitolla ei kyllä ole alkujaankaan ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia.

olisin kyllä yksin. Hirveätä sotkua kaiken aikaa, niin henkisesti kuin taloudellisestikin.

Rakastumisesta:

Tapasin mieheni parikymppisenä ja rakastuin ensisilmäyksellä aivan totaalisesti. En koskaan voi unohtaa sitä ja lopettää hänen rakastamistaan. Rakastuin ennen kuin vaihdoimme sanaakaan, miten olisin voinut sen estää?

Mieheni ei rakastunut minuun näin, tykästyi, kasvoimme yhteen. Hyvä perhe ja parisuhde, huolehdimme toisistamme. Sanomme molemmat rakastavamme toisiamme. Jonkinlaisia sielunkumppaneita olemme varmasti.



Mieheni ei silti kuitenkaan koskaan rakastunut yhtä tulisesti minuun kuin minä häneen. Jos hän jossain vaiheessa tapaisi jonkun, johon rakastuisi kuin minä häneen, mitä tapahtuisi? Tämä on minun elämäni suurin pelko ja totinen totuus. Jäisikö mieheni minun luokseni? Tuskin jäisi ja voisinko häntä siitä edes syyttää. Lisäksi uskon vielä, että ehkä minäkin voin olla se joka rakastuu uudestaan yhtä tulisesti kuin rakastuin tähän rakkaaseen omaan aviomieheeni.



Uskon vielä, että on mahdollista rakastaa useampaa ihmistä, tosin en usko, että palavasti voi rakastaa kuin yhtä kerrallaan. Elämä on vaikea homma, ei tätä voi etukäteen aivan täysin suunnitella. En minä omista aviomiestäni omasta mielestäni. Avioliitto on tietenkin myös tahtotila, mutta jos mieheni rakastuisi (tai minä itse) johonkin toiseen aivan ytimiään myöten, olisi se tahtotila ja meidän välinen rakkaus varmasti aikalailla hiipumassa sitten. Tuskin se meidän välinen rakkaus täysin katoaisi, minä en todellakaan usko, että rakkauteni häntä kohtaan koskaan täysin loppuisi.

tai kolmekin, jos liito jo ennestään rakoillut, et sinä ole siihen syypää, kenties vaan vauhditit sitä että mies älysi lähteä huonosta liitosta. Ja toki sinä, vapaana ollut ihminen, saat syyt niskoillesi. Tsemppiä!!

Mietin vaan että onhan se mukavaa miehelle päästä pois perhevelvareiden arjesta uuden kullan kainaloon.Mutta valitettavasti sellasiahan aika monet miehet ovat.

Toisaalta mietin että rakastumiset ja ihastumiset ei käy vahingossa, niihin täytyy jollain lailla antaa itselleen lupa.Ja oikeutus(tarkoitan perheellisiä).En koskaan antaisi itselleni käydä niin, en anna minkään tilanteen johtaa niin pitkälle etten hallitse itseäni.Joko olen järki-ihminen joka ei halua rikkoa sitä mitä on (vaikka tämä useinkaan ole herkkua vaan tavallista tylsää arkea), tai sitten en vaan ole tavannut miestä joka veisi jalat alta...heh.

Ap voi aivan hyvin olla miehelleen se oikea ja elinikäinen kumppani. Keski-ikäisen kokemuksella sanon, että etenkin miehet ajautuvat usein ensimmäisiin avioliittoihinsa niin heppoisin perustein, että on pelkkää tuuria, jos valinta osoittautuu oikeaksi.

Olen tästä täysin samaa mieltä. On nähty niin monta kertaa. Ei sitä tajua ennen kuin sitä yhteiselämää on jonkin aikaa elänyt, että mitä olisi pitänyt ottaa huomioon puolison valinnassa. RAkastuneena tehdään vääriä ratkaisuja, ja sitten vielä kumpikin muuttuu. Lopputulos voi olla hyvinkin onneton.

Ensimmäisissä avioliitoissa sentään yleensä on tutustuttu vapaina ja tapailtu kauemmin ennen yhteenmuuttamista. Nämä pettäjä-jättäjät hyppäävät suoraan sängystä uuteen hypittyään ensin aikansa näiden kahden sängyn välillä. Sanoisin että tässä tapauksessa ihastuneena/rakastuneena on paljon suurempi riski tehdä niitä vääriä ratkaisuja. liian usein paetaan arkea uuden suhteen tuomaan vapauteen ja erehdytään luulemaan sitä rakkaudeksi. Ihmisen muutuminen on vielä suurempi järkäytys tuolloin.

Mutta oikeasti, jos ap olisi niin kaunis ja ihana niin olisihan hän löytänyt paremmankin kuin vanhan, köyhän ja ruman miehen. Tuo kyllä huolestuttaisi minua jos miehellä ei paljon kokemusta aiemmin ole. Nythän hän huomasi että sitä kyllä saa, saammuuko uuden ajno sinuun. Sillä nuoruudestasi ja kauneudestasi huolimatta uusi ja jännittävä et enää ole vaan jopa helppo nakki... Onneksi itse taisin olla tarpeeksi viehättävä ja itsevarma nuorena kun löysin ihan vapaan, ikäiseni hyväkroppaisen ja komean miehen, joka vuosien jälkeenkin pitää minua erityisen hyvänä. Varattuja ja vanhempia en edes katsellut, minulla on omaakin makua tietääkseni mikä on hyvää, toisten naisten suosituksia en siihen tarvitse.

Pystytkö hyvällä mielellä miettiä/katsoa syyttömien pienten lasten kärsimyksiä? Pystytkö tuntemaan empatiaa heikommassa asemassa olevaa kohtaan? Laitatko aina itsesi ja omat tarpeet muiden edelle? Pidätkö sellaista miestä MIEHENÄ ja hyvänä miehenä joka hylkää pienet lapsensa? Rikkomalla lasten kodin hylkää lapsensa joista on vastuussa

En ole koskaan ollut naimisissa. Miten niin laitoin itseni kaiken edelle??? Mä vaan rakastuin! Eikä mies tietenkään hylännyt lapsiaan, just joo hei kamoon nyt.... Aina kaikki ei vaan ookaan onnelisia yhdessä, vaikka alunperin oli tarkoitus. Oli se osittain myös tän ex-vaimon vika. ap

On todella naiivia ja lapsellista ap:n todeta, että mies ei koskaan ole rakastanut ketään niin kuin häntä.



Okei, jos näin on, mitä kertoo miehestä se, että hän silti on ollut valmis menemään avioliittoon ja lupaamaan rakastamista koko elämän ajan. Sen lisäksi hän on hankkinut kolme lasta kaikin puolin muka rakkaudettomaan liittoon. Ketä tässä siis kusetetaan?



Ap, mies siis rakastaa sinua, koska sinä olet nuorempi ja kauniimpi kuin ex-vaimo. Ex-vaimo oli itse syypää eroon, koska ei näitä asioita ollut. Mitä se taas kertoo miehestä?



Tuo sinun nappaamasi miehesi siis on valmis

- avioitumaan, vaikka ei rakasta

- hankkimaan kolme viatonta lasta rakkaudettomaan liittoon

- vaihtamaan nuorempaan ja kauniimpaan heti, kun vaimo ei näitä ole

- vähät välittämään lasten parhaasta vaan omat tarpeet menevät aina kaiken edelle

- vähät välittämään tekemistään sitoumuksista

- pettämään, valehtelemaan ja loukkaamaan elämänsä tärkeimpiä ihmisiä



Ap, sanoisin, että oletpa sinä kultakimpaleen saanut! Ehkä juuri sellaisen, jonka ansaitset...



Minä arvotan miehessä suoraselkäisyyttä, ja parisuhteeni kulmakivi on luottamus. En missään tilanteessa ottaisi miestä, jolla ei ole munaa todeta ensin rehellisesti vaimolleen, että tästä ei tule mitään ja vasta sitten aloittaa se uusi suhde. Mutta kaikilla meillä ei ole samaa vaatimustasoa.

silloin kun lähti sun kaa juttuun. Itse hän on sen päätöksen tehnyt. Eli ole huoleti, se ei oo sun syy.

On kyllä oikeastaan samaa mieltä. Ja no, eihän se vielä rikki oo kun on vielä harkinta-aika... No käytännössä tietty on.... En vaan tajuu, että miksi oon nyt kaikkien, kavereiden ja tuttujen, mielestä nyt joku maailman kauhein ihminen. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mikseivät aikuiset ihmiset sitä ymmärrä..... ap

Nämä tehdään. Sitten pakoillaan vastuuta tällaisilla lausunnoilla.

No ehkäpä vaimo oli osasyynä tekemiseen?! Ja hyvin isona olikin. Nykyään kateellisuuksissaan lähes vainoaa minua, ehkä siksi, koska olen kaunis ja nuorempi.....

Ihmeellistä syyllistämistä, vaikkette edes tapaustamme tunne, tätä juuri tarkoitan, viskotaan vaan kiviä ja luullaan, että itse ollaan parempia ja onnistuneempia! Mielestäni tein oikein, löysin elämäni miehen!

ap

Tuskin se suhun lopettaa, aina kun löytyy parempi kun entiseen kyllästyy. Ja elämäsi mies on sen sulle todistanut että kykenee puolisonsa jättämään kun se parempi löytyy.

Eli kun tulee se ensimmäinen kuivakausi ja kriisi, lapset (omat ja yhteiset) kiukuttelee, niin oletko varma, että mies ei hae sitä lohtua muualta? Kun se toinen nainen ymmärtää paremmin?



Voi olla, että heillä oli avioliitto hukkunut sinne lapsiperheen arkeen ja sinä tarjosit sitä mitä mies ei kotoa saanut. Eihän ne lapset sillä hetkellä olleet teitä häiritsemässä. Mutta mitä ajattelisin miehestä, joka kriisitilanteessa hakee ratkaisua vieraasta sängystä? Mies, joka toteaa, että ongelmista pääsee eroon kun vaihtaa uuteen? En tiedä. En ehkä haluaisi sellaisen kanssa parisuhdetta, joka ei hoida asioita fiksusti ensin loppuun. Enkä haluaisi itse sotkeentua keskelle parisuhdekriisiä. Sillä niinhän sinä teit ja muutuit vielä osaksi sitä.

Pystytkö hyvällä mielellä miettiä/katsoa syyttömien pienten lasten kärsimyksiä? Pystytkö tuntemaan empatiaa heikommassa asemassa olevaa kohtaan? Laitatko aina itsesi ja omat tarpeet muiden edelle? Pidätkö sellaista miestä MIEHENÄ ja hyvänä miehenä joka hylkää pienet lapsensa? Rikkomalla lasten kodin hylkää lapsensa joista on vastuussa

En ole koskaan ollut naimisissa. Miten niin laitoin itseni kaiken edelle??? Mä vaan rakastuin! Eikä mies tietenkään hylännyt lapsiaan, just joo hei kamoon nyt.... Aina kaikki ei vaan ookaan onnelisia yhdessä, vaikka alunperin oli tarkoitus. Oli se osittain myös tän ex-vaimon vika. ap

silloin kun lähti sun kaa juttuun. Itse hän on sen päätöksen tehnyt. Eli ole huoleti, se ei oo sun syy.

On kyllä oikeastaan samaa mieltä. Ja no, eihän se vielä rikki oo kun on vielä harkinta-aika... No käytännössä tietty on....

En vaan tajuu, että miksi oon nyt kaikkien, kavereiden ja tuttujen, mielestä nyt joku maailman kauhein ihminen. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mikseivät aikuiset ihmiset sitä ymmärrä.....

ap

maailman kauhein ihminen, jos ihan oikeasti uskot, että elämässä sattuu ja tapahtuu etkä ota itse vastuuta omista teoistasi.

Ainakin olet harvinaisen tyhmä ja itsekäs ihminen.

ellei avioliiton rikkoja ole 13-15 vuotias. Katsokaa nyt sen tekstiäkin=)

Fyysisesti aikuinen, henkisesti pissis 20-30-vuotias?

Mitä tekee sellaisella miehellä joka palvoo ja jumaloi, siis katsoo alhaalta ylöspäin? Mitä se kertoo ap:stä että hän nauttii palvonnasta? Entä suhteesta? Rakastettua katsotaan silmän tasalta.

Jos ap:n miehen liitto on epäonnistunut, siitä ovat vastuussa hän ja hänen vaimonsa. Jos mies pettää vaimoaan ap:n kanssa, siitä taas vastaavat mies ja ap. Ap ei voi siirtää vastuuta omista teoistaan vaimon niskaan.

Olen kyllä ihan 23-vuotias töissä käyvä, älykäs nainen. En todellakaan mikään pissis!! Eikö ole normaalia nauttia toisen palvonnasta? Olette kyllä yksinkertaisia.....

ap

olennaista ei ole se, kenen "syy" tämä ero on ja kuka on perheen rikkonut. Katsoisin asioita vähän laajemmin. Joo, mies on pettänyt ja jättänyt vaimonsa uuden naisen takia. Kuinka tavoiteltava sellainen mies on? Miten sellaisen voi nähdä "elämän miehenä?" Sehän kertoo, että mies on valmis valehtelemaan ja satuttamaan törkeästi sitä ihmistä, jolle hän on luvannut ikuista rakkautta ja uskollisuutta kaikkien edessä (eli johon hän on aivan varmasti ollut ihan yhtä rakastunut kuin ap:hen nyt). Avioliitoissa tulee aina ongelmia. Idea on, että ne yritetään kaikin keinoin ratkaista, ja sitten erotaan, jos mikään ei auta. Etenkin jos on lapsia, niin ihan pienten murheiden takia ei mielestäni pitäisi erota. Ja etenkään ei pitäisi kusettaa ja paneskella toisen selän takana ja sittewn todeta että näin tässä kävi, kun SÄ olit tollainen. Ap:n mies siis ajattelee, että pettäminen on OK, jos vaimo ei ole riittävän "hyvä." Siinäpä hyvä pohja parisuhteelle.



Ja minustakin tuntuu, että ap imartelee itseään. Tällaiset "rikoin avioliiton"-otsikot ovat nimenomaan horottelukommenttien ja haukkujen kerjäämistä, jotka ap pääsee sitten kuittaamaan itseensä kohdistuneeksi kateudeksi, koska hän on niin nuori ja kaunis ja parempi kuin ex-vaimo. Juuri tämän takiahan varattuihin sekaantuminen on niin suosittua. Voi tuntea itsensä paremmaksi. Moni aikuinen nainen ihan tosissaan uskoo, että hänen kanssaan mies ei toista pettämiskuviota, koska hän on Se Oikea ja ihana ja upea nainen jota kohtaan mies tuntee enemmän rakkautta kuin ketään kohtaan koskaan. Ehkä näin voi ollakin, mutta pelkkä tunne ei arjessa kauas kanna - tarvitaan tahtoa ja sitoutumista pahoinakin päivinä!