Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

G: Seurustelu nuorena -> ikuinen avioliitto?

Vierailija
23.05.2011 |

Mitä ajattelette pariskunnista, jotka ovat menneet naimisiin juuri ja juuri aikuisina alettuaan alunperin seurustella niin, että ainakin nuorempi osapuoli (käytännössä se naispuolinen) on ollut 14- tai 15-vuotias seurustelun alkaessa?



Minua vaan kauhistuttaa tällaiset. Tuntuu, että paljon elämää ja erilaisia ihmisiä on jäänyt näkemättä. Voi toki mennä onnellisestikin.

Kommentit (64)

Vierailija
61/64 |
24.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Se on kyllä tietenkin eri asia jos olet ollut henkisesti teini vielä tuossa iässä, mutta kyllä itse olen kokenut olevani aikuinen tuon ikäisenä. En mikään nuori enää. Lapsuudenkodistani muutin jo 15 vuotiaana ja 23 vuotiaana oli vakituinen työpaikka ja olin ostanut asunnon. En todellakaan elänyt enää mitään teiniangstia siinä vaiheessa ja en voi sanoa, että jos olisin lapset tehnyt 25v, että olisin tehnyt ne nuorena.

No, toiset pysyy lapsen asteella vielä 50 vuotiainakin.

itkeä pillitti kun ei ole kokenut kuulemma mitään ja elämä on mennyt hukkaan.

Huvittaa vähän nämä 27v naiset, jotka itsevarmoina vaahtoaa, että meidän suhde kestää, koska olemme alkaneet seurustella 14 vuotiana. Ette te vielä tiedä oikeastaan mistään mitään.

Kun lapset kasvaa, naiselle iskee se elämättömän elämän pelko ja aletaan juosta hulluna kapakoissa. Miehille tulee paniikki kun ei ole saatu kuin sitä yhtä pillua ja aletaan metsästämään sitä nuorempaa naista.

Todella harva pari on nelikymppisinä enää keskenään naimisissa jos on alkanut todella nuorena seurustelemaan.

koulukavereistani nämä kovin nuorena seurustelun aloittaneet ja perheen hankkineet ovat alkaneet eroilemaan ja viettämään 'villiä nuoruutta'.

Vielä pari vuotta sitten olivat 'onnellisesti naimisissa'.

Nelikymppisistä ihmisistä kyse.

Monella näyttää elämää muuttuvan rajustikin kun lapset muuttavat pois kotoa.

Siihen en ota kantaa onko tämä hyvä vai huono asia. Jokainen tekee omat valintansa eikä sama ratkaisu sovi kaikille.

Aika huono yleistys, että kaikki alkaisivat juosta kapakoissa :D

Ei vois vähempää kiinnostaa, vaikka lapset ovat jo isoja. Aloitimmeko nuorena seurustelemaan? Olin 23 ja lapset 25-v. Nyt 32-v. eikä jaksa kyl baareihin lähtee ja mieskin pysynyt samana.

Oletteko te vanhana avioituneet pikkuisten lasten vanhemmat jotenkin katkeroituneita vai mistä tämä yleistäminen oikein johtuu?

Vierailija
62/64 |
24.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Se on kyllä tietenkin eri asia jos olet ollut henkisesti teini vielä tuossa iässä, mutta kyllä itse olen kokenut olevani aikuinen tuon ikäisenä. En mikään nuori enää. Lapsuudenkodistani muutin jo 15 vuotiaana ja 23 vuotiaana oli vakituinen työpaikka ja olin ostanut asunnon. En todellakaan elänyt enää mitään teiniangstia siinä vaiheessa ja en voi sanoa, että jos olisin lapset tehnyt 25v, että olisin tehnyt ne nuorena.

No, toiset pysyy lapsen asteella vielä 50 vuotiainakin.

itkeä pillitti kun ei ole kokenut kuulemma mitään ja elämä on mennyt hukkaan.

Huvittaa vähän nämä 27v naiset, jotka itsevarmoina vaahtoaa, että meidän suhde kestää, koska olemme alkaneet seurustella 14 vuotiana. Ette te vielä tiedä oikeastaan mistään mitään.

Kun lapset kasvaa, naiselle iskee se elämättömän elämän pelko ja aletaan juosta hulluna kapakoissa. Miehille tulee paniikki kun ei ole saatu kuin sitä yhtä pillua ja aletaan metsästämään sitä nuorempaa naista.

Todella harva pari on nelikymppisinä enää keskenään naimisissa jos on alkanut todella nuorena seurustelemaan.

koulukavereistani nämä kovin nuorena seurustelun aloittaneet ja perheen hankkineet ovat alkaneet eroilemaan ja viettämään 'villiä nuoruutta'.

Vielä pari vuotta sitten olivat 'onnellisesti naimisissa'.

Nelikymppisistä ihmisistä kyse.

Monella näyttää elämää muuttuvan rajustikin kun lapset muuttavat pois kotoa.

Siihen en ota kantaa onko tämä hyvä vai huono asia. Jokainen tekee omat valintansa eikä sama ratkaisu sovi kaikille.

Aika huono yleistys, että kaikki alkaisivat juosta kapakoissa :D

Ei vois vähempää kiinnostaa, vaikka lapset ovat jo isoja. Aloitimmeko nuorena seurustelemaan? Olin 23 ja lapset 25-v. Nyt 32-v. eikä jaksa kyl baareihin lähtee ja mieskin pysynyt samana.

Oletteko te vanhana avioituneet pikkuisten lasten vanhemmat jotenkin katkeroituneita vai mistä tämä yleistäminen oikein johtuu?

Kyllä, nuori äiti olen ollut mielestäni ja nuori äiti olinkin. Entä sitten? Tarkoittaako nuori äiti mielestäsi samaa kuin teini? Minusta nuori äiti on alle kolmekymppinen, eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Nuori äiti ei tietenkään tarkoita samaa, kuin huono äiti. Nyt en ymmärrä sinua. Aikuinen voi olla nuori aikuinen, itse en koe, että nämä kaksi ovat toisiaan poissulkevia termejä. Henkinen kypsymättömyytesi näkyy ainakin tavassasi kommentoida muiden kirjoituksia, mutta jos sinulla on niin paha olla sen vuoksi, että olet joutunut lähtemään liian aikaisin kotoa pois ja aikuistumaan liian varhain, olen todella pahoillani puolestasi. Saatat tarvita silloin ammattiapua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/64 |
24.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kyllä, minullakin oli valmis korkeakoulututkinto ja hieman työkokemusta, kestävä parisuhde ennen lapsia, eli en ole kokenut olevani teini enää tuossa iässä. Onko sinulla vikaa ymmärryksessä kaiken muun lisäksi? Olenko missään vaiheessa väittänyt teiniäiti olleeni?

Minusta ei ole kehumisen arvoinen asia, jos joutuu muuttamaan pois kotoa 15-v. iässä.

Vierailija
64/64 |
25.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen toki nähnyt 50v naisiakin, jotka kuvittelee olevansa nuoria ja leikkii teiniä:)



Mutta kyllä 25v äiti ei ole enää ollut mikään teiniäiti ja 23v jos on alkanut seurustelemaan niin ei ole alkanut nuorena seurustelemaan. Jos vertaa itseään 23v samaan kuin ketjussa puhutut 14v seurustelunsa aloittaneet niin antaa jo kirjoittajan henkisistä kyvyistä määrätyn kuvan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi kahdeksan