G: Seurustelu nuorena -> ikuinen avioliitto?

Todella harva pari on nelikymppisinä enää keskenään naimisissa jos on alkanut todella nuorena seurustelemaan.

minä kun voin heti mainita 6 paria lähipiiristä ja iät on siinä 50-80 vee ;)

oltiin 15-16 vuotiaita. Suhde oli luonnollista kasvamista, ei ollut mustasukkaisuutta tai ei tunnettu edes eronneita pareja. Lapset tuli, asunto hommattiin. Erottiin kun oltiin oltu yhdessä 14 vuotta.

Eron jälkeen huomasi, että suhteessa oli riidellyt lapsellisesti ja muutenkin jäänyt hiukan siihen 16 v tyyliin ratkoa asioita. Eron jälkeen tuntuu, että on kasvanut ihmisenä, oppinut ottamaan eri lailla vastuuta, vähentänyt mökötystä ja kiukuttelua jne.

Seksiä on ollut runsaasti muiden kanssa, jotain siitä viattomuudesta on menettänyt ja uskosta ikuiseen rakkauteen. Mutta nyt on uusi suhde ja lapsi, tuntuu että toinen on enemmän minunlaiseni kuin se teininä tavattu. Lapsee keskittyy aikuisempana eri lailla kun silloin kun oli nuori.

Olisi elämä voinut mennä ensirakkaudenkin aknssa, mutta se olisi vaatinut molemmilta muuttumista matkan varrella enemmän ja kun sitä ei tapahtunut niin irtiotto oli ainut keino säilyttää itsensä järissä.

ja sitoutuneempia kuin "elämää" (=kulleja) nähneet kanssasisarensa, jotka haikailee exien perään

Itse olen sitä elämää ja niitä kulleja, muutaman pillunkin jopa nähnyt, mutta nyt onnellisesti ja uskollisesti naimisissa, enkä TODELLAKAAN haikaile minkään exien perään. Ensimmäinen suhteeni ja 10v kestänyt kihlaus/avoliitto alkoi kun olin 16v, päättyi kun mies petti ja muuta skeidaa.

että pillun perässä retkahtaisivat 15 vuotiaina seurustelemaan vakituisesti ja saman tytön kanssa naimisiin yms.

Toisaalta ymmärrän näitä poikia hyvin. Kun muut pojat vetää vain käteen, saa tällainen seukkaava poika ihka oikeaa pillua niin paljon kuin haluaa.





Mutta että pitemmän päälle saman kans loppu elämä....toivottavasti ovat tosiaan fiksumpia. Höyläävät, mitä höyläävät, mutta toivottavasti eivät pane paksuksi, ettei tarvi sen takia nuorena yhteen mennä.

itse olen aloittanut seurusteluelämän nuorena, joten vaikka vakiinnuin parikymppisenä, niin en ole katunut! Mitäs jos "se oikea" tuleekin vain vastaan aikaisin? Olen luottanut tunteisiini ja liitto on kestänyt. Nyt olemme olleet yhdessä jo 25-vuotta (joista 21 vuotta naimisissa).



Ei voi sanoa mitään yleistystä, että nuorena solmittu liitto/suhde ei kestä tai kestää - toiset eroaa, toiset ei. Näin se on ollut ja näin se on oleva. Onnellisuus ja rakkaus tärkeimpiä!

kamalasti kannattais julistaa. Katotaan sitten parinkymmenen vuoden päästä, kun olette nelikymppisiä, siitä ajasta tässä ketjussa useimmilla on puhe.

Nyt kahdeksan vuotta yhdessä. Molemmilla oli yksi lyhyt "teinisuhde" sitä ennen. (Teinejä toki oltiin ku alettiin seurustella. ) Nyt kun katsoo 15-vuotiaita niin ajattelee, että huhhuh, noinko nuori sitä on ollut.

Mutta kyllä vaan on kaikkea mahtunut tähän kahdeksaan vuoteen, ylä- ja alamäkiä. Niin kuin kaikilla. Meillä on yhteiset haaveet, samanlainen huumori ja kasvatusperiaatteet. Annetaan toisillemme tilaa, ei kyhnätä koko ajan yhdessä! En vois kuvitella että pitäis vaikka mies ottaa joka kauppareissullekin mukaan ja olla kaikki vapaa-aika yhdessä. Saamme molemmat "omaa aikaa." Ja yhdessä perheenä tietty.

Minusta on hienoa, kun ollaan kasvettu yhdessä aikuisiksi.

Toivon että tämä kestää vuosikymmenenet. Koskaan ei voi tietää, mutta sitä toivotaan.

Omat isovanhempani (tapasi 16-vuotiaana) ja toiset sukulaiseni, tapasivat 13-vuotiaana ja ovat olleet yli 40 vuotta yhdessä.

Itse tapasin entisen mieheni 18-vuotiaana ja erosin päälle 30-vuotiaana. :) Tuntuu kyllä, että jotain jäi kokematta.

Itse tapasin entisen mieheni 18-vuotiaana ja erosin päälle 30-vuotiaana. :) Tuntuu kyllä, että jotain jäi kokematta.

Vai pukkasiko päälle ihan perinteinen kolmenkympin kriisi ja nyt voit unohtaa sen ajatella että se kaikki johtui nuorena sitoutumisesta...

No mun miesystävällä exineen oli tällainen liitto. Seurustelun alusta lukien noin 30 v. kimpassa, kunnes aika ja arki (minulle kerrotusta päätellen) erottivat. Minä tulin mukaan vasta myöhemmin, eli siihen heidän liittonsa ei kaatunut.

mutta Jenkeistä ainakin löytyy runsaasti tilastotietoa siitä, miten nuorena solmitut avioliitot päättyvät todennäköisemmin eroon kuin vähän vanhempana solmitut.



Pikagoogletuksella löytyy materiaalia, esim. age marriage divorce tms. hakusanoilla. Mm. tämä löytyi jostain sellaisesta linkistä:





Marriage Age

Women who get married before the age of 25 make up about 64 percent of all divorces in the U.S. On the other hand, women who get married in their late twenties make up only 16 percent of the divorces. This means that any woman who gets married before she turns 25 is about four times more likely to get a divorce. (Women in their 30s have even better odds of staying married.)



Men have similar numbers, though they are somewhat more likely to get divorced if they marry before 30. [divorcerate.org]



Please remember that these are just statistics. Every person, every couple, every marriage is different. A girl shouldn’t call off her wedding just because of her age or her finance's age, however, if everyone in a her family says she’s too young to get married, they just might be right.

kyllä mun kaveripiirissä on tosi paljon niitä, jotka ovat alkaneet seurustella 15-17-vuotiaina ja nyt 35+ puolet ovat vielä yhdessä ja puolet ovat joko juuri eronneet tai eron partaalla

itsemme mukaanlukien ja ihme kyllä, kaikilla on mennyt hyvin! Yhdessä ovat olleet jokainen jo vähintään kymmenen vuotta.



Minä tapasin mieheni 15-vuotiaana ja nyt on 12 yhteistä vuotta takana. Naimisiin ei kylläkään menty kuin vasta pari vuotta sitten.

parikymppisinä ja viidestä pariskunnasta yksi on eronnut. Lapset on tehty 25-35 välissä. Asennetta.

Taitaa tilastot olla, että noin 40 % solmituista avioliitoista päätyy eroon.



Että jos tuntee niitä varhain aloittaneita pareja, jotka ovat eronneet tai eivät ole eronneet, niin ei voi päätellä mitään.



Varhain aloittaneilla ja yhdessä pysyvillä on sitten melko luksusta kun valvomiset on valvottu nuorina ja sitten +40 v iässä lapset ovat maailmalla ja puolisot voivat kypsinä ja "rikkaina" nauttia elämästä ja maailmasta. Että asioissa on puolensa.

varhain aloittaneet ei välttämättä tee niitä lapsia sen varhaisemmin kuin muutkaan. Jolloin tilanne on ihan sama kuin niillä, jotka tapaa vasta kaksvitosina ja tekee lapset samantien.



Itse kyllä tykkään, että kun on oltu yhdessä se 10 vuotta ennen lapsia, niin ollaan todella vankalla pohjalla. Me ollaan varmaan lastemme mielestä niitä vanhempia, jotka ei koskaan riitele. Ei vaan tarvi, kun riidat on kärsitty jo silloin suhteen alkuaikoina. Nyt tunnetaan toisemme jo niin hyvin, että kumpikin tietää tasan tarkkaan etukäteen, mistä asioista riidan saa aikaiseksi, jos sellaista haluaa.

Yleensä se on mies, joka vaihtaa nuorempaan. Ei ole enää mitään yhteistä, kai?

Taitaa tilastot olla, että noin 40 % solmituista avioliitoista päätyy eroon.

Että jos tuntee niitä varhain aloittaneita pareja, jotka ovat eronneet tai eivät ole eronneet, niin ei voi päätellä mitään.

Varhain aloittaneilla ja yhdessä pysyvillä on sitten melko luksusta kun valvomiset on valvottu nuorina ja sitten +40 v iässä lapset ovat maailmalla ja puolisot voivat kypsinä ja "rikkaina" nauttia elämästä ja maailmasta. Että asioissa on puolensa.

tai olleet toisen kuolemaan asti. Esim äitini sisko. Miehensä hakkasi hänet välillä puolikuoliaaksi, mutta silloin ei vain ollut tapana erota. Kuoli sitten 69-vuotiaana. Joten siinäpä ihanneliitto kun alkoivat seurustella 16 vuotiaina ja eka lapsi tuli 17v.

Moni muukin 80v pari on edelleen yhdessä. Kun ei ollut tapana erota. On hakattu ja tapeltu ja alistettu ja juostu pitkin peltoja pakoon hullua äijää, mutta yhdessä on vain pysytty kun se on ollut se kunnia-asia.

Näissä ei todellakaan ole mitään ihannoimista, että pysytään sisulla yhdessä, ettei vain naapurit pääse juoruamaan, että tuokin eros kun meni niin nuorena yhteen.

Omat isovanhempani (tapasi 16-vuotiaana) ja toiset sukulaiseni, tapasivat 13-vuotiaana ja ovat olleet yli 40 vuotta yhdessä.

Itse tapasin entisen mieheni 18-vuotiaana ja erosin päälle 30-vuotiaana. :) Tuntuu kyllä, että jotain jäi kokematta.

tuskin se ikuinen avioliitto tai eroon päättyvä avioliitto on iästä kiinni, vaan ihan muista asioista. Eiköhän täälläkin jokainen tiedä itse oman onnellisuutensa, kuten minä, nuorena sitoutunut ja päivääkään en vaihtaisi pois ja parempaa miestä en voisi edes kuvitella.

Mä olin 16v. ja mieheni 15v. kun alettiin seurustelemaan. Nyt ollaan 31v. ja 30v, naimisissa 10v. ja 2 lasta.



En nuorempana halunnut ketään muuta. En olisi osannut ajatella elämääni eri tavalla, halusin mieheni kanssa naimisiin, halusin lapsia, perheen, kodin. Nyt kolmekymppisenä haluan paljon muutakin ;) Kriisiä pukkaa ja tanssijalkaa vipattaa.



Mutta olen älyttömän onnellinen siitä, että mieheni kanssa menimme yksiin ja saimme nämä ihanat lapset. Ja uskon vakaasti, että pysymme yhdessä. Kriiseistä huolimatta. Nyt on ehkä sellainen vaihe, että kumpikin antaa toiselle enemmän "liekaa". Sitä tarvitsemme. Vapautta, mutta toki vastuullista vapautta, naimisissa kuitekin ollaan ja pysytään.

itkeä pillitti kun ei ole kokenut kuulemma mitään ja elämä on mennyt hukkaan.

Huvittaa vähän nämä 27v naiset, jotka itsevarmoina vaahtoaa, että meidän suhde kestää, koska olemme alkaneet seurustella 14 vuotiana. Ette te vielä tiedä oikeastaan mistään mitään.

Kun lapset kasvaa, naiselle iskee se elämättömän elämän pelko ja aletaan juosta hulluna kapakoissa. Miehille tulee paniikki kun ei ole saatu kuin sitä yhtä pillua ja aletaan metsästämään sitä nuorempaa naista.

Todella harva pari on nelikymppisinä enää keskenään naimisissa jos on alkanut todella nuorena seurustelemaan.

koulukavereistani nämä kovin nuorena seurustelun aloittaneet ja perheen hankkineet ovat alkaneet eroilemaan ja viettämään 'villiä nuoruutta'.

Vielä pari vuotta sitten olivat 'onnellisesti naimisissa'.

Nelikymppisistä ihmisistä kyse.

Monella näyttää elämää muuttuvan rajustikin kun lapset muuttavat pois kotoa.

Siihen en ota kantaa onko tämä hyvä vai huono asia. Jokainen tekee omat valintansa eikä sama ratkaisu sovi kaikille.

Aika huono yleistys, että kaikki alkaisivat juosta kapakoissa :D

Ei vois vähempää kiinnostaa, vaikka lapset ovat jo isoja. Aloitimmeko nuorena seurustelemaan? Olin 23 ja lapset 25-v. Nyt 32-v. eikä jaksa kyl baareihin lähtee ja mieskin pysynyt samana.

Oletteko te vanhana avioituneet pikkuisten lasten vanhemmat jotenkin katkeroituneita vai mistä tämä yleistäminen oikein johtuu?