G: Seurustelu nuorena -> ikuinen avioliitto?

11 vuotta oltu naimisissa, kolme lasta. Onnellisia ollaan.

Ja kyllä ne ihan normipariskunnalta vaikuttaa.

että sitä on mahdoton selittää, millaista on oikesti kasvaa sen toisen kanssa aikuiseksi, millaista on kun toinen tuntee sut paremmin kun sä itse. Sitä on mahdoton selittää jollekin, joka on nuoruutensa "elänyt ja kokenut" eikä ollut yhden kumppanin kanssa. Mä aloin seurustelemaan mieheni kanssa 13-vuotiaana, ja oltiin yhdessä 10 vuotta. Ollaan jo erottu, ja nykyisen mieheni kanssa olen ollut melkein 20 vuotta, mutta en usko, että voi koskaan saada sellaista samanlaista yhteyttä. Toki voi olla kysymys pelkästään henkilöistäkin, tai siitä pitä koimme exän kanssa. Edelleen koen, että se exä on se "elämän rakkaus" vaikka itse jätin, enkä koskaan ole halunnut takaisin, enkä tule haluamaankaan.

Mutta tilastojen mukaanhan ero on sitä todennäköisempi, mitä nuorempana liitto on solmittu (kolmeenkymppiin saakka, minkä jälkeen käyrä jämähtää samalle tasolle). Eroamistodennäköisyys on tilastollisesti erittäin paljon suurempi jos pari menee naimisiin 20-vuotiaana kuin että menisi 30-vuotiaana.



Tietysti on poikkeuksia suuntaan ja toiseen.

Saisiko linkin näihin tilastoihin mihin väitteesi perustat?

Kait niitä on kaikenlaisia elämänkohtaloita. Toiset onnistuu ja toiset ei.

seurustella. Nyt ollaan oltu yhdessä 21 v ja 11 v naimisissa, kolme lasta.



Välillä on ollut helpompaa, välillä vaikeampaa. Olen itse ainakin ihastunut muihin, mutta olen vältellyt houkutuksia. Muutamalle miehelle olen sanonut suoraan, että ei leikitä tulella ja lähtenyt pois. Vaikeimpinakin hetkinämme olen tiennyt, että mieheni on minulle täydellinen kumppani. Säännöllisesti muistan olla kiitollinen siitä, että olen saanut rinnalleni näin hienon ihmisen, joka jakaa niin täydellisesti elämänarvot, kasvatusnäkemykset jne. Olemme eläneet hyvin rikasta ja vilkasta nuoruutta, matkustelleet, juhlineet, opiskelleet, tutustuneet uusiin ihmisiin. En osaa kaivata mitään.



Monille seksi on varmaan se iso kysymys: olemme ainoita toisillemme. Seksi on muuttunut kovasti alkuajoista paremmaksi, mutta pakko myöntää, että meillä on ollut seksissä muutaman kuukauden lamakausia. Rakkautemme on kuitenkin kestänyt myös tämän, sillä tiedämme, että tulee parempia aikoja.



Ja taustalla ei ole mitään uskontoa tms.

siitä asti kun kumpikin oli 18. Mentiin naimisiin 20v. Nyt ollaan 37 ja edelleen naimisissa.

Molemmilla hyvät ammatit, uusi omakotitalo pienessä kaupungissa. Neljä rakasta lasta. Kaikki hyvin. :)

Tiedän yhden tuollaisen pariskunnan, erosivat kun olivat n. 45.



3 pariskuntaa jotka ovat aloittaneet seurustelun n. 16-17 v iässä ovat edelleen ygdessä ja ikää heillä 58-60 v nykyisin.

Eroamistodennäköisyys on tilastollisesti erittäin paljon suurempi jos pari menee naimisiin 20-vuotiaana kuin että menisi 30-vuotiaana.

Alettiin seurustella kun oltiin kakskymppisiä, nyt ollaan yli kolmekymppisiä muttei vieläkään naimisissa? Tuleeko meille ero? Mitä kristallipallosi sanoo?

Mutta tilastojen mukaanhan ero on sitä todennäköisempi, mitä nuorempana liitto on solmittu (kolmeenkymppiin saakka, minkä jälkeen käyrä jämähtää samalle tasolle). Eroamistodennäköisyys on tilastollisesti erittäin paljon suurempi jos pari menee naimisiin 20-vuotiaana kuin että menisi 30-vuotiaana.

Tietysti on poikkeuksia suuntaan ja toiseen.

Mutta tilastojen mukaanhan ero on sitä todennäköisempi, mitä nuorempana liitto on solmittu (kolmeenkymppiin saakka, minkä jälkeen käyrä jämähtää samalle tasolle). Eroamistodennäköisyys on tilastollisesti erittäin paljon suurempi jos pari menee naimisiin 20-vuotiaana kuin että menisi 30-vuotiaana.

Päteekö tämä myös, jos ollaan oltu yhdessä nuoresta, mutta menty naimisiin vasta pitkä seurustelun jälkeen? Eli onko avioliiton solmimisikä määräävä vai suhteen aloittaminen nuorena?

no minä olen naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa ja koen säästyneeni paljolta ikävältä. Asian voi nähdä toiseltakin kantilta.

kyllä niitä seksin lamakausia on niilläkin jotka on vakiintuneet vasta sen viidennenkymmenennen kanssa...

mutta pakko myöntää, että meillä on ollut seksissä muutaman kuukauden lamakausia. .

kyllä niitä seksin lamakausia on niilläkin jotka on vakiintuneet vasta sen viidennenkymmenennen kanssa...

mutta pakko myöntää, että meillä on ollut seksissä muutaman kuukauden lamakausia. .

Tätä palstaa lukiessa vaan tuntuu, että lamavaiheessa pitää hakea uusi kumppani. Meillä ei sellaista painetta ole, tiedetään että tulee taas se parempi vaihe.

Pitkässä suhteessa monet ajattelevat ekana juuri sitä seksiä: ei ole kokemuksia, ei ole vaihtelua...

no minä olen naimisissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa ja koen säästyneeni paljolta ikävältä. Asian voi nähdä toiseltakin kantilta.

Huvittavinta on, että eräs "vasta viidenteen tai aikaisintaan neljänteen suhteeseen kannattaa jäädä"-tyyppinen kaveri haikailee vieläkin ensimmäisen tyttöystävänsä perään.

Yhdessä voi myös mennä ja kokea, tarkoitan nyt matkustelua ym. Ja joillekin riittää se että ollaan vaan kotona. Mutta pääsääntöisesti uskon että kemioilla on enemmän merkitystä kun sillä minkä ikäisenä sen oikean tapaa. TOSIN suhteen pitää olla (iästä riippumatta) sellainen että molemmat ovat ITSENÄISIÄ, ei niin että toinen kasvaa sen toisen mukaan, vaan pitää kasvaa rinnakkain.

naimisissa keskenään, vaikka alkoivat seurustelemaan lukion ekalla. Kaikki muut nuorena seurustelunsa aloittaneet, naimisiin menneet ja nuorena lapset tehneet, erosivat siinä kolmenkympin pintaan ja aika äkkiä etsivät uudet suhteet ja tekivät lisää lapsia.



Eli tyypillisiä näitä uusioperhejuttuja. Niillä, jotka alkoi seurustelemaan vasta lähempänä 30 v. (hassua muuten, että meitä oli ns. sinkkukööri, jotka kaikki alettiin seurustella vasta tuossa iässä ja tehtiin ekat lapset 31-34v), on yksi pari ainoastaan eronnut ja kaikki muut elävät vielä ydinperheessä.



Ja tämä epävirallisiin tutkimustuloksiin perustuva ikäluokka on tällä hetkellä 46v-49v.



Ja ennen kuin joku vänkyttää vastaan jostain, että ei meillä ainakaan ja minä en tunne ainoatakaan, en sellaista väitäkään. Tällainen tilanne on vain erään isomman kaupungin ikäluokasta, joka kävi samaa koulua lukioon asti ja olemme pitäneet yhteyttä toisiimme vuosien varrella ja nyt fb.n aikakautena on niistä etäisimmistäkin kuullut, miten heillä on elämä vienyt eteen päin.

elääkin varmaan yleisemmin sen ekan poika/tyttöystävän kanssa loppuelämänsä. Siitä varmaan johtuu tämä, että tästä ikäluokasta kaupungissa ei nuoruudenrakkauksien kanssa tietääkseni ole yhdessä enää kuin yksi pari.

naimisissa keskenään, vaikka alkoivat seurustelemaan lukion ekalla. Kaikki muut nuorena seurustelunsa aloittaneet, naimisiin menneet ja nuorena lapset tehneet, erosivat siinä kolmenkympin pintaan ja aika äkkiä etsivät uudet suhteet ja tekivät lisää lapsia.

Eli tyypillisiä näitä uusioperhejuttuja. Niillä, jotka alkoi seurustelemaan vasta lähempänä 30 v. (hassua muuten, että meitä oli ns. sinkkukööri, jotka kaikki alettiin seurustella vasta tuossa iässä ja tehtiin ekat lapset 31-34v), on yksi pari ainoastaan eronnut ja kaikki muut elävät vielä ydinperheessä.

Ja tämä epävirallisiin tutkimustuloksiin perustuva ikäluokka on tällä hetkellä 46v-49v.

Ja ennen kuin joku vänkyttää vastaan jostain, että ei meillä ainakaan ja minä en tunne ainoatakaan, en sellaista väitäkään. Tällainen tilanne on vain erään isomman kaupungin ikäluokasta, joka kävi samaa koulua lukioon asti ja olemme pitäneet yhteyttä toisiimme vuosien varrella ja nyt fb.n aikakautena on niistä etäisimmistäkin kuullut, miten heillä on elämä vienyt eteen päin.

jos ei halua sitä ennen...



Jos nyt aletaan olemaan toooosi tarkkoja.