Olen poikkeava ihminen: ajattelen monesta asiasta niin eri tavoin kuin muut!

Mutta mä en pidä sitä vaikeana ominaisuutena, ymmärrän kyllä niitäkin, jotka ajattelevat toisella lailla. Meitä riittää moneen junaan.

Kaikista ärsyttävintä muiden mielestä on varmaan se, että mulla on sitten lopulta asiasta oikein käsitys ja muut ovat olleet väärässä. Jonkun mielipide voi itse asiassa olla toisten mielipiteitä parempi. Sitten on niitä, jotka väittävät, että eivät edes ymmärrä mitä yritän sönköttää.

Minulla on ns. putkiaivot ja olen jalat maassa-tyyppiä. Tämähän ei ole naisissa suosittu ominaisuus vaan aiheutan pahennusta suorilla mielipiteilläni (perustuivat sitten faktoihin tai mutuun). Miesten kanssa tulen hyvin juttuun.

ajattelen eritavalla: omaan liian suuren myötätunnon. Siinä on se huono puoli että sitten usein unohtaa ajatella omaa parasta ja yleensäkin itseä. Joskus pitäisi ajatella itseäkin että voisi paremmin.

Tämä on todella vaikea ominaisuus.

ole niin erikoinen kun kuvittelet... ;)

Tämä on todella vaikea ominaisuus.

ole niin erikoinen kun kuvittelet... ;)

Mäkin olen. Tietenkään supertavallinen ihminen ei voi sitä ymmärtää.

Minulla on ns. putkiaivot ja olen jalat maassa-tyyppiä. Tämähän ei ole naisissa suosittu ominaisuus vaan aiheutan pahennusta suorilla mielipiteilläni (perustuivat sitten faktoihin tai mutuun). Miesten kanssa tulen hyvin juttuun.

Olen monesti ajatellut, että suorasukaisuuteni hyväksyttäisiin paremmin, jos olisin mies.

Työpaikan kahvitunnilla pidän usein vaan suuni kiinni, koska olen antirasisti ja kommari ja pakana, ja mielipiteet ei käy enemmistön kanssa yksiin.

Työpaikan kahvitunnilla pidän usein vaan suuni kiinni, koska olen antirasisti ja kommari ja pakana, ja mielipiteet ei käy enemmistön kanssa yksiin.

kiihkouskovaisia kokoomuslaisia rasisteja??

missä sä oikein olet duunissa?! :DDD

tuollainen, olen kai vieläkin.



Mut vaan poljettiin henkisesti lyttyyn, niin kotona kuin koulussa ja ihan kaikkialla, oma itseni en saanut olla ja olin väärässä ja huono, vaikka olin kyllä useimmiten oikeassa ja ne muut väärässä.



Tulkitsivat mut sitten kai töykeäksi tai olivat kateellisia (jopa aikuiset, ei siis vain lapset) ja samanlaistahan se edelleen on. Nyt vaan olen ihan hukassa ja en luota itseeni laisinkaan, vaikka pohjimmiltani tiedän olevani oikeassa. Koko elämä ihan sekaisin. :(

ihan hukassa ja en luota itseeni laisinkaan, vaikka pohjimmiltani tiedän olevani oikeassa. Koko elämä ihan sekaisin. :(

Mullakin on elämä aika pitkälti sekaisin, eikä haittaa menoa yhtään. :) Mä pidän itsestäni, vaikka usein tunnenkin itseni ulkopuoliseksi.

Ja kyllä vähän näin se taitaa olla, töissä olen toimistossa.

olen vakaumuksellinen toisinajattelija. Tuen periaatteesta hyvin usein sitä yhtä, joka on eri mieltä lauman kanssa. Oli lauma mikä tahansa ja niin edelleen. Koska mielestäni se, että joku ajattelee toisin kuin enemmistö, on itsessään niin arvokasta ja tuettavaa.



Tämä kuitenkin on johtanut siihen, että olen eri mieltä missä tahansa porukassa (kuin porukan enemmistö). Minulla ei siis ole omaa ryhmää tukena.



Esimerkiksi homma-forumilaisten seurassa ottaisin sovittelevan maahanmuuttajia puolustavan position. Mamut-on-ihania-kukkahattu-ihmisten kanssa taas perussuomalainen minussa saisi vallan.



Yksin oot sinä ihminen...