Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään ihmsitä, joka on ihan mukava, mutta osaa olla myös TODELLA ilkeä?
19.05.2011 |
Mä tunnen yhden naisen, jolla on aikaa paljon ystäviä ja joka on ihan ok muutenkin, aviomies, omakotitalo, lapsi ym. normaalia ;) mutta se on suuttuessaan ihan pirun paha suustaan. Siis haukkuu ja loukkaa ja menee jokaisen kohdalla henkilökohtaisuuksiin. Nykyään suhtaudun häneen jotenkin varauksella, kun tiedän millainen hän osaa olla, vaikka yleensä onkin ihan mukava. Mikäköhän tällaisia ihmisiä riivaa? Rauhoituttuaan on taas ihan asiallinen ja itsekin jotenkin unohtaa sen "pahuuden", kunnes taan uusi suuttumus tulee. :/
Kommentit (70)
Pari vuotta sitten riitaannuin työkaverini kanssa ja hän haukkui viattoman kehitysvammaisen lapseni vitun invalidiksi. En vieläkään voi käsittää moista ilkeyttä aikuiselta ihmiseltä.
olen juurikin tuollainen, ja yleensäkin ottaen, niille jotka ovat minulle kivoja, minä olen myös erittäin mukava, mutta auta armias jos sotajalalle lähtee minun kanssani tai tulen väärin kohdelluksi niin he saavat todella tuntea nahoissaan sen!! riidellessä esim miehen kanssa, menen henkilökohtaisuuksiin, mutta se ei liene enää yllätys näiden vuosien jälkeen hällekään, eikä varmasti ole asiaa jota en olisi suutuspäissään sanonut, mutta vastapainona myös rakastan äärettömän lujasti, heitä jotka sen ovat ansainneet ja pyydän anteeksi asioita joita olen tehnyt ja sanonut ja koetan parantaa tapojani! tästä huolimatta että olen tälläinen kierroksilla käyvä tulisielu, liittomme voi oikein hyvin ja ne ystävät ovat ja pysyvät, keistä todella välitän, eipä muilla ole väliäkään, minulta puuttunee miellyttämisen halu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pahuudesta" ole kyse vaan leiskahtavasta tempperamentista.. Olen itse juuri tuollainen, mutta toki yritän hillitä itseäni parhaani mukaan kun hermot menevät. Se on vaan ihan hemmetin vaikeaa kun reaktio tulee selkäytimestä! Silloin tulee kiroiltua ja tuntuu kuin veri kuumenisi sataan asteeseen. Olen ollut tällainen ihan pienestä lapsesta asti, isäni on myös samanlaisen tempperamentin omaava, kiroilee ja tulistuu nollasta sataan :)
että yritän parhaani mukaan nimenomaan olla loukkaamatta ketään, mutta kiroilua en kykene lopettamaan kun suutun :D Tässä ketjussa lieni enemmän tästä ihmisten loukkaamisesta..
kiltit ihmiset olisivat suuttuessaan tuollaisia... Asiattomuuksia en ainakaan minä latele... Äh, en ole sinut tämän palstan kanssa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiltit ihmiset olisivat suuttuessaan tuollaisia... Asiattomuuksia en ainakaan minä latele... Äh, en ole sinut tämän palstan kanssa. ;)
Menetin luottamuksen täysin erään hänen haukkumisensa jälkeen. Olemme väleissä, mutta ystävyyteen en vain enää pysty. :(
"pahuudesta" ole kyse vaan leiskahtavasta tempperamentista.. Olen itse juuri tuollainen, mutta toki yritän hillitä itseäni parhaani mukaan kun hermot menevät. Se on vaan ihan hemmetin vaikeaa kun reaktio tulee selkäytimestä! Silloin tulee kiroiltua ja tuntuu kuin veri kuumenisi sataan asteeseen. Olen ollut tällainen ihan pienestä lapsesta asti, isäni on myös samanlaisen tempperamentin omaava, kiroilee ja tulistuu nollasta sataan :)
Puolustukseksi sanottakoon, että en meuhkaa työpaikalla, saatan korottaa hieman ääntä ja sanoa pahasti asiakkaille mutta sen pahimman karjumisen & meuhkaamisen säästän kotioloihin. Asiakaspalvelutyössä selkäytimestä tulevan reaktion taltuttaminen on aika haastava homma.... siinäkin harjaantuu kun aikansa harjoittelee ja kokee elämässä tarpeeksi kovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ILKEÄ. Voi tulistua herkästi, sanoa sanottavansa huutamalla, kiroilla ym. ilman että haukkuu toisen pataluhaksi menemällä henkilökohtaisuuksiin. Musta on kauheaa kun toivotaan toisen kuolemaa, haukutaan toisen lähisuku ja sen heikkoudet ym. ym. On eri asia menettää hermonsa herkästi kuin kylmänviileästi olla ilkeä.
mutta en mene henkilökohtaisuuksiin muiden kohdalla kuin omien läheiseni. En siis ala laukomaan henkilökohtaisuuksia ihan kenelle vain...tai hetkinen, ehkä sillon jos kyseinen henkilö on ärsyttänyt mua tarpeeksi.
Itse en osaa selittää miksi teen niin, jotenkin vaan se ilkeys tulee suusta on ärsyynnyn tarpeeksi. Siinä tilassa en ajattele toisen tunteita, enkä mitään mitä seuraamuksia siita sanomisesta voi tulla. Haluan vain loukata mahdollisimman pahasti. Nopeasti lepyn ja tilanne on pian ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiset tuntuvat olevan ihan huvikseen veemäisiä, ja ilkeilevät kaikille, eipä heillä varmaan kaikki asiat hyvin ole muutenkaan, mutta minä myös komppaan sitä, joka aiemmin jo mainitsi tästä että se v*ttumaisuus lähtee pohjimmiltaa siitä oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvoisuudesta, toki, itse myönnän sen että kun joku on ilkeä minulle, olen itse vähintään kaksi kertaa ilkeämpi, ja jos joku on ystävä minulle, olen sitä myöskin kaksi kertaa enemmän hänelle!
mutta, en todellakaan häpeile tulisieluisuuttani, enkä sitä, että on olemassa myös jonkinlainen joukko ihmisiä, joihin en halua edes tutustua, joita en halua enkä aio sietää ja he ovat sen valitettavasti myös tulleet näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 komppaa täysin sinua.
varsinkin tuo kommentti, "tai, hetkinen, ehkä silloin jos joku on ärsyttänyt tarpeeksi..." niiiin tuttua...
on ns. tulinen temperamentti mutta IKINÄ en mene henkilökohtaisuuksiin riidellessä. Eli kyllä nuo ovat kaksi eri asiaa: vittumaisuus/tulisuus. Suorapuheisuus on taas huonotapaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siskoni
mulla äiti. meni niin pitkälle, että välit poikki jo 3v.
Ja skorpioni ja rapu. Tunnen monia tälläisiä, suku on pahin. Ennen olin liian kiltti, lässy lammas. Nykyään ilkeydelläni ei ole rajoja. Seurassa oppii, masennuksen kautta mahdollisesti. Kai tuollainen tulistuminen vielä on ok, kunhan ei joka päivä tapahdu, mutta pitkän linjan selän takana puhuminen ja halveksunta loukkaa enemmän kuin satunnainen riehuminen.
Tämä on aiheuttanut minulle itsellenikin paljon mielipahaa, läheisistä ja rakkaistani puhumattakaan. Avioliittonkin tämä on aiheuttanut ison kriisin, olen nyt viimeisten vuosien aikana opetellut kovan kautta olemaan "siivompi suustani", suuttuessanikin. Yritän myös opetella olemaan suuttumatta niin helposti. Vaikeaa se on, mutta yritän silti kaikkeni, että onnistuisin muuttamaan huonoa käytöstäni paremmaksi.
Enkä edes peittele luontoani. Uudet tuttavuudet luulevat hempeäksi kuin mikä, mutta aika pian oppivat etten paljoa kaunistele mielipiteitäni.
Iän myötä olen vähän oppinut hillitsemään suutani, mutta en täysin.
joka ei suuttuessaan menisi henkilökohtaisuuksiin. Kun ihminen suuttuu, hän yleensä kertoo hyvin graafisesti mikä toisessa mättää. Ihminen, joka patoaa tuntemuksensa, kärsii itse.
Huonosta itsetunnosta ja kilpailuhenkisyydestä kumpuaa hänen ilkeytensä mielestäni. Itsekin olen äkkipikainen, mutta en ilkeä.
minä olen. Olen todella paha suustani kun sille päälle satun ja niihin mun piikkeihin tosi vaikee antaa samalla mitalla takasi. Muiden onneks mies ja sisko on ainoot jotka joutuu mun ilkeilyn kohteeks ja niiltäkin osaan pyytää anteeks.