Tunnetko ketään ihmsitä, joka on ihan mukava, mutta osaa olla myös TODELLA ilkeä?

onneksi erittäin harvoin suutun siten, että ulkopuolinen siitä kärsisi.

toinen on mieheni sisko, joka on itse paholainen oikeasti. Osaa näytellä mukavaa ja liehitellä ihmisiä, mutta auta armias kun oikea luonto pääsee valloilleen!



Toinen taas yksi etäinen ystäväni, joka yleensä on ihan asiallinen, mutta hänessäkin väijyy sellainen happamuus, että tolkku pois!



Sanomattakin selvää, että miehen siskoa kartan kuin ruttoa ja tätä toistakin tapailen harvoin ja silloinkin hyvin varauksella.

Mutten mä ihan randomina ala kellekään räyhäämään. Ja mun ilkeyteni ei ole kovaäänistä vaan normaaliäänellä voi loukata halutessani äärettömän lujaa. Tuli exän kanssa treenattua. En ole kyllä tätä "taitoani" kayttänyt ainakaan kolmeen vuoteen.

Mä tunnen yhden naisen, jolla on aikaa paljon ystäviä ja joka on ihan ok muutenkin, aviomies, omakotitalo, lapsi ym. normaalia ;) mutta se on suuttuessaan ihan pirun paha suustaan. Siis haukkuu ja loukkaa ja menee jokaisen kohdalla henkilökohtaisuuksiin. Nykyään suhtaudun häneen jotenkin varauksella, kun tiedän millainen hän osaa olla, vaikka yleensä onkin ihan mukava. Mikäköhän tällaisia ihmisiä riivaa? Rauhoituttuaan on taas ihan asiallinen ja itsekin jotenkin unohtaa sen "pahuuden", kunnes taan uusi suuttumus tulee. :/

jos riidellessä tahtoo mennä henkilökohtaisuuksiin. Yks mun vastaavanlainen kaveri alkaa riidellessään miehensä kanssa haukkua tämän vehkeitä pieniksi. :) Aika noloa.

tulee takaisin

olen juurikin tuollainen, ja yleensäkin ottaen, niille jotka ovat minulle kivoja, minä olen myös erittäin mukava, mutta auta armias jos sotajalalle lähtee minun kanssani tai tulen väärin kohdelluksi niin he saavat todella tuntea nahoissaan sen!!



riidellessä esim miehen kanssa, menen henkilökohtaisuuksiin, mutta se ei liene enää yllätys näiden vuosien jälkeen hällekään, eikä varmasti ole asiaa jota en olisi suutuspäissään sanonut, mutta vastapainona myös rakastan äärettömän lujasti, heitä jotka sen ovat ansainneet ja pyydän anteeksi asioita joita olen tehnyt ja sanonut ja koetan parantaa tapojani!



tästä huolimatta että olen tälläinen kierroksilla käyvä tulisielu, liittomme voi oikein hyvin ja ne ystävät ovat ja pysyvät, keistä todella välitän, eipä muilla ole väliäkään, minulta puuttunee miellyttämisen halu.

Pari vuotta sitten riitaannuin työkaverini kanssa ja hän haukkui viattoman kehitysvammaisen lapseni vitun invalidiksi. En vieläkään voi käsittää moista ilkeyttä aikuiselta ihmiseltä.

olen juurikin tuollainen, ja yleensäkin ottaen, niille jotka ovat minulle kivoja, minä olen myös erittäin mukava, mutta auta armias jos sotajalalle lähtee minun kanssani tai tulen väärin kohdelluksi niin he saavat todella tuntea nahoissaan sen!!

riidellessä esim miehen kanssa, menen henkilökohtaisuuksiin, mutta se ei liene enää yllätys näiden vuosien jälkeen hällekään, eikä varmasti ole asiaa jota en olisi suutuspäissään sanonut, mutta vastapainona myös rakastan äärettömän lujasti, heitä jotka sen ovat ansainneet ja pyydän anteeksi asioita joita olen tehnyt ja sanonut ja koetan parantaa tapojani!

tästä huolimatta että olen tälläinen kierroksilla käyvä tulisielu, liittomme voi oikein hyvin ja ne ystävät ovat ja pysyvät, keistä todella välitän, eipä muilla ole väliäkään, minulta puuttunee miellyttämisen halu.

ns. tulisieluisuudestaan eli suomeksi sanottuna vittumaisuudestaan :)

olen juurikin tuollainen, ja yleensäkin ottaen, niille jotka ovat minulle kivoja, minä olen myös erittäin mukava, mutta auta armias jos sotajalalle lähtee minun kanssani tai tulen väärin kohdelluksi niin he saavat todella tuntea nahoissaan sen!!

riidellessä esim miehen kanssa, menen henkilökohtaisuuksiin, mutta se ei liene enää yllätys näiden vuosien jälkeen hällekään, eikä varmasti ole asiaa jota en olisi suutuspäissään sanonut, mutta vastapainona myös rakastan äärettömän lujasti, heitä jotka sen ovat ansainneet ja pyydän anteeksi asioita joita olen tehnyt ja sanonut ja koetan parantaa tapojani!

tästä huolimatta että olen tälläinen kierroksilla käyvä tulisielu, liittomme voi oikein hyvin ja ne ystävät ovat ja pysyvät, keistä todella välitän, eipä muilla ole väliäkään, minulta puuttunee miellyttämisen halu.

ns. tulisieluisuudestaan eli suomeksi sanottuna vittumaisuudestaan :)

olen juurikin tuollainen, ja yleensäkin ottaen, niille jotka ovat minulle kivoja, minä olen myös erittäin mukava, mutta auta armias jos sotajalalle lähtee minun kanssani tai tulen väärin kohdelluksi niin he saavat todella tuntea nahoissaan sen!! riidellessä esim miehen kanssa, menen henkilökohtaisuuksiin, mutta se ei liene enää yllätys näiden vuosien jälkeen hällekään, eikä varmasti ole asiaa jota en olisi suutuspäissään sanonut, mutta vastapainona myös rakastan äärettömän lujasti, heitä jotka sen ovat ansainneet ja pyydän anteeksi asioita joita olen tehnyt ja sanonut ja koetan parantaa tapojani! tästä huolimatta että olen tälläinen kierroksilla käyvä tulisielu, liittomme voi oikein hyvin ja ne ystävät ovat ja pysyvät, keistä todella välitän, eipä muilla ole väliäkään, minulta puuttunee miellyttämisen halu.

Olen vittumainen. Miehelle huudan. Muille osaan olla ihan normaaliäänensävyllä perustellun vittumainen aina "tarvittaessa".

Ei se kuitenkaan ole välttämättä ylpeyttä, jos sen tunnustaa ääneen. Jos minä uskaltaisin tänne kirjoittaa, että olen ylipainoinen tai masentunut, niin olisiko sekin mielestäsi ylpeilyä?

todella ylimiellyttävä, aivan ylikäyttäytyvä, haluaa tehdä aina viimeisen päälle vaikutuksen.

Todellisuudessa tulee lähelle käyttäytymisellään ja saadessaan ongittua tietoja juoruaa ne kahvipöydässä muulle suvulle pönkittääkseen statustaan.



Se pikku kiipijä nyt sitten sai kenkää mieheltään eikä ole 'suvun suosiossa'.

en todellakaan haukkuisi iki maailmassa ihmistä, joka on sairas, vammainen tai vaikkapa mielenterveysongelmainen, tai muutoin apua tarvitseva.



mutta ns. terveiden/"normaalien" ihmisten keskuudessa voin myöntää olevani vittumainen heille, jotka ovat sitä minulle, mutta ken ystäväksi pääsee, teen kaikkeni että heidän on hyvä olla!



ja työpaikalla olen ehdottomasti se sopeutuja.



se 9

en todellakaan haukkuisi iki maailmassa ihmistä, joka on sairas, vammainen tai vaikkapa mielenterveysongelmainen, tai muutoin apua tarvitseva. mutta ns. terveiden/"normaalien" ihmisten keskuudessa voin myöntää olevani vittumainen heille, jotka ovat sitä minulle, mutta ken ystäväksi pääsee, teen kaikkeni että heidän on hyvä olla! ja työpaikalla olen ehdottomasti se sopeutuja. se 9

Mieheni veli on juuri tuollainen "tulisielu" eli todella v-mäinen kakara. Oma perheensä on siihen niin tottunut, että he vain kohauttavat hartioitaan ja toteavat, että se nyt vaan on tuollainen.



En pysty ymmärtämään: totta ihmeessä se on tuollainen, kun kaikki antavat sen olla. Mistään raivopäisyydestä ei ikinä ole mitään seurauksia. Ihmettelin miten ex-tyttöystävä kesti kyydissä niinkin kauan.



Itse pidän hajurakoa ja kaikki ystäväni ihmettelvät miksi, kun "Sehän on niin mukavan oloinen."

itseni. Voin tunnustaa... I could be your best fried or your worst enemy...

Mut siis en ole ilkeä kuin ihmisille ketkä ovat minulle.

Se ei ole vitumaisuutta, se on tyhmyyttä.



Toisaalta moni vittumainen ihminen omistaa äärimmäisen kyvyn olla tasapuolinen ja vaatia sitä muilta. Itsellä se jotenkin varmaan on tästä saanutkin alkunsa. Jokainen saa ansionsa mukaan. Tasapuolisesti ja oikein muita kohtelevat saavat ainakin minulta posiviivista palautetta. Itsekkäille tai muuten epäoikeudenmukaisille ihmisille tulee helposti oltua vähän liian vittumainen.



Toisaalta en mitenkään halua puolustella käytöstäni tai perustella sen oikeellisuutta. Toisinkin voisi toimia, ja olla parempi ihminen.

olen juurikin tuollainen, ja yleensäkin ottaen, niille jotka ovat minulle kivoja, minä olen myös erittäin mukava, mutta auta armias jos sotajalalle lähtee minun kanssani tai tulen väärin kohdelluksi niin he saavat todella tuntea nahoissaan sen!!

Taidat olla työkaverini. Jos jotain menee pielee ja syy on hänen, se johtuu vain tästä tulisesta luonteesta. "Minä olen tällainen ja en aio muuttua!" on slogan, jonka kuulee pari kertaa viikossa. Jos ei muu auta, niin itketetään pari tyyppiä, niin johan aukenee joku porsaanreikä, josta voi luikahtaa pakoon.

Kiva!

Pari vuotta sitten riitaannuin työkaverini kanssa ja hän haukkui viattoman kehitysvammaisen lapseni vitun invalidiksi. En vieläkään voi käsittää moista ilkeyttä aikuiselta ihmiseltä.

olen juurikin tuollainen, ja yleensäkin ottaen, niille jotka ovat minulle kivoja, minä olen myös erittäin mukava, mutta auta armias jos sotajalalle lähtee minun kanssani tai tulen väärin kohdelluksi niin he saavat todella tuntea nahoissaan sen!!

riidellessä esim miehen kanssa, menen henkilökohtaisuuksiin, mutta se ei liene enää yllätys näiden vuosien jälkeen hällekään, eikä varmasti ole asiaa jota en olisi suutuspäissään sanonut, mutta vastapainona myös rakastan äärettömän lujasti, heitä jotka sen ovat ansainneet ja pyydän anteeksi asioita joita olen tehnyt ja sanonut ja koetan parantaa tapojani!

tästä huolimatta että olen tälläinen kierroksilla käyvä tulisielu, liittomme voi oikein hyvin ja ne ystävät ovat ja pysyvät, keistä todella välitän, eipä muilla ole väliäkään, minulta puuttunee miellyttämisen halu.

Mä tunnen yhden naisen, jolla on aikaa paljon ystäviä ja joka on ihan ok muutenkin, aviomies, omakotitalo, lapsi ym. normaalia ;) mutta se on suuttuessaan ihan pirun paha suustaan. Siis haukkuu ja loukkaa ja menee jokaisen kohdalla henkilökohtaisuuksiin. Nykyään suhtaudun häneen jotenkin varauksella, kun tiedän millainen hän osaa olla, vaikka yleensä onkin ihan mukava. Mikäköhän tällaisia ihmisiä riivaa? Rauhoituttuaan on taas ihan asiallinen ja itsekin jotenkin unohtaa sen "pahuuden", kunnes taan uusi suuttumus tulee. :/

kuten yllä luki, olen nimenomaan työpaikan sopeutuja, ja meillä on kohtalaisen pieni työyhteisö, josta löytyy myös parhaimmat ystäväni.



sairasta, että joku vielä ylpeilee sillä että on sanonut "asiat suoraan".



edelleen se 9