Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein näet vanhempiasi, appivanhempiasi?
19.05.2011 |
Kuinka usein lapsesi tapaavat isovanhempiaan, minkä ikäiset lapset?
Äitini ja anoppini haluaisivat nähdä joka viikko tai vähintään joka toinen viikko. Ja loukkaantuvat, jos me ei ehditä. Ja lapset on jo teini-ikäisiä, eivät jaksa mummoja nähdä.
Kommentit (33)
lapset 4 ja 1 v, äitiäni nään monta kertaa viikossa jos ei nähdä niin soitellaan, hän on eläkkeellä, isäni kuoli yli 10 v sitten. Appiukko käy 1-2 krt vko ja anoppia emme välttämättä joka vko näe hän on vielä työelämässä.
Mutta siis usein ja ovat tärkeitä lapsillemme samoin kuin äitini minulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei sitäkään. Asutaan ulkomailla eikä haluta kaikkia lomia viettää Suomessa. Joskus mun ja miehen äiti käy meillä, mutta harvoin.
Lapsi on 13 v. mutta hän tulee mummolaan pitkin hampain noin kerran parissa kuukaudessa. Mummolassa kun ei oikein ole tekemistä enkä halua pakottaa häntä sinne useammin.
Isääni näen harvemmin, ehkä noin kerran parissa kuukaudessa. Lapseni näkee vaariaan noin neljä kertaa vuodessa.
Anoppi asuu toisella paikkakunnalla ja näemme häntä noin kolme kertaa vuodessa.
Appiukko on kuollut kauan sitten, minäkään en häntä tavannut.
lapseni saman määrän verran. Muita isovanhempia hänellä ei olekaan. Lapseni on 11v. Ja mummo asuu n. 500 km:n päässä.
Appivanhempia tosi harvoin. Varsinkin appiukkoani. Olen tainnut nähdä hänet viimeksi Jouluna...tai sitten isänpäivänä. En edes muista. Anopin näin äitienpäivänä. Omat vanhempani viimeksi eilen, tosin vahingossa kun törmäsimme kauppakeskuksessa. Eilistä ennen sunnuntaina viimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapaamme lähes viikottain. Miehen vanhempia (eronneet) hyvin harvoin. Miehen äidin olen tainnut tavata 2 kertaa.
isovanhemmat kuolivat kun lapset olivat alle 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhempia kerran-pari vuodessa. He eivät edes haluaisi nähdä useammin.
isovanhemmat kuolivat kun lapset olivat alle 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun vanhempia nähdään viikottain, useitakin kertoja viikossa, mummia varsinkin.
Appivanhempiani näen, hmm... apen kerran tänä vuonna ja anoppia en kertaakaan, viime vuonna kerran, luojan kiitos :)
päässä asuvat omat vanhempani näemme pari krt vuodessa. Puhelimessa pölisen heidän kanssaan viikottain.
Minusta tuohon vaikuttaa NIIN moni asia: etäisyys, sukulaissuhteiden lämpimyyden aste, isovanhempien luonne, perheen elämäntahti ja vanhempien työ jnejne.
JOS ap haluaa vähentää tapaamiskertoja, se kannattaa sanoa suoraan, mutta ystävällisesti. Tekosyyt ovat typeriä ja niistä syntyy pelkkää vänkäämistä "mitä jos kuitenkin...?".
Joten ei kannata vältellä tapaamisia kiireisiin vedoten, vaan sopia suoraan, että tavataan vain kerran kuussa jatkossa, koska elämä on niin kiireinen (siis yleisellä tasolla, ei puhuta jostain tietystä menosta), ja koska perhe tarvitsee ihan omaa ydinperheaikaakin ja aikaa lepoon. Aina ei voi eikä kannata olla menossa!
Voihan siitä joku ensin hiukan harmistua, mutta tuskin elämää nähnyt isoäiti hernettä nenäänsä pysyvästi vetää... ja sitten sekin taisto on käyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdesti vuodessa menemme kylään mummolaan ja he käyvät meillä kerran tai kaksi vuodessa. Asuvat neljän tunnin ajomatkan päässä. Lapsemmekin näkevät minun puolen isovanhempiaan myös silloin.
Appivanhempiani näemme 8-10 kertaa vuodessa. Samoin lapsemme näkevät heitä tällöin. Asuvat samalla paikkakunnalla. Itseasiassa vain kilometrin päässä. He ovat vielä kiireisiä työelämässä, emmekä mekään tarvitse lastenhoitoapua. Nähdään silloin, kun on aikaa, halua tai pakkopullaa. Useimmiten synttäreillä ja jouluna. Muutaman kerran vuodessa ihan muuten vain.
on yksi koululainen ja pari alle kouluikäistä. Näemme minun vanhempiani n. kerran viikossa, joskus vain pari kertaa kuukaudessa, yleisimmin tuo kerran viikossa tai jopa useamminkin.
Appivanhempiani näemme ehkä 2-5 kertaa vuodessa, mies näkee lähes päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat kuolleet, appivanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla.
Tapaamme ehkä joka toinen kuukausi, kesäisin useammin. Lapset voivat talvella olla heillä hiihtolomalla, viikonloppukylässä jne, joten yhteydet ovat tiiviit. Lapset siis tapaavat isovanhempiaan useammin kuin minä appea ja anoppia. Välit ovat hyvät, soitellaan viikottain.
Minun vanhempiani tapaammen. kerran viikossa, varsinkin äitiäni. Jos ei olla nähty yli viikkoon, äiti tulee moikkaamaan lapsenlapsiaan. Asumme parin kilometrin päässä toisistamme.
Anoppia tapaamme ehkä kerran kuussa. Ei hänkään kaukana asu, mutta ei ilmeisesti jaksa pyytää kylään, enkä minäkään kovin innokkaasti kutsu, lähinnä syntymäpäiville, jouluna jne.
Appiukko asuu toisella paikkakunnalla, mutta mökkeilemme hänen kesämökillään, joten heinäkuussa saatetaankin sitten olla viikko läheisesti tekemisissä.
appivanhempia kesäisin
lapsia 8-18 v
, mikä on tällä hetkellä noin 2*kk molempien vanhempia... Tämä ei ole mitään pakkopullaan, ja joskus nähdään enemmän/vähemmän tilanteen mukaan. Lapset pieniä (5 ja 2), joten heille mikään ei voisi olla mieluisampaa. Annetaan siis lasten ja isovanhempien ottaa ilo irti toisistaan nyt, kun tulevaisuudessa voi olla toisin...
Jo paljon enen lapsen syntymää. lapsi siis ei ole koskaan nähnyt isovanhempiaan. Mieheni oli lapsi, kun hänen äitinsä kuoli, ja ei juuri kuistaa mitään äidistään.
ja ovat raihnaisia eivätkä itse pysty matkustamaan meille. Appivanhempia pari kertaa viikossa, anoppi auttaa lasten hoidossa.
meillä murkut taas nimenomaan kaipaavat mummuaan, hän on haudassa tai taivaissa jos niin on uskominen. Mummu oli heille hyvin hyvin läheinen ja kävivät usein yksinkin häntä tapaamassa.
Isäni on etäinen jopa minulle. Äitini ja hän erosivat kun olin vielä vauva.... En ole itsekkään edes lapsena paljoa häntä tavannut.
Fafa merkitsi lapsille paljon, mutta valitettavasti hän on toisaalla haudassa... Äitini ja Fafa ovat molemmat kuolleet nuorena toinen hieman alle 60 ja toinen hieman päälle..
Famo ei taas merkkaa nuorille ja usein kieltäytyvät edes lähtemästä mukaan...
Toivottavasti sait edes jotain selvää...