Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka koette olevanne väärällä alalla...
17.05.2011 |
mikä on työnne ja miksi ette pidä siitä?
Olen aineenopettaja, koen työn stressaavaksi ja liian työlääksi kerta kaikkiaan. En taida olla oikealla alalla. Vähän aikaa aina menee ihanasti (lukukauden alussa), mutta väsytän tässä työssä itseni joka lukukausi. Otan liian henkilökohtaisesti saamani negatiivisen palautteen ja positiivisesta en osaa nauttia tarpeeksi. Vaadin itseltäni liikaa. Huonoinakin päivinä pitäisi vain jaksaa olla innostava ja kannustava ja kaikki huomioon ottava.
Työssä on hyvät puolensakin: se on vaihtelevaa, työpäivät menevät kuin siivillä ja välillä saa upeita onnistumisen tunteita! Mutta alanvaihto mietityttää silti.
Kommentit (57)
Vähän sama täällä. Mutta älä kauhistele, kuomaseni! Minä en ainakaan aio kauhistella. Ajattelen päättäväisesti, että muutokset ja uudet tuulet lisäävät jaksamista ja energiaa. Meidän on kumminkin jatkettavaa uraa ties minkäikäisesksi asti ja luulen, että jaksaa paremmin, jos onnistuu hankkimaan kaksi ammatttia.
Uravaihtajana myös tietää realistisesti, että kaikissa töissä on rankkoja puolia. Joten ehkä jaksaa "uusia" vaikeuksia vähän rennommalla mielellä, kun asiat ole vielä toistuneet vuosikausia. Ja ehkä osaa soveltaa jotain ongelmanratkaisuja kun peilaa edelliseen työhön.
Itse ajattelen niin, että uuden opiskelu jo sinänsä tuo virtaa. Ihan varmaa ei ole vaihdanko alaa, mutta jokatatapauksessa aion hyödyntää opiskelemaani tavalla tai toisella. Ja luultavasti ainakin kokeilen opettajan työtä. Ja sittenkin ajattelen, että voin vielä joskus vaihtaa takaisin edelliselle alalle, jossa on myös paljon hyvää ja minulle sopivaa, vaikka juuri nyt väsyttääkin moni asia.
Te aineenopet! Veikkaan, että volisitte kumminkin löytää jotain muutakin työtä pienellä lisäkoulutuksella. Riippuu pajon aineestanne. Mutta voisitteko opiskella työn ohella jotain suoraan suoraan työelämään pätevöittävää. Ei siis kononaista uutta maisterintutkinotoa, vaan jotain käytännönläheisempää. Jotain, jossa opettamanne aineen sisältö on hyödyksi. Esim. äidinkielenopettaja voisi opiskella markkinoinnin ammattituktinnon, 1-2 v työn ohella, matikanopettaja laskentatointa, kielenopettaja pätevöityä kääntäjäksi, joku humanistisen aineen opettaja tähyillä johonkin harrastuksen tai nuorisotoiminnan piiriin jne.
Teillä aineenopettajilla olisi etuna sekin, että jos teillä on vakituinen toimi/virka, voisitte hakea virkavapaata ja kokeilla uutta ammattia vuoden-kaksi ennen irtisanoutumista. Yksityisellä sektorilla sellaisia mahdollisuuksia ei juuri koskaan ole. Virkavapaan jälkeen voi olla onnellinen uudessa työssä tai palata tyytyväisempänä entiseen työhönsä.
Aivot vaan vähän eri asentoon ja uutta miettimään. Kyllä ne ideat sieltä tulevat kun vähän haastaa omaa ajattelua!
Rohkeutta vaan!
Ja vielä yksi asia teille, aineenopettajat: monet, monet vanhemmat arvostavat työtänne! Ihan totta! On vain vaikea löytää kanavia sanoa se. Joskus olen ajatellut kirjoittaa Wilmaan positiivisia kiitoksia, mutta sitten olen miettiynyt, että jos opettaja vaikka luulee minun mielistelevän ja kalastelevan teinille parempaa numeroa.
Täten siis kiitä kaikkia aineenopettajia ihanasta opetuksesta JA kasvatustyöstä, jota teette yläastella. Se on merkityksellistä työtä ja kiitos seisoo vasta vuosien päässä, jolloin nuori aikuistuu. MUKAVAA ja merkityksellistä työviikkoa! Toivoo eräs äiti
'våyquote author="Vierailija" time="16.06.2011 klo 17:23"]
Kauheeta. Mä taas just olen opiskelemassa
opettajaksi. Alanvaihtaja. Ylempi korkeakoulututkinto takana jo ennestään ja 13 vuoden nousujohteinen ura teollisuudessa. En vaan jaksa. Haluan ihmisläheisemmän homman, vaikka palkka laskeekin rutkasti. Nyt alkaa taas pelottaa, kun lukee näitä. Olen yrittänyt ajatella asiaa niinkin, että jos en viihdy opettajana, pystyn löytämään monia opettajia helpommin sen "kolmannen tien" eli työllistyn jonnekin yksityisen koulutushommiin, aikuiskoulutukseen jne. Minulla on kuitenkin pitkä kokemus myös yksityiseltä, joten kai, ehkä, menen ohi työnhakutilanteessa "pelkästä" opesta. Apua, pelottaa vaan jo.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työ alkaa harmittamaan, niin kannattaa vaihtaa joko työpaikkaa tai sitten peräti alaa. Itselleni riitti 12 vuotta sairaanhoitajana päivystysvastaanotolla. Vaihdoin alaa enkä todellakaan ole katunut.
Projektipäällikkö. Pitkään tunsin olevani ihan väärällä alallakin mutta etätyömahdollisuutta, mukavia työkavereita ja hyvää palkkaa en vaihtaisi mihinkään. Tarkoitus on päästä siirtymään viiden vuoden sisällä asiakaspäälliköksi/johtajaksi. Haluan tehdä enemmän ihmisten kanssa asioita, en nippelitiedon kanssa painia.
Lakialalla. Tunnen asiat tylsiksi ja alan ihmiset ovat tylsiä. Rumista puhumattakaan.
Itselläni nyt ei tätä ongelmaa ole, mutta monella ystävällä on. Itse jotenkin ajauduin suht itselleni sopivalle alalle. Tulee vaan mieleen, että Suomesa opinnon ohjaus on täysin hakoteillä. Itse muistan, että lukiossa opinnonohjaus meni suurinpiirtein näin:
OPO: minnekäs meinasit lukion jälkeen.
Minä: ehkä XXX
OPO: no se on varmasti ihan hyvä sulle, kato tosta noita valintaoppaita, jos haluut.
--> käytännössä menin siihen kouluun mihin siskonikin, koska en muita aloja oikein edes tiennyt. Kirjoitin eximian paperit, mutta en uskonut sopivani yliopistoon, vaan luuliin, että sieltä ei valmistu mihinkään. Hieman myöhemmin sitten teinkin maisterin tutkinnon. Toivoisin, että opinnonohjaukseen panostettaisiin enemmän. Tiedän, ettei resursseja juurikaan ole, mutta oppilailta voisi esim. vaatia tekemään raportteja vaikkapa 10 eri opintovaihtoehdosta, joissa heidän tulee tutustua ko. alan opintoihin, työntilanteeseen ja työn luonteeseen. Esim. haastattelemalla ko. alan ihmistä, tai opettajaa tai oppilaitosta.
Omalle lapselleni aion esitellä useita eri aloja ja kertoa laajasti mitä eri vaihtoehtoja on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 11:43"]
Itselläni nyt ei tätä ongelmaa ole, mutta monella ystävällä on. Itse jotenkin ajauduin suht itselleni sopivalle alalle. Tulee vaan mieleen, että Suomesa opinnon ohjaus on täysin hakoteillä. Itse muistan, että lukiossa opinnonohjaus meni suurinpiirtein näin:
OPO: minnekäs meinasit lukion jälkeen.
Minä: ehkä XXX
OPO: no se on varmasti ihan hyvä sulle, kato tosta noita valintaoppaita, jos haluut.
--> käytännössä menin siihen kouluun mihin siskonikin, koska en muita aloja oikein edes tiennyt. Kirjoitin eximian paperit, mutta en uskonut sopivani yliopistoon, vaan luuliin, että sieltä ei valmistu mihinkään. Hieman myöhemmin sitten teinkin maisterin tutkinnon. Toivoisin, että opinnonohjaukseen panostettaisiin enemmän. Tiedän, ettei resursseja juurikaan ole, mutta oppilailta voisi esim. vaatia tekemään raportteja vaikkapa 10 eri opintovaihtoehdosta, joissa heidän tulee tutustua ko. alan opintoihin, työntilanteeseen ja työn luonteeseen. Esim. haastattelemalla ko. alan ihmistä, tai opettajaa tai oppilaitosta.
Omalle lapselleni aion esitellä useita eri aloja ja kertoa laajasti mitä eri vaihtoehtoja on olemassa.
[/quote]
38 kommentoi, että mulle tehtiin ammatinvalintatestit lukiossa ja alaksi tuli suojelu- ja pelastusala, poliisiksi pitikin ryhtyä, niin ei kuitenkaan elämä mennyt. Alaa en enää lähde vaihtamaan koska ikääkin on ja asuntolainaa, näillä mennään mutta poliisin työ olisi kutsumusammattini.
Hmm, rutiininomainen.
Ainakin minulla normaali työ on sitä, että menen klo 8.00 tietokoneen ääreen ja poistun sen ääreltä, vessaan tai syömään, ja tätä jatkuu aina klo 16.00 asti. Vuorovaikutus tapahtuu exelin rivien kanssa tai muiden lomakkeiden kanssa. Eli sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, työsi on opettaa ja arvostella oppilaita.
Jos joku ei tee tehtäviään niin laitat merkinnän kyseisen lapsukaisen kohdalle. Jos merkintöjä on monta, niin laitat Wilman kautta kohteliaan huomautuksen kotia zemppi sanojen saattelemana. Kurssin päätteeksi arvostelet oppilaan ja otat huomioon merkinnät. Ei tää oo niin vaikeeta.
Anteeksi nyt vain,
Sen sijaan, että opetat ihmisiä taisteletkin tietokoneen kanssa.
Sen sijaan, että opetat kursseja (elämää) puurrat tilauslomakkeiden tai muun sonnan kanssa.
Sen sijaan, että uusi lukujärjestys tuo kaivattua uutta tulahdusta päivään, työpäiväsi on AINA 8.00-16.00+
Sen sijaan, että suunnittelet omat tuntisi, teet asiat kuten firman prosessikuvaus vaatii.
Sen sijaan, että muut tekee tuloksen (oppilaat), firmassa pääsi on giljotiinissä ja tekemisiäsi seurataan jatkuvasti
Sen sijaan, että annat Lasselle merkinnän poissaolosta, työpanoksesi firman deadlineen vaikuttaa 60 000e asiakkaan tilaukseen ja tulevaan yhteistyöhön.
Sen sijaan, että naputat Wordiin "Tee tehtävä", taisteletkin monimutkaisten asoitten kanssa ja ET SAA APUA mistään (lue edellinen)
Sen sijaan, että katsot oppilaitten kanssa videon, etsit englannin kielisiä teknisiä foorumeita joita kahlaat läpi ja etsit asiaa joka SAATTAISI vaikuttaa selvittämääsi ongelmaan (lue edellinen)
jne jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 08:22"]Anteeksi nyt vain,
Sen sijaan, että opetat ihmisiä taisteletkin tietokoneen kanssa.
Sen sijaan, että opetat kursseja (elämää) puurrat tilauslomakkeiden tai muun sonnan kanssa.
Sen sijaan, että uusi lukujärjestys tuo kaivattua uutta tulahdusta päivään, työpäiväsi on AINA 8.00-16.00+
Sen sijaan, että suunnittelet omat tuntisi, teet asiat kuten firman prosessikuvaus vaatii.
Sen sijaan, että muut tekee tuloksen (oppilaat), firmassa pääsi on giljotiinissä ja tekemisiäsi seurataan jatkuvasti
Sen sijaan, että annat Lasselle merkinnän poissaolosta, työpanoksesi firman deadlineen vaikuttaa 60 000e asiakkaan tilaukseen ja tulevaan yhteistyöhön.
Sen sijaan, että naputat Wordiin "Tee tehtävä", taisteletkin monimutkaisten asoitten kanssa ja ET SAA APUA mistään (lue edellinen)
Sen sijaan, että katsot oppilaitten kanssa videon, etsit englannin kielisiä teknisiä foorumeita joita kahlaat läpi ja etsit asiaa joka SAATTAISI vaikuttaa selvittämääsi ongelmaan (lue edellinen)
jne jne jne
[/quote]sen sijaan, että bruttosi on 2700 se on lähempänä 4000
Lähihoitaja ja olen kyllä oikealla alalla, mutta väärissä kengissä. En sovellu työntekijäksi koska minulla on empatiakyvyn lisäksi myös talousälyä, siinä missä muut hoitajat ovat kärräämässä kaikkia vanhuksia laitokseen koska yksinäisyys, virikkeiden puute, muistamattomuus jnejne, minä näen vain kunnalle tulevan jättimäisen laskun kun hyväkuntoisia vanhuksia tuputetaan palveluasumiseen jossa he saattavat elää vielä kymmenenkin vuotta. Joko opiskelen lisää tai sitten siirryn yrittäjäksi. Se on varma että en jaksa olla näiden ihmisten keskellä jotka kusevat omille kengilleen rasittamalla taloutta turhaan, saadaan kohta yt-neuvottelut aikaiseksi. Olen itse luova ja tunnollinen eikä työtaakka tunnu isolle, en älyä mikä noita muita vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JURISTI
Liikejuriidiikkaa yli 15 vuotta vääntänyt. Aika epäinhimillinen maailma.
Suunnitelmissa vaihtaa alaa johonkin ihmisläheisempään. Ei kuitenkaan opettajaksi, eikä lastentarhanopettajaksi, ei ikinä ;) Lähihoitajaksinaan minusta ei ole, eikä ihmisten hampaita ronkkimaan ;)
Juuri näin,
Firmaan palkattiin spesialisti jonka vastuualueena on monikansallisen firman monimiljoonainen ohjelmisto kokonaisuus --> SINÄ
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 08:22"]
Anteeksi nyt vain,
Sen sijaan, että opetat ihmisiä taisteletkin tietokoneen kanssa.
Sen sijaan, että opetat kursseja (elämää) puurrat tilauslomakkeiden tai muun sonnan kanssa.
Sen sijaan, että uusi lukujärjestys tuo kaivattua uutta tulahdusta päivään, työpäiväsi on AINA 8.00-16.00+
Sen sijaan, että suunnittelet omat tuntisi, teet asiat kuten firman prosessikuvaus vaatii.
Sen sijaan, että muut tekee tuloksen (oppilaat), firmassa pääsi on giljotiinissä ja tekemisiäsi seurataan jatkuvasti
Sen sijaan, että annat Lasselle merkinnän poissaolosta, työpanoksesi firman deadlineen vaikuttaa 60 000e asiakkaan tilaukseen ja tulevaan yhteistyöhön.
Sen sijaan, että naputat Wordiin "Tee tehtävä", taisteletkin monimutkaisten asoitten kanssa ja ET SAA APUA mistään (lue edellinen)
Sen sijaan, että katsot oppilaitten kanssa videon, etsit englannin kielisiä teknisiä foorumeita joita kahlaat läpi ja etsit asiaa joka SAATTAISI vaikuttaa selvittämääsi ongelmaan (lue edellinen)
jne jne jne
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakasneuvoja pankissa. Inhoan joka ikistä työpäivää. Pankissa työskennellessä pitäisi osata kaikki, pitäisi olla yhtä aikaa sijoitusneuvoja, rahoitusneuvoja, lakineuvoja, perinteinen asiakasneuvoja... Kiire tuntuu olevan jatkuva ja työ on alkanut stressata juuri sen kamalan vastuun takia joka sinulla on, vaikka en helposti stressaakaan. Perus pankkityö menisi vielä, mutta kun työ on muuttunut niin tavoitteelliseksi ja tuntuu että mikään ei riitä. Joka viikko palavereissa toitotetaan kuinka pitää tehdä vielä enemmän. Työ on muuttunut puhelinmyynniksi, pomo hengittää niskaan kun joka viikko pitää repiä aikaa asiakkaille soittelulle. Ensin pienennetään aukioloaikoja eli ajetaan asiakkaat pois konttorista, ja sitten soitellaan perään ja tyrkytetään aikavarausta tai tuotteita asiakkaille. Huoh. Olen niin lopen kyllästynyt vaikka olen työskennellyt pankissa vasta alle 3 vuotta. Tiedän niin, ettei tämä ole minun juttu, mutta ei niitä töitä saa niin helpolla. Olen yrittänyt etsiä erilaisia asiakaspalvelutöitä ja toimistotöitä, mutta toimistotöihinkin aina valitaan joku jolla on jo kokemusta juuri kyseisestä hommasta. Pääkaupunkiseudulla olisi työpaikoissa enemmän valinnanvaraa, mutta esim. puolison vakituinen työpaikka estää sinne suunnille muuttamisen.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 09:12"]Asiakasneuvoja pankissa. Inhoan joka ikistä työpäivää. Pankissa työskennellessä pitäisi osata kaikki, pitäisi olla yhtä aikaa sijoitusneuvoja, rahoitusneuvoja, lakineuvoja, perinteinen asiakasneuvoja... Kiire tuntuu olevan jatkuva ja työ on alkanut stressata juuri sen kamalan vastuun takia joka sinulla on, vaikka en helposti stressaakaan. Perus pankkityö menisi vielä, mutta kun työ on muuttunut niin tavoitteelliseksi ja tuntuu että mikään ei riitä. Joka viikko palavereissa toitotetaan kuinka pitää tehdä vielä enemmän. Työ on muuttunut puhelinmyynniksi, pomo hengittää niskaan kun joka viikko pitää repiä aikaa asiakkaille soittelulle. Ensin pienennetään aukioloaikoja eli ajetaan asiakkaat pois konttorista, ja sitten soitellaan perään ja tyrkytetään aikavarausta tai tuotteita asiakkaille. Huoh. Olen niin lopen kyllästynyt vaikka olen työskennellyt pankissa vasta alle 3 vuotta. Tiedän niin, ettei tämä ole minun juttu, mutta ei niitä töitä saa niin helpolla. Olen yrittänyt etsiä erilaisia asiakaspalvelutöitä ja toimistotöitä, mutta toimistotöihinkin aina valitaan joku jolla on jo kokemusta juuri kyseisestä hommasta. Pääkaupunkiseudulla olisi työpaikoissa enemmän valinnanvaraa, mutta esim. puolison vakituinen työpaikka estää sinne suunnille muuttamisen.
[/quote]
Täällä toinen pankkilainen, ja veit sanat suustani. Lisäksi asiakkaat ovat usein todella ilkeitä ja vihamielisiä pankkivirkailijoita kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 15:02"]
Olen tietojenkäsittelytieteilijä, ohjelmistosuunnittelija (eli koodari) ja vihaan työtäni.
Hyviä puoliakin on, etätyömahdollisuus ja hyvä palkka nyt tärkeimpinä, ja nämä on syyt miksi en varmaan tule alaa koskaan vaihtamaan, jos en täysin pala loppuun.
Mutta ne huonot. Koskaan ei ole sopivasti töitä, vaan on joko projektien välissä jolloin eio le lainkaan töitä ja saa pelätä potkuja koko ajan, tai pääosan ajasta päällä on tulipalokiireprojektit. Epärealistiset aikataulut, sekoileva ja poukkoileva projektinjohto (joka on alalla sääntö eikä poikkeus), työkaverina lapsellisia nuoria miehiä pelkästään, ainainen tunne siitä ettei saa tarpeeksi aikaan... Aika loppu sitä alkaa olla 15 vuotta alalla oltuaan ihmisparka. Inhoan tätä tosissaan.
[/quote]
Pystyisitkö saamaan ylennyksen/ jotain muita hommia jo työkokemuksella?
Olen sairaanhoitaja ja vihaan tätä. Potilaat valittavat koko ajan ja omaiset uhkaavat oikeushaasteilla. Työskentelen kuntouttavalla osastolla niin ei, en tee kaikkea puolesta. Näkisin itseni lääkärinä mutta minulla on jo ylempi korkeakoulututkinto toiselta alalta, joka ei työllistänyt ja ikää liikaa ja rahaa liian vähän pääsykokeisiin pänttäämiseen.
Lähihoitaja täällä moi! Syitä miksi inhoan työtäni:
Ensinnäkin olet osaston alinta pohjasakkaa. Lääkärit ja sairaanhoitajat tietävät aina kaiken paremmin kuin sinä. Jos potilas romahtaa ja teet ns pelastavat toimenpiteet, sh-työparisi kiitokset. Hänhän kuitenkin on suuremmassa vastuussa, vaikka olisi tapahtumien aikaan istunut koneen ääressä eikä olisi ollut tietoinen koko tilanteesta. Tämä on nähty useammankin kerran.
3-vuorotyö on todella kuluttavaa. Elämäsi kulkee 3-6 viikon pätkissä riippuen yksikön työvuorokäytännöstä. Et voi sopia esimerkiksi joulun viettoon liittyviä asioita ennen joulukuuta. Jo tammikuussa aletaan tappelemaan kuka lomailee milloinkin. Kaiken huippu on esimiehen suosikit, joilla tuntuu olevan ihan omat lomalistat. Et voi ottaa säännöllistä harrastusta. Lapset joutuvat vuoropäiväkotiin. Koululaisia et välttämättä näe kuin pari tuntia päivässä, kun aikataulut menevät ristiin. Yövuoroista palautumiseen menee kaikki vapaapäivät.
Vanhemmat työntekijät korottavat itsensä muiden yläpuolelle. Nuoret ja uudet hoitajat laitetaan ojennukseen heti alussa. On tietenkin mukaviakin työyhteisöjä, mutta parikin vanhempaa valittajaa tekee työvuorosta tympeän. Ja vaikka työnantaja järjestäisikin kuntoremonttia, kielikurssia, koulutusta yms valittajalle, hän on silti tyytymätön!
Palkasta en viitsi erityisemmin edes puhua... Lisäkoulutuksesta ja uusien vastuualueiden saamisesta et saa muuta kuin lisää stressiä.
Hoidan työni kunnialla, joten ei tarvitse hermostua. Haaveilen alanvaihdosta, mutta lähihoitajan työkokemuksesta ei ole mitään hyötyä. Ainoa toivo on saada koulutuksen aikana jokin työpaikka. En usko yhdenkään rekrytoijan arvostavan nykyistä työkokemusta tipan vertaa. Sh:n tittelissä olisi enemmän "hohtoa".
Sairaanhoitaja ja aika valmis vaihtamaan alaa. 15vuotta tätä rumbaa pyöritetty, kiire kasvanut entisestään, palkkataso kehno työn määrään ja vaativuuteen nähden. Haluaisin todella opiskella uuteen ammattiin, kun tietäisin mille alkaisin. Vähempi vastuullisuus ja uurastus palkkansa eteen näin perheellisenä olisi enemmän kuin suotavaa.
Oletteko käyneet ammatinvalintapsykologilla vai lähteneet opiskelemaan uuden ammatin omien kiinnostuksen kohteiden pohjalta?
Alue: Aihe vapaa
Vähän sama täällä. Mutta älä kauhistele, kuomaseni! Minä en ainakaan aio kauhistella. Ajattelen päättäväisesti, että muutokset ja uudet tuulet lisäävät jaksamista ja energiaa. Meidän on kumminkin jatkettavaa uraa ties minkäikäisesksi asti ja luulen, että jaksaa paremmin, jos onnistuu hankkimaan kaksi ammatttia.
Uravaihtajana myös tietää realistisesti, että kaikissa töissä on rankkoja puolia. Joten ehkä jaksaa "uusia" vaikeuksia vähän rennommalla mielellä, kun asiat ole vielä toistuneet vuosikausia. Ja ehkä osaa soveltaa jotain ongelmanratkaisuja kun peilaa edelliseen työhön.
Itse ajattelen niin, että uuden opiskelu jo sinänsä tuo virtaa. Ihan varmaa ei ole vaihdanko alaa, mutta jokatatapauksessa aion hyödyntää opiskelemaani tavalla tai toisella. Ja luultavasti ainakin kokeilen opettajan työtä. Ja sittenkin ajattelen, että voin vielä joskus vaihtaa takaisin edelliselle alalle, jossa on myös paljon hyvää ja minulle sopivaa, vaikka juuri nyt väsyttääkin moni asia.
Te aineenopet! Veikkaan, että volisitte kumminkin löytää jotain muutakin työtä pienellä lisäkoulutuksella. Riippuu pajon aineestanne. Mutta voisitteko opiskella työn ohella jotain suoraan suoraan työelämään pätevöittävää. Ei siis kononaista uutta maisterintutkinotoa, vaan jotain käytännönläheisempää. Jotain, jossa opettamanne aineen sisältö on hyödyksi. Esim. äidinkielenopettaja voisi opiskella markkinoinnin ammattituktinnon, 1-2 v työn ohella, matikanopettaja laskentatointa, kielenopettaja pätevöityä kääntäjäksi, joku humanistisen aineen opettaja tähyillä johonkin harrastuksen tai nuorisotoiminnan piiriin jne.
Teillä aineenopettajilla olisi etuna sekin, että jos teillä on vakituinen toimi/virka, voisitte hakea virkavapaata ja kokeilla uutta ammattia vuoden-kaksi ennen irtisanoutumista. Yksityisellä sektorilla sellaisia mahdollisuuksia ei juuri koskaan ole. Virkavapaan jälkeen voi olla onnellinen uudessa työssä tai palata tyytyväisempänä entiseen työhönsä.
Aivot vaan vähän eri asentoon ja uutta miettimään. Kyllä ne ideat sieltä tulevat kun vähän haastaa omaa ajattelua!
Rohkeutta vaan!
Ja vielä yksi asia teille, aineenopettajat: monet, monet vanhemmat arvostavat työtänne! Ihan totta! On vain vaikea löytää kanavia sanoa se. Joskus olen ajatellut kirjoittaa Wilmaan positiivisia kiitoksia, mutta sitten olen miettiynyt, että jos opettaja vaikka luulee minun mielistelevän ja kalastelevan teinille parempaa numeroa.
Täten siis kiitä kaikkia aineenopettajia ihanasta opetuksesta JA kasvatustyöstä, jota teette yläastella. Se on merkityksellistä työtä ja kiitos seisoo vasta vuosien päässä, jolloin nuori aikuistuu. MUKAVAA ja merkityksellistä työviikkoa! Toivoo eräs äiti
'våyquote author="Vierailija" time="16.06.2011 klo 17:23"]
Kauheeta. Mä taas just olen opiskelemassa
opettajaksi. Alanvaihtaja. Ylempi korkeakoulututkinto takana jo ennestään ja 13 vuoden nousujohteinen ura teollisuudessa. En vaan jaksa. Haluan ihmisläheisemmän homman, vaikka palkka laskeekin rutkasti. Nyt alkaa taas pelottaa, kun lukee näitä. Olen yrittänyt ajatella asiaa niinkin, että jos en viihdy opettajana, pystyn löytämään monia opettajia helpommin sen "kolmannen tien" eli työllistyn jonnekin yksityisen koulutushommiin, aikuiskoulutukseen jne. Minulla on kuitenkin pitkä kokemus myös yksityiseltä, joten kai, ehkä, menen ohi työnhakutilanteessa "pelkästä" opesta. Apua, pelottaa vaan jo.
[/quote]