Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko rauhoittavia jos kuulisit lähiomaisen menehtyneen?
16.05.2011 |
Siten käytöksesi olisi ylirauhallista..näitä jopa suositellaan ettei tule shokkia!
Kommentit (52)
Jos se aamulääke on ainoa keino selvitä siitä päivästä, päästä sängystä ylös, syödä jne jne. Minulta katosi ruokahalu täysin. Ilman lääkkeitä olisi ollut parissa päivässä sairaalassa tiputuksessa.
no näitä lääkkeitä on kuitenkin hyvin eritasoisia. Just joku opamox normaaliannoksilla on kuitenkin siinä alkutilanteessa hyvin turvallinen.
Suru ei lääkkeillä häviä mihinkään. Suru ei ole sairaus, sitä on vain käytävä läpi. Kukin omalla tavallaan.
Sen sijaan äkillisen kuoleman aiheuttamaan traumaan joku ahdistus- tai nukahtamista helpottava lääke voi olla korvaamaton apu. Sitä traumaa/kriisiä pitää päästä käsittelemään. Muuten ihminen saattaa jäädä kiinni sokkiin, jolloin mm. surutyö ei pääse käyntiin. Kriisinhoito on henkistä ensiapua. Jos se lähtee väärille urille, niin toipumistie voi olla paljon tuskallisempi.
Kuten sanoin ymmärrän ne nukahtamislääkkeet juuri ja juuri, koska jos ei nuku niin ei jaksa käsitellä suruaan. Mutta rauhoittavien "päivä" käyttöä en oikein ymmärrä. Mun mielestä se vaan on sen surun piilottamista ja kuten sanoit jossakin vaiheessa se pitää työstää, joten miksei heti alusta alkaen lähde surutyöhön.Mun mielestä nykyään vaan ihan liian usein ja helposti tarjotaan pilleri ratkaisua. Yksin metsässä huutaminenkin voi olla hyvinkin terapeuttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surutyö ei lähde kyllä mihinkään käyntiin jos ihminen on vielä sokissa. Se kriisi pitää saada johonkin malliin laukaistua ennen kuin suru voi alkaa.
Ihmisillä on vaan se käsitys, että suru on jotenkin surtu tietyn ajan kuluessa. Kyllä lapsen tai puolison kuoleman aiheuttama suru kestää ihan lopun ikää, toki muodot vaan vaihtelee.
Pahintahan on se, että ihmisillä on niin harvat tukiverkot ja läheiset eivät osaa suhtautua kuolemaan. Jättävät sokissa olevan ihmisen sururauhaan. Se on anteeksiantamatonta.
Ilman lääkkeitä olisi ollut parissa päivässä sairaalassa tiputuksessa.
Eiköhän tämä kerro kaiken =)
Ihminen kun kestää sujuvasti viikon syömättä =)
Tämä kommetti ei ole auta yhtään niitä, jotka miettivät voiko ottaa lääkeitä alkusokkiin tms.
Mun mielestä surua ei kannata hukuttaa mihinkään. Ei viinaan eikä pillereihin.
Kyllä noihin rauhottaviin ja muihin "ilo" pillereihin on aika moni jäänyt vähintäänkin psyykkisesti kiinni. Ei uskalleta edes kokeilla elämää ilman pillereitä. Nukahtamis pillerit ymmärrän just ja just jos nukkuminen ei yksinkertaisesti onnistu mutta nekin vain yksittäisinä kertoina.
Suru on eri asia kuin alkujärkytys, joka tosiaan saattaa jopa johtaa sokkiin tai siihen verrattavaan tilaan.
Todella järkyttävissä tapahtumissa se suru ei edes ehdi ensimäisinä päivinä tai jopa viikkoina nousta ollenkaan pintaan. Eli itseasiassa rauhoittavien käyttö saattaa jopa tasata mieltä niin, että ihminen järkytykseltään pystyy aloittamaan surutyön.
Ja kuten joku jo totesikin, rauhoittavia on monenlaisia ja niitä voidaan käyttää hyvin erilaisilla annostuksilla.
Ja mitä tulee nukahtamispillereihin, niin ne ovat tällaisissa tilanteissa monilla täysin tehottomia. Monilla ainoa lääkitys, joka auttaa uneen ovat juuri rauhoittavat.
Jättävät sokissa olevan ihmisen sururauhaan. Se on anteeksiantamatonta.
Niin tai minun tapauksessa väkisin tunkivat meille "tukemaan" surussa.
Minä olisin nimenomaan halunnut olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kommetti ei ole auta yhtään niitä, jotka miettivät voiko ottaa lääkeitä alkusokkiin tms.
Mun mielestä surua ei kannata hukuttaa mihinkään. Ei viinaan eikä pillereihin.
Kyllä noihin rauhottaviin ja muihin "ilo" pillereihin on aika moni jäänyt vähintäänkin psyykkisesti kiinni. Ei uskalleta edes kokeilla elämää ilman pillereitä. Nukahtamis pillerit ymmärrän just ja just jos nukkuminen ei yksinkertaisesti onnistu mutta nekin vain yksittäisinä kertoina.
Suru on eri asia kuin alkujärkytys, joka tosiaan saattaa jopa johtaa sokkiin tai siihen verrattavaan tilaan.
Todella järkyttävissä tapahtumissa se suru ei edes ehdi ensimäisinä päivinä tai jopa viikkoina nousta ollenkaan pintaan. Eli itseasiassa rauhoittavien käyttö saattaa jopa tasata mieltä niin, että ihminen järkytykseltään pystyy aloittamaan surutyön.
Ja kuten joku jo totesikin, rauhoittavia on monenlaisia ja niitä voidaan käyttää hyvin erilaisilla annostuksilla.
Ja mitä tulee nukahtamispillereihin, niin ne ovat tällaisissa tilanteissa monilla täysin tehottomia. Monilla ainoa lääkitys, joka auttaa uneen ovat juuri rauhoittavat.
Syökää pillereitä. Syökää pillereitä.
Jokuhan voi luulla, että siellä on joku hädässä ja rientää auttamaan tai kutsuu poliisin ja palokunnan. Esimerkiksi joku on saanut jonkun kohtauksen tai mennyt jalka poikki ja ei pääse kävelemään.
Huutakaa autossa ajaessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin kun äitini kuoli,vaikka olin raskaana. Kaverit sanoivat että älä turruta itseäsi lääkkeillä. En turruttanut vaan estin psykoosia palaamasta.
Tämä kommetti ei ole auta yhtään niitä, jotka miettivät voiko ottaa lääkeitä alkusokkiin tms.
Mun mielestä surua ei kannata hukuttaa mihinkään. Ei viinaan eikä pillereihin.
Kyllä noihin rauhottaviin ja muihin "ilo" pillereihin on aika moni jäänyt vähintäänkin psyykkisesti kiinni. Ei uskalleta edes kokeilla elämää ilman pillereitä. Nukahtamis pillerit ymmärrän just ja just jos nukkuminen ei yksinkertaisesti onnistu mutta nekin vain yksittäisinä kertoina.
Suru on eri asia kuin alkujärkytys, joka tosiaan saattaa jopa johtaa sokkiin tai siihen verrattavaan tilaan. Todella järkyttävissä tapahtumissa se suru ei edes ehdi ensimäisinä päivinä tai jopa viikkoina nousta ollenkaan pintaan. Eli itseasiassa rauhoittavien käyttö saattaa jopa tasata mieltä niin, että ihminen järkytykseltään pystyy aloittamaan surutyön. Ja kuten joku jo totesikin, rauhoittavia on monenlaisia ja niitä voidaan käyttää hyvin erilaisilla annostuksilla. Ja mitä tulee nukahtamispillereihin, niin ne ovat tällaisissa tilanteissa monilla täysin tehottomia. Monilla ainoa lääkitys, joka auttaa uneen ovat juuri rauhoittavat.
Syökää pillereitä. Syökää pillereitä.
Ainakin tunnut olevan lääkityksen tarpeessa. Voisi ehkä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä jatkossakaan ottaisi.
kriisiryhmää ei onneksi ollut silloin vielä keksittykään, vaikea hahmottaa kuinka he olisivat voineet olla avuksi?
Jokuhan voi luulla, että siellä on joku hädässä ja rientää auttamaan tai kutsuu poliisin ja palokunnan. Esimerkiksi joku on saanut jonkun kohtauksen tai mennyt jalka poikki ja ei pääse kävelemään.
Huutakaa autossa ajaessanne.
Ei siellä pakko ole apua huutaa huuda vaikka jotta perkele. Sekin helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surutyö ei lähde kyllä mihinkään käyntiin jos ihminen on vielä sokissa. Se kriisi pitää saada johonkin malliin laukaistua ennen kuin suru voi alkaa.
Ihmisillä on vaan se käsitys, että suru on jotenkin surtu tietyn ajan kuluessa. Kyllä lapsen tai puolison kuoleman aiheuttama suru kestää ihan lopun ikää, toki muodot vaan vaihtelee.
Tämä kommetti ei ole auta yhtään niitä, jotka miettivät voiko ottaa lääkeitä alkusokkiin tms.
Mun mielestä surua ei kannata hukuttaa mihinkään. Ei viinaan eikä pillereihin.
Kyllä noihin rauhottaviin ja muihin "ilo" pillereihin on aika moni jäänyt vähintäänkin psyykkisesti kiinni. Ei uskalleta edes kokeilla elämää ilman pillereitä. Nukahtamis pillerit ymmärrän just ja just jos nukkuminen ei yksinkertaisesti onnistu mutta nekin vain yksittäisinä kertoina.
Suru on eri asia kuin alkujärkytys, joka tosiaan saattaa jopa johtaa sokkiin tai siihen verrattavaan tilaan. Todella järkyttävissä tapahtumissa se suru ei edes ehdi ensimäisinä päivinä tai jopa viikkoina nousta ollenkaan pintaan. Eli itseasiassa rauhoittavien käyttö saattaa jopa tasata mieltä niin, että ihminen järkytykseltään pystyy aloittamaan surutyön. Ja kuten joku jo totesikin, rauhoittavia on monenlaisia ja niitä voidaan käyttää hyvin erilaisilla annostuksilla. Ja mitä tulee nukahtamispillereihin, niin ne ovat tällaisissa tilanteissa monilla täysin tehottomia. Monilla ainoa lääkitys, joka auttaa uneen ovat juuri rauhoittavat.
Syökää pillereitä. Syökää pillereitä.
Ainakin tunnut olevan lääkityksen tarpeessa. Voisi ehkä helpottaa.
Pillerit auttaa aina ja ihan kaikkeen....
Millähän ne onnistui elämään ennen pillereitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te jotkut voitte sanoa ehdottomasti, että kyllä tai ei, jos ei ole kokemusta. Mistä sen tietää, minkälainen tilanne silloin on ja mitä tarvitsee?
En tekisi sitä tuollaisessa tilanteessa. On luonnollista järkyttyä ja surra läheisen kuolemaa. Lääkkeet vain siirtävät tunnetta, tai pahemmassa tapauksessa turruttavat normaalin reaktion. Sellainen ei voi olla hyväksi.
Jos mieheni tai lapseni menehtyisi, niin tarvitsisin varmasti rauhoittavia...
enkä jatkossakaan ottaisi. kriisiryhmää ei onneksi ollut silloin vielä keksittykään, vaikea hahmottaa kuinka he olisivat voineet olla avuksi?
Se oli lääkkeiden puolesta. Mutta näitä kriisiryhmiä en kyllä minäkään itse ymmärrä. Toisaalta, jos niistä on apua jollekin toiselle, niin hyvä niin.
Jokainen menköön täysin sillä, mikä parhaalta ratkaisulta tuntuu. Joku ilman molempia, minä todennäköisesti lääkkeillä ja joku sekä rauhoittavien että kriisiryhmien avulla. Järkyttää tämä joidenkin kirjoittajien (ei siis sinun jota lainasin) kykenemättömyys ymmärtää, että jokainen ihminen kohtaa nämä asiat eri tavalla.
keskustelevat omista tunteistaan, ajatuksistaan, jakavat kokemuksiaan jne. Osa ryhmistä on ilman ohjaajaa, osassa taas on (koulutettu) vetäjä.
kriisiryhmää ei onneksi ollut silloin vielä keksittykään, vaikea hahmottaa kuinka he olisivat voineet olla avuksi?
no eihän ne onnistuneet elämään, eivätkä vieläkään. Kaikesta mielenterveystyöstä huolimatta Suomessa tehdään tuhat itsemurhaa edelleen vuodessa.
Esimerkiksi 1950-luvulla tehtiin paljon enemmän itsemurhia kuin nykyisin. Itsemurhatrendihän on nyt laskenut 1990-luvun alkuvuosista ja siinä on kyllä yhtenä syynä tehty mielenterveystyö.
Sinä ja puolisosi selvisitte ilman lääkkeitä, minä en. Ja käytin niitä noin kolme viikkoa.
Mutta en halua, että kukaan tuomitsee toisen lääkkeiden käytön, sillä perusteella että ei ole itse niitä tarvinnut.