Nyt mammat laihduttamaan!!

Olen aika lailla samoissa mitoissa - nyt ois oiva aika aloittaa laihduttaminen, kun elämäntilanne antaisi myöten.

Minä vielä odottelen vauvan kasvua ja SITTEN kuntoon loppuelämäksi. Kiloja on liikaa n. 13 ja ajattelin myös pudotella ne vähähiilihydraattisella ja runsaalla liikunnalla.

se on helpompaa kun on joku samassa veneessä ja sitä ei edes tarvitse tehdä kasvotusten. Nyt näytetään kaikille jotka meitä epäilevät.



-ap

158cm ja 103kg(pari päivää sitten)



En ole tutustunut ateriankorvikkeisiin? Mitä ne on? Jotain pirtelöitä vai? Mistä niitä saa? Ovat ihan kammon makusia??



T. Sokeriholisti

162cm ja 82kg nyt. Muutaman kilon pudotin jo nutraamalla ja nyt mua jo yököttää ne litkut. Taidan karpata, mulla se on toiminut aikaisemminkin. Grillikausikin alkaa! Paljon ruokaisia salaatteja, kanaa ja kalaa grillattuna...nam! ;)

ongelmana tunnesyöminen (tai lähinnä kaiken sonnan turruttaminen ahmimalla)

Lisäksi en pidä ollenkaan salaatista, inhoan lähes kaikkia vihanneksia...



Masentaa...



T. Sokeriholisti

tällä kertaa kokeilen sellasia kuin quick diet complete-merkkisiä jauhepusseja. Suklaan makuisia ovat ja nämä mielestäni oikeesti hyviä! Kun on kauan seissyt jääkapissa muuttuu oikeen ihanan paksuksi. Näissä on vielä vain vähän hiilareita ja paljon proteiinia.



Ihanaa kun tuli porukkaa jo mukaan!!



-ap

Mä aloitan taas huomenna. Aloitin jo tällä viikolla vähähiilarisen, ja 3 päivässä lähti 1,8 kiloa. Olkoon nestettä tai mitä hyvänsä, sama se. ;) Viikonloppuna olen ottanut rennommin, ei mitään hillitöntä mättöä, mutta ehkä 200 g karkkia + jokunen sämpylä on mennyt parin päivän aikana ja nyt pelin kunniaksi on varattu pullo viiniä ;) , mutta huomenna taas ryhtiliike.



Olen vähän ohuemmissa mitoissa; pituutta 170 ja painoa ~ 75 kg.



Tsemppiä, oikeesti! :)

pituutta on 158 ja painoa 68...



Vähähiilarisella olis tarkoitus kokeilla, tää viikonloppu on ollut yhtä mässäystä mutta huomenna otan itseäni niskasta kiinni.



Tsemppiä kokoporukalle, itseni mukaan lukien! :)



Katri

tällä kertaa kokeilen sellasia kuin quick diet complete-merkkisiä jauhepusseja. Suklaan makuisia ovat ja nämä mielestäni oikeesti hyviä! Kun on kauan seissyt jääkapissa muuttuu oikeen ihanan paksuksi. Näissä on vielä vain vähän hiilareita ja paljon proteiinia. Ihanaa kun tuli porukkaa jo mukaan!! -ap

T. Sokeriholisti

elämäntaparemonttia. Sinulla on hyvä ajatus. Eli haluat luopua tunnesyömisestä. Sen sijaan, että noudatat tiukasti jotain diettiä, sinuna miettisin mitä voisit tehdä muuta kuin syödä.



Herkut kuuluu normaaliin elämään silloin tällöin. Opettele elämään siten, että herkut eivät ole arkipäivää. Ainakaan ne suurikaloriset herkut. Sen sijaan opettele nauttimaan muista arjen asioista. Lisää liikuntaa. Aloita vaikka salilla käyminen.



Joskus kokonaisvaltainen muutos voi auttaa. Uusi työ, uusi koti, uusi kunta. Päätös mennä kulttuuririentoihin. Ylipäätään ajattele, että sinulle keho on tärkeä, se antaa suojaa, on vahva ja sitä pitää rakastaa kaikin tavoin. Opettele myös ajattelemaan, että olet arvokas ihminen. Älä lähde millään kostomielellä. Ne jotka irvailee läskeille, eivät oikeasti ole sellaisia ihmisiä, joille sinun tarvitsisi näyttää yhtään mitään. Sinun ei tarvitse näyttää kenellekään muulle. On tärkeintä ymmärtää, että muuttamalla elämäntapoja rakastat itseäsi. Paras tapa elää elämää on olla katkeroitumatta ja ajattelematta negatiivisesti joka asiasta.



Opettele ne terveelliset tavat ottaa aikaa itsellesi. Lue vaikka kerran viikossa joku hyvä aikakausilehti. Kun haluat ruokaherkkua, syö se jossain, missä saat nauttia kokonaisvaltaisesti. Käy mukavassa puistokahvilassa. Unohda sana repsahtaminen. Repsahtaminen on oikeastaan itsepilkkaa. Kaikkihan joskus herkuttelevat enemmän kuin normaalisti. Esimerkiksi matkoilla tai kylässä. Älä rankaise itseäsi siitä.



Tutustu kehoosi. Kokeile miltä kädet tuntuvat, miltä vatsa tuntuu ja jalat. Tee tätä säännöllisesti. Kun lisäät liikuntaa ja kunto kasvaa, huomaat paremmin pienemmätkin positiiviset muutokset kehossa. Esimerkiksi ryhdikkäästi istuminen voi olla helpompaa. Nauti pienistä asioista. Tuntemuksista. Peili voi olla aluksi liian armoton. Peiliin katsoessa kiinnitä huomio kasvoihin ja silmiin. Oletko iloinen, vai surullinen. Mieti myös joka päivä, että onko tänään lepopäivä vai aktiivinen päivä. Itseä pitää opetella kuuntelemaan, niin että liikunnasta ei tule raskasta pakkopullaa. Ja pakkoliikunta ei ole itsensä rakastamista, vaan samanlaista ruoskimista kuin ylensyöminenkin.



Onnea elämääsi!

elämäntaparemonttia. Sinulla on hyvä ajatus. Eli haluat luopua tunnesyömisestä. Sen sijaan, että noudatat tiukasti jotain diettiä, sinuna miettisin mitä voisit tehdä muuta kuin syödä. Herkut kuuluu normaaliin elämään silloin tällöin. Opettele elämään siten, että herkut eivät ole arkipäivää. Ainakaan ne suurikaloriset herkut. Sen sijaan opettele nauttimaan muista arjen asioista. Lisää liikuntaa. Aloita vaikka salilla käyminen. Joskus kokonaisvaltainen muutos voi auttaa. Uusi työ, uusi koti, uusi kunta. Päätös mennä kulttuuririentoihin. Ylipäätään ajattele, että sinulle keho on tärkeä, se antaa suojaa, on vahva ja sitä pitää rakastaa kaikin tavoin. Opettele myös ajattelemaan, että olet arvokas ihminen. Älä lähde millään kostomielellä. Ne jotka irvailee läskeille, eivät oikeasti ole sellaisia ihmisiä, joille sinun tarvitsisi näyttää yhtään mitään. Sinun ei tarvitse näyttää kenellekään muulle. On tärkeintä ymmärtää, että muuttamalla elämäntapoja rakastat itseäsi. Paras tapa elää elämää on olla katkeroitumatta ja ajattelematta negatiivisesti joka asiasta. Opettele ne terveelliset tavat ottaa aikaa itsellesi. Lue vaikka kerran viikossa joku hyvä aikakausilehti. Kun haluat ruokaherkkua, syö se jossain, missä saat nauttia kokonaisvaltaisesti. Käy mukavassa puistokahvilassa. Unohda sana repsahtaminen. Repsahtaminen on oikeastaan itsepilkkaa. Kaikkihan joskus herkuttelevat enemmän kuin normaalisti. Esimerkiksi matkoilla tai kylässä. Älä rankaise itseäsi siitä. Tutustu kehoosi. Kokeile miltä kädet tuntuvat, miltä vatsa tuntuu ja jalat. Tee tätä säännöllisesti. Kun lisäät liikuntaa ja kunto kasvaa, huomaat paremmin pienemmätkin positiiviset muutokset kehossa. Esimerkiksi ryhdikkäästi istuminen voi olla helpompaa. Nauti pienistä asioista. Tuntemuksista. Peili voi olla aluksi liian armoton. Peiliin katsoessa kiinnitä huomio kasvoihin ja silmiin. Oletko iloinen, vai surullinen. Mieti myös joka päivä, että onko tänään lepopäivä vai aktiivinen päivä. Itseä pitää opetella kuuntelemaan, niin että liikunnasta ei tule raskasta pakkopullaa. Ja pakkoliikunta ei ole itsensä rakastamista, vaan samanlaista ruoskimista kuin ylensyöminenkin. Onnea elämääsi!

168/78.



Kirjoitatko ap. tähän ketjuun, vai avaatko uuden?



Olis kiva vaihtaa kokemuksia ihan päivittäin.



Tänään vielä pizzaa ja kisaolutta, must!

Teet sen oman terveytesi takia! Et muitten takia!!



Minä laihduin joskus (mitat 160 senttiä ja 80 kg) ihan vaan sillä että aloin syömään pikkuhiljaa paremmin; joko vähemmän (ei kahta lautasellista vaan lautasellinen) tai se lautaselle otettu oli määrältään sama mutta vähempi kaloreita.

Yksi tapa miettiä asteittain on jos kahvilla ottaa wienerin, vaihtaa sen kermamössöpullaan, tämän vaihtaa voisilmäpullaan, tämän vaihtaa seuraavaksi sokeripullaan ja kohta arkipullaan.



Liikunnan kanssa tein saman: sohvaperunana liikuntaa on helppo lisätä. Aluksi kaikki hyötyliikunta on plussaa: kävele kauppaan, jätä auto kauemmas ovelta, jää bussista aikasemmin, rappuset hissin sijasta yms. Mutta ei tartte kaikessa heti olla tekemässä, vaan vähän kerrallaan.

Harjottele ryhtiä ja venyttele.

Tee pari vatsa/sälkälihasta kunnolla -ne on plussaa siihen aikasempaan nollaan verrattuna!



Näillä sun energiat jo saa liikettä.

Kohta voit lähteä kävelylle. Nauti! Älä tee liikaa, vaan tee kalenteriin merkintä pari, korkeintaan 3 kertaa viikossa -Ja noudatat tätä; ja vinkki: älä jätä kaikkia kertoja viikonloppuun!

Kesällä riittää että menet uimaan hetkeksi tai pyöräilet pienen lenkin. Älä vertaa itseäsi muihin, vähän riittää nyt hyvin.



Alussa oleellista on ettet tee liikaa, vaan sulla on nälkä tekemiseen.

Pikkuhiljaa huomaat miten kävelylenkki menee mukavasti. Ota sitten vaikka reppu mukaan ja pientä painoa -pientä painoa!) tai kävele hiukan nopeempaa, otat PARI juoksuaskelta tai pidennät lenkkiä. Kohta huomaat kehityksen ja sun tulee ihan himo tehdä lisää, varo jälleen liikasuorittamista.



Suunnittele kunnolla vaihtoehtoja mitä teet.

Kaikkea ei tartte toteuttaa, eikä missään nimessä liikaa kerralla. Kannattaa avoimin mielin kokeilla uusiakin lajeja: kanootti, potkunyrkkeily, ratsastus, puistojumppa?



Nautinto on avainsana. Itselläni reitti oli kävely vaunujen kanssa, sitten yksin, otin vähän juoksua mukaan, juoksin koko kävelylenkin lopulta, menin kuntosalille, kohta sielä spinninkiä ja bodybumppia ja juoksin ohessa, päädyin potkunyrkkeilyyn. Tähän meni reilu vuosi, kilot tippui itsestään.



Nyt tulee kesä; mitä grilliin? Makkaraa? Muista myös salaatti, kokeile hedelmiä, sieniä ja kasviksia vaikka folioon käärittynä? Kanaa, kalaa. Toimisiko tofu?



Jos sun tekee mieli suklaata niin osta vaikka 80 prossasta ja sitä pari palaa kahvin kanssa.

Tai ison määrän sijasta ostat pari pätkistä?

Määrää ja laatua kannattaa miettiä, eikä repsahduksista kannata välitää, lähinnä miettiä jos repsahtaa "liikaa" että vaatiiko itseltään liikaa? Onko tarkoitus elää porkkanalla loppuelämä?

Tohon nauttimiseen tosiaan kannattaa satsata, unohdin ihan että palkitsin itseäni hellimisellä mutta tähän tosiaan muuta tapaa helliä: käydä jalkahoidossa, kampaajalla, ostaa uudet liikuntavaatteet, uusia ihania alusvaatteita, joku kiva ravintola-ilta?



Minä tein ihan pieniä palkintorajoja kun paino tippui tai mittanauha näytti parempaa lukemaa.

Niin siis kannattaa nyt muuten mitata reidet, peppu, vatsa, rinnat, allit. Niiden mittaamiset saattaa antaa yllättäviä tuloksia silloin kun vaaka huutaa omiaan ja tekisi mieli lopettaa "laihdutus".



Laihtuminen kuitenkin tapahtuu kun elämä muuttuu. Kyllä se siitä!



15

elämäntaparemonttia. Sinulla on hyvä ajatus. Eli haluat luopua tunnesyömisestä. Sen sijaan, että noudatat tiukasti jotain diettiä, sinuna miettisin mitä voisit tehdä muuta kuin syödä.

Herkut kuuluu normaaliin elämään silloin tällöin. Opettele elämään siten, että herkut eivät ole arkipäivää. Ainakaan ne suurikaloriset herkut. Sen sijaan opettele nauttimaan muista arjen asioista. Lisää liikuntaa. Aloita vaikka salilla käyminen.

Joskus kokonaisvaltainen muutos voi auttaa. Uusi työ, uusi koti, uusi kunta. Päätös mennä kulttuuririentoihin. Ylipäätään ajattele, että sinulle keho on tärkeä, se antaa suojaa, on vahva ja sitä pitää rakastaa kaikin tavoin. Opettele myös ajattelemaan, että olet arvokas ihminen. Älä lähde millään kostomielellä. Ne jotka irvailee läskeille, eivät oikeasti ole sellaisia ihmisiä, joille sinun tarvitsisi näyttää yhtään mitään. Sinun ei tarvitse näyttää kenellekään muulle. On tärkeintä ymmärtää, että muuttamalla elämäntapoja rakastat itseäsi. Paras tapa elää elämää on olla katkeroitumatta ja ajattelematta negatiivisesti joka asiasta.

Opettele ne terveelliset tavat ottaa aikaa itsellesi. Lue vaikka kerran viikossa joku hyvä aikakausilehti. Kun haluat ruokaherkkua, syö se jossain, missä saat nauttia kokonaisvaltaisesti. Käy mukavassa puistokahvilassa. Unohda sana repsahtaminen. Repsahtaminen on oikeastaan itsepilkkaa. Kaikkihan joskus herkuttelevat enemmän kuin normaalisti. Esimerkiksi matkoilla tai kylässä. Älä rankaise itseäsi siitä.

Tutustu kehoosi. Kokeile miltä kädet tuntuvat, miltä vatsa tuntuu ja jalat. Tee tätä säännöllisesti. Kun lisäät liikuntaa ja kunto kasvaa, huomaat paremmin pienemmätkin positiiviset muutokset kehossa. Esimerkiksi ryhdikkäästi istuminen voi olla helpompaa. Nauti pienistä asioista. Tuntemuksista. Peili voi olla aluksi liian armoton. Peiliin katsoessa kiinnitä huomio kasvoihin ja silmiin. Oletko iloinen, vai surullinen. Mieti myös joka päivä, että onko tänään lepopäivä vai aktiivinen päivä. Itseä pitää opetella kuuntelemaan, niin että liikunnasta ei tule raskasta pakkopullaa. Ja pakkoliikunta ei ole itsensä rakastamista, vaan samanlaista ruoskimista kuin ylensyöminenkin.

Onnea elämääsi!

En tarkoita sitten, että reisiä pitää puristella ja alleja rutistella ja mahanahkaa venyttää ja sitten huokaista syvään.

Kun kosketat ihoasi, silittele ja kosketa hellästi ja käy keskustelua kehosi ja itsesi kanssa. Mieti halveksunnan sijaan enemminkin, että olet pahoillasi, kun olet kohdellut itseäsi niin kaltoin ja haluat olla parempi. Opettele todellakin konkreettisesti pitämään itseäsi hyvänä. Opettele pääsemään vihan yli syvempiin tunteisiin. Anna itsellesi aikaa. Jo miettimällä näitä asioita huomaat ehkä miten ankara olet itsellesi ollut. Ei riitä, että muut piiskaa, sinä myös itse piiskaat itseäsi. Mieti, että sinun vartalosi omistaa oikeastaan se pieni ihminen, joka joskus lapsena haaveili erilaisista asioista. Yritä löytää se osa itsessäsi. Kaikki on edelleen mahdollista ja nyt tiedät vielä paremmin sen miten tärkeää on pitää itsestä huolta ja ennen kaikkea rakastaa itseä kokonaisvaltaisesti.

Tiukka dietti ei pidemmän päälle toimi, koska se ei opeta oman kehon arvostusta. Onnellisuuteen tarvitaan monipuolista ravintoa, sopivasti liikuntaa ja lepoa ja itserakkautta. Tätä kautta voi myös oppia kunnioittamaan paitsi itseä, myös muita ja etsimään sellaista seuraa, joka kohtelee sinua oikein. Jos lähelläsi on joku, joka haukkuu sinun ulkonäköäsi, niin olisi erittäin tärkeää, että teet tälle taholle selväksi, että hänellä ei ole siihen mitään oikeutta. Elämäntapamuutos on myös omien rajojen etsimistä. Mitä minä saan tehdä itselleni ja muille, miten muut saavat minua kohdella.

Mulla on tuolla viiden päivän Nutriletit kaapissa odottamassa. Ajattelin vetästä ne ja jatkaa sit vähähiilarista, eli aikalailla samalla suunnitelmalla ku sä ap.



160/97

Olin Jutan dieetillä, joten pari viikkoa on tässä tullut vahdittua syömisiä. Tunnollinen en ollut, sattui molemmille viikonlopuille juhlat niin sehän meni puihin sitte.. =D



Mutta kuitenkin, kyllä mulla kolmisen kiloa lähti, painan nyt 85kg ja pituus on 165cm.



Mä aijon tässä jatkaa vähähiilarisella myös, sekä pitää edelleen vihannesten määrään suurempana kuin ennen.



Iltasyöminen on mun pahe, siis melkein vain mikä vaan käy. Ilmeisemmin johtuu paljon siitä, että olen tosi huono syömään aamupalaa. Tässä parin viikon aikana sen söin, ja huomasin että iltaisin oli hieman helpompaa.



Kaikista sokerisista herkuista tykkään myös paljon, että niidenkin kanssa saa taistella.



Olisikin mukava vähän jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.. Voitas tsempata toisia pahoina päivinä..=)

viikon cambridge pussi kuuri ja sen jälkeen jatkan 2-3 viikkoa osa nutraten--korvaan lounaan ja päivällisen hungry control juomilla(jotka maistuvat hyville!) ja aamulla ja illalla syön pientä ja vähärasvaista/vähähiilarista palaa. Tavoitteena 5kg pudotus ja siitä sitten jatkan ruokavaliolla. -20kg olisi saatava!

Kiitos ihanista kirjoituksista! Olin lähes satavarma että kun tänne laitan aloituksen tällaisesta aiheesta niin ketjussa on kohta sata viestiä missä haukutaan,kauhistellaan,halveksitaan meitä..Ei vielä yhtään!



Numero 12 kirjoitus sai vähän miettimään..



Tiedän täysin että suhtautuminen ruokaan on sairasta! Ensin syön kuin pieni sika ajatellen kokoajan että huomenna alkaa laihdutus ja sitten seuraavana päivänä kidutan itseäni kunnes illalla taas repsahdan. Tiedän myös että minun pitäisi enemmänkin keskittyä koko elämään eikä antaa ruuan hallita kaikkea. Se on ajatuksissani kokoajan :/



-ap