Puutuinpas sitten lapsen käytökseen kahvipöydässä,

Onko lapsen syliin ottaminen käsiksi käymistä?? Kelaatka ny hiukan. Ap toimi toisaalta oikein ja toisaalta ei. Emäntänä ehkä olisin kanssa puuttunut asiaan, mutta en tosiaan laittanut niitä keksejä takaisin kippoon. Ja niille ketä valittaa siitä, ettei lapsi saa syödä kourallista keksejä kerralla; niin annatteko tosiaan lastenne syödä paketillisen keksejä?? Hyvä, teinä en arvostelisi. Yritän itse kasvattaa lapseni, mutta on vaan fakta, että aina ne ei usko. Jos joku muu haluaa komentaa, niin antaa mennä varsinkin jos ollaan kylässä. "Lapsia kasvattaa koko kylä" kuuluu sanonta

Otappa ne mustavalkoiset lasit silmiltäsi.



Ja miksi ylipäätään komennat jos on ihan sama totteleeko lapsesi vai ei? Järjen köyhyyttä opettaa lapselle, et jos jotain sanotaan selle ei tarvi korvaansa lotkauttaa.

kelle vastasit?

tosin minunkin mielestä, ehkä vähän överisti kuitenkin.

Itse olisin sanonut tiukasti tytölle, että nyt riittää olet syönyt tarpeeksi. Loput ovat muille.

En olisi alkanut kädestä ottamaan niitä keksejä jotka jo nuoltu lähmäisiksi.



Uskomatonta tässä keskustelussa on se, kuinka monelle lapsen rohmuaminen on ok ja jopa merkki omasta varallisuudesta siis WHAAAT?



Käsittämättömän löperöä kasvattamista, ettei edes alkeellisimpia käytöstapoja opeteta lapsille.

Itse puutun tilanteisiin ja komennan lasta jos tarvitsee, oli se sitten oma tai jonkun muun.



Pari esimerkkiä:

Tuttavani lapsi on ihan uskomattoman ahne. On kahvipöydästä tunkemassa pullaa suuhun ennenkuin edes vieraita pyydetty poytään. Vanhempien ponnettomat kiellot eivät tehoa, joten itse sanon aina hänelle, että odottaa vuoroaan ja lohdutan ettei varmasti jää ilman.

Mutta siis joka kerran sama juttu. Jos ei kiellä ottamasta ja sitten kahvittelun aikana rajoita sitä rohmuamista niin siinä kyllä muut jää ilman. Tämä lapsi kun pystyy syömään 5 pullaa samassa ajassa kuin muut yhden.



Toinen tapaus joka tulee mieleen oli puistossa, jossa yksi lapsi terorisoi muita tönimällä, ottamalla tavaroita käsistä ja lopulta työntämällä muita alas liukumäestä. Oma äitinsä aina "sopivasti" katsoi muualle. Liukumäki episoidin aikana kävin sitten sanomassa tiukasti lapselle, että nyt riittää. Kertaakaan ei töni enää ketään tai ei ole mitään asiaa liukumäkeen enään. No tämä äiti sitten tuli minulle nillittämään, ettei hänen poikaansa saa komentaa. Sanoin rouvalle, että hän on hyvä ja komentaa kakaraansa sitten itse ja jos ei sitä tee niin voi olla varma jatkossakin että sitten MINÄ teen.

Noh keräsi kersan kainaloonsa ja poistui paikalta.



Jatkossakin aion tarvittaessa puuttua huonosti käyttäytyvien lasten toimintaan, siis tilanteessa jossa oma vanhempi ei sitä kykene tekemään ja lapsi aiheuttaa vaaraa tai häiriötä huonolla käytöksellä.

Samoin toivon, että omaa lastani tarvittaessa komennetaan. Koko kylä kasvattaa on huomattavasti toimivampi malli, kuin tämä nykyisin yleisempi, että kakarat heiluu pihoilla ja kylässä ihan holtittomina ja vanhemmat haluavat olla "kivoja kavereita" kasvattaa ja opastaa ei voi, kun tulee sitten kullanmurulle pahamieli.

ei sekään ole hyvä että äiti tai talon emäntä ei kehtaa komentaa. Vieraitakin lapsia saa mielestäni komentaa, kyllä.



Mutta hiljaisuus ap:n kuvaaman episodin jälkeen on varmaankin laskeutunut sen vuoksi, että ei ole tapana mennä oikaisemaan noin selkeästi toisia vanhempia lastensa kasvatuksessa. Eikä varsinkaan suoraan lapsen toimintaan itse puuttuen. Ei siinä AP:n toimintatavassa sinänsä varmaan mitään pahaa ollut, ihan normaalia mielestäni muuten, mutta kun ap ei ole sen lapsen äiti, ja äiti oli kuitenkin vieressä.



Kyse ei ole siitä etteikö saisi komentaa muiden lapsia, totta kai saa, jos sen tekee yhteistyössä lapsen vanhempien kanssa, varmistaen heiltä tavalla tai toisella että asia on ok. Se vaatii sitä, että ensimmäinen "yhteys" on sinne lapsen vanhemman suuntaan. Tosi harvoissa myönteisissäkään tilanteissa ulkopuolisen on ok ohittaa lapsen vanhemmat ns. marssijärjestyksessä ja olla suoraan "kontaktissa" lapseen, eikä lapsen vanhempaan. Eikä varsinkaan mennä suoraan korjaamaan lapsen käytöstä näyttäen vanhemmalle, että katsos inisijä miten se tehdään. Että joo, kyllä se toisten lasten komentaminen on jonkinlainen tabu, mielestäni ihan hyvästä syystäkin.



Jos lapsen äiti istuu siinä vieressä, ja on jo osoittanut linjansa selvästi, jos talon emäntä istuu vieressä, eikä poikkea lapsen äidin linjasta, miksi ap vetää omat linjansa ja tekee sen vielä niin, että nolaa lapsen äidin ja murentaa sitä viimeistäkin arvovaltaa joka äidillä on? Siitä siinä tilanteessa minun intuitiollani oli kyse. Ilmeisesti ap muutenkin tätä ko. lapsen äitiä pitää jokseenkin turhana hyssyttäjänä, joten nolaaminen ei ihan vahinko tainnut olla, eikä kahvipöydässä istujien tulkinta ihan väärä. Vahingossakin toki voisi jonkun lapsen toimintaan puuttua itselleen normaalilla tavalla hyvää tarkoittaen, tietämättä esimerkiksi että kuka sen lapsen vanhempi on. Siitä useimmat osaa olla sitten vähän pahoillaan, jos käykin ilmi että vanhemmat on siinä ihan vieressä, ja että heidän toimintatavat on aivan erilaiset eivätkä olisi halunneet vieraan apua.



Tuskin se lapsi oppi siinä mitään (ei ainakaan että äitiä pitää totella), keksit tietysti varmaan sai olla rauhassa ainakin jonkun aikaa, tosin ne oli jo muutenkin loppu. Lapsen äiti saattoi oppia pitämään paremmin lastaan kurissa ap:n seurassa, tai sitten ei. Asiaan olisi voinut joka tapauksessa osallistua äitiä nolaamatta ja äidin arvovaltaa kasvattaen, jos siis arvostaisi sitä toista äitiä kasvattajana ja oikeasti haluaisi auttaa. Nyt jäi sellainen vaikutelma, että ap halusi vain napauttaa. Ei varmaan maailman historian pahin isku tietenkään, mutta kuitenkin, en ihmettele kiusaantunutta tunnelmaa kahvipöydässä.

jo tietää. minusta ei keksien kanssa juosta pitkin asuntoa vaan syödään pöydässä niin kuin muutkin.

Että otsikko aloitetaan sanalla "Teinpäs", "Otinpas" "Meninpäs" jne. Alkaa olla tosi väsynyttä provoilua tämä.

Ja näitä provoilijoita innostaa se, että ikävä kyllä näihin täkyihin tartutaan joka ikinen kerta. Huoh.

Lähtökohtaisesti vanhemmat ovat vastuussa jälkikasvustaan ja komentamisvastuu on vanhemmilla.



Vieraassa paikassa en komentaisi toisten lapsia, ellei tilanne ole se, että lapsen vanhemmat ovat muualla ja eivät näe, mitä lapsi tekee.



Jos oltaisiin meillä, niin räikeimpiin tapauksiin puuttuisin. Tyyliin jos taapero menee suklaakeksin kanssa murustamaan ja likaamaan sohvaa ja vanhemmat eivät tähän puutu, sanoisin ystävällisesti, että meillä syödään pöydässä, tulepa tänne sen keksin kanssa.



Eli en olisi ap:n tilanteessa puuttunut asiaan, vaikka ko äidin toiminta olisikin ärsyttävää.

ja nämä kullanmurut saavat tehdä ihan mitä vain. Vielä pari vuotta sitten saattoivat alkaa itkeä ja raivota ihan olemattomista syistä ja vaatia että palaavat kotiin tmv. Ja äiti totteli, muu maailma katosi häneltä kun hän paapoi lasten oikkuja.



Kun nämä lapset tulevat meille, ensimmäisenä kysyvät missä tarjoilut, koska saa? Ja kun pääsevät pöytään, kasaavat lautasilleen valtavat määrä kaikkea, sotkevat ja jättävät syömättä. Kerran laitoin isommalle porukalle karkkeja ison kulhon, nämä kaksi riiviötä ottivat kumpikin lautaset täyteen niitä (siis järjettömät määrät), ränttäsivät niitä mehun kanssa ja jättivät syömättä. Ja äitinsä sen kuin hymyilee.



Että otti päähän. En ole heitä enää juuri kutsunut.

Kutsun heitä silti kylään, mutta en enää satsaa heidän tarjoiluunsa. Ostan halvimpia keksejä vuoren ja isken sen pöytään, että pikkupossut pääsee räpimään. No sen kiellän, ettei lähmitä olkkarissa paskaisilla käsillä.



Paremmat tarjoilut sitten muille vieraille. Jos on kutsuttu yhtäaikaa niin näille possulapsille isken halpiskeksejä heti kulhon nokan eteen. Pysyvät hiljaa kun ahmivat niitä. Jos yrittävät ottaa muuta niin silloin sanon, että eivät saa ottaa, koska niitä on vain rajallinen määrä.

että puutuit.

Mutta miksi ihmeessä laitoit kädessä olleet keksit takaisin kuppiin, ja vielä muruset käsistä.

Itse olisin heittänyt kaikki kupissa olleet keksit roskiin tuommoisen käsittelyn jälkeen.



Lapsillekin olen opettanut ettei koskaan saa laittaa laittaa tarjoiluastiaan takaisin semmoista mikä on ollut kädessä.

En myöskään anna lasten lämiä tarjoiluastiassa olevia ruokia/keksejä/karkkejä.

ja kaverin lapsen kanssa. Voi luoja, mikä äiti-tyttö-pari :D Tyttö veti keksiä ja pullaa kaksin kourin ja läski vain tutisi leuan alla. Mahaa oli pimulla vaikka XL-mallille jakaa. Äitinsä samanmoinen. Yritin vähän toppuutella, mutta äitinsä kiekaisi, että sanoo aina tytölle, että ottaa kunnolla kun saa herkkua. Ja kyllä tyttö ottikin. Lopulta kannoin ihan piruuttani kaikki mahdolliset herkut tytön eteen ja tyttö vain mätti häpeämättä mitään. Kyllä piisas naurua jälkeen päin. Samasta suvusta oli sitten tyttöni synttäreillä toinen tyttö. Se ei edes lähtenyt leikkien ajaksi pöydän äärestä. Vähän ensin katselimme ihmeissään, mutta tyttö istui karkkikulho edessään ja veti napaansa karkkia. Läski vain tutisi tälläkäin naamassa. Iskin kaikki keksikipot ja kakut ja herkut eteen testatakseni, että paljon tyttö ahtaa herkkua mahaansa. Se ahmi todella paljon ja ei liikkunut pöydän ympäriltä koko juhlan aikana. Täytyy myöntää, että oksetti itselläkin kun katsoi sitä touhua. Hyi helvetti. Kumpaakaan en enää päästänyt meille. En edes heidän vanhempiaan. Vähän kyllä hirnuttiin niiden kustannuksella. Ei voi mitään.

kuinka ilkeä ihminen olet >:(

Lapsia oli kutsuttu ottamaan pöydästä lisää ja omani tuli, otti 2 keksiä (veljelle myös), kun keksikipon vieressä istunut nainen nappasi lastani kädestä ja sanoi, että ei saa kuin yhden, etkö osaa käyttäytyä. Lapseni katseli silmät suurina naista, tunki keksin suuhunsa. Nainen kailotti kovaäänisesti, että nyt loppui rohmuaminen, toinen keksi pois. Lapseni laittoi käden suuhunsa, otti sylkilimaisen keksimössön käteensä ja pyyhki sen naisen puseroon. Sanoi vielä kauniisti "kiitti" ja poistui paikalta.

Kahvipöydässä naurettiin. Ei lapselle vaan aikuiselle, joka sai kuin saikin tahtomansa eli toisen keksin.

sille naiselle! Hyvä sun älykäs lapsi!! Tää oli päivän ekan naurun paikka...

sä osoitit sen lapsen äidille mitä ajattelet hänen äitiydestään. Varmasti moni oli samaa mieltä ja oli toivonutkin että tuolle käytökselle laitettaisiin oikeasti stoppi mutta siinä samalla tulit loukanneeksi lapsen äitiä, joten se järkytti.

äläkä seliitele tapahtumaa asianosaisille. Viesti meni varmaan perille ja hyvä niin:)

Minusta se on niin ikävää kun kuri on niin hakusessa ja sit lapset siitä kärsii eniten niin monella tavalla jopa aikuisenakin. Kuri opettaa itsekuria, josta on niin paljon hyötyä kaikessa aikuiselämässäkin!

tilanteesta ja aikuiset katsoi vieressä kun tämä täti oli ymmärtänyt tilanteen väärin ja yritti kasvattaa lasta.

Lapsi oppi tästä sen, että saa hyökätä aikuisia vastaan ja aikuiset taputtaa ja nauraa. Ihmeellistä, että kukaan aikuisista ja erityisesti lapsen äiti ei selittänyt tädille asiallisesti, että lapsi on viemässä keksiä veljelleen. Aikuiset istuivat vain vieressä ja seurasivat tilannetta kiihkeästi pimppa märkänä, että miten käy kun lapsi on melkein pillahtamaisillaan itkuun. Lapsen äiti pääpäsmärinä siinä.

Itse olisin tilanteessa selittänyt tädille, että lapsi on viemässä keksiä veljelleen. En olisi lasta jättänyt yksin selviytymään tilanteesta ja sitten nauranut päälle kun lapsi käyttäytyi huonosti. Näin lapsi oppi vain käyttäytymismallin, että joutuu yksin selviytymään tilanteista ja aikuiset ei auta ja ainoa keino selvitä niistä, on käyttäytyä huonosti ja väkivaltaisesti.

En olisi aikuisena tippaakaan ylpeä tilanteesta ja aikuisten omasta käytöksestä.

i]

Lapsia oli kutsuttu ottamaan pöydästä lisää ja omani tuli, otti 2 keksiä (veljelle myös), kun keksikipon vieressä istunut nainen nappasi lastani kädestä ja sanoi, että ei saa kuin yhden, etkö osaa käyttäytyä. Lapseni katseli silmät suurina naista, tunki keksin suuhunsa. Nainen kailotti kovaäänisesti, että nyt loppui rohmuaminen, toinen keksi pois. Lapseni laittoi käden suuhunsa, otti sylkilimaisen keksimössön käteensä ja pyyhki sen naisen puseroon. Sanoi vielä kauniisti "kiitti" ja poistui paikalta.

Kahvipöydässä naurettiin. Ei lapselle vaan aikuiselle, joka sai kuin saikin tahtomansa eli toisen keksin.

sille naiselle! Hyvä sun älykäs lapsi!! Tää oli päivän ekan naurun paikka...

Omalla työpaikallani nuori (maisterinainen) ei ensin halunnut osallistua lahjaan, johon keräsimme rahat yhdessä. Syynä se, ettei pitänyt työkaverista. Tämä ei estänyt häntä ryntäämästä ottamaan tarjolla otettua kakkua ensimmäisenä. Äiti olisi varmaan ylpeä, kun aikuinen lapsi on noin reipas eikä mikään nössö...

[/quote]

Just tällaisia tulevaisuuden lupauksia nykyajan kasvatuksella saadaan aikaan.

Jos on kutsuttu yhtäaikaa niin näille possulapsille isken halpiskeksejä heti kulhon nokan eteen. Pysyvät hiljaa kun ahmivat niitä. Jos yrittävät ottaa muuta niin silloin sanon, että eivät saa ottaa, koska niitä on vain rajallinen määrä.

Siis kaikki pöydässä olevat tarjoilut ei ole tarkoitettu kaikille? Miten sä voit noin toimia? Täytyyhän pöydässä tarjolla olevat pullat sun muut olla kaikkien otettavissa, jos ne kerran on tarjolle laitettu. Ethän sä voi jaotella ja sanoa, että keksit on Matille ja pullat Leenalle, Timo saa syödä vain suolatikkuja, kakku on kaikille muille paitsi Tepolle....

Minun lapsia saa ojentaa suullisesti, mutta niskakarvat nousevat kyllä pystyyn, jos käydään käsiksi. Siinä menee joku maaginen raja.

kehenkään ei saa koskea ilman lupaa. Vain poliisilla ja omilla vanhemmilla on tämä lupa. Toiseen käsiksi käyminen on paljon pahempaa kuin 5-vuotiaan keksien ahmiminen ympäri kämppää. tabu ei ole välttämättä kieltäminen vaan toisen lapseen koskeminen.

Samoin on kovin yököttävää, että pudistit ne mohjöiset keksit ja keksinmurut tarjottavien kuppiin.

halpisdominoja kulhollinen. Ahmivat niitä maistelematta mitään. Parempaa tarjoilua on sitten niille lapsille, jotka ymmärtävät tarjoilun päälle jotain.

Kieltämättä vähän hankala toteuttaa kun on useampi äiti lapsineen kylässä. Mutta toisaalta ei haittaa jos tällainen äiti suuttuu ja pysyy lapsineen pois meiltä. Minä en uhraa rahojani tällaisten possulapsien tarjoiluun.

Jos on kutsuttu yhtäaikaa niin näille possulapsille isken halpiskeksejä heti kulhon nokan eteen. Pysyvät hiljaa kun ahmivat niitä. Jos yrittävät ottaa muuta niin silloin sanon, että eivät saa ottaa, koska niitä on vain rajallinen määrä.

Siis kaikki pöydässä olevat tarjoilut ei ole tarkoitettu kaikille? Miten sä voit noin toimia? Täytyyhän pöydässä tarjolla olevat pullat sun muut olla kaikkien otettavissa, jos ne kerran on tarjolle laitettu. Ethän sä voi jaotella ja sanoa, että keksit on Matille ja pullat Leenalle, Timo saa syödä vain suolatikkuja, kakku on kaikille muille paitsi Tepolle....