Oletko pyytänyt opiskelijaa poistumaan lääkärintarkastuksessa?

mutta sinähän oletkin kaikkitietävä ja ihan omassa maailmassasi.

Ei hirveesti huvittanut antaa opiskelijan ropeltaa tulehtunutta rannetta, kun ensin lääkäri oli sen tutkinut. Samoin kortisonipiikkin pisti osaava lääkäri, kun oli sen verran kipeä.



Labraharjoittelijoilta olen useinkin kieltänyt näytteenoton, koska suoneni ovat vaikeat ja en kaipaa yhtään ylimääräistä piikkiä - kun osaavatkaan eivät aina osu, niin miksi haluaisin olla koekaniinina.



Muuten olen usein mieluusti koekaniinina, koska sillon saa lääkäristä enemmän irti, kun se kertoo opiskelijoille, mitä tekee tai mitä pitäisi tuntea. Opettavaista ja mielenkiintoista.

Ei hirveesti huvittanut antaa opiskelijan ropeltaa tulehtunutta rannetta, kun ensin lääkäri oli sen tutkinut. Samoin kortisonipiikkin pisti osaava lääkäri, kun oli sen verran kipeä. Labraharjoittelijoilta olen useinkin kieltänyt näytteenoton, koska suoneni ovat vaikeat ja en kaipaa yhtään ylimääräistä piikkiä - kun osaavatkaan eivät aina osu, niin miksi haluaisin olla koekaniinina. Muuten olen usein mieluusti koekaniinina, koska sillon saa lääkäristä enemmän irti, kun se kertoo opiskelijoille, mitä tekee tai mitä pitäisi tuntea. Opettavaista ja mielenkiintoista.

Olen kieltanyt laaketieteen opiskelijaa/assaria annostelemasta lapsen humautusnukutusta rontgenia varten ja vaatinut ohjaavan laakarin antamaan sen (tosin tama tapahtui sen jalkeen, kun toinen opiskelija olisi antanut pikkuvauvalleni isoille lapsille tarkoitetun Parasetamol supon, josta vauva olisi saanut koko maksimivuorokausiannoksen kerralla... onneksi ehdin hatiin).

läsnäolosta ja tutkimuksista, koska mitenkäs he muuten oppisivat ammattinsa, kirjoistako pelkästään? Synnytykseen en olisi tosin halunnut ylimääräisiä mukaan, mutta sinne ei ollut opiskelijoita tulossakaan.

Olisiko kiva, kun seuraavalla kerralla menet synnyttämään tai gynekologille tms ja sisään marssii valmistunut lääkäri, joka ilmoittaa; tervepä terve, ihan ekaa kertaa pääsen kurkkaamaan alapäähän, kun nykyisin harjoitellaan vain kirjoista, kun asiakkailla ei saa.



Ja miten ne opiskelijat oppivat löytämään syöpiä tai tunnistamaan ultralla keskenmenoja, jos eivät saa harjoitella.



Sitä ei kirjoista opi. Tapaukset opettavat ja kädentaitoja täytyy harjoitella.



T: kätilö, joka muuten ompelee pirun hyvin kaikkien alapäät synnytyksen jälkeen, koska on saanut sitä harjoitella...

opiskellessani miua on pyydetty kahdesti poistumaan, enkä ole siitä loukaantunut mitenkään. Ihmisillä on siihen varmasti ihan pätevät syynsä. Se on kuitenkin hyvin harvinaista, joten en koe menettäneeni suurta oppia. Tietysti, jos sitä olisi tapahtunut koko ajan, niin voisi olla toinen ääni kellossa. Mutta meidän työtä ei ainakaan opi kuin tekemällä, joten kiitos kaikille, jotka ovat antaneet minun opetella :)



Kätilö myöskin

Olen ajatellut asian niin, että kun minä menen lääkärin vastaanotolle, niin toivon todellakin, että sillä lääkärillä on oikeaa kokemusta vastaanvanlaisten juttujen hoidosta, eikä hän ole opetellut asiaa vain kirjoista. Entä jos minulle joskus tuleekin kohdalle vastavalmistunut lääkäri? Miten hän on voinut asian opetella käytännössä, jos kaikki potilaat ovat käskeneet hänet pois paikalta opiskeluaikana?



Toki ymmärrän sen, että joskus jokin asia voi olla potilaalle niin herkkä ja vaikea, että ylimääräisten henkilöiden paikallaolo aiheuttaa kestämättömän tilanteen. Silloin voi toki pyytää opiskelijoita poistumaan paikalta.

mutta pitäisi se nyt ymmärtää, että ei aina vain ole henkisiä voimavaroja niihin ylimääräisiin silmäpareihin. Ja eri ihmisille eri asiat ovat sellainen arka paikka, johon ei halua opiskelijaa mukaan.



Itselle esim. verikokeissa ei haittaa, vaikka opiskelija ottaa näytettä, koska niiden kanssa mulla ei ole ongelmaa. Sen sijaan jos kyse on sairaudesta, johon liittyy muutakin kuin pelkkä sairaus (esim. kutsumusammatin menettäminen) niin ei vain kestä sitä, että tilannetta todistaa joku toinen.



Synnytyksessä kyllä kätilöopiskelija oli ihan miellyttävä läsnäolija, koska hänellä ei ollut samaa kiirettä kuin koko muulla osastolla. Mutta ymmärrän sen, että joku toinen olisi kokenut asian eri tavalla.

Olisiko kiva, kun seuraavalla kerralla menet synnyttämään tai gynekologille tms ja sisään marssii valmistunut lääkäri, joka ilmoittaa; tervepä terve, ihan ekaa kertaa pääsen kurkkaamaan alapäähän, kun nykyisin harjoitellaan vain kirjoista, kun asiakkailla ei saa. Ja miten ne opiskelijat oppivat löytämään syöpiä tai tunnistamaan ultralla keskenmenoja, jos eivät saa harjoitella. Sitä ei kirjoista opi. Tapaukset opettavat ja kädentaitoja täytyy harjoitella. T: kätilö, joka muuten ompelee pirun hyvin kaikkien alapäät synnytyksen jälkeen, koska on saanut sitä harjoitella...

pitää saada harjoitella, mutta ei silti ole minun (tai kenenkään teidänkään) vastuulla, miten he sen oppivat. kyllä mustakin on kivaa, että meille valmistuu päteviä lääkäreitä, mutta ei ole mun asiani varmistaa, että he ovat saaneet tarpeeksi alapäänsörkkimiskokemusta.

ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa olisi tarvinnut kieltää opiskelijaa osallistumasta. Enkä uskokaan, että sellaista häveyssyistä tulisi, mutta sellaisesta syystä saattaisi esim. tulla, että olisin jo täysin loppu ronklaamiseen enkä kestäisi ylimääräistä.



Itse olen myös hoitoalan opiskelija, eikä koskaan ole kielletty osallistumasta. Jos niin tapahtuisi, en todellakaan loukkaantuisi, sillä se on jokaisen oikeus eivätkä syyt varmasti ole henkilökohtaisia.

Lapsena ollessani noin 5-vuotias olin sairaalan tutkimuksissa ja kyynärtaipeesta piti ottaa verikoe. Opiskelija tuli ottamaan verikoetta. Tunnusteli (=tökki) neulalla sopivaa kohtaa ja tökkäsi neulan läpi: yritti ottaa verinäytteen, mutta ei onnistunut. Uusi yritys, nyt toisesta kädestä. Ja taas ihan sama juttu, ei onnistunut. Opiskelija ilmeisesti hermostui, kun ei operaatio edennyt ja tökki ja tökki sillä neulalla ja minä siinä itkua tihrustelin, kun sattui... Puuduterasvoista ei silloin oltu varmaan kuultukaan.



Äitini oli mukana ja opiskelijan töpeksintää aikansa seurattuaan suuttui ja ilmoitti, ettei tarvitse verikokeen ottoa ensimmäiseksi lapsilla ruveta harjoittelemaan, että nyt saa luvan loppua tämä räpeltäminen ja nyt paikalle joku, joka tämän homman osaa. No, paikalle tulikin sitten joku muu ja homma onnistui heti. Opiskelija varmaan poistui ääneti takavasemmalle punastelemaan.



Itselleni tästä opiskelijan harjoittelusta jäi ikuinen trauma ja pelko verikokeen ottoon. Kiitos kovasti.



Nyt aikuisena ymmärrän kyllä, että opiskelijat ovat oppimassa. Omissa tutkimuksissa ja synnytyksissä olen antanut olla mukana, mutta lapseeni opiskelijat saavat koskea vain tietyissä tutkimuksissa, esim. keuhkojen kuuntelussa. Verikokeita opiskelijat eivät saa lapsiltani ottaa.

2 kertaa olen joutunut gynekologilla kandien sorkittavaksi ( munasarjassa kysta, keskenmeno), en todellakaan pitänyt siitä, mutten oikein osannut kieltäytyäkään, minulta kysyttiin toki. Pakko niiden on oppia, isot ryhmät vain ahdistavat, kun jalat levällään makaa tutkittavana. Olin 21v ja samanikäinen vielä näppynaamainen kandin planttu ultrasi kivuliaasti, kun ei millään nähnyt sitä kystaa. Kiusallista se oli.