Mistä helpoiten apua syömishäiriöön (BED)?

ristiriitaiselta tuo sana "helppo". Miten ikinä noiden selvittäminen voi olla helppoa?

eli matalaa kynnystä etsin. Toisaalta tyhmä kysymys, tiedän, että työterveys varmaan ohjaisi eteenpäin. Tämä on sitä kuuluisaa vetkuttelua, jota olen vuosikausia tehnyt. Aino mielihyvä tulee tällä hetkellä syömisestä.



ap

tutkimukset osoittavat, että lievään ja keskivaikeaan masennukseen tehoaa liikunta aivan yhtä hyvin kuin lääkkeet. Tämä on masennuksen puolelta se halvin ja helpoin.



Mutta syömishäiriön puolelta sinun pitää selvittää, mikä tunne aiheuttaa syömisen. Ja päästä kiinni siihen tunteeseen, sen alkuperään ja syntyyn. Kun selätät sen tunteen, olet askeleen eteenpäin.



Vetkuttelun suhteen on kyse elämänhallinnasta. Life coachit auttaa siihen.

tutkimukset osoittavat, että lievään ja keskivaikeaan masennukseen tehoaa liikunta aivan yhtä hyvin kuin lääkkeet. Tämä on masennuksen puolelta se halvin ja helpoin.

mulle liikuntaa lääkkeeksi, kun mulla oli keskivaikea masennus. En jaksanut, saatika pystynyt tehdä oikein mitään, en syönytkään, joten energiaa oli aika vähän. Jaksoin sitten alkaa taas liikkua, kun masennus vähän hellitti.

mutta kuten joku sanoi, että energia alkaa olemaan todella vähissä. Juuri ja juuri saan työni tehtyä, kodin siivottua ja lapset hoidettua. Se, että saisin itseni säännöllisesti liikkumaan (säännöllisyyttä se nimittäin kaipaa) tuntuu tällä hetkellä todella etäiseltä. Ahmiminen ei myöskään tue liikuntaa, koska olo on huono koko aika. Tiedän, että joku ajattelee "Ryhdistäydy nainen, ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta se ahmiminen." Mutta oispa se niin helppoa :(



ap

miksi et jaksa muuta?

nukun hyvin, työasiat ja ns. ulkoiset puitteet ok, mutta menneet painavat, ahdistun helposti ja minulla on monenlaisia pelkotiloja. Kai tämä kaikki ja liika ajattelu vievät voimia.



ap

Minä suosittelen myös vaihtoehtoterapiaa, esim. rosen terapiaa tai psykologista vyöhyketerapiaa. Ne maksavat 60-70 euroa kerta ja nostavat hyvin asioita tietoisuuteen. Sitten sen lisäksi vielä kävisit normaalissa terapiassa, niin eiköhän tunnelukot aukene.



Oletko lukenut mitään kirjoja? Young: avaa tunnelukkosi, vapaudu elämään täydesti (tms) on yksi, jossa on konkreettisia neuvoja.

Anonyymeissä ongelmasyöjissä saat vertaistukea. Lisäksi on myös syömishäiriöliiton ylläpitämiä vertaistukiryhmiä. Heidän sivuillaan on myös paljon tietoa ja linkkejä. Syömishäiriöt ovat niin ongelmallinen juttu, että niitä kannattaa ruveta varovasti avaamaan, eikä mielestäni KUKAAN asiaan perehtymätön voi antaa ohjeita, miten sinun tulisi toimia. Mutta siitä voi parantua. Itse olen sairastanut yli 25 vuotta elämästäni, ja nyt kaikki alkaa olla kohdallaan. Jäljet tietysti ovat jääneet. Mutta tämä palsta on todella huono paikka avautua syömishäiriöstä.

kirjoja en ole lukenut, mutta sitäkin voisin yrittää.



ap

Ihan terapiaan menisin. Vuosien prosessi mutta ajattele vaikka lapsiasi: saavat terveen äidin. Mene yksityiselle psykiatrille niin saat kelaan tarvittavat paperit.



Hoida itsesi kuntoon ja ala elää tätä elämää tässä ja nyt! :)

Kiitos teille, jotka viitsitte vastata. Jo nämäkin saivat omat hanat aukeamaan, olen huono itkemään, mutta aina välillä padot sortuu.



ap

En osaa vastata, kun itsekin olen samoista ongelmista kärsinyt vuosikausia. Kannattaa vaan valmistautua siihen, että itse pidät huolen itsestäsi.



Terapiassa mulle sanottiin vaan, että ota itseäsi niskasta kiinni (eihän läskillä voi syömishäiriötä olla). Ja muiden mielestäkin olen laiska.



Nyt menee jo hiukan paremmin, kun olen ollut ilman terapiaa ym. asioita, joista oli vaan haittaa. Mutta ongelmia on edelleen. :/



Sanoisin, että keskity asioihin, jotka oikeasti ovat tärkeitä. Älä välitä muusta, vaikka kuka sanoisi mitä. Ja salli itsellesi myös omaa rentoutumisaikaa.



Itse harrastin viimeksi jopa pari viikkoa liikuntaa, mutta ei siitä sitten tullut taaskaan mitään. Enpä tiedä, mistä ongelmani loppujen lopuksi johtuvat, mutta sen voin sanoa, että vielä vähemmän muut siitä mitään tietävät. Yritä olla itsellesi rehellinen ja porautua ongelmiesi juureen, vaikka se olisikin vaikeaa.



Minunkin mielestä on turha alkaa mitään liikuntaa harrastaa, kun on aallonpohjalla. Tai voi, jos jaksaa. Mun mielestä kannattaa aloittaa pienillä teoilla. Pieni teko on aina parempi kuin se, ettei tee mitään.



Pitäisi yrittää nähdä asiat eri lailla. Ehkä sinäkin syyllistät itseäsi jatkuvasti, kuten minä? Kannattaisi varmaan pyrkiä siitä pois, kun ei se mitään auta ja löytää positiivisempi näkökanta asioihin.