Lue keskustelun säännöt.
Voihan p... mikä äitienpäivä...
08.05.2011 |
Aamu alkoi ihan hyvin, sain aamiaisen sänkyyn ja lasten tekemät pienet lahjat.
Sitten alkoi liian tuttu aamu. Lapset alkoivat riehua ja sotkea paikkoja ja ukko istui sohvalla kuin tatti katsomassa telkkaria ja mainoskatkolla karjui lapsia pukemaan. Pyysin lapsia monta kertaa pukemaan et päästään ulos (koska riehuhan siitä tulee jos sisälle jäädään aamulla). Mitään ei tapahtunut. Olin edellisenä päivänä ehdottanut miehelle et lähdettäis aamulla pienelle retkelle yhdessä ulkoilemaan... oli niinku mun äitienpäivätoive.
Lopulta aloin huutaa kaikille... Lähtivät lopulta ulos, minä jäin tiskaamaan ja imuroimaan... huutamisen jälkeen ei tehny enää mieli tehä mitään yhdessä.
Huoh, ens vuonna varmaan pitää pyytää lahjakortti jolla saa yhdeks päivän lapset jotka ei tappele ja mies joka ei karju... Vois tuntea itsensäkin paremmaks äidiks.
Kommentit (34)
pienemmässä mittakaavassa vain. Tiukat perinteet, säännöt ja normit, suuret odotukset, kaikelta muulta sokaiseva pettymys, paha mieli pitkään.
(Meillä äitienpäivä kyllä meni oikein mukavasti.)
i]vaikka tällainen äitienpäivä onkin kiva juttu hyvin mennessään, niin kuinka paljon turhia odotuksia ja pettyneitä äitejä tähän päivään on kuitenkin taas mahtunutkaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo LASTESI TAKIA LÄHDE!!! Heti huomenna yhteys turvakotiin!
Mikään ei tule muuttumaan miehesi käytöksessä !
Omani on aivan... Mies on mököttänyt koko päivän. Viime vuonna ei muistanut äitienpäivää ollenkaan ja tänä vuonna olen jo kuukausia muistutellut. Enpä saanut tänäkään vuonna mitään. Paitsi nyrkin kokoisen mustelman otsaani, pahan mielen ja nyt istun yksin lasten kanssa kotona ja mies on tyhjentänyt näyttävästi kaksi kossu pulloa ja lähtenyt jonnekin. Toivon vaan ettei tulisi takaisin lyömään lisää tai tekemään tästä päivästä muuten vieläkin surkeampaa... Ensi vuonna toivoisin, että voisin viettää äitienpäivän ilman miestä. Lapset on ihania. Sain ihanat lahjat ja koristelivat mulle kakunkin. Pahalta tuntuu varsinkin lasten puolesta, kun isän pitää olla tuollainen idiootti. Se ei vaan kestä, että ketään muuta kuin häntä itseään juhlitaan. Ja HÄN saa hirveitä paineita, kun HÄNEN pitäisi järjestää jotain ja sitten me kaikki muut ollaan syypäitä, kun hänelle tulee huono mieli, kun ei ole saanut mitään aikaiseksi. Ja minäkin kehtaan vielä mököttää... No, saipahan minut nyrkillä nöyräksi. Oisin vaan pitäny suuni kiinni ja ollut huomauttelematta mitään...
aamulla ja hyvän kirjan sohvalle, annan lasten riehua ja ukon tehdä mitä lystää...
Oikeaa meininkiä.
ansainnut äitienpäiväänsä niinkuin sä? Hän sentään on tupla. äiti ja isoäiti
Mihin se äitiys katoaa kun lapset kasvaa aikuisiksi. Ei kehdannut äitis keiltäytyä kun sinne änkesitte paapottavaksi.
Kaikki nukuimme tosi pitkään, mieheni ja poika eivät ehtineet tuoda aamiaista sänkyyn, pienen puntin valkovuokkoja oli poika kuitenkin kerännyt läheisestä metsiköstä aamiaispöytään :). Mieheltä sain pienen pussin suklaata ja pojalta kortin, jossa itsekeksimänsä runo sekä hienon, pienen itsetehdyn kännykkäkorun.
Kävimme yhdessä ulkona merenrannassa, kahvilla ynnä pullalla ja nautimme auringonpaisteesta.
Aikataulut menivät aika pieleen, mutta ei haittaa. Teimme kaikki yhdessä päivällistä, kun tulimme kotiin ja oli sitäkin mukavampi syödä yhdessä.
Vielä viisi vuotta sitten olisin ehkä motkottanut siitä, että enkö saa aamiaista sänkyyn tai kunnollista lahjaa, edellisenä päivänä ostettua kukkaa ym., enää en viitsi. Menee vain koko päivä pilalle kaikilta ja tiedän, että mies on toivottoman huono järkkäilemään mitään. Kun ei odota YHTÄÄN mitään, yllättyy siitä pienestäkin mitä saa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräsin taas ekana ja lähdin lenkille. Matkan varrelle osui valkovuokkoja ja kimppu hoitui siinä lenkkeilyn lomassa.
Kotona muu perhe sillä aikaa herännyt ja asianmukaisesti vastaanotin lahjat. Sitten kahvittelin, tosin olin kahvit laittanut ennen lenkkiä jo tulemaan. Ukko oli ostanut pullat.
Itse olin tosi tyytyväinen vaikkei tää nyt oppikirjan mukaan mennytkään.
Kaikki nukuimme tosi pitkään, mieheni ja poika eivät ehtineet tuoda aamiaista sänkyyn, pienen puntin valkovuokkoja oli poika kuitenkin kerännyt läheisestä metsiköstä aamiaispöytään :). Mieheltä sain pienen pussin suklaata ja pojalta kortin, jossa itsekeksimänsä runo sekä hienon, pienen itsetehdyn kännykkäkorun.
Kävimme yhdessä ulkona merenrannassa, kahvilla ynnä pullalla ja nautimme auringonpaisteesta.
Aikataulut menivät aika pieleen, mutta ei haittaa. Teimme kaikki yhdessä päivällistä, kun tulimme kotiin ja oli sitäkin mukavampi syödä yhdessä.
Vielä viisi vuotta sitten olisin ehkä motkottanut siitä, että enkö saa aamiaista sänkyyn tai kunnollista lahjaa, edellisenä päivänä ostettua kukkaa ym., enää en viitsi. Menee vain koko päivä pilalle kaikilta ja tiedän, että mies on toivottoman huono järkkäilemään mitään. Kun ei odota YHTÄÄN mitään, yllättyy siitä pienestäkin mitä saa :).
Sinua muistettiin lahjoin ja teitte jotain mukavaa yhdessä. Olisin ollut tuollaisesta ikionnellinen.
Itse vietin ekaa äitienpäivää niin, että ostin itselleni kukan ja kakun ja lauloin itselleni paljon onnea vaan. Mies ei edes onnitellut, eikä suostunut lähtemään ulos piknikille. Olen koko viikon hoitanut poikaamme, kun mies on ollut kipeä, edes pieni muistaminen olisi ollut kiva. No oli mies sitten pahoillaan, kun selitin, että miksi minulla on paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä ruoan että kakun. Mitä outoa siinä on? Ja kyseessä on kohta 71 v äijä, että luulis nuorempienkin osaavan tai edes yrittävän. (Mun oma mies ei osaa eikä yritä ja sekös musta on outoa, kun olen kasvanut erilaisessa perheessä.) =(
opttaisit niitä perheellesikin!
Elämä on paljon hauskempaa ja mukavampaa kun kaikki kohtelee toisia hyvin MUTTA taytyy nähdä vaivaa asian eteen kun käytöstavat ei tule itsestään!
Ja tuo huutaminen on ala-arvoista:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset toivat lahjat sänkyyn (tai sohvalle jossa nukuin kun ukko kuorsasi) ja nousin tekemään aamupalaa meille tytöille. Mies (krapulassa) nukkui 10.30 asti enkä edes herättänyt sitä aamaiselle. Vietin ihanan aamupäivän lasten kans ulkona ja iltapäivällä sain maata auringossa kun muut veti päikkäreitä. Iltaa kohden aloimme toimia yhdessä kuin perhe, mutta tulen muistamaan tämän: äitienpäivänä teen kaiken pienille lapsilleni ja heidän eteensä, en miehelleni.Hän ei ole koskaan muistanut minua mitenkään kyseisenä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen miettinyt ja olet oikeassa. Mutta nuo vanhat äidit on opetettu siihen jo Luterilaisuuskin on opettanut aikoinaan. Katsos se on vaatimattomuutta ja hyvettä!!! Se virsikin..mä matonen oon matkamies maan... YÄK!
hyvä kun opetat omaa sukupolveas:)
appivanhemmat siis pyysivät sinne juhlimaan äitienpäivää. Isoisä haki ruuat ravintolasta, eli ei tarvinnut mummin kokata sen enempää kuin minunkaan.
Kakkukin oli kaupasta ostettu fazerin kakku ja hyvää oli sekin.
Eli vaikkei ne miehet osais kokata niin kai ne sentään osaa muuten sitä ruokaa hommata, ettei tarvitse äitin/mummin keittiössä hikoilla.
Niin ja mun mies osaa kyllä laittaa ruokaa ja lähes poikkeuksetta kokkaa meillä viikonloppuna. Ihme avuttomuutta jos ei perheen miehet saa yhtenä päivänä ruokia valmiiksi.
taas uus äitienpäivä ja voi kokeilla paremmalla onnella.