Pitääkö minun suostua hoitamaan miehen lapsia, jos mies ei kotona?

että isä olisi paikalla. EN siksi etten luottaisi toiseen naiseen vaan siksi että sehän on koko pointti, että lapset saavat eron jälkeen olla isänsä kanssa.

En myöskään suostuisi tuollaiseen, tottakai joskus voisin katsoa muutaman tunnin lasten perään mutta että vikko?? Ja vieläpä oma lomaviikkoni? Juu ei.

Tottakai ihminen on paketti. Se sisältää sen hirveän anopin ja suvun, miehen aseman töissä, taloudellisen tilanteen, persoonan, ulkonäön ja joskus ne lapsetkin. Ihminen hyväksytään kokonaisuutena tai ei kannata edes kokeilla. En näe, että lapsia siitä paketista pitäisi erikseen kaivaa johonkin jalustalle. Ne on ja piste. Tämän pakettiajattelun pohjana teillä on se, että sen uusperheen äidin pitää ehdoitta rakastaa ja kantaa vanhemmuuden vastuu. Ei sen tarvi. Riittää, että hyväksyy miehen ja miehen mukana tulevat asiat. Ei mun tarvi uppoutua miehen työhön tai harrastuksiinkaan sen takia, että ne on "osa miestä". Riittää, että hyväksyn ne ja toimin niiden kanssa arjessa. Jos mies on kipeä, niin en mä töihinkään sen puolesta mene. Tietysti lapset on hiukan eri asia kuin työt, mutta silti uusperheen äidin ei tarvi ottaa mitään erillistä vastuuta miehen lapsista vaan riittää, että on taustalla mukavana aikuisena kuten vaikka täti. Riittää, että arjessa auttaa tarvittaessa (kuten vaikka huonolla ilmalla heittäisi puolison töihin) ja ei tee kenenkään elämästä vaikeaa.



Musta kaikki uusperheiden ongelmat syntyy siitä, että ihmiset ei osaa relata. Minä olen vuosia pyörittänyt uusperhettä ilman mitään tunnekuohuja. Miehen lapset on tervetulleita, koska ovat osa miehen elämää ja sitä kautta välillisesti munkin, mutta toisaalta en kauheasti jaksa lapsia miettiä ja kaivatakaan. Meillä on hyvät välit kaikilla keskenään ja harvinaisen kitkaton uusperhe. Mies ei odotakaan mun rakastavan lapsiaan kuten yhteisiä rakastan, koska osaa ajatella asiat myös realistisesti. Ei hänkään rakasta veljensä lapsia kuten omiaan, vaikka tykkääkin niistä. Ei hän vaadi minulta mitään erityisponnisteluja ja ei koskaan velvoittaisi mua ottamaan vastuuta lapsistaan työmatkan ajaksi.



Ihan oikeasti kannattaa lopettaa se liika tunnepainostus siinä uusperheessä. Mitä vähemmän vaaditte itseltänne ja mitä vähemmän puoliso vaatii, sitä helpompaa on kaikilla tunnetasolla ja yhteistyö sujuu lämpimästi.

Pidä hyvä ihminen lomasi ja tee mitä ikinä mielit, ei sun tarvi toimia lapsenvahtina. Mies on aika pönttö, jos tuollaista olettaa. Itse pistäisin miehen kierrätyskeskukseen samantien.

Minusta sinun ei tarvitse suostua hoitamaan kenenkään lapsia, ei edes avomiehesi. Olin itse vuosia sitten samantapaisessa tilanteessa, seurustelin miehen kanssa jolla oli ennestään yksi lapsi. Loppujen lopuksi päädyimme eroon; suhteesta ei vain tullut mitään. Tulin lapsen kanssa ihan hyvin toimeen, en vain ollut valmis elämään elämää lapsen ehdoilla, joka ei edes ollut minun. Tiesin tietenkin suhteen alkaessani, että miehellä on lapsi, mutta kokemus perhe- elämästä lapsen kanssa minulta puuttui. Tästä on jo vuosia aikaa ja nykyään minulla on jo omiakin lapsia. Neuvoisin kuitenkin harkitsemaan tarkkaan tulevaisuuttasi. Minulle eropäätös aikoinaan oli helpotus.

tai ainakaan suositeltavaa tapaamisoikeuden puitteissa? Tuolloinhan ISÄ ei tapaa lastaan ollenkaan! Mielestäni ap:n ei missään tapauksessa tarvitse suostua tuollaiseen.