miksi lapset tehdään niin hiton myöhään nykyään?

voi olla ihan totta.. pelkäätte turhaan:D mä hankin koulutuksen ja sitten sain pirpanat ja sitten vasta menin oman alan työhön:) ehkä sitä nykyään pelätään liikaa että elämä jollain tavalla loppuu.. eimulla ainakaan..päinvastoin..mutta meitähän on moneen;)

ap

Nyt saan keskittyä rauhassa työhön, olen 31 ja lapset tehtyinä, molemmat yli 3-vuotiaita. Olen todella tyytyväinen elämääni ja valintoihini.

odotan vasta esikoista syntyväksi:

1. raskaus v.-91 abortti(opinnot pahasti kesken)

2. " -2008 keskenmeno vkolla 11

3. nyt vko 22

Välissä siis vuosia lapsentekoikää.No olin 10 v. avioliitossa miehen kanssa, joka ei voinut saada lapsia(selvis myöhemmin).koko aikana ei mulla ollut ehkäisyä.

Nyt siis nykyisen aviomiehen kanssa tulin raskaaksi tällä iällä (hänellä 1 lapsi) eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

LÄMPIMÄT ONNITTELUT SINULLE JA ONNEA LOPPUODOTUKSELLE, KAIKKI SUJUU VARMASTI HYVIN !

Riskit ovat hieman kohonneet, mutta eiväthän ne nyt mitään mahdottomia ole edelleenkään! Todennäköisyys terveeseen vauvaan ja normaaliin raskauteen ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä on uhat. Omassa tuttavapiirissäni moni on saanut noin nelikymppisenä esikoisensa, jotkut aikovat hankkia lapsia lisääkin, jos vain siinä onnistuvat.



Monet parit ovat kärsineet pitkään lapsettomuudesta, ja vasta vähän vaille nelikymppisinä on tärpännyt, luonnollisesti tai hieman avustettuna. Kenelläkään näistä, tietääkseni, syynä lapsettomuusongelmaan ei ole ollut ikä, vaan muut tekijät, jotka ovat olleet olemassa jo kaksikymppisenäkin.

että ensin pitää saada koulutus, hyvä työpaikka, oma talo, omaa aikaa matkusteluineen ja bilettämisineen. Sitten 35-vuotiaana aletaan tehdä lapsia, kun muillakin näyttäisi olevan, ja koirakaan ei enää oikein riitä. Sitten onkin maailman loppu, kun ei se lapsi haluakaan tulla. Siitä voidaankin katkeroitua oikein kunnolla, ja antaa kaikkien muiden, eritoten lapsia saaneiden sekä työkavereiden kärsiä, ja kerätä säälipisteitä loputtomiin. Näin se nykyään menee. Kärjistettynä tosin.

Minä olin vielä alle 30 v TÄYSIN varma, etten halua lapsia (en ollut käsitellyt menneisyyttäni ja omaa ongelmallista lapsuuttani sitä ennen - tämän käsittely ei tapahtu käden käänteessä). Mitä minun olisi pitänyt valita?



a) että teen lapset 25 v, vaikka inhosin lapsia

b) en tee koskaan lapsia, koska en ole tehnyt niitä tarpeeksi ajoissa ja katkeroidun loppuelämäni, ettei minulla ole lapsia.



Kumpi parempi?

että vanhemmilla on varaa elättää lapsensa. Näitä kotileikkejä leikkiviä nuoria on ihan tarpeeksi, jotka sikiää vaikkei osaa elättää edes itse itseään.

Valmistuin ja sain vakituisen työpaikan, kun nuorempi lapsi oli yksivuotias. 35-vuotiaana iski vauvakuume ja nyt meille tulee kolmas lapsi. Tämä raskaus on niin tuskaa verrattuna noihin aiempiin! Vanhalla ei vissiin oikein fysiikka kestä, vaikka en ennen raskautta ollut missään huonossa kunnossa. Minusta olisi ihan kamala ajatus olla vielä tämän raskauden jälkeen kertaalleen raskaana.



Mutta noin yleisesti ottaen minulle on ihan sama, minkä ikäisenä ja missä elämän tilanteessa ihmiset lapsensa saavat. Tunnen monta parikymppistä äitiä, jotka ovat hankkineet heti peruskoulun jälkeen ammatin ja sitten perustaneet perheen. Vaikuttavat oikein tyytyväisiltä ja jaksavaisilta äideiltä. Suurin osa tutuista on saanut lapsensa 27-32-vuotiaana ja muutama sitten lähempänä neljääkymppiä. Joillain nuorena lapsensa saaneilla on ollut terveysongelmia (verenpainetta, diabetestä) ja joillain vanhemmilla on mennyt raskausaika oikein mukavasti. Kaikkien tuttujen lapset ovat äidin iästä huolimatta olleet terveitä.

Hyvät ystäväni yrittivät varmaan kymmenen vuotta, ja sitten lähes nelikymppisinä onnistuivat hedelmöityshoitojen avulla. Olisivat halunneet lisääkin lapsia, mutta sitten olisivat joutuneet kustantamaan hoidot itse, koska yhteiskuntakin pitää heitä liian vanhoina vanhemmiksi.

ja ihan aiheellisesti! Lapsihan muuttaa totaalisesti etenkin naisen elämän. Ja kyllä monet miettivät etukäteen, miten voivat turvata lapselleen myös taloudellisen toimeentulon, mukavan asuinpaikan ja riittävät neliöt - asunnot etenkin pääkaupunkiseudulla ovat erittäin hintavia!

Ekan sain kesken yo-opintoja ja toisen ihan niiden lopulla. Sain kuulla varsinkin ekan kohdalla aika paljon siitä, kuinka en tule IKINÄ työllistymään, kun en nyt panosta opintoihin ja työkokemuksen hankintaan. Selän takana suputusta oli paljon. Toisaalta jotkut naispuoliset työ- ja opiskelukaverit tulivat sanomaan, että kunpa hekin uskaltaisivat, mutta ensin pitää saada maisterinpaperit, sitten pitää saada jalansijaa työelämässä, ja sitten jonkinlaista pesämunaa jne jne. Akateemisissa piireissä on hirveät paineet tehdä ensin kaikki muu ja sitten lapset, jos vielä ehtii...

He ovat nyt edelleen hankkimassa sitä tarpeellista statusta elämään, kun mun esikoinen lähentelee kouluikää, ja vaivalloinen pikkulapsiaika on molemmilta lapsilta ohi. Ikinä ei tunnu olevan joillekin tarpeeksi hyvä hetki lapsen tekoon.

tai "oman ajan" haluamisesta vaan terveestä järjestä ja siitä, että pystyy elättämään omalla työllään itsensä ja lapsensa ilman, että täytyy käydä kerjäämässä sossussa tai valittaa yleisönosastoissa kun tukia vähennetään.

että vanhemmilla on varaa elättää lapsensa. Näitä kotileikkejä leikkiviä nuoria on ihan tarpeeksi, jotka sikiää vaikkei osaa elättää edes itse itseään.

Esikoinen syntyi kun olin 28v ja toinen kun olin 31v.

Syynä lasten saamisen myöhäiseen ajankohtaan oli opinnot.

Ei mun käsittääkseni 28v ja 31v ole mikään "myöhäinen ajankohta".

Minä tapasin mieheni 20 v, kolme kaveria 21 v, yksi 19 v. Yli puolet ylipäänsä on tavannut pysyvän kumppaninsa alle 25 v mun tuttavapiirissä. Nyt ollana kaikki enemmän tai vähemmän yli 30, osa jo lähempänä 40.

En tiedä KETÄÄN, jolla olisi ollut sellainen vakituinen mies 25 veenä, jonka kanssa he ovat edelleenkin... Eli Luojan kiitos, eivät tehneet lapsia vielä tuossa sinun hyväksymässäsi iässä, vaan vasta sen pysyvän partnerin löydyttyä 30 v tienoilla. Itse menin naimisiin 27 v (olin kaveripiirin eka), esikoisen sain 28 v, kakkonen 32 v ja nyt odotan kolmosta 35 v). Kyllä ihmisillä on aika painavia syitä lasten saannin ajoitukseen.

lapset ale 25-vuotiaana - ja kumpikin on nyt yh. Ehkä näitä onnellisia areja on, jotka ovat olleet yhdessä parikymppisinä, mutta kyllä kai yleensä löydetään se oikea vasta myöhemmin. Olen iloinen, että odotin sitä oikea (aviomiestä, lasteni isää) yli kolmikymppiseksi, olin 35v kun tulin raskaaksi, ksoka nyt meillä on sentään perhe, enkä ole yh.

Ihan varppina olisin yh tai uusioperheellinen jos olisin hosunut lapsia niiden poikaystävien kanssa joita mulla oli kun olin parikymppinen.

OIhan yhtä hyvin voisi kysyä, että miksi moni ei malta odottaa sen oikean löytymistä, vaan hosuu itsensä raskaaksi sellaisen miehen kanssa jota jaksaa katsella korkeintaan 5-6 vuotta. Minusta tämä kysymys olisi paljon oleellisempi ratkaista. Että malttaisi odottaa miestä, jonka kanssa perheen perustaminen ja ylläpito onnistuu, eikä pelkästään raskaaksi tulo. Mutta kun moni on niin itsekäs, pitää saada se lapsi nuorena, viis siitä onko isä enää 10v päästä mukana kuvioissa.

En tiedä KETÄÄN, jolla olisi ollut sellainen vakituinen mies 25 veenä, jonka kanssa he ovat edelleenkin... Eli Luojan kiitos, eivät tehneet lapsia vielä tuossa sinun hyväksymässäsi iässä, vaan vasta sen pysyvän partnerin löydyttyä 30 v tienoilla. Itse menin naimisiin 27 v (olin kaveripiirin eka), esikoisen sain 28 v, kakkonen 32 v ja nyt odotan kolmosta 35 v). Kyllä ihmisillä on aika painavia syitä lasten saannin ajoitukseen.

Meidän tuttavapiirissä "kaikki" taas tuntuivat löytävän sen pysyvän puolison 20-25-vuotiaana ja vain harvat ovat vaihtaneet enää sen jälkeen. Nyt ollaan 30-36-vuotiaita, ja perheelliset vaikuttaa kaikki normionnellisilta avioliitoissaan. Suurin osa akateemisia menestyjiä muuten. :)

Ja ne kieltämättä sopiivat toisillensa, se oli selvää jo kun ne tapasi toisensa 17-vuotiaina :) Tosin lapsia nuo eivät heti hankkineet vaan olivat yhdessä muutamia vuosia.



Ja mitä tuohon työntekoon tulee, niin kyllähän se heikentää mahdollisuuksia saada työtä jos ei ole kokemusta ja ollut pitkään kotona. Yksi tuttava ei ole päivääkään tehnyt oman alansa töitä eikä se niitä myöskään saanut kun lähti lasten jälkeen työelämään. Nyt se tekee työtä johon ei tarvitse papereita ollenkaan ja on raskaana jälleen kun työnteko ei ole kivaa...

Ennen elettiin siellä "omalla kylällä" koko elämä ---> ei tullut mieleenkään opiskelut tai vaikkapa maailmanympärysmatkan tekeminen;)



Nykyään käytännössä alalle kun alalle on PAKKO opiskella...! Eli jos vaikkapa käy lukion ja alkaa siinä n. 18-19 vuotiaana opiskella sitä AMMATTIA (Amatsu pari vuotta to-pohjaisena, yliopisto ja AMK 4-5 vuotta) niin valmsituu ammattiin vasta yli 20-vuotiaana. Ennen mentiin noin 15-vuotiaina töihin, eli n. 20-vuotiaana oli hyvä aika perustaa perhe...



Nykyään myös pidetään vahvuutena sitä että asutaan ulkomailla opiskelun/työn vuoksi, ennen se työpaikka oli läheinen tehdas tmv, ----> ei puhettakaan että olisi kauemmas pitänyt mennä opiskelemaan/töihin.



Eli ajat ovat muuttuneet. Ja minusta on ihan järkevää että eletään ENNEN lapsia, niin voi lapsiin keskisttyä sitten 100%.

Omassa lähipiirissä on n. 20-vuotiaina lapsia saaneita (eli olleet ihan aikuisia!) ja lapsen kanssa on ollut kivaa&ihanaa, mutta parin vuoden päästä se ei enää nole niin kivaa ja on hirveä hinku rilluttelemaan...!:(

Sitä vastoin ne n. 30-vuotiaina lapsensa saaneet ovat jo kylästyneet baareihin ja maailmaa on kierretty ----> lapsiin jaksetaan keskittyä täysillä eikä heitä pidetä "riippana".



Lauri Viita kirjoitti; "Jokaisen nuoren miehen on mentävä merille ennen kun asettuu paikoilleen" (vapaa lainaus, en muista sanatarkasti:). Minä pidän tuota viisaana neuvona ja kohdistaisin sen myös naisiin; on parempi ensin kiertää baarit ja "maailma" ja kokea ne niin että niihin jo kyllästyy, ennen kun alkaa lapsia hankkimaan. Näin ei jää sitä kaipuuta "elämätöntä elämää" kohtaan...!



Lapsi on kuitenkin vastuu joka sitoo sinua loppuikäsi, koskaan ei vanhemmuudesta pääse eroon...! Joten kannattaako itsensä moiseen vastuuseen sitoa joa 20-vuotiaana vai olisiko ehkä parempi kasvaa vähän vanhemmaksi ensin...?

Enää ei eletä 50-lukua jolloin ei välttämättä ollut varaa valita ja muiden painostuskin oli varmaan erilaista kuin nykyään. Miksi järkevä ihminen ei tekisi lapsia silloin kun itse haluaa, kun tuntee itsensä henkisesti ja fyysisesti valmiina äidiksi, eikä silloin kuin joku rouvasystävä haluaisi lastenrattaidentyöntökaverin ja alkaa jurputtamaan siitä kuinka lapset tehdään liian myöhään nykyään...

Ei kaikki kohtaa oikeaa isäainesta olevaa miestä 18-vuotiaana. Onko tämä ihan uutta tietoa sinulle?



ITse sain lapseni 26 (täytin kohta 27) ja 29-vuotiaana, olenko minäkin liian vanha? Jos olisin aiemman mieskumppanin kanssa ne tehnyt niin nyt olisivat eroperheessä.

vanha koulukaveri halusi toimittajaksi . Hän sai ekan lapsen 23 v, erosi ja löysi uuden miehen, toisen lapsen 25 ja kolmas 29. Mies on uramiehiä ja ei ikinä ollut poissa töistä lasten sairauksien takia, nainen joutui nämä hoitamaan. Meni töihin, haki koko ajan, mutta ei kukaan ota pienten lasten äitiä töihin n 5 v sitten, lapset ovat kaikki koulussa ja tekee omalla toiminimellä töitä.



Nyt uhkaa avioero, miehen nimessä on kaikki, onneksi eivät tehneet avioehtoa, lapset eivät tunne isäänsä ja äidistä tulee yksinhuoltaja. Onnea sitten vaan. Edessä joka tapauksessa on muuttaminen halpaan vuokra-asuntoon, oma koti on korvessa, maaseudulla ja siellä korvessa, ei kukaan sitä ikinä tule ostamaan, edes sillä hinnalla mitä on lainaa tällä hetkellä jäljellä.



Tosiasia on, ekaks kannattaa hankkia koulutus, sitten edes vähän työkokemusta ja mielellään olis kiva että olis mieskin ja sekin olis kiva että se mies pysyis siinä sen verran että tykkättäis ja lapsilla vois olla sama isä.



Mun äiti on saanut kummatkin lapsensa alle 23 vuotiaana, hänellä ei ole juuri mitään koulutusta ja kun jäi eläkkeelle, ei eläke ole juurikaan työttömyyskorvausta pienempi. Hänellä on varmasti ollut hyvä elämä, mutta jos olis tapahtunut jotain taloudellisesti tosi pahaa, ei varmaan kaikki olis mennyt näin. Jos oma pohja on liian huteralla pohjalla, mikä tahansa tekee sen että korttitalo voi kaatua. Ja siinä voi tulla lisäksi mielenterveysongelmiakin.