Hyväksyisitkö miehesi iltatyön, jos perheessäsi on pieniä lapsia?

Meillä on 6 lasta, ikä 2kk - 12v. Mies on reissutöissä, lähtee siis sunnuntaina aamupäivällä ja tulee kotiin to-pe välisenä yönä. Tätä jatkunut nyt pari vuotta ja jatkuu vielä vuoden.

Ei tässä ole minun mielestä mitään ihmeellistä. Elämäntilanteet vaihtelee. Itse ainakin olen ajatellut lapsia tehdessäni, että tarpeen tullen minun pitää pärjätä heidän kanssaan yksin ja sen mukaan olen lapsia synnyttänyt. Tähän vaikuttanee paljon se, että äitini on kuollut kun olin pieni lapsi ja isä jäi yksin 2 pienen tyttären kanssa.

Ja isommat ovat jo niin isoja, että he auttavat lastenhoidossa.

t.ap

On totta, että vanhimpia voi jättää jo kotiin ja käydä vain pienimpien kans esim. kaupassa. Mutta ei meillä esikoinen mikään lastenvahti ole! Toisaalta minusta kasvatukseen kuuluu sekin, että lapset oppivat ottamaan vastuuta jo pienestä pitäen pikkuhiljaa. Niinpä meillä esim. jokainen osallistuu kotitöihin, halusi tai ei.



Ja tarkennan, että lapsemme ovat 12v, 10v, 5v, 2x 3v ja 2kk Eli ei tämä kotona olo mitään lepoa varsinaisesti ole :D

Ei millään pahalla, mutta ei sekään mitään lepoa ole, kun siihen päälle laitetaan vielä kaikki kotityöt lisäksi. Ja meillä lapset kyllä järjestelevät huonetta pyydettäessä, mutta ovat vielä suht pieniä.

ap

jossain välissä hetken jollain tapaa, työssä on omat aikataulunsa jne. ei voi pitää taukoja.

t.ap

minunkin monasti ihmettelemä ongelma siitä että mies ei _osallistu_. Meillä myös _jaetaan_ perheestä huolehtiminen ja näin se on ollut aina. Meillä sekä minä että mies molemmat rakastetaan tätä perhettä niin paljon, että haluamme tasaveroisesti pitää tästä myös huolta. Eikä meistä kumpikaan halua todellakaan kertoa lapsille joskus vuosien päästä, että kaikki muu elämä oli tärkeämpää, joten ei viitsinyt pestä heille puhtaita vaatteita, tehdä ruokaa, siivota jotta heillä on terve ympäristö elää, tai mikä pahinta ei jaksanut hoitaa heitä.

Meillä minä huolehdin kaikesta tuosta yksin, aivan kuten yksinhuoltajat ja aivan hyvinhän se minulta onnistuu, mutta kyllä tämä raskasta on ollut, en sitä voi kiistää! Lapseni ovat kyllä hyvinhoidetut, heillä on puhdas ympäristö, ruuanlaiton hoidan aivan yksin itse myös, minä vietän heidän kanssaan kaiken ajan, mitä työltä ja kotityöltä ehdin. Nautin ajasta lasteni kanssa, enkä todellakaan itse koe lapsiani ongelmaksi elämässäni itse. Koen ongelmalliseksi sen, ettei mies elä elämää kanssamme, vaan on työssä. Kyllä minä jaksan, mutta mielestäni tämä ei ole oikein. Tiedän kyllä, että kaikki eivät varmaan jaksakaan vastaavassa tilanteessa, jos nyt jotenkin kierteisellä tavalla yrität vihjata jotain sen suuntaista.

mutta tekstin uudestaan luettuani tajuan kyllä, että siitä voi myös sellaisen kuvan saada.

Tarkoitin tällä lähinnä sitä, että yleensähän todellakin jompikumpi pitääkin noista asioista huolen ja lapsilla on puhdas koti, ruokaa, puhtaat vaatteet jne, mutta meillä me molemmat haluamme olla tarjoamassa noita ja siksi molemmat osallistuu töiden tekemiseen.

En tarkoittanut todellakaan arvostella ketään tai vielä vähemmän loukata. Ulosanti oli näköjään vähän vajaavaista. Ja todellakin arvostan teitä/niitä, jotka tuon kaiken jaksavat yksin, koska olen itse välillä väsynyt, vaikka yhdessä tuon kaiken jaammekin!

On totta, että vanhimpia voi jättää jo kotiin ja käydä vain pienimpien kans esim. kaupassa. Mutta ei meillä esikoinen mikään lastenvahti ole! Toisaalta minusta kasvatukseen kuuluu sekin, että lapset oppivat ottamaan vastuuta jo pienestä pitäen pikkuhiljaa. Niinpä meillä esim. jokainen osallistuu kotitöihin, halusi tai ei.

Ja tarkennan, että lapsemme ovat 12v, 10v, 5v, 2x 3v ja 2kk Eli ei tämä kotona olo mitään lepoa varsinaisesti ole :D

että sullakaan mitenkään helppoa on tai lepoa vain, tietenkään. :) Yritän vain, että ymmärrät mitä tarkoitan.

pitäisi mennä nukkumaan, kun en NÄE edes miestäni, että voisin keskustella hänen kanssaan. :D

Minä herään klo 6.15 ja töihin menen kahdeksaan. Yritän useimmiten olla nukkumassa, kun mies tulee kotiin, joskus odotan vain, että saisin hetken olla hänen kanssaan. Hän tulee 23 jälk. kotiin ja aamulla on nukkumassa tai näemme vilaukselta pari min.

JOs puhelimessa jäkätän, hän sulkee puhelimen pois päältä.



t.ap

Miehen jota ei kiinnosta kantaa vastuuta myös kodista ja lapsista. Ap:n mies on töissä ihan normaalit tunnit. Jos olisi halua, niin olisi myös aikaa ja mahdollisuus siivota, tehdä ruokaa, käydä ostamassa päivittäistavarat, hoitaa lapsia jne.

Ellet kauniimminkaan asiaasi osaa esittää :D Eipä valitessa aina voi tietää, millainen isä toinen on, tai millaista työtä hän haluaa/aikoo tehdä. :) t.ap

Meillä kaikki tämmöiset perustavaa laatua olevat kysymykset käytiin tarkasti läpi ennen kuin perhettä alettiin perustaa. Pelkkään sokeaan rakkauteen ei lasta tehdessä luotettu. Tuolloin siis sovittiin jo pelisäännöt ja kun niistä pidetään kiinni, niin kaikki ovat aidosti onnellisia tässä perheessä. Tai siis mitä kotitöihin tulee, koska kyllähän elämä nyt aina jotain huonompiakin hetkiä eteen kantaa :).

mies menee puolen päivän jälkeen töihin,herää aamulla lapsen kanssa ja puuhailee töihin menoon asti. MInä yleensä nukun ja heräilen tunti / kaks ennen ku mies lähtee. Viikonloppuisin mies saa nukkua vähän pidempään ja puuhaillaan sitten koko perhe yhdessä! niin ja kotityöt tulee hoidettua sitten siinä sivussa aina jotenkin,ei me kyllä niin tarkkoja ollakaan että pitäis olla ku kodin kuvalehestä.

Miehen jota ei kiinnosta kantaa vastuuta myös kodista ja lapsista. Ap:n mies on töissä ihan normaalit tunnit. Jos olisi halua, niin olisi myös aikaa ja mahdollisuus siivota, tehdä ruokaa, käydä ostamassa päivittäistavarat, hoitaa lapsia jne.

Ellet kauniimminkaan asiaasi osaa esittää :D Eipä valitessa aina voi tietää, millainen isä toinen on, tai millaista työtä hän haluaa/aikoo tehdä. :) t.ap

Meillä kaikki tämmöiset perustavaa laatua olevat kysymykset käytiin tarkasti läpi ennen kuin perhettä alettiin perustaa. Pelkkään sokeaan rakkauteen ei lasta tehdessä luotettu. Tuolloin siis sovittiin jo pelisäännöt ja kun niistä pidetään kiinni, niin kaikki ovat aidosti onnellisia tässä perheessä. Tai siis mitä kotitöihin tulee, koska kyllähän elämä nyt aina jotain huonompiakin hetkiä eteen kantaa :).

Kyllä perhettä perustettaessa monenlaisia kysymyksiä pohditaan kyllä, mutta ihminen, parisuhde, monenlaiset arvot tai arvostukset voivat syystä tai toisesta muuttua. Ei ihminen säily samanlaisena, minkälaisena häneen rakastuu, eikä kaikki ole niin yksioikoista. Eihän sille itse mitään voi, jos toinen ei pidäkään enää niistä sovituista pelisäännöistä, vaikka niistä kuinka olisi keskusteltu ja sovittu? Sopimukset voi jättää pitämättä, valitettavasti usein näin käy, että lapsiperhe-elämä on hyvin erilaista, miksi sitä kuvitteli tai millaista se on useamman lapsen kanssa. Kun kaikkeen elämässä, mitä tapahtuu ei itse voi vaikuttaa, ja harvoja asioita elämässä voi itse hallita.

Jotenkin näin.

ap

Elämme yhteiskunnassa, jossa on niin monenlaisia työtehtäviä ja yhä enemmän mennään siihen suuntaan, että työssä täytyisi olla 24/h. On paljon ammatteja, joissa edellytetään esim. varalla oloa tmv. En ymmärrä, mitä siinä on hassua ja monenlaisia työtehtäviä voi tehdä samastakin ammatista käsin.

ap

pitäisi mennä nukkumaan, kun en NÄE edes miestäni, että voisin keskustella hänen kanssaan. :D

Minä herään klo 6.15 ja töihin menen kahdeksaan. Yritän useimmiten olla nukkumassa, kun mies tulee kotiin, joskus odotan vain, että saisin hetken olla hänen kanssaan. Hän tulee 23 jälk. kotiin ja aamulla on nukkumassa tai näemme vilaukselta pari min.

JOs puhelimessa jäkätän, hän sulkee puhelimen pois päältä.

t.ap

Eiköhän tässä vaiheessa pitäisi sinunkin tajuta, että ongelmasi ei ole miehesi työajat, vaan parisuhteesi.

Jos miehesi haluaisi osallistua kotitöihin, hän tekisi sen aamupäivällä.

Jos miehesi haluaisi olla kanssasi, hän varmaan puhuisi hetkisen puhelimessakin.

Ihmettelen miten jaloja ja jaksavaisia äitejä sulle onkaan vastannut... Minulla vähän samanlaisia kokemuksia perhe-elämästä kuin sulla, paljon ollaan miehen työajoista riidelty 10-vuoden suhteemme aikana ja nyt lasten myötä asiat ovat oikein kärjistyneet. Olen 100% kanssasi samaa mieltä ja kun joutuu elämään kuin yh, vaikka onkin parisuhteessa, niin sitä jotenkin "kadottaa oman itsensä" eikä jaksa olla sellainen äiti kuin haluaisi. Mulle ehdoton arvo on, että perhe viettää yhdessä aikaa, mikä perhe se muuten on? Mä en ainakaan halua olla miehen kanssa mikään taloudellinen yksikkö, jonka elämäntehtävä on maksaa omakotitaloa, ei. kyllä mä haluan elää rakkaussuhteessa, joka perustuu muuhun, kuin yhteiseen pankkitiliin. Enkä myöskään halua/tarvitse miestä elättäjäksi vaan kumppaniksi ja isäksi lapsille. Joten ymmärrän todella mistä puhut. Mun mies tekee vuorotyötä, joten tilanne ei ole ihan noin paha, koska joukossa myös aamuja. Ennen lapsia oli tosin aikoja jolloin teki pelkkää iltaa ja silloin kyllä pistin tiukat ehdot, joko tulevaisuus mun kanssa tai iltatyö. Valitsi minut ja tässä ollaan. Edelleen työajoista riidellään ja koen ne juurikin kaiken pahan aluksi ja juureksi. Koska työ, joka aiheuttaa paljon poissaoloa perheen yhteisestä ajasta myös vieraannuttaa perheestä. Mutta rakastan miestäni ja hän minua tästä ikuisuusriidasta huolimatta. hän myös ollessaan kotona tekee kaikkea ja yrittää järjestää vuorojaan parhain päin ja ottaa joskus ylimääräistäkin vapaata. Mutta helppoa ei ole ei, ja minä en ole mikään super-jaksaja, vaan ihan rehellisesti vittuuntunut niistä kaikista illoista jolloin olen yksin vastuussa lapsista, ei se herkkua ole ja vaihtaisin sen heti pois jos voisin. Mutta miestäni en vaihda ja tämä jonkinlaiseen kompromissiin päätyminen on ollut meille aika kasvattava kokemus molemmille... puolitiehen pitää tulla...