Miten innostaa 7-vuotiasta, pullukkaa ja huonokuntoista lasta liikkumaan?

ajatella tätä asiaa jotenkin laajemmin kuin vain "millä saan pojan liikkumaan". Hmmmh. Ja jospa sitä kautta, kun niitä onnistumisen elämyksiä tulisi, alkaisi sitten se liikuntakin innostaa? Tämä on oikeasti ollut hyödyllinen keskusteluketju!

Omalla paikkakunnalla taitaa olla kuvataidekerho, joskin se alkaa vasta sitten syksyllä. Mutta kesällä nyt on muutakin tekemistä tietysti.

ap

Mä oon sulle ehkä vähän kade tosta visuaalisesti ja taiteellisesti lahjakkaasta lapsestasi! Minun poikani on lahjakas urheilussa ja matemaattisesti hyvin nokkela. Olisi kuitenkin kiva yhdessä nauttia luonnosta, taiteesta jne. Harmi, kun hänen mielestään tällaiset asiat on tylsiä. Jouluaskartelu on pakkopullaa ja käsialan eteen saa vääntää kaksinkertaista työtä :(

Kaikkea ei voi saada. Tue siis lastasi siinä missä hän on hyvä ja jätä ne urheilujutut muille. Tulet vielä nauttimaan lapsesi saavutuksista, vaikka erilaisia olettekin. Itsekin olen oppinut jalkapallon säännöt vasta aikuisena. Katson välillä poikani kanssa urheilua ja yritän tajuta jotakin ja innostua (että voitaisiin viettää sitä aikaa yhdessä :D ) ja vastaavasti poika tekee minulle äitienpäivälahjan itse, vaikkei hyvä käsistään olekaan eikä varmasti nauti tekemisestä yhtään... Eli tullaan molemmat vähän vastaan aina silloin tällöin, mutta hyväksytään se, että meitä innostaa erilaiset asiat emmekä välttämättä koskaan päästä samalle aaltopituudelle. Eikä tarvitsekaan. :) Ympäristöllä on kuitenkin taipumus muokata luonnetta ja temperamenttia, joten poikani myötä olen urheilullisempi kuin muuten olisin. Ja samoin poikani on taiteellisempi kuin, jos minun vaikutustani hänen elämässään ei olisi.

Painosta tuli huomautuksia lääkärissä käydessä. poika on noin 143cm ja 39kg.



meillä poika ei ole ikinä tykännyt juoksemisesta. Silti harrastaa kerran viikossa sählyä. Nyt aloitti Aikido-harrastuksen. Siinä ei tarvi juosta, vaan tehdään kuperkeikkoja etc.



meillä poika tykkäisi uimisesta, mutta uimahalliin on liian pitkä matka. Potkulauta on onneksi suosittu.



Mutta kävelylenkeille lähtee nihkeästi mukaan. Yleensä menee potkulaudalla kun minä kävelen.

Hei ap! Vanha aloitus ja viestiketju, mutta mitä pojallesi kuuluu tällä hetkellä? Selvisikö painonnousun syyksi mitään erityistä? Meillä samanlainen tilanne 8-vuotiaan kanssa.

En tiedä tuleeko tästä sinulle viesti sähköpostiin tms. että huomaisit tämän, mutta koitetaan. 😊

Meillä ala-asteella oltiin ihan hulluna parkouriin.  Nykyään löytyy harrastepaikkojakin. Tytöt tykkäs leikkiä hevosia ja hyppiä esteitä. Sairaan hyvää liikuntaa. Tekisin vieläki sitä mut kattovat pahasti jos 25v hyppii tuolla puomien yli :D

Jos on astma, niin hänestähän voi tulla vaikka olympiavoittaja! Ainakin, jos muutatte Norjaan

En ole ap mutta ollut samaan aikaan sama tilanne. Poika nykyään käy salilla, lopulta hänelle löytyi laji josta hänelle tulee ne hyvänolonhormonit.

Valitettavasti painoon ei vaikutusta, edes kunnon ruokavaliolla. Kilpirauhasta tutkitaan nyt.

SInun kannattaa liikkua hänen kanssaan. Keksikää yhteinen juttu. Geokätköily. Pokemonien metsästys. Ei tarvitse välttämättä olla mitään hurjan fyysistä, että pääsee alkuun.

Voisikohan ainakin kesällä harkita vaikka petanquen tai mölkyn pelailua? Mukavia hommia ihan vaikka omalla perheellä ja kun pareittain pelaa, niin epäonnistumisen pelko voisi vähän hellittää.

Tunnistan itsestäni tuon, kun ei oikein "osaa" mitään ja siksikään ei kiinnosta liikunta. Omaan tahtiin touhuilu on ollut aina se oma juttu, ei se siitä aikuisuuden myötä ole muuttunut ja motivaatio tekemiseen on hyvin vaihtelevaa. Lapsikin voi sen jo ymmärtää, että liikkua pitäisi, mutta pakolla se ei kiinnosta sitäkään vähää. Haastavaa osaa olla, mutta kuitenkin lopulta lapsesta itsestä on lähdettävä se halu, kun annetaan erilaisia mahdollisuuksia, mitä kokeilla.

Pienillä lapsilla on ihan luontainen halu liikkua ja opetella uusia taitoja. Toki osa on rauhallisempia, mutta kyllä ne vuodet 2-5 kannattaisi käyttää siihen, että lapsi oppii mahdollisimman hyvin motoriset taidot. 6 vuoteen mennessä olisi hyvä oppia uimaan, pyöräilemään, hiihtämään ja luistelemaan. Tämän jälkeen lapsi alkaa tajuta, että ei ole ikätovereiden tasolla ja oppiminen on vielä vaikeampaa. Lisäksi lapsen pitäisi saada kiipeillä, hyppiä ja juosta joka päivä. Kyllä siinä vanhemmilla on iso rooli, koska ainakaan meidän päiväkodissa ei edes ulkoilla joka päivä, kun vasta ihan myöhään iltapäivästä. Mielestäni vielä aika isollekin lapselle esim. Ala-aste ikäiselle voi olla sääntönä, että joka päivä pitää ulkoilla. Lähteminen on se vaikein hetki, mutta siellä ulkona on sitten yleensä mukavaa.

Up

Minulla on 6- ja 8-vuotiaat pojat, ja vanhemmalla tokaluokkalaisella on samaa vikaa, hän on aika kömpelö, vähän pulska, väsyy helposti eikä löydy motivaatiota edes yrittää. Koulussa muut luokkalaiset pelaavat välitunnilla jalkapalloa, poikani sanoo ettei huvita. 

Olemme nyt melkein vuoden käyneet yhdessä taistelulajin perhetunnilla. Siellä on siis ala-asteikäisiä eritasoisia lapsia ja vanhemmat mukana treenaamassa. Tosi monipuolista, on lihaskuntoa, painia, potkuja, hippaa, hyppimistä, eri tekniikoita, kehonhuoltoa. Meillä on tykätty ja vaikka itsekään en aina jaksaisi (ja pojalta tulee nurinaa), aina tunnin jälkeen pojallakin on kiva fiilis ja hän saattaa itsekin kehaista "kokeileppa tosta miten hikinen mä oon, nyt oli hyvät reenit!" Olen myös jutellut paljon siitä, että kaikessa tekemisessä hyväksi tulee vain harjoittelemalla ja jos nyt vaikka juokseminen tuntuu raskaalta, kannattaa juosta nyt vähän ja seuraavalla kerralla sitten pikkuisen enemmän. Aina kun harjoittelee, huomaa että jaksaa vähän enemmän.

Pojallani on vähän sama ongelma myös joissain koulujutuissa joten niissäkin ollaan juteltu siitä, miksi toisto on tärkeää ja vaikka samoja kertolaskuja pitää laskea uudestaan ja uudestaan, jotta toiston kautta ne oppii yhä paremmin, nopeammin ja automaattisemmin. Olen koittanut selittää, miten aivot yhdistelevät asioita, ja yhtä hyvin voisi selittää myös sitä, miten lihakset ja hermoyhteydet kehittyvät jne. Mun mielestä lapselle on tärkeää selittää näitä asioita ja kertoa, että vaikka joku asia tuntuu nyt hirveän vaikealta, se ei sitä ole ikuisesti vaan harjoittelu tuottaa tulosta. Sitten niitä onnistumisia pitää totta kai tosissaan hehkuttaa ja kannustaa ja kehua. Tsemppiä teille!

Liikunnasta pitää tehdä osa arkea. Aina ei tarvi olla kivaa, mutta kun hommat on hoidettu voi siirtyä muihin juttuihin.

Meillä myös 7-vuotias poika, normaalipainoinen mutta hengästyy helposti ja inhoaa hengästymistä. Kiipeilystä tykkää, ja käsivoimia on ihan hyvin, keilailla haluaisi koko ajan, mutta tosiaan jalkapallo tai hippa ei kiinnosta koulussakaan. Talvilajit vielä vähemmän. Tennistä mietin, mutta voi olla liian haastavaa.

Vanhempien esimerkistä ei ole pulaa, koska me molemmat vanhemmat treenaamme kestävyysjuoksua. Samoin lapsen 5-vuotias pikkusisarus pyöräilee rinnallamme hyvinkin viiden kilometrin juoksulenkkejä.

Joten kaipailisin nimenomaan vinkkejä aerobisen kunnon kasvatukseen. Sähköisiä pelejä emme harrasta.

Kiitos, jos joku keksii jotain.

Lasta voi kannustaa ja palkita liikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Lasta voi kannustaa ja palkita liikunnasta.

7-vuotiasta, joka on jo ehtinyt päättää, ettei jaksa eikä osaa, ei enää oikein kehumalla juoksemaan saa.

Tietty vanha kunnon lahjonta on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

pyöräilemässä, kävelylenkeillä ym. Maaliskuussa kun oli vielä lunta, kävimme pari kertaa hiihtämässäkin. Vaan heti, jos on ylämäki / vastatuuli / ihan mitä vaan, alkaa järkyttävä valitus ja kiukuttelu, ja saan oikeasti käyttää kaikki vanhat konstit (uhkailu, lahjonta, kiristys) ja pussillisen uusiakin, jotta poika ei heitä hanskoja tiskiin siinä paikassa.

Seuraavalle lenkille lähteminen onkin sitten työn ja tuskan takana.

MIKÄÄN liikunta ei tosiaan ole hänestä kivaa.

Poika myös on itseään kohtaan hyvin vaativa, eli jos ei kertalaakista osaa jotakin, niin suuttuu itselleen eikä enää edes yritä.

Wii löytyy, mutta urheilupelit ei kiinnosta, vaan ajaisi vaan jotain mariokartia.

Tramppaa ei ole, kun ei rivarin pihaan sellainen oikein mahdu. Se voisikin muuten olla ehkä sellaista, mistä poika saattaisi tykätä.

Teillä on molemmilla nepsy erityisvaikeuspiirteitä, mutta eri tyyppisenä, ettekä näe toistenne näkökantoja kunnolla. Harmi että alakoululaisilla ei ole iltapäivät lähes pelkkää liikuntaa, siitä olisi monille lapsille apua.

Joka toiselle iltapäivälle joku järjestetty harrastus tai sellainen mihin lähdette selkeästi pois kotoa? Ma, ke, pe. Maanantaisin suunnistamaan, keskiviikkoisin uimaan, perjantaisin pelaamaan palloa kentälle? Aloittakaa kevyesti, ei niin että olette pakkasella 5km syvällä metsässä kaukana kaikesta.

Tunteiden sanoittaminen ja lapsen ehdotuksen kuunteleminen, lisää myönteisiä keinoja täältä:

https://docplayer.fi/3235582-Arki-toimimaan-vinkkeja-lapsen-myonteiseen…

Sopii myös muille kuin ADHD-piirteisille.

Tuon painon kanssa voi olla haastetta, koska on olemassa lapsia, jotka ovat hyvinkin taipuvaisia ylipainoon, vaikka tarjolla olisi vain terveellisiä ruokia. Annoskoot tuppaavat kasvamaan, kun se syöminen itsessään on niin mukavaa. Liikunta auttaa säätelemään nälän tunnetta ja lapsi oppii syömään nälkään eikä viihdykkeeksi.

Up

Harvinaisen huonoja kommentteja. Entä jos menisitte pyöräilemään tai metsäretkelle? Onhan ne hyviä asioita, mutta vanhemmat joutus käymään siellä pyöräilyllä ja metsäretkellä saisi juosta joka päivä monta tuntia, jotta lapsen liikuntasuositus tulisi täyteen. Kellä vanhemmalla on aikaa ja virtaa joka päivä suunnitella päivä niin että lapsi saisi tarvittavan liikuntamäärän täyteen. Ei kellään eikä se ole vanhemman tehtävä. Kyllä lapset on saatava liikkumaan oma ehtoisesti ja siihen ei tänä päivänä auta kuin kotoa mukavuudet pois käsistä ja ehkä vieminen ohjatuille tunneille. Lapset ulos ovesta kavereiden kanssa, kyllä ne leikit keksii. On aivan turha sanoa ettei ne liiku jos ei itse osaa lopettaa olevansa liian mukava ja sen myötä antaa lasten pelata pelejä aamusta iltaan.