Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten innostaa 7-vuotiasta, pullukkaa ja huonokuntoista lasta liikkumaan?
05.05.2011 |
Vähän kurjaksi on meidän pojan tilanne siis päässyt. Poika on luonnostaan laiska, on ollut aina, siis kerta kaikkiaan mukavuudenhaluinen. Myös hyvin perso makealle ym. herkuille.
Havahduin tuossa talvella, että poika on pulskistunut. Vielä eskarissa oli ihan hoikka ja sutjakka lapsi, mutta nyt ekaluokan aikana on silminnähden lihonut :(. Kunto on myös lapsella huono, kun ei mikään liikunta kiinnosta ja kaikki on niin vaikeaa ja rankkaa jne...
Itse olen aktiivinen kuntoilija, joten ainakin malli pitäisi olla kohdallaan.
Mutta miten ihmeessä saan tuon lapsen liikkeelle???? Kun ei MIKÄÄN kiinnosta ja sattuu ja on rankkaa ja hengästyttää... no tietysti, kun kunto on huono.
Ruokavalioremontti on aloitettu jo, herkut pois ja kasviksia lautaselle entistä enemmän ym. Syömme ihan normaalia kotiruokaa. Joten tämä puoli on nyt hoidossa.
Kommentit (79)
4. luokalla on välillä edes vähän innostunut liikunnasta. Eilenkin hän tuli oma-aloitteisesti kantamaan puita puuvajaan. Eihän se nyt mitään hirveän rankkaa liikuntaa ole, mutta hiki siinä tuli pojalle.
Mä tein niin, että jos poika teki jotain pahoja, niin kielsin pelaamisen, mutta urheilupelejä ja laulupelejä sai pelata. Kummasti tuo alkoi innostumaan niistä ja kun pelas useammin, taidot kehittyi ja pian alkoi olemaan ykkösenä monessa pelissä ja se taas innostaa enemmän yrittämään.
Meillä päin on tosi vähän harrastusmahdollisuuksia. Jalkapallokin oli jo ekalla niin rankkaa, että ei sinne ollut osaamattomalla mitään asiaa. Trampalla hän tykkää hyppiä ja välillä saan suostutelluksi koiran kanssa lenkille, kun annan luvan taluttaa koiraa. Koulussa on ihan mielellään liikunnassa mukana eikä valita liikuntatunneista ellei ole korkeus- tai pituushyppyä.
On tosiaan vaikea saada lasta innostumaan liikkumisesta, kun hän ei sitä halua tehdä. Meillä tuo ikä on tuonut sitä liikuntaa lisää. Ostettiin viime kesäksi tosi makea pyörä ja pyöräilykin alkoi maistumaan hieman paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruokavalio on terveellinen ja lapsi kuitenkin ulkoilee säännöllisesti ja liikkuu edes jonkun verran, niin todennäköisesti pituuskasvu tekee ylipainosta selvää.
Mitä jos yrittäisitte vähentää lyhyillä matkoilla auton käyttöä ja mennä kävellen tai pyörällä aina kuin mahdollista?
ja joo, kyllä ymmärrän, että lapseni ei ilmeisesti ole ns. "urheilija-ainesta" eikä varmaan vaan pidä liikunnasta. Mutta kyllä kunto pitäisi silti edes kohtuullinen olla, sehän vaikuttaa ihan kaikkeen.
En tiedä, kai tässä täytyy vaan yrittää saada poikaa liikkeelle, tavalla tai toisella.
ap
Oletko varma ettei kyseessä ole jokin terveysongelma, joka ihan todellisesti saa liikunnan tuntumaan raskaalta?
Esim. astma, diabetes...
Koska mä en halua opettaa lapsiani siihen, että joka paikkaan kuskataan autolla. Nurkumisesta huolimatta kuljemme lähes aina pienet matkat joko jalkaisin tai fillarilla.
Ehkä poika olisi vieläkin pullukampi muuten...
Toivotaan tosiaan, että ruokavalioremontti tekisi tehtävänsä. Ja jos nyt kesän myötä se liikuntakin alkaisi innostaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etteikö taustalla ole jotain terveydellistä. Tosin äskettäin poika kävi koululääkärin tarkastuksessa (perusteellinen tarkastus kaikille ekaluokkalaisille), eikä siinä ainakaan huomattu mitään poikkeavaa. Pienestä ylipainosta tuli vaan kehotus kiinnittää huomiota ruokavalioon.
Kai, jos tilanne ei tässä ala muuttua paremmaksi, täytyy lapsi sitten viedä tutkimuksiin.
ap
En puhuisi ylipainosta, mutta liikunnan merkityksestä terveydelle ja hyvinvoinnille voi puhua. Voi tehdä selväksi, että kilpailla ei tarvitse ja kilpaurheilijaksi ei tarvitse ryhtyä, mutta oman terveyden takia olisi hyvä liikkua jonkin verran.
Meillä yleensä auttaa aina, kun vääntää "päivänselvät" asiat lapselle ihan rautalangasta, miksi näin tehdään ja miksi äiti on ätä mieltä ja miksi olisi tärkeää liikkua.
Usein esim. seurakunnilla on liikuntakerhoja, joissa ei kilpailla ja urheilla niin veren maku suussa kuin liikuntaseuroissa. Löytyisikö sitä kautta joku kiva kerho pojallesi? Sellainen, jossa vaan harrastetaan omaksi iloksi eikä kilpailla mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla, että saattaa iän myötä alkaa liikkuminenkin kiinnostaa!
Tosian meidänkin pojalla on kelpo fillari ja potkulautakin löytyy, mutta nekin saavat yleensä lojua rauhassa pihan nurkassa.
Sulkapalloa, jalkapalloa pihalla. Hanki koripallokori pihalle. Pyöräilyä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useamman kerran viikossa. ja siis älä odota tuon ikäiseltä mitään tylsää matkauintia vaan leikkimistä altaassa - mielellään sisarus tai kaveri mukaan. hippa, sukeltelua ym. vaihdelkaa mahdollisuuksien mukaan uimahlleja välillä, ettei käy tylsäksi ja kesällä järveen, mereen, kylpylään.
kunto kasvaa ilman hikeä ja verenmakua suussa.
onko potkulautaa? sillä liikkuminen ja temppujen teko kivaa. entä skeittaus?
sit on hyvä huomioida, että kaikista ei tule liikkujia. lapsi voi olla erilainen kuin sinä. Jos hän lukija tyyppiä, niin ei hän siitä atleekikoksi muutu.
kuulostaa vähän siltä, että painostat liikaa liikkumaan. ruokavalio on kuitenkin se tärkein asia painonhallinnassa. Jos painostat liikaa liikuntaan, niin se tappaa sen vähäisenkin innostuksen.
Näitä pakko liikkujia valitettavasti näkee lasten liikuntaharrastuksissa :(
Minä en ole mikään liikuntaintoilija enkä harrasta mitään. Jos olisi mahdollisuus, harrastaisin hiihtoa, fillarointia ja kuntosalia.
No, poika ei mull aole mikään joukkuelajien harrastaja, kokeiltu on, kontaktilajit ja joukkuelajit eivät kiinnosta.
Tykkää pyöräillä omaan tahtiinsa. Ylämäet valittaa, lähinnä siksi kun kavereilla on vaihdepyörät ja itsellä ei. On 7 v.
Uida ei osaa, mutta räpiköi innolla vedessä.
Nyt aloitti suunnistusharrastuksen ja syksyllä ehkä kokeillaan partiota, missä siinäkin tulee luontoa ja liikuntaa luonnostaan :)
Pulkkamäki on myös yllättävän huvää liikuntaa.
No, omani ei ole ylipainoinen, enkä tiedä onko kunto huono, normaali kait.
Hiihtämisen ja jopa luistelun lapsi kokee raskaana lajina ja vaikeana.
Elikka vinkkini on, että lapsi aloittaisi omaan tahtiinsa ja hitaasti sen liikkumisen ihan arkisilla pienillä liikkumisilla; kouluun kävellen ja matkat kävellen tai pyörällä. Suunnistusta tai pulkkamäkeä ei kukaan miellä urheiluharrastukseksi.
Voisitte myös mennä metsäretkelle, eväät mukaan, on mielekästä tekemistä ja tulee se liikunta huomaamatta.
Vauhti on oltava ehdottomasti lapsen oma vauhti, ja taukoja voisi pitää että jaksaa. Matkoille tulee "etappeja" - vielä tuo pylväs, sitten seuraava.. jaksatko tuon puun luokse, jne, jolloin matka jaksottuu pienemmiksi osasiksi eikä t tunnu niin pitkältä.
Myö sihan leikki, leikkipuistossa, pallon potkiminen ja sulkapallon pelääminen ym. "tavallinen" leikkiminen missä liikunta tulee huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun (tai kavereitten) kanssa voisi pyöräillä, käydä uimassa, jne.
Meillä tyttö myös pyöristyi hieman 7-8-vuotiaana, mutta nyt 9-10 vuotiaana on taas hoikistunut. Kerran viikossa on liikuntaharrastus (johon sai kyllä raahata), mutta se ei suurin syy hoikistumiseen, vaan kaverit. Liikkuu niin paljon koulun jälkeen kavereitten kanssa, talvisin kävelee ja nyt keväällä pyöräilee kavereitten luo 2km päähän ja tekevät trampalla temppuja sekä ei vaan ehdi syödä kun aina on menossa. Eli me siis muutettiin uudelle paikkakunnalle 1,5v sitten, nyt vakiintuneempi kaveripiiri saa tytön puolihuomaamatta liikkumaan.
vetäytyvän sivuun ja vaan katselevan, kun toiset temmeltää. Koska hengästyy toisten vauhdissa, ja koska ei halua joitakin juttuja edes yrittää, epäonnistumisen pelossa. Ulkoilee siis paljon, kun tuuppaan hänet ulos muitten lasten seuraan, jos ei itse sinne mene. Kavereita kyllä on ym., joten siitä ei onneksi kiikasta - vielä, kyllähän se julma totuus on, että läskiä lasta usein sitten aletaan kiusatakin :(.
Pisti silmään tuo kohta, että ei osallistu epäonnistumisen pelossa. Voisiko koko liikunnan vastaisuus johtua siitä, että lapsi pelkää epäonnistuvansa? Mitkä ovat pojan vahvuudet, missä hän on hyvä? Ohjaa sellaisen tekemisen pariin ja kehu, kun onnistuu. Kun itsetunto nousee jollain saralla, kynnys yrittää muutakin laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juurikin kaikkeen hauskaan, tyyliin "mennäänpä retkelle katsomaan, miten kevät etenee metsässä", tai ollaan pyöräilty johonkin kivaan paikkaan, tai jotain muuta.
Jos en yhtään patistaisi, niin poika varmaan vaan makaisi sohvalla Aku Ankan parissa.
Uimahalli on matkan takana, joten sinne on hankala päästä useasti. Kesällä tosin onneksi pääsemme uimaan ihan järveen vaikka monta kertaa päivässä, vietämme heinäkuun mummolassa järven rannalla.
Potkulauta tosiaan on, mutta kun seKÄÄN ei innosta.
Ei kai hänestä koskaan mitään urheilijaa tule, mutta kun nyt innostuisi edes vähäsen liikkumaan ja löytäisi sen liikunnan riemun / hyvän olon.
Trampalla pomppimisesta tykkää, mutta kaverien trampalla ei halua sitten taas siksi pomppia, kun on kömpelömpi kuin toiset / hengästyy.
Löytyisiköhän jostain tuohon meidän pihaan mahtuva tramppa, voisihan sitä etsiskellä.
ap
paino-ongelmia ei ole ollut, koska olemme kasvissyöjiä ja karkkipäivä on vain kerran viikossa, ja silloinkin kohtuullinen määrä ja laatu-. pullia ei ostella , eikä keksejä yms joten niitäkään ei syö. limua ei ole lapsi koskaan maistaniútkaan 6v, ja jugurteissakin todella plajon sokeria , joten ei niitäkään ostella,
no, meillä lapsi on ollut uimakoulussa, ja siitä nyt innostunut, eli suosittelen uimista, eikä mitään rataa tukkaputkella, vaan vesipeuhua ja uimista sukeltamista omaaan tahtiin, kaverin kanssa tai teidän vamhenpien.
toinen just potkulautailu, siinäkin lapsi menee itsekseen makotitaloalueen asfaltoiduilla teillä ihan omaaa tahtiin tai kavereiden perässä, sama polkupyörällä, eikä edes siis huomaa liikuntaa harrastavansa ;))
meillä pihalla tramppa, jossa pomppii jokapäivä, yksin ja kavereiden kanssa. se se vasta liikunttaa on, heittelemme palloa ja frisbeetä
potkimme fudispalloa, pelaamme krokettia, sählyä kaikkee pelejä siis ihan omassa pihassa omaan tahtiin ja omien sääntöjen kera:)) kavereiden kanssa tai ilman, siis kahdestaan
yhtäkaikki kaikki on LIIKUNTAA !!!
ELI AP TAHDON SANOA, ETTÄ ÄLÄ TEE LAPSELLESI TRAUMOJA PAKOTTAMALLA LIIKUNTAAAN, TIETTY LENKKI TIETTY MÄÄRÄ TMS vaan liikuntaa saa ihan huomaamattaan lapsi !!! eli leikin varjolla ja mukavaa on , ja ihanaa olla vanhempien lapsensa kanssa
kun tolla kunto kasvaa, niin sit voi aloittaa jonkun ns lajin jossain ryhmääs, fudis, sähly, temppukoulu tms
eli relaa ap!!!
ja tohon ikään kuuluu, et kaikki on hankalaa, eli on se esimurkkuikä/uhma ei ole enää niin pieni muttei siokaan, itsenäistyminen yms.....
juurikin kaikkeen hauskaan, tyyliin "mennäänpä retkelle katsomaan, miten kevät etenee metsässä", tai ollaan pyöräilty johonkin kivaan paikkaan, tai jotain muuta. Jos en yhtään patistaisi, niin poika varmaan vaan makaisi sohvalla Aku Ankan parissa. Uimahalli on matkan takana, joten sinne on hankala päästä useasti. Kesällä tosin onneksi pääsemme uimaan ihan järveen vaikka monta kertaa päivässä, vietämme heinäkuun mummolassa järven rannalla. Potkulauta tosiaan on, mutta kun seKÄÄN ei innosta. Ei kai hänestä koskaan mitään urheilijaa tule, mutta kun nyt innostuisi edes vähäsen liikkumaan ja löytäisi sen liikunnan riemun / hyvän olon. Trampalla pomppimisesta tykkää, mutta kaverien trampalla ei halua sitten taas siksi pomppia, kun on kömpelömpi kuin toiset / hengästyy. Löytyisiköhän jostain tuohon meidän pihaan mahtuva tramppa, voisihan sitä etsiskellä. ap
mut niihin ei sit kaverit mahdu
ulkoiltu. Jos ei lahjonta auta, kiristä. Pelit pois, kunnes liikunta maistuu. höh, noin pieni lapsi, etkä keinoja löydä, mietis teini-ikää sitten.
Tietsikalle ei ole asiaa, esim. ennen kuin on tehty pyörälenkki äidin kanssa tms.
Ja olen hänelle selittänyt liikunnan hyödyt ja että liikunnasta voi tosiaan tulla hiki ja lihaksissa tuntuu. Kyllä hän sen ymmärtää.
juurikin kaikkeen hauskaan, tyyliin "mennäänpä retkelle katsomaan, miten kevät etenee metsässä", tai ollaan pyöräilty johonkin kivaan paikkaan, tai jotain muuta.
Jos en yhtään patistaisi, niin poika varmaan vaan makaisi sohvalla Aku Ankan parissa.
Uimahalli on matkan takana, joten sinne on hankala päästä useasti. Kesällä tosin onneksi pääsemme uimaan ihan järveen vaikka monta kertaa päivässä, vietämme heinäkuun mummolassa järven rannalla.
Potkulauta tosiaan on, mutta kun seKÄÄN ei innosta.
Ei kai hänestä koskaan mitään urheilijaa tule, mutta kun nyt innostuisi edes vähäsen liikkumaan ja löytäisi sen liikunnan riemun / hyvän olon.
Trampalla pomppimisesta tykkää, mutta kaverien trampalla ei halua sitten taas siksi pomppia, kun on kömpelömpi kuin toiset / hengästyy.
Löytyisiköhän jostain tuohon meidän pihaan mahtuva tramppa, voisihan sitä etsiskellä.ap
itse olen aina inhonnut liikuntaa. Itkin aina edellisenä iltana kotona, kun seuraavana päivänä oli koulussa liikuntaa. lintsasin liikkatunneilta, olin tekosairas, "loukkaannuin". Muuten todistuksessa kaikki aineet oli 8-9 mut liikka aina 6. Pakko hiihto oli kaikkein kamalinta. en ole yläasteen jälkeen suksia jalkaan laittanut, enkä varmasti laita! kyllä siitä niin hirveän kammon sai.
ja olin ihan normaalipainoin lapsi. tykkäsin lukea ja lukea ja lukea.
Aikuisena en myöskään pidä liikunnasta yhtään. käyn vesijuoksemassa kerran viikkoon kaverin kanssa mut en yksin kyl mee.
Ehkä sun olis hyvä hyväksyä, et lapsi ei halua liikkua. antaa ajan kulua ja lapsen maata sohvalla ja lukea akua. Kokeilet syksyllä uudelleen innostaa liikuntaan, kun se sinulle kerran on tärkeätä.
Eihän lapsella ole piilevää astamaa jos hengästyy helposti?
itse koen kyllä, että sinä haluat lapsesi olevan samanlainen kuin itse olet ja sinun on vaikea hyväksyä lapsellasi ominaisuutta, jota itse pidät laiskuutena ja muutenkin huonona piirteenä.
ruokavalio kuntoon, niin lapsi ei liho liikkui tahi ei.
Alue: Aihe vapaa
vetäytyvän sivuun ja vaan katselevan, kun toiset temmeltää. Koska hengästyy toisten vauhdissa, ja koska ei halua joitakin juttuja edes yrittää, epäonnistumisen pelossa.
Ulkoilee siis paljon, kun tuuppaan hänet ulos muitten lasten seuraan, jos ei itse sinne mene. Kavereita kyllä on ym., joten siitä ei onneksi kiikasta - vielä, kyllähän se julma totuus on, että läskiä lasta usein sitten aletaan kiusatakin :(.