Ihastus -ja torjunta miehen puolelta. Sattuu.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2011 klo 16:48"]

Tämä mies minusta pitää eikä se nyt ole kiveen kirjoitettu, että välillämme ei tapahtuisi mitään.
En kirjoittanut jääväni haikailemaan. Ihastuksen tunnetta nyt vaan ei voi käskystä lopettaa.

[/quote]

Miks mun ihastumistunteet jotenkin kuolee välittömästi, jos koen tulleeni loukatuksi tai torjutuksi.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:35"]Yksi näkökulma vielä: kyllä se ihastuksen kohdekin usein(melkein aina) on ihastunut. Mutta kun tunteista on vielä (onneksi) pitkä matka siihen, että hajotetaan perheitä niin ihastus ei aina johda toimintaan. Olen itsekin antanut pakit, vaikka olen ollut varmaan yhtä ihastunut kuin se kysyjäkin. Juuri siksi, että välittää toisesta, ei halua aiheuttaa hänelle enempää tuskaa. Tiedän, että haluan pitää perheeni koossa joten  suhde ihastuksen kanssa tarkoittaisi törkeää toisen tunteiden ja ajan hyväksikäyttöä. Hän käyttäisi senkin ajan paremmin suuntaamalla energiansa uudelleen, vapaaseen kohteeseen.

Mutta pakkien saaminen ei siis tarkoita, että sinusa olisi jotain vikaa. Päin vastoin olet liian hyvä hyväksikäytettäväksi.

[/quote]

Voi kun se oikeasti olisi noin niin olisi helpompi hyväksyä. Epäilen ettei statukseni ole tarpeeksi korkea ja siksi en saa vastakaikua ja se mitä olen saanut on vain kaveruutta.

Lapsemme ovat keskenään kavereita ja siitä juttu on alkanut.

[/quote]

Onko mies naimisissa? Siinä tapauksessa tässä oli vuoden Miesten teko - anna pakit lipevälle ihastuneelle naiselle. harvoin näen täällä aloituksia naisilta, jotka kertovat, miten mies ei lähtenytkään hyppimään vieraissa.

Ihastukseni torjui minut eilen. Tapasimme työssä, mies osoitti kiinnostusta, viestitteli ja ehdotteli tapaamisia. Olen tosi varovainen näissä jutuissa (ei ollut ensimmäinen eikä toinen kerta kun näin käy) ja lämpenin hitaasti. Kun merkit alkoi tuntua selviltä ja olimme tavanneet jo useita kertoja miehen aloitteesta, osoitin varovasti kiinnostusta ehdottamalla itse tapaamista viestillä. Vasta viikon kuluttua sain vastauksen: ei tästä ole tulossa mitään. Kyllä taas kannatti laittaa itsensä likoon. Maanantaina takaisin töihin, helvetti että pelottaa. Luulisi ettei aikuisten ihmisten enää tarvitsisi pelailla näitä saalistuspelejä.

jättää tuo sikseen. Hyvä noin=)

tiedän tunteen... : (



Jos vaan mahdollista, koita pysyä mahdollisimman kaukana tyypistä - jospa vanha sanonta "poissa silmistä, poissa sydämestä" toimisi..?



Ja sitten vaan uutta kiikariin - kyllä se unohtuu kun tulee toinen kuvioihin... toivottavasti.

Tiedän tunteen. Olen ihastununt mieheen jota näen kaksi kertaa päivässä. Enkä häntä voi saada. Päivä kerrallaan vaan.

Onneksi ja valitettavasti ne tunteen menevät vähitellen ohi. Minulla olivat pahimmillaan viime kesänä ja alkavat nyt vähän laantua. Viime kesänä meni varmaan pari kuukautta ihan kuin sinullakin - ihastus oli mielessä aivan koko ajan. Lakkaamatta. Muutaman kuukauden jälkeen huomasin välillä olleeni ajattelematta häntä jo minuutteja, lopulta usean kuukauden jälkeen ajattelin häntä vain muutaman kerran päivässä ja nyt vihdoin - en edes joka päivä. Mutta tämä on onnistunut vain, kun en ole tavannut häntä moneen viikkoon. Jos näen hänet, olen taas ainakin pari viikkoa sekaisin - en tosin sentään yhtä pahasti kuin alussa. Joten voisin ennustaa, että nelikymppisenä sinäkin olet jo tästä toipunut. :)



N34

Mä en ikinä uskaltaisi edes kysyä mun ihastukselta mitä hän ajattelee musta, vaikka luulenkin että hänkin on myös ihastunut minuun, mutta on myös ujo. Ja en siksi toiseksi voisikaan, kun olen varattu.



Mutta ei se elämä tuohon kaadu ap, uuteen nousuun. Löydät varmasti uuden ihastuksen ja miehen joka susta tykkää myös. Ja pelkästään se ihastumisen tunne on niin kiva että senkin takia kannattaa jo ihastua :)

Tiedän tunteen. Olen ihastununt mieheen jota näen kaksi kertaa päivässä. Enkä häntä voi saada. Päivä kerrallaan vaan.

sellaisen miehen perään, joka ei ole saatavilla! Päivä kerrallaan aiot yhä haaveilla tuosta miehestä? No, kukin tietysti päättää itse mihin elämänsä käyttää.

Ap tietenkään ei ole voinut tietää miehen tunteista, mutta ehkä hän oppii hieman varovaisemmaksi ja tajuaa, että jotkut myös flirttailevat ihan lämpimikseen. Pääasia kuitenkin, että selvitit homman, niin voit päästä asiasta ylikin helpommin. Kun valo on punainen, suunna katseesi muualle ja unohta mies. Luultavasti aika nopeasti tajuat hänen muutkin huonot puolensa. Niin siinä aika helposti käy jos tajuaa, ettei kaikki ollutkaan sitä mitä luuli.

Sain juuri pakit mieheltä, johon olin ihastunut 6 kk. Olin TODELLA ihastunut, aivan täysin, kokonaan, totaalisesti korviani myöten. Ajattelin miestä lähes koko ajan. Sori korjaan. IHAN koko ajan. Oikein teinimeiningillä. Menetin ruokahaluni, olin vaan ihan sfääreissä, jos sain mieheltä vaikkapa kyydin kotiin. Olemme edelleen fb -kavereita ja meillä on yhteisiä tuttuja paljon.

Joudun tapaamaan miestä kaiken lisäksi noin joka toinen viikko. Pakit olivat ihan asialliset, mutta HELVETTI, että tuntuu pahalta. Rohkaistuin nimittäin vihdoin kysymään mieheltä, mitä hän minusta ajatteli. Ja mies vastasi.

Torjunta vaan sattuu ihan saatanasti. Kipu on oikeastaan ihan fyysistä. Sori kirosanat, mutta muut eivät oikein kuvaile tunnetta tarpeeksi voimallisesti.

Miten te olette päässeet yli vastaavasta? Vinkkejä? Miten eteenpäin ja takaisin elämään? Lapsiakin on, joten julkisesti en voi surra. Olen yh ja vapaa, joten ketään ei ole petetty tai mitään.

Pelottaa, kun ikääkin on jo 37 v. Panostin tähän ihastukseen aivan järjettömän määrän energiaa. Apua.

että mulle kävi kuvailemallasi tavalla 15-vuotiaana, ja voit arvata, että senikäinen menetti täysin uskon itseensä ja lähestulkoon kaikkeen muuhunkin. Pitkään jännitin poikia ihan törkeästi, koska ajattelin olevani täysi torpeedo ja naurettava.

Kyllä se äijä olisi jotenkin vinkannut jos olisi ollut kiinnostunut.ja yh:na kannattaa miettiä kehen edes ihastuu.Niitä miehiä on hirveän vähän 37v joita enää saat!Olisit tajunnut pysyä sen lapsen isän kanssa niin ei tarttis täällä ruikuttaa!!!!!!Siinä sulle paskaa niskaan oikein kunnolla!!!!

Tämä mies minusta pitää eikä se nyt ole kiveen kirjoitettu, että välillämme ei tapahtuisi mitään.

En kirjoittanut jääväni haikailemaan. Ihastuksen tunnetta nyt vaan ei voi käskystä lopettaa.

Kyllä se äijä olisi jotenkin vinkannut jos olisi ollut kiinnostunut.ja yh:na kannattaa miettiä kehen edes ihastuu.Niitä miehiä on hirveän vähän 37v joita enää saat!Olisit tajunnut pysyä sen lapsen isän kanssa niin ei tarttis täällä ruikuttaa!!!!!!Siinä sulle paskaa niskaan oikein kunnolla!!!!

no johan on tylyä tekstiä!!! Onko lääkitys ihan kohdillaan kun noin kohdistat vihaa? En ole ap

ymmärtänyt tätä kommenttia. Eikö se ole ihastuneelle ihan sama tunne sukupuolesta riippumatta??

Tervetuloa maailmaan miesten näkökulmasta. Tätä se on.

Tiedän tunteen. Olen ihastununt mieheen jota näen kaksi kertaa päivässä. Enkä häntä voi saada. Päivä kerrallaan vaan.

sellaisen miehen perään, joka ei ole saatavilla! Päivä kerrallaan aiot yhä haaveilla tuosta miehestä? No, kukin tietysti päättää itse mihin elämänsä käyttää. Ap tietenkään ei ole voinut tietää miehen tunteista, mutta ehkä hän oppii hieman varovaisemmaksi ja tajuaa, että jotkut myös flirttailevat ihan lämpimikseen. Pääasia kuitenkin, että selvitit homman, niin voit päästä asiasta ylikin helpommin. Kun valo on punainen, suunna katseesi muualle ja unohta mies. Luultavasti aika nopeasti tajuat hänen muutkin huonot puolensa. Niin siinä aika helposti käy jos tajuaa, ettei kaikki ollutkaan sitä mitä luuli.

En ole kukaan kirjoittajista, mutta eikö osa ihmisistä osaa ollenkaan eläytyä sellaiseen että ihastuu johonkin vaikka ei halua ja vaikka tietää realiteetit ja vaikka olisikin varattu? Miten voi olla ajattelematta jotain joka on koko ajan mielessä. Ota vakka mieleesi jku sulle hyvin tärkeä ajatus. Vaikka oma lapsi. Ja sen jälkeen yritä unohtaa se! Ei se noin vaan onnistu. Joillekin voimakkaasti tunteville ja temperamenttisille ihastuminenkin on sellaista! Se vaan tapahtuu!

Olen nro 11 ja 18. Minä olen enemmän tunne kuin järki-ihmisiä. On tosi hankalaa yrittään yhtäkkiä unohtaa ihminen jota olen miettinyt jokusen kuukauden taukoamatta. Kaikkeni olen yrittänyt tehdä, että tunne menisi pois. Ei se vain onnistu. Näkemisemme ja juttelumme pahentaa tilannetta, mutta tämä on kestettävä. Ei olisi kohteliasta jos en enää suostuisi juttelemaan. Kyllähän se ihastus jossain vaiheessa laimenee.



Enkä ole samaa mieltä, että ihastukset olisivat lähes aina yksipuolisia.



Ihme tyyppejä kirjoittelemassa.

En etsinyt, en haaveillut enkä haikaillut ihastuksesta. Olen naimisissa yli 10 vuotta, meillä on kolme lasta, ihastukseni on myös naimisissa, hänen lapsensa jo aikuisia.



En tosiaan tätä odottanut enkä tähän tilanteseen tarkoituksella hakeutunut. Niin vaan kävi, molemmille se tuli täysin puun takaa. Molemmat tietää realiteetit, mutten minäkään tunteilleni mitään voi. Hän on ajatuksissani jatkuvasti, vaikka tiedän, etten häntä koskaan saa eikä tästä voi koskaan tulla mitään. Jo siitä syystä, että molemmat olemme varattuja. Toisekseen siksikin, että realistisesti ajatellen ikäero on liian suuri.



Minä en edes ole tunteella elävä vaan puhtaasti järki-ihminen. Ja silti kävi näin. Aina ei vaan voi tunteitaan valita.

Kuvittelepa David Attenboroughn ääni, taustalla näkymä yökerhoon, jossa tanssi ja liikkuu nuoria aikusia.

"This is the human looking for mating partners. The males all trying to impress and win over the females who make the final selection."

En ymmärtänyt tätä kommenttia. Eikö se ole ihastuneelle ihan sama tunne sukupuolesta riippumatta??

Tervetuloa maailmaan miesten näkökulmasta. Tätä se on.

Voi kun sattuu kun lukee tätä. Asia on minulle juuri nyt niin ajankohtainen. Huomenna näen ihastukseni pakkien jälkeen ekan kerran. Sattuu jo nyt niin paljon!!

En tiedä miten suhtautuisin häneen. Onko kenelläkään antaa vinkkejä?