Lue keskustelun säännöt.
Ihastus -ja torjunta miehen puolelta. Sattuu.
04.05.2011 |
Sain juuri pakit mieheltä, johon olin ihastunut 6 kk. Olin TODELLA ihastunut, aivan täysin, kokonaan, totaalisesti korviani myöten. Ajattelin miestä lähes koko ajan. Sori korjaan. IHAN koko ajan. Oikein teinimeiningillä. Menetin ruokahaluni, olin vaan ihan sfääreissä, jos sain mieheltä vaikkapa kyydin kotiin. Olemme edelleen fb -kavereita ja meillä on yhteisiä tuttuja paljon.
Joudun tapaamaan miestä kaiken lisäksi noin joka toinen viikko. Pakit olivat ihan asialliset, mutta HELVETTI, että tuntuu pahalta. Rohkaistuin nimittäin vihdoin kysymään mieheltä, mitä hän minusta ajatteli. Ja mies vastasi.
Torjunta vaan sattuu ihan saatanasti. Kipu on oikeastaan ihan fyysistä. Sori kirosanat, mutta muut eivät oikein kuvaile tunnetta tarpeeksi voimallisesti.
Miten te olette päässeet yli vastaavasta? Vinkkejä? Miten eteenpäin ja takaisin elämään? Lapsiakin on, joten julkisesti en voi surra. Olen yh ja vapaa, joten ketään ei ole petetty tai mitään.
Pelottaa, kun ikääkin on jo 37 v. Panostin tähän ihastukseen aivan järjettömän määrän energiaa. Apua.
Kommentit (49)
sitten aiemmin tullut, että tunne ei välttämättä ole molemminpuolinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin täälläkin asiasta muutama päivä sitten, kun olin niin toivottomasti ihastunut. Mies selvästi katsoi minua "sillä silmällä" aika usein, heitti minut muutaman kerran mielellään kotiin, tykkäsi usein fb -jutuistani ja selvästi jutteli ihan mielellään kanssani. Välillä kuitenkin käyttäytyi tylysti ja torjuvastikin.
Päätin sitten rohaksitua ja selvittää vihdoin asian. No, selvisihän se sitten. Voi hitto, että sattuu. Hävettää myös. Jotenkin nöyryytetty olo, etten kelvannut.
kuitenkin hienoa, että kysyit suoraan. Mä olen aina ollut sellanen nössykkä, etten nöyryytyksen pelossa ole paljastanut ihastustani. Turha moista on hävetä - mielissäänhän ihastuksesi on, kun on saanut positiivista huomiota.
Nyt vaan yrität relata ja suunnata energiasi vaikka liikuntaan.
kuitenkin hienoa, että kysyit suoraan. Mä olen aina ollut sellanen nössykkä, etten nöyryytyksen pelossa ole paljastanut ihastustani. Turha moista on hävetä - mielissäänhän ihastuksesi on, kun on saanut positiivista huomiota.
Nyt vaan yrität relata ja suunnata energiasi vaikka liikuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tällä ole ketään joka juuri nyt olisi samassa tilanteessa?
Eikö tällä ole ketään joka juuri nyt olisi samassa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole juuri nyt. Mutta näin tällä viikolla kymmenen vuoden takaisen ihastukseni vaimonsa kanssa. Ja voin sanoa, että olen aivan sekaisin. Ei vaan pysty unohtamaan. Meillä oli niin ihanaa silloin, nuorina ja intohimoisina. Nyt ollaan molemmat varattuja, mutta muistan kuin eilisen sen tunteen! Voi luoja. Omaan mieheenikään en ole ikinä ollut niin palavasti ihastunut.
Hän lopetti tapailun. Enkä pääse siitä yli varmaan koskaan. :(
Joudun näkemään ihastustani tasaisin väliajoin vielä pitkään ja pelkään etten tule pääsemään tunteesta eroon. Olen varattu ja hän ei, mutta hän torjui minut. Olin lähes varma, että hän jollain tasolla haluaa minuakin ja uskalsin tehdä aloitteen. No nyt kaduttaa vaikka on varmaan hyvä etten enää turhia haaveile. Lupasin etten enää ota asiaa puheeksi. Ei muuten olla mitään nuoria enää mutta silti tuntuu ihan samalta kuin joskus kaksikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 02:50"]Joudun näkemään ihastustani tasaisin väliajoin vielä pitkään ja pelkään etten tule pääsemään tunteesta eroon. Olen varattu ja hän ei, mutta hän torjui minut. Olin lähes varma, että hän jollain tasolla haluaa minuakin ja uskalsin tehdä aloitteen. No nyt kaduttaa vaikka on varmaan hyvä etten enää turhia haaveile. Lupasin etten enää ota asiaa puheeksi. Ei muuten olla mitään nuoria enää mutta silti tuntuu ihan samalta kuin joskus kaksikymppisenä.
[/quote]
Pahoittelut, että kirjoitus vähän epäselvää. Hankalaa kirjoittaa puhelimella.
Olen ollut yli 2 vuotta ihastunut/rakastunut erääseen. Tunne molemmille sama. Minä varattu, hän sinkku. Ja pitkä matka takana molemmille. Jutut menee yksiin, sama ajatus maailma, kaikki on kohdalla. Paitsi että ei olla yhdessä. Ajattelen häntä joka hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni mitä luultavammin ymmärtää minun ihastuneen tähän toiseen mutta ei syytä minua eikä ole vihainen. Näen että hän kärsii ja toivoo kaiken muuttuvan hyväksi. Minä haaveilen toisesta ja tunnen tuskaa kun en saa häntä. Pitäisikö jäädä tuttuun ja turvalliseen vai lähteä seikkailemaan. Miksi ei pysty tyytymään siihen mitä on?
Mieheni mitä luultavammin ymmärtää minun ihastuneen tähän toiseen mutta ei syytä minua eikä ole vihainen. Näen että hän kärsii ja toivoo kaiken muuttuvan hyväksi. Minä haaveilen toisesta ja tunnen tuskaa kun en saa häntä. Pitäisikö jäädä tuttuun ja turvalliseen vai lähteä seikkailemaan. Miksi ei pysty tyytymään siihen mitä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Everything happens for a reason, niin kliseiselta kun se kuulostaakin. Vaikka nyt tuntuukin pahalta, niin jossain vaiheessa ehkapa ymmarrat miksi taa "vaihe" piti kayda lapi. :)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 03:41"]Everything happens for a reason, niin kliseiselta kun se kuulostaakin. Vaikka nyt tuntuukin pahalta, niin jossain vaiheessa ehkapa ymmarrat miksi taa "vaihe" piti kayda lapi. :)
[/quote]
Kiitos myötätunnosta. Ehkä se tästä vaikka nyt tuntuu ihan hirveältä. Pelkään jopa mokaavani jotain isoa joko töissä tai vapaa-ajalla kun olen niin ajatuksissani ihastuksen vuoksi. Kävelen auton alle tai unohdan tehdä jonkun tärkeän asian.
Yksi näkökulma vielä: kyllä se ihastuksen kohdekin usein(melkein aina) on ihastunut. Mutta kun tunteista on vielä (onneksi) pitkä matka siihen, että hajotetaan perheitä niin ihastus ei aina johda toimintaan. Olen itsekin antanut pakit, vaikka olen ollut varmaan yhtä ihastunut kuin se kysyjäkin. Juuri siksi, että välittää toisesta, ei halua aiheuttaa hänelle enempää tuskaa. Tiedän, että haluan pitää perheeni koossa joten suhde ihastuksen kanssa tarkoittaisi törkeää toisen tunteiden ja ajan hyväksikäyttöä. Hän käyttäisi senkin ajan paremmin suuntaamalla energiansa uudelleen, vapaaseen kohteeseen.
Mutta pakkien saaminen ei siis tarkoita, että sinusa olisi jotain vikaa. Päin vastoin olet liian hyvä hyväksikäytettäväksi.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 10:35"]Yksi näkökulma vielä: kyllä se ihastuksen kohdekin usein(melkein aina) on ihastunut. Mutta kun tunteista on vielä (onneksi) pitkä matka siihen, että hajotetaan perheitä niin ihastus ei aina johda toimintaan. Olen itsekin antanut pakit, vaikka olen ollut varmaan yhtä ihastunut kuin se kysyjäkin. Juuri siksi, että välittää toisesta, ei halua aiheuttaa hänelle enempää tuskaa. Tiedän, että haluan pitää perheeni koossa joten suhde ihastuksen kanssa tarkoittaisi törkeää toisen tunteiden ja ajan hyväksikäyttöä. Hän käyttäisi senkin ajan paremmin suuntaamalla energiansa uudelleen, vapaaseen kohteeseen.
Mutta pakkien saaminen ei siis tarkoita, että sinusa olisi jotain vikaa. Päin vastoin olet liian hyvä hyväksikäytettäväksi.
[/quote]
Voi kun se oikeasti olisi noin niin olisi helpompi hyväksyä. Epäilen ettei statukseni ole tarpeeksi korkea ja siksi en saa vastakaikua ja se mitä olen saanut on vain kaveruutta.
Lapsemme ovat keskenään kavereita ja siitä juttu on alkanut.
No nyt täytyy vaan kestää tilanne ja yrittää olla luontevasti kun taas kohdataan. Enkä tiedä miten. Vedänkö huumorilla vai näytänkö ilmeellä, että sattuu? Mitä suosittelette?
Mistä kuvittelit miehen olevan myös ihastuneen sinuun?