Erosta / vanhasta suhteesta ylipääseminen?

Yli pääseminen on varmasti jokaisen ongelmatilanteelle uniikki, koska jotkut (erityisesti miehet) saattavat saada sen jumiutumisvaiheen vasta jälkikäteen. Miehille on esim hyvin tyypillistä siirtyä suoraan toiseen suhteeseen ja sivuuttaa ikävät tunteet kokonaan, kunnes ne tulevat kuukausia myöhemmin päälle, kun nainen heterosuhteessa on jo "päässyt yli". 

Tärkein konsepti on kuitenkin se, että on sisäisesti hyväksynyt, ettei siinä suhteessa ollut hyvä pysyä, ja sitä ei tule koskaan olemaan uudestaan. Ei pelkästään ajatuksen tasolla, vaan että sellaisia "haihatteluhetkiä" ei enää tule ollenkaan. Jos ihmistä ajattelee, mitään vahvoja tunteita ei synny. Ei rakkautta, seksuaalista halua, kaipausta, mutta toisaalta ei mitään suurta vihaa tai suruakaan. Ennen sitä vaihetta seurustelu aikalailla on vain epäreilua kaikille, ja hidastaa omaa prosessia.

Ensimmäiset vaiheet ovat niitä, ettei ihmistä ajattele ensin joka päivä, sitten joka viikko, lopulta kuukausiin. Aika se suurin tekijä on. Asian purkaminen muiden kanssa ja sisäinen hyväksyminen pohdinnan kautta nopeuttavat asiaa todella paljon.

Mä tein myös suhteessa eroa useamman vuoden. Kyseessä yli 10 vuoden suhde. Kun erottiin olin päässyt yli, mutta tiesin etten oo heti valmis uuteen suhteeseen. Mun piti oppia ensin elämään yksin. Tapailin kyllä uusia ihmisiä, mut tavallaan opin niistä enemmänkin mitä haluan ja mitä en halua kumppanilta ja tosiaan kokoajan tein itteni kanssa töitä siinä, että koen etten tarvitse toista ihmistä siihen, että oon onnellinen. 

Siinä vaiheessa kun kolmen vuoden jälkeen olin täysin tyytyväinen yksin elämiseen ja mulla oli jo kaikki itsessäni lopetin lähes kaiken deittailun. Mulla oli vaan fwb suhde joka kesti puol vuotta ja ajattelin että sen jälkeen jossain vaiheessa kun tuntuu siltä hankin uuden fwb suhteen. Mä olin tosi onnellinen itteni kanssa ja elämässä meni hyvin. Sit kuitenki tinderissä tuli vastaan mies joka oli hyvin erilainen kun aiemmat ketä oon tapaillu ja päätin et voi sitä kerran nähdä. Kaikki oli niin luonnollista ja hyvän tuntuista, että nähtiin uudestaan ja loppujen lopuksi päädyttiin seurustelemaan. Hän on luonteeltaan todella kiltti, ymmärtäväinen, fiksu, hauska ja antaa mulle vapauden olla just sitä mitä oon ja tukee mua mun elämän tavotteissa. 

Löysin suhteen jossa molemmat on yksilöitä omilla tavoitteillaan, mutta silti tosi vahva toisiaan tukeva tiimi. Mä väitän, että löysin just mulle sopivan suhteen kun opettelin ensin olemaan yksin ja täysin omaitseni. Mä en enää tarvinnut sitä toista vaan oikeesti halusin olla sen toisen kanssa.

Varmaan koskee enemmän niitä, joille ero on tullut täysin puun takaa ja kumppanin aloitteesta, ei yhteisestä päätöksestä.

Itse olen tiimipelaaja, joka kaipaa kumppania lähelleen ja yhteisiin tekemisiin. Läheisyys, kosketukset, halaukset ja pusut, niistä ei sinkkuna pääse nauttimaan. Mutta eihän se tarkoita, että heti eron jälkeen haluaisin uuteen yhteiseen kotiin tai uuteen avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Yli pääseminen on varmasti jokaisen ongelmatilanteelle uniikki, koska jotkut (erityisesti miehet) saattavat saada sen jumiutumisvaiheen vasta jälkikäteen. Miehille on esim hyvin tyypillistä siirtyä suoraan toiseen suhteeseen ja sivuuttaa ikävät tunteet kokonaan, kunnes ne tulevat kuukausia myöhemmin päälle, kun nainen heterosuhteessa on jo "päässyt yli". 

Tärkein konsepti on kuitenkin se, että on sisäisesti hyväksynyt, ettei siinä suhteessa ollut hyvä pysyä, ja sitä ei tule koskaan olemaan uudestaan. Ei pelkästään ajatuksen tasolla, vaan että sellaisia "haihatteluhetkiä" ei enää tule ollenkaan. Jos ihmistä ajattelee, mitään vahvoja tunteita ei synny. Ei rakkautta, seksuaalista halua, kaipausta, mutta toisaalta ei mitään suurta vihaa tai suruakaan. Ennen sitä vaihetta seurustelu aikalailla on vain epäreilua kaikille, ja hidastaa omaa prosessia.

Ensimmäiset vaiheet ovat niitä, ettei ihmistä ajattele ensin joka päivä, sit

Juuri kuin minun ajatuksistani ja elämästäni. Katse eteenpäin, ei peruutuspeiliin.

Ap

Ymmärrän vaikeuden uskaltautua uuteen suhteeseen, jos edellisessä on ollut henkistä tai fyysistä väkivaltaa, toistuvaa ja laskelmoitua pettämistä jne.

Jos taas erotaan sovussa ja yhteisymmärryksessä, niin ei kai se sen vaikeampaa ole kuin työpaikan vaihtaminenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän vaikeuden uskaltautua uuteen suhteeseen, jos edellisessä on ollut henkistä tai fyysistä väkivaltaa, toistuvaa ja laskelmoitua pettämistä jne.

Jos taas erotaan sovussa ja yhteisymmärryksessä, niin ei kai se sen vaikeampaa ole kuin työpaikan vaihtaminenkaan.

Minulla oli vuosien ajan hankaluuksia juurikin tuosta syystä. Kun toiselta ei voi saada sulkiota asioille ja on kokenut pettämistä ja väkivaltaa eri muodoissa, niin se on monesti aikamoinen työmaa saada itsensä kasaan sen jälkeen.

M30

Jokaisella ottaa oman aikansa. Joku voi aloittaa uuden suhteen melkein heti, kun toinen haluaa nauttia omasta seurastaan ja ikään kuin löytää itsensä uudelleen ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Yli pääseminen on varmasti jokaisen ongelmatilanteelle uniikki, koska jotkut (erityisesti miehet) saattavat saada sen jumiutumisvaiheen vasta jälkikäteen. Miehille on esim hyvin tyypillistä siirtyä suoraan toiseen suhteeseen ja sivuuttaa ikävät tunteet kokonaan, kunnes ne tulevat kuukausia myöhemmin päälle, kun nainen heterosuhteessa on jo "päässyt yli". 

Tärkein konsepti on kuitenkin se, että on sisäisesti hyväksynyt, ettei siinä suhteessa ollut hyvä pysyä, ja sitä ei tule koskaan olemaan uudestaan. Ei pelkästään ajatuksen tasolla, vaan että sellaisia "haihatteluhetkiä" ei enää tule ollenkaan. Jos ihmistä ajattelee, mitään vahvoja tunteita ei synny. Ei rakkautta, seksuaalista halua, kaipausta, mutta toisaalta ei mitään suurta vihaa tai suruakaan. Ennen sitä vaihetta seurustelu aikalailla on vain epäreilua kaikille, ja hidastaa omaa prosessia.

Ensimmäiset vaiheet ovat niitä, ettei ihmistä ajattele ensin joka päivä, sit

Itselläni vuosi erosta, eikä siis ollut edes kovin pitkä suhde.

Ihan tyytyväisenä olen ollut yksikseni, eli ei edes ole ollut tarvetta löytää uutta kumppania. Nyt yhtäkkiä sitten alkoi mieli ja muisti suoltamaan niitä ex-suhteen harvoja hyviä hetkiä, ja tyyppi ollut ajatuksissa. En tiedä mikä juttu, kun en ole tässä pitkään aikaan ajatellut suhdetta kuin korkeintaan "onneksi päättyi", kun oli niin paljon ongelmia, joita tuskin voisi korjata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli pääseminen on varmasti jokaisen ongelmatilanteelle uniikki, koska jotkut (erityisesti miehet) saattavat saada sen jumiutumisvaiheen vasta jälkikäteen. Miehille on esim hyvin tyypillistä siirtyä suoraan toiseen suhteeseen ja sivuuttaa ikävät tunteet kokonaan, kunnes ne tulevat kuukausia myöhemmin päälle, kun nainen heterosuhteessa on jo "päässyt yli". 

Tärkein konsepti on kuitenkin se, että on sisäisesti hyväksynyt, ettei siinä suhteessa ollut hyvä pysyä, ja sitä ei tule koskaan olemaan uudestaan. Ei pelkästään ajatuksen tasolla, vaan että sellaisia "haihatteluhetkiä" ei enää tule ollenkaan. Jos ihmistä ajattelee, mitään vahvoja tunteita ei synny. Ei rakkautta, seksuaalista halua, kaipausta, mutta toisaalta ei mitään suurta vihaa tai suruakaan. Ennen sitä vaihetta seurustelu aikalailla on vain epäreilua kaikille, ja hidastaa omaa prosessia.

Ensimmäiset vaiheet ovat nii

Musta tuntuu, että se on mielen suojamekanismi. Kun alkaa taas uusi suhde kiinnostaa, niin mieli tuo eteen vanhoja juttuja jotta niistä muistaisi mikä oli hyvää ja mikä pahaa. Näin muisti toimii karttana jotta osattaisiin välttää vanhoja virheitä. 

Mulla erot ovat aina tulleet niin pitkällisten ongelmien jälkeen, että ne ovat olleet helpotus, ja asia käsitelty jo ennen varsinaista eroa. Parin tunnin itkut erokeskustelun jälkeen ja kohti uusia tuulia. 



Joskus tuli vastaan eromeemi miehet vs. naiset, ja omassa lähipiirissä se on osoittautunut aika paikkansa pitäväksi. https://www.exboyfriendrecovery.com/wp-content/uploads/2020/06/breakup-…;

Se on vaan ryypättävä tarpeeksi..!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli pääseminen on varmasti jokaisen ongelmatilanteelle uniikki, koska jotkut (erityisesti miehet) saattavat saada sen jumiutumisvaiheen vasta jälkikäteen. Miehille on esim hyvin tyypillistä siirtyä suoraan toiseen suhteeseen ja sivuuttaa ikävät tunteet kokonaan, kunnes ne tulevat kuukausia myöhemmin päälle, kun nainen heterosuhteessa on jo "päässyt yli". 

Tärkein konsepti on kuitenkin se, että on sisäisesti hyväksynyt, ettei siinä suhteessa ollut hyvä pysyä, ja sitä ei tule koskaan olemaan uudestaan. Ei pelkästään ajatuksen tasolla, vaan että sellaisia "haihatteluhetkiä" ei enää tule ollenkaan. Jos ihmistä ajattelee, mitään vahvoja tunteita ei synny. Ei rakkautta, seksuaalista halua, kaipausta, mutta toisaalta ei mitään suurta vihaa tai suruakaan. Ennen sitä vaihetta seurustelu aikalailla on vain epäreilua kaikille, ja hidastaa oma

Minä taas ajattelen, että uudessa suhteessa monet asiat ovat väistämättä paljon paremmin kuin vanhassa. Näin siis, kun on ollut alkoholistin ja mt-ongelmaisen kanssa naimisissa. Mikään ei pelota, mahdollisuudet parempaan ovat loputtomat. Ja huom., näin sanoo siis ihminen, joka ei ole mikään yltiöoptimistinen vaan hyvin realisti.