Pitkässä parisuhteessa olevat: Ettekö koskaan kaipaa sitä...

aina välillä olemme noin spontaaneja.

Viime kesänä mieheni herätti minut aamuyöllä 4.

Kipaisimme tuohon lähelle joenrantaan ja vietimme herkän hetken.

Surettaa, että tuhlasin tämän rautalangan tyyppiin, joka kohteli minua noin epämiellyttävästi.

Minusta suhteen alkuaika on raskasta. Siinä on hirvittävä määrä äärimmäisiä tunteita, joita en todellakaan kaipaa. Vakiintunut hyvä suhde on sellaista leppoisaa kelluntaa. Paljon mukavampaa kuin kiihko ja epävarmuus.

Kaipaan kyllä sitä kovaa intohimoa, mutta en sitä epävarmuutta suhteesta, josta räjähtelevä intohimo johtui. Nyt on seesteistä eikä alitajuisesti tarvitse korjata "virheitään" panemalla kuin kani. Voi rauhassa odottaa, kiihoittaa ja kiusata toista.

Korjasit virheitäsi panemalla kuin kani?

Meillä seksi irrotetaan kaikesta muusta, se ei ole ostamista, myymistä, palkintoa tai muuta.

Tuo kipinä aina välillä roihahtaa ja onhan se silloin ihanaa mutta ei sitä jatkuvasti jaksaisi. Se on toisaalta aika rasittavaa.



t 15 vuotta naimisissa

Tätä ette varmaan usko, mutta se ei minua tietenkään haittaa. Haluan vain todeta, että intohimo voi säilyä vuosikausia ja kymmeniäkin. Tässä lyhyesti tarina:



Tapasimme työn merkeissä, olin mennyt 22 vuotiaana naimisiin täysin väärän miehen kanssa jossain ihme huumassa. Rakastuin nykyiseen mieheeni ´äärimmäisen intohimoisesti, jäimme kiinni mutta suhde jatkui. Avioliitto tietysti lopulta mureni mutta me jatkoimme suhdetta. Oli mielettömän ihanaa löytää juuri se oikea, vaikka avioliiton sekoilua surinkin.



Elimme ihania vuosia yhdessä, menimme naimisiin ja aloimme haaveilla lapsista. Tosin kesti pitkät hoidot ja odottamisen ennenkuin saimme lapsen, sekään ei tuntunut pahalta koska rakastimme toisiamme niin tulisesti ja tuntui että parisuhdekin riittäisi jos lasta ei tule. (En väitä ettenkö surrut lapsettomuutta mutta hyvässä parisuhteessa senkin kesti, tulevaisuudella oli muukin merkitys kuin vain saada lapsia).



Kun olimme olleet yhdessä noin 15 vuotta saimme lapsen ja siitä suhde tietysti osittain muuttui, tuli kiire ja väsymys, urapaineet veivät voimia. Mutta silti suhde säilyi todella hyvänä ja seksi kiihkeänä. Näin on edelleen. Lapset kasvavat ja suhde lujittuu.



Tässä muutama asia jotka mielestäni vahvistavat suhdetta:



- tutustukaa toisiinne, ei lapsia heti alkuun

- kosketelkaa toisianne päivittäin

- kehukaa puolisoa kun siihen on aihetta ja vaikka ei aina suurta aihetta olisikaan

- älä istu vessassa ovi auki eikä missään nimessä yhdessä aamupesuja jne. Tämä on meillä aivan ehdoton juttu, vai väittääkö joku että seksi ja intohimo vahvistuu siitä kun katsoo toista tarpeillaan?!

- en kuljeskele alasti ja alusvaatteilla mieheni nähden, nimittäin silmä tottuu siihen näkyyn ja makuukammarissa aoaston kroppa ei enää olekaan mitenkään erityisen kiinnostava



Kiireessä kirjoitettu ja saatan vaikuttaa oudolta ohjeineni mutta näillä on menty ja suhde on edelleen palavan kiihkeä. Seksiä on kohtuullisessa määrin, keskiarvo kerran viikossa tai hieman harvemmin, kuussa 3-4 kertaa. Sekin saa aikaan ettei kyllästy, kun halu kertyy pikkuhiljaa päivittäisistä kosketuksista, kehuista ja katseista.

Kyllä meillä on moisia hetkiä edelleen, joskaan ei niin usein. Mä vaan odotan viikonlopun mittaista yhteistä reissua, kahdestaan, eiköhän se kipinä taas siellä syty. Kaks viikkoo viel! ;)



Ei sitä voi oikein kolmen lapsen vanhempina nussiskella missä ja millon vaan vaikka välillä niin hemmetisti himottaiskin.

alavatsaa kutkutti ja olimme heti valmiita hyppäämään punkkaan. Miten tämä tunne ja intohimo muka voisi jatkua, sanotaan nyt vaikka ne 14 vuotta, jotka me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä? Kuten sanottu, seksi on meillä edelleen kiihkeää kun sitä on, mutta perhoset täytyy kyllä herätellä sieltä vatsanpohjasta ihan muilla keinoin kuin vain ajattelemalla, että "Ihanaa, nyt on perjantai ja kohta näen mieheni". Ja voilá heti on pöksyt märkänä. Sitähän se kiihko alkuaikoina on! En usko, että sama intohimo säilyy suhteessa, jossa arki on jaettu jo kymmeniä vuosia. Miten voisikaan?



ap

Esim kun mies on ollut viikkokaupalla matkoilla ja mennään lentokentälle vastaan. yhdessä 20 v:-9

Esim kun mies on ollut viikkokaupalla matkoilla ja mennään lentokentälle vastaan. yhdessä 20 v:-9

Kyllä minullakin joskus tuntuu perhosia mahanpohjassa. Mutta suhteen alussa niitä oli AINA kun miestä ajatteli. Sitä oikeastaan eli sellaisen perhosparven kanssa. Nyt niitä liihottelee yksi siellä, toinen täällä ja niitä pitää oikein pyydystää, jos haluaa niistä nauttia. :D

ap

Kommenteista päätellen intohimoinen seksielämä on "arkeistunut".



Osa ei kipinää edes kaipaa ja osa kaipaisi, mutta arki estää.



Voivatko etukäteen suunnitellut kipinähetket toimia spontaanisti?