Mä olen rakastunut toiseen mieheen......

Tekstisi voisi olla kuin mun kirjoittamaa... painiskelen ihan saman asian kanssa tällä hetkellä. Ja tämä mun ihastukseni kohde ei kyllä tiedä varmaan tunteistani, eikä varmaan tuu tietämäänkään mutta voi plääh... olen nähnyt seksiunia hänestä, etsin tietoa netistä ja kaikkea muutakin superlapsellista. Olen päälle kolmikymppinen perheenäiti ja käyttäydyn kuin teini. Tämä tuntuu jopa vatsanpohjassa asti ja oma mies tuntuu tosi nyhveröltä... mä yritän palauttaa itseni maan pinnalle miettimällä miltä tämä ihastukseni kohde näyttäisi kymmenen vuoden jälkeen, ja että kuinka hänkin sitten arkistuisi jne jne... mutta helppoo se ei ole.

sen omankin miehesi unohdat kun et vaan ajattele sitä tai ole sen kanssa yhteydessä. Kyllä ne tunteet siitä kuolee. Hoidatte vain lasten asiat.

En ymmärrä viestiäsi. Ap

ja se oli kamalaa. Valitettavasti ajauduin pettämään miestäni ja nyt poden asiasta järkyttävää katumusta!



Olen tajunnut etten halua ketään muuta kuin oman mieheni, mutta tehtyä en tekemättömäksi saa vaikka kuinka haluaisinkin.



Miehelleni en ole asiasta kertonut-ainakaan vielä, en halua satuttaa häntä ja yritän kamppailla itse huonon omantuntoni kanssa. Mieheni ei ansaitse tietää miten tyhmä vaimo hänellä on.



En pysty sinulle sanomaan mitä kannattaa tehdä, voimia toivottelen kurjaan tilanteeseen, se on muiden helppo moralisoida kun ei itse ole ollut samassa tilanteessa.



Itsekin aiemmin halveksuin suunnattomasti pettämistä, mutta kun se omalle kohdalle osui niin jollain tapaa pystyn ymmärtämään miksi ihmiset siihen ajautuvat. Hyvä olo siitä ei kylläkään tule.

Olenkin yrittänyt olla ajattelematta tätä miestä- onnistumatta. Roikun hänen fb-sivuillaan ja etsin tietoa googlesta.

Jos todellä yrittäisit olla ajattelematta tätä toista miestä, et todellakaan roikkuii hänen fb:ssään tai googlessa.

Miehelleni en ole asiasta kertonut-ainakaan vielä, en halua satuttaa häntä ja yritän kamppailla itse huonon omantuntoni kanssa. Mieheni ei ansaitse tietää miten tyhmä vaimo hänellä on.

sille, että todellisuudessa kyse on pelkuruudesta - mies kun voisi tehdä asiasta omat johtopäätöksensä.

20 aviovuoden jälkeen. Meillä on myös samat 4 lasta. Vaimoni kuvitteli, että hän voisi rakentaa uuden miehen kanssa "paremman" perheen kuin minun kanssani.



Pieleen vaikkaus, naimisiin he menivät kyllä nopeasti, mutta lapset ovat kertoneet jälkeenpäin kuinka riitaisasta parista lopulta on kyse. Pilvilinnat romahtivat hyvin pian.



Nyt kun näen exääni joskus satunnaisesti, näen kuinka vanha ja rupsahtanut hän on. Tiedän, että hän jossain vaiheessa katui eroamme. Niin minäkin, mutta en enää. Nyt minulla on mukava uusioperhe leskirouvan kanssa elelemme onnellisesti.



nimim. Se jonka piti olla se surkea tapaus, josta piti päästä eroon.

nimim. Se jonka piti olla se surkea tapaus, josta piti päästä eroon.

Palsta on väärällään mamoja, jotka haikailevat exiensä perään.

Täälläkin on varmaan miljoona ketjua siitä, että kun naimisiin on menty ja lapset on tehty, niin miehen pitää unohtaa kaikki muu eli ainakin vieraat panopuuhat vaikka hammasta purren ja miten kamalaa pettäminen on naiselle ja naisen sielulle.



Ihan tuo syvältä viiltää ns. kunnon miehenä, kun ap:n mies ei ole tehnyt mitään väärää, ollut vain kunnon varma ja luotettava perheenisä ja rakastava puoliso.



Sinulla on edelleen ne 4 alle 10 v lasta huolto ja hoitorutiineineen, asuntolainaa varmasti jää jäljelle vaikka ero tulisi.



Tee ap pieni ajatustesti, että mikä tuossa vieraassa miehessä sitten niin viehättää/koukuttaa?

- Siis sujuisiko arkí paremmin uuden miehen kanssa?

- Sujuisiko seksi paremmin sen kanivaiheen jälkeen uuden miehen kanssa? Vai oletko edes ajatelut kanivaiheen taakse?

- Olisiko elämän puitteet paremmat uuden miehen kanssa?

- Olisiko uusi mies huomaavainen ja kiinnostava kun arki koittaisi siinäkin suhteessa ennemmin tai myöhemmin?



Vai onko tässä kyse klassisesta haen luvan puolison pettämiseen av-mammapalstalta?

Olen lukenut useiden psykologien kommentteja tähän yleiseen kysymykseen pitäisikö pettäminen kertoa. Useimmiten mielipide on se, että mikäli toinen ei muutoin saisi pettämistä tietää, kertomalla pettäjä vain keventää omatuntoaan. Näin paha olo siirtyy suhteen petetylle osapuolelle. Aikaisemmin itsekkin ajattelin, että rehellisyys maan perii, mutta on tämä näkökulma kyllä huomioisen arvoinen.

Miehelleni en ole asiasta kertonut-ainakaan vielä, en halua satuttaa häntä ja yritän kamppailla itse huonon omantuntoni kanssa. Mieheni ei ansaitse tietää miten tyhmä vaimo hänellä on.

sille, että todellisuudessa kyse on pelkuruudesta - mies kun voisi tehdä asiasta omat johtopäätöksensä.

mutta myös ihastunut toiseen. Mietin noita kysymyksiä ja useimpiin vastaus on ei. En tiedä miksi olen ihastunut, ehkä vain haen seikkailua. Tämä ihastumisen tunne on ihana, mutta tuskin menen pidemmälle.

kysyit miten sain hillittyä tunteeni...Jaa-a. Silloin ekalla kerralla se oli niin ihana tunne, näin vain kaikkea hyvää hänessä ja sellaista mitä mieheni ei minulle muka tarjoaisi. Kun sitten eräässä tilaisuudessa tuli mahdollisuus edetä pidemmälle, järki huusi jossain kaukaa, että nyt teet lapsillesi saman kuin äitisi sinulle. Ja se loppui siihen, melko pian myös huomasin, ettei hän todellakaan ollut mikään unelmieni mies - ei edes niin hyvä kuin oma mieheni.



Itse tulen siis rikkinäisestä kodista. Äitini ihastui ja meni tunteidensa mukana, kun minä (3.lapsesta nuorin) olin 10v. Se oli aivan kauheaa aikaa ja olen käynyt nuorena sekä aikuisena terapiassa asian takia. Ehkä sekin on auttanut tunteiden/ihastusten ymmärtämiseen. Ainakin se on auttanut ymmärtämään äitiä, joka myöhemmin muuten tuli häntä koipien välissä takaisin kotiin, mutta eihän se elämä enää ollut samanlaista kuin ennen. Nykyään kyllä ovat isäni kanssa onnellinen eläkeläispari.



Tunnistin sinun tekstistäsi lisää vielä yhtäläisyyksiä. Jokin pieni kriisinpoikanen sinussa on ehkä saanut nämä tunteet liikkeelle...kun olet miettinyt, että nyt on hyvä olla ja kaikki saavutettu elämässä. Minulla oli ihan samat ajatukset ennen tätä viimeisintä ihastusta. Näistä muista olen selviytynytkin paljon nopeammin, olen antanut tunteelle hieman tilaa ja sitten järjellä selittänyt itselleni mitä kaikkea se muuttaisi, vältellyt parhaani mukaan kys.henkilöä ja sitten yhtäkkiä huomannut, että tunne on jo mennyt.



Ensisijaisesti lapset ja juuri tämä perhe on minulle niiiiiin paljon tärkeämpi asia kuin omat ohimenevät tunteeni, että heidän kanssaan aikaa viettämällä unohtuu muu. Lisäksi uskon, että niitä "tosirakkauksia" voi todellakin olla useampia tässä maailmassa, mutta kyse on paljolti ihmisen omasta tahdosta ja halusta rakastaa sitä omaansa. Ja ainakin vielä se tahto on löytynyt.



Ehkä sinun pitäisi myös kysyä mieheltäsi, että miksi hän sanoi jättävänsä sinut tulevaisuudessa ja kertoa, että se loukkasi sinua.

Monista vastauksista. Helpottavaa lukea, että muillakin on vastaavanlaisia kokemuksia. En ole todellakaan hakemassa lupaa av-mammoilta pettämiselle niinkuin joku epäili. Mieluumminkin yritän jotenkin saa ajatuksiani ja tunteitani sanotuksi tai siis kirjoitetuksi. Ajattelen, että se voisi viedä sitä kiehtovaa salaperäisyyttä pois.. Olen vasta alkumetreillä tässä. Tiedän, että haluan puhua ja tutustua tämän toisen miehen kanssa. En halua kieltää tunteitani. Toivon, että saisin niitä muutettua. Koska en tunne toista miestä vielä hyvin, on todennäköistä, että tunne haihtuu ihan itsellään. Ja mieheni kanssa aion todellakin puhua. Hän on jo ihmetellytkin, miksi olen niin etäinen. Ap

Kannattaa ihan ensin miettiä miten paljon satutat perhettäsi, jos petät puolisoasi. Sitä tuskan määrää on vaikea kuvitella etukäteen, joten unohda se pettäminen. Puolisosi lisäksi kärsiä saavat myös lapsesi.



Olen itsekin ihastunut avioliittoni aikana, mutta usko pois, siitä tunteesta pääsee eroon ajan kanssa. Ihastuminen ei tarkoita että tarvitsee ryhtyä tekoihin. Rikottua perhettäsi et saa takaisin, et ainakaan enää yhtä ehjänä.



Kannattaa uskoa että se tällä hetkellä ihanalta tuntuva mies on vain haavekuva. Jonkun naisen haave oli myös minun mieheni. Joskus herkuttelen ajatuksella, miten lähetän videokuvaa kyseisestä herrasta kalsarit jalassa sohvalla makaamassa oluttölkki kädessä muniaan raapimassa sille toiselle naiselle. Olisiko se ihan tosissaan kuvitellut saavansa jotain parempaa ;)

Olet

jaksaisi sun 4 lasta?? Ihanko totta luulet, että saat arkielämän sujuun kitkatta uusperheellisenä ja uusi miehesi tuosta vain jaksaa, haluaa elää 4 lapsen kanssa, joiden isä ei ole. Herää jos todellisuuteen. Tuollaista ihastumista on 90 %:lla ihan saletisti pitkässä suhteessa elävillä, eri asia tekeekö niille jotain vai antaako vain olla päivien piristeenä, tiedätkö, että voit tosiaan maustaa omaa elämääsi vain haaveilulla toisesta miehestä, ei se ole kiellettyä.

Älä pilaa mitään tekemällä tyhmyyksiä. Ihastukset tulee ja menee ohi ajan kanssa. Vain kivijalka (perhe) pysyy.

Empä mä tässä ole vielä uusperhettä perustamassa..ap

ap, että sä et edes vielä tunne koko miestä.

ihastunut omaan haavekuvaasi tuosta miehestä, ehkäpä tutustut häneen vastaako hän tuota, sitten voit miettiä todellisuutta tai pudota prinsessaunelmistasi perheesi ja hyvän miehesi pariin.