Mä olen rakastunut toiseen mieheen......

Muita vielä?

eli petti minua työkaverinsa kanssa. Selitti, että vetovoimaa oli mahdoton vastustaa.. Kävi kahveilla, syömässä, panemassa työaikana. Sen vain sanon, että kun asia tuli ilmi, niin eipä ollut meidän perheellä kellään hyvä olo. Minä kärsin - kärsin edelleen - lapset kärsivät, ja mieskin kärsi. Uskoisin, että jos voisi valita, tekisikö saman uudestaan niin ei. Elämä oli yhtä helvettiä, ja tapahtunut vaikuttaa vieläkin.

Jos et ole tutustunut mieheen vielä, ja et ole valmis kantamaan seurauksia, ottamaan vastuuta siitä, että 4 lastasi takuulla tulevat kärsimään tilanteesta, jos ajaudut pettämään ja paljastut, niin ÄLÄ LEIKI TULELLA. Ymmärrän kyllä houkutukset, ja on ihanaa olla ihastunut, flirttailla jne. Mutta jos olet viisas, jätä se siihen. Keskity sen sijaan järjestämään jotain miehesi kanssa. Jos suhteenne ei siitä huolimatta kuukausienkaan päästä tunnu hyvältä, mieti sitten uusia toimenpiteitä ja että onko jotain peruuttamattomasti vialla välillänne.

Kannattaa ihan ensin miettiä miten paljon satutat perhettäsi, jos petät puolisoasi. Sitä tuskan määrää on vaikea kuvitella etukäteen, joten unohda se pettäminen. Puolisosi lisäksi kärsiä saavat myös lapsesi.

Olen itsekin ihastunut avioliittoni aikana, mutta usko pois, siitä tunteesta pääsee eroon ajan kanssa. Ihastuminen ei tarkoita että tarvitsee ryhtyä tekoihin. Rikottua perhettäsi et saa takaisin, et ainakaan enää yhtä ehjänä.

Kannattaa uskoa että se tällä hetkellä ihanalta tuntuva mies on vain haavekuva. Jonkun naisen haave oli myös minun mieheni. Joskus herkuttelen ajatuksella, miten lähetän videokuvaa kyseisestä herrasta kalsarit jalassa sohvalla makaamassa oluttölkki kädessä muniaan raapimassa sille toiselle naiselle. Olisiko se ihan tosissaan kuvitellut saavansa jotain parempaa ;)

oli sama tilanne vuosi sitten. Valitsin toisen ja olemme onnellisia. Lapset asuvat luonamme ja tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu. Meidän suhteesa keskustellaan paljon, halaamme, istumme sylikkäin.. Seksiä on melkein joka päivä. Elämä on ihanaa. Rakastan miestäni enemmän kuin ketään miestä aikaisemmin. Hän on elämäni rakkaus. Olemme edelleen myös työkavereita. Elämä on ihanaa.

kävi myös noin. Rakastuttiin palavasti. Molemmat naimisissa. Ensin emme työkavereina edes tajunneet sitä.



Mutta mieti tarkkaan! Olemme käyneet läpi aivan painajaismaiset vuodet ennenkuin saimme vihdoinkin suhteelleemme rauhan. Vieläkin joillakin ihmisillä on haavat auki rakastumisemme takia, vaikka siitä on jo vuosia. Sun pitää olla varma.



Toisen katseisiin et voi kuitenkaan suhdetta perustaa tai ratkaisuja tehdä.

Up

Vielä

Anna ajan kulua. Kyllä se siitä. Jos vielä viime viikolla rakastit miestäsi niin tuskin se on mihinkään lopullisesti kadonnut, vaan rakkaus on vain väliaikaisesti kadonnut ihastumisesi alle.



Panosta parisuhteeseesi. Viettäkää oikeasti laadukasta kahdenkeskistä aikaa. Lakkaa ajattelemsta toista miestä tai jos ajattelet, ajattele niin, että oikein etsimällä etsit vikoja hänestä. Välttele tämän miehen tapaamista kunnes tunteesi häntä kohtaan ovat hieman tasoittuneet.



Onko tuo toinen mies ihastunut myös sinuun?

ollut 3 kertaa ihastunut johonkin toiseen ja käyttäytynyt juuri tuolla tavalla kuin sinä nyt. Ekalla kerralla olin ihan hämmentynyt ja sekaisin, kun huomasin saavani vastakaikua olin ihan hämilläni!! Mutta sitten kun tuli mahdollisuus eteen tämän toisen miehen kanssa viedä homma askeleen eteenpäin, niin en pystynytkään ja siihen ne tunteetkin sitten kuivahti. Eikä ihastumiseni ollut mitenkään vain fyysistä, vaan tykkäsin hänen ajattelutavastaan ja jutuista ja siitä jännityksestä. Joskus olen miettinyt, että mitäs jos en olisikaan jänistänyt..olisinko eronnut, mennyt yhteen tämän uuden kanssa ja nyt taas ihastunut uudestaan johonkin toiseen tai haikaillut vanhaan.



Nämä kaksi muuta ovat sitten menneet ohi melko nopeasti, olen ehkä jotenkin torjunut ne tunteet ennen kuin ovat menneet sen pahemmiksi. Myös vältellyt parhaani mukaan tilanteita, joissa tämä toinen mies on ollut. Itsestäni olen huomannut, että silloin kun emme oman miehen kanssa ehdi viettämään kunnolla aikaa yhdessä tai perheenekään ja seksiä ym. läheisyyttä on vähemmän, niin olen alttiimpi näille ihastuksille.



Joku voi ehkä ajatella, että kauheata tällainen ja että olen onneton. En tiedä. Milestäni olen onnellinen, ehkä 20v päästä kadun valintojani, mutta tällä hetkellä minun kolme alle 7v lasta saavat ehjän ja hyvän kodin kera molempien vanhempien ja se on minulle tärkeämpää kuin satunnaiset romantiikan kaipuiset ihastukseni.

todella ihastunut toiseen mieheen. Tutustuin häneen paremmin ja huomasin että halusimme eri asioita, ei ollut sittenkään minulle tarkoitettu ja päätin unohtaa hänet ja keskittyä omaan mieheeni. Enkä ole katunut!

Olenkin yrittänyt olla ajattelematta tätä miestä- onnistumatta. Roikun hänen fb-sivuillaan ja etsin tietoa googlesta. Tuntuu, että mies on juuri semmoinen, jota olen aina etsinyt. En yhtäkkiä löydä enää yhtään syytä rakastaa omaani, paitsi lapset. Mietin tulevaa illanviettoa, jossa tarjoutuu varmasti tilaisuus lähempään tuttavuuteen.. Mitä tapahtuu..tuntuu, että mun on nähtävä, mihin tämä johtaa. Pelottaa! Kumpa voisinkin lopettaa tämän typeryyden. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen, kun ajattelin, että nyt kaikki tavoitteni on saavutettu, olen saanut ihanan perheen ja työn jota rakastan.. Miten sinä, joka on kolmesti ihastunut toiseen, pystyit hillitsemään tunteesi? Kun mulla on semmoinen olo, että tämän toisen lähellä olisi niin paljon parempi olla kun oman miehen..

Niin hänen ei tarvitse enää haaskata aikaansa sinuun ja epätasaiseen luonteeseesi. Etkö saanut tarpeeksesi tuollaisesta teini-ikäisenä?



Ei kukaan noin vain ajaudu mihinkään. Valehtelet itsellesi ja miehellesi.

Rakastan miestäni, kumpaakin!

Mutta enhän ole mihinkään vielä ajautunut niinkuin yksi kiukkuinen kirjoitti. Puran tunteitani täällä nimettömänä, kun en asiasta voi kenellekään puhua. Haluaisin tunteeni pois. Haluaisin olla onnellinen mieheni kanssa lopun elämän. Lapsille haluan ennenkaikkea ehjän kodin. Koko 10 vuotisen suhteen aikana en ole muita haikaillut mutta nyt tämä mies sotki kaikki pääni sisällä. En olisi uskonut koskaan kirjoittavani tälläistä. Itse olen ollut kiukkuinen juuri hiljattain tuttavapariskunnan miehelle, joka tosta vaan rakastui toiseen. Ajattelin, että kyllä aikuinen tunteilleen voi, mutta ei näköjään. Teoilleen toki voi mutta johonkin suuntaan tästä piinaavasta tunteesta täytyy mennä eli jos en voi unohtaa niin on annettava menna.. Tai voinhan vain puhua ja tutustua mieheen, joskos se sitten johtaisi vaikka ymmärtämään suhteen mahdottomuuden... Onko muilla vielä kokemusta vastaavasta?. Ap

ja pidäkin se siellä. Eihän tuo ole jotain pikkutytön prinsessaunelmaa kummempi. Ei mitään tekemistä tosielämän kanssa.

Lähes jokainen pitkässä suhteessa on kokenut ja kokee jatkossakin samaa. Älä liitä lapsiasi siihen kasvavaan kahden kodin väliä reissaavaan, juurettomien reppanoiden joukkoon. Kyllä se ihastus menee ohi ajan kanssa, kun et lietso sitä.

Kaikki sellaiset, jotka nyt ylipäätään tapaavat uusia ihmisiä. Minä olen myös pitkän liittoni aikana ihastunut muutaman kerran ja yhden kerran ihastuminen ei jäänyt vain tunnetasolle. Tapasin tätä ihastusta muutaman kerran ja fyysinen kontakti vain lisäsi tietysti vettä myllyyn. Oma tahto on se, jolla siitä tunteesta pääsee eroon, ei mikään muu. Minäkin sitten vain lopetin kokonaan tuon ihmisen tapaamiseen ja kaiken yhteydenpidon, vaikka hän töiden kautta edelleen kuuluu etäisesti väistämättä elämääni. Ja rakastuin omaan puolisooni uudelleen. Mutta kyllä ne ihastumisen tunteet olivat niin hyviä, että en kadu tätä kokemusta. Olen tyytyväinen, että sain kokea sen ja osasin työntää sen tunteen sitten myös pois.

Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Katsi mihin suhde johtaa. Jos oma mies ei enää kiinnosta, vaihda toiseen.



Mielestäni on aivan turhaa katsella ja odotella että se suhde omaan mieheen taas lämpenisi. Ei se aina niin mene. Kaikkea ei voi ajatella lasten kannalta, myös oman itsen hyvintointi on huomionarvoinen asia!

voi löytyä! Ei se oma miehesi ole sinulle välttämättä se oikea vaikka lapset olet hänen kanssaan tehnytkin.

Tuli mieleen, että mies sanoi viimeksi, kun riitelimme, että kun lapset ovat isoja hän jättää mut. Riidan jälkeen perui sanansa. Aiemmin ei ole tommosta puhunut. Mietin, että olisko toi kuitenkin saanut mut altistamaan itseni tällä ihastumiselle? En ole asiaa miettinyt mutta nyt se tuli jostain mieleen..

Ajattelin, että kyllä aikuinen tunteilleen voi, mutta ei näköjään. Teoilleen toki voi mutta johonkin suuntaan tästä piinaavasta tunteesta täytyy mennä eli jos en voi unohtaa niin on annettava menna.. Tai voinhan vain puhua ja tutustua mieheen, joskos se sitten johtaisi vaikka ymmärtämään suhteen mahdottomuuden... Onko muilla vielä kokemusta vastaavasta?. Ap

Tunteille ei voi mitään, mutta tuossa vaiheesssa ei voi puhua mistään rakastumisesta, vaan ihastumisesta, viehättymisestä jne.

En mene yksityiskohtiin, mutta itse ihastuin juuri noin työkaveriin. Vuosia sitten. JA ilmeisesti se oli molemminpuolista, vaikkemmee suoraan sitä sanoneetkaan (muuten olemme ystääviä ja olemme jutelleet vaikka mistä henkilökohtaisesta). Pää oli muutaman kuukauden totaalisen sekaisin, ajatukset harhaili ja aina vaan mietti, että miten ja missä nähdään... Senkin jälkeen homma pulpahtaa ajoittain pintaan, mutta ei enää niin, että siihen juuttuisi tai sille tekisi mitään. Kaveri on edelleen mielenkiintoinen, viehättävä ja mukava, mutta niitä huonojakin puolia havaitsee nyt...

Usko tai älä, se menee ohi ja joko unohtuu tai muuttuu sellaiseksi uneksi, jota ajattelee vain joskus.