Mä olen rakastunut toiseen mieheen......

ailahtelevainen? En ymmärrä...

Olen ailahtelevainen? Pohdiskelen tässä tunteitani, en ailahtele. Ap

sinulla oli kaiki hyvin miehesi kanssa ennen tätä ihastusta ja tunsit rakastavasi häntä enemmän kuin mitään, niin uskon, että voit löytää sen tunteen ajan kanssa uudelleenkin.



Sinulla on kuitenkin perhe ja asiat elämässä ilmeisesti kohtuullisen kohdallaan, joten tuo vaikuttaa ehkä enemmän sellaiselta ihastumisen huumalta, kuin siltä, että ero todella ratkaisisi elämässäsi jotakin.



Olen itse vaihtanut miestä (meillä ei tosin ollut lapsia), ja vaikka uuden miehen kanssa monet asiat natsaavat paremmin kuin exän kanssa ja elämäntyylimme ovat samanlaiset (toisin exän kanssa), niin silti pieni syyllisyys välillä nävertää. Hyvä mies hän kuitenkin oli. Siinä tilanteessa ihastuksen seuraaminen ehkä kannatti, mutta ei se ole helppo tie silloinkaan, vaikka konkreettiset asiat muuttuisivat parempaan.



Sinuna yrittäisin kyllä jäähdytellä, toisaalta hyväksyä ihastuksen tunteeni, mutta olla vaalimatta niitä liiaksi. Ja yrittää etsiä taas sitä hyvää oman miehen kanssa.

Nou

Minulla lähes identtinen tilanne. Lisäksi se, että olen ihastunut läheiseen työkaveriini, jonka kanssa siis vietän paljon aikaa päivittäin (lukuunottamatta vknloput). Meitä yhdistää työkaverini kanssa myös samanlaiset kokemukset, joita jaamme. Ei ole meilläkään mitään fyysistä ollut, mutta epäilen että ihastumisen tunne on molemminpuolinen ja välillä käymme myös työn jälkeen istumassa iltaa sekä lounaalla.



Minäkin rakastan miestäni, mutta on myös ihanaa olla ihastunut. Tiedän että tämä ihastuminen juontaa juurensa rankasta elämänvaiheesta, minun hlökohtaisesta kriisistäni. Silti tuntuu että työkaverini ymmärtää minua miljoona kertaa enemmän kuin mieheni. Meidän huumorintajumme on samanlainen, voisin helposti kuvitella olevani hänen kanssaan loppuelämäni.



Ei tunteilleen mitään voi, eikä tarvitse voidakaan. Ihastuminen kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Meillä on vain yksi elämä, toisaalta olemme vastuussa valinnoistamme. Ei ole helppoa ei!

Minusta jos tekee 4 lasta jonkun kanssa, on vähän pakko pysyä yhdessä. muuten mies menettää 4 ihanaa lasta ja lapset menettää isän. sinun ihastumisesi takia. onko reilua?

Itse vaihdoin vastaavassa tilanteessa miestä. Olen erittäin onnellinen nyt sen oikean kanssa. Me ollaan niin samanlaisia. Nyt 8 vuotta uuden kanssa yhdessä ja meillä on 2 vuotias Matias poika. Molempien lapset asuvat meidän kanssa ja meillä on vilskettä. Seksiä joka päivä ja suudelmia ja koskettelua arjessa. Entinen mieheni oli mitä kiltein ja kultaisin mutta aika paljon puuttui. Elämä on rakkauden ja intohimon täyttämää nyt. En kadu !

Kun vihkimisessä kysytään "tahdotko", se tarkoittaa nimenomaan sitä. Tahdotko rakastaa. Siinä ei kysytä lupaatko olla rakastunut mieheesi loppuelämäsi ajan. Avioliitto (tai mikä tahansa liitto) on tahdon asia, pelkästään tunteiden perusteella ei kannata tehdä päätöksiä, varsinkin jos suhteessa on lapsia. Minkä tahansa suhteen eteen pitää tehdä töitä, jotta tunteet pysyvät mukana (myös sivusuhteen).

Minulla ihana mies ja perhe. Ihastumisia muihin on ollut, mutta olen vain nauttinut tunteesta, ei tulisi mieleenkään edetä näiden "ihastusten" kanssa... En edes jaksaisi, on ihanaa kun oma mies on nähnyt minut pahimmillani ja parhaimmillani, tietää että piereskelen ja käyn kakalla eikä sitä tarvitse ujostella. On nähnyt minut synnyttämässä kun kiljun ja olen peloissani, kauniina kirkossa hääpäivänä, surullisena, stressaantuneena, kiukkuisena, iloisena... en jaksaisi tutustua kehenkään taas niin hyvin. Uuden ihmisen kanssa pitää aina olla "parhaimmillaan" (ainakin itse olen sellainen että otan tästä paineita), nyt saan olla oma itseni <3

Ihastuminenkin on jo pettämistä. Jätä se sika ja uutta koukkuun.

Olen myös ollut mieheni kanssa yhdessä teineistä asti ja opiskeltiin samassa koulussakin. Tässä koulussa pidin silmäpeliä yhden pojan kanssa ja vielä tänäkin päivänä (asumme samassa kaupungissa) kolmenkymmenen vuoden jälkeen kun katseemme kohtaavat siinä vain on jotain maagista. Hän jää tuijottamaan ja minä häkellyn. Hän vain komistuu vanhetessaan! Molemmat ollaan tahoillamme naimisissa ja on lapsia. En tiedä olenko ihastunut vain fantasiaan ja mielikuvaan mutta mietin aina bäöillä olisiko meisät tarkoitettu yhteen? Mieheni on ihan hyvä mutta hänen kanssaan on haastavaa elää. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo eteen...