Lue keskustelun säännöt.
Laittaisitko vauvallesi korvakorut?
28.04.2011 |
Eli siinäpä se kysymys olikin :) Haluaisin kuulla puolesta ja vastaan keskustelua, kun olen jo pitkään miettinyt laitattavani korvakorut vajaan vuoden ikäiselle tyttövauvalle.
Mitä mieltä av mammat on tästä? Joissain maissahan korvikset pistetään jo lastenlääkärin vastaanotolla ihan vastasyntyneelle. Kuitenkaan korviksista ei mitään varsinaista hyötyä ole (muuta kuin, että pienellä vauvalla korvat on helpompi pitää puhtaana verrattuna esim. kouluikäiseen korvien näprääjään), vaan ne on ihan esteettinen juttu.
Esikoiseltani leikattiin aikanaan kosmeettinen "uloke" nukutuksessa. Kyse siis oli pelkästään kosmeettisesta jutusta ja leikkaus tehtiin, kun lapsi oli vajaan kahden vuoden ikäinen. Päätöksen leikkauksesta tein minä ja lapsen isä. Mietin silloinkin jo pitkään esteettisen leikkauksen eettisyyttä niin pienelle ihmiselle. Kuitenkin leikkauksesta jäi paljon pienemmät arvet, kun se tehtiin ajoissa ja kirurgin mukaan "uloke" olisi saattanut vielä iän myötä kasvaakin. Tehtiin siis päätös lapsemme puolesta ja lapsi meni leikkaukseen.
Kommentit (83)
pakko panna sille mukulallesi ne korvakorut, niin älä herran tähden tee niin kuin äitisi ja puhdista jollain desinfiointiaineella aamuin illoin. Ei ihme, että noin kävi. Pelkkä vesi riittää puhdistukseen.
En kyllä silti ymmärrä tuota ollenkaan, enkä tajua mitä hyviä puolia olisi roimasti enemmän kuin huonoja, mutta kai sä teet jälkikasvulles mitä tykkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin mielenkiintoinen aihe! Olisi kiva kuulla perusteluita puolesta ja vastaan kantoihin: miksi lapsi pitäisi ottaa huostaan vanhemmilta, jotka ovat reijittäneet hänen korvansa?
Lapsi ei ole mikään lelu, joka koristellaan sellaiseksi, että äitiä miellyttää ja voi esitellä kavereille.
Jos äiti pitää lasta leluna, huostaanotto lienee ainoa järkevä vaihtoehto.
Korvikset vain ja ainoastaan sitten, kun lapsi itse ymmärtää niistä jotain ja itse haluaa.
Kouluiässä voin antaa luvan korvisten laittamiseen, mutta sitä ennen ehdoton ei.
Syitä:
- aivan turha kipu pienelle
- hyödyttömät
- korvikset voivat tarttua johonkin, kun vauva ei vielä osaa niitä varoa
- mielestäni jopa rumat pienellä
- ehkä lapsi ei itse edes haluaisi korviksia
Tuo viimeinen kohta on ehkä tärkein, sillä itse olen lapsesta saakka inhonnut koruja. Olisi ollut kamalaa, jos vanhempani olisivat vasten tahtoani rei´ittäneet korvani lapsena.
Mieheni kotimaassa on tavallista, että tyttövauvoille laitetaan korvikset. Itse aina pelkään, että isovanhemmat yllättäisivät meidät sillä, että olisivat lupaa kysymättä rei´ittäneet tyttöjemme korvat. Hui!
Itse olen paljon suunnitellut kuinka reijitys tulisi tapahtumaan, jos sen toteuttaisin: haluaisin lävistäjän kotiin tekemään reijät (vaikka lisämaksusta, ei kai yksiin korvareikiin mitään älytöntä kalustoa tarvita mukaan). Näin lapsi saa olla turvallisessa paikassa. Varaisin lapselle jotain mukavaa tekemistä (reikien laiton jälkeen vaikka uusi lelu tms. mikä vie huomion muualle), lohtulelun. Sitten korvat lävistettäisiin ja olisin siinä heti lohtuna, lapsi olisi sylissäni. Minullekin on korvareijät tehty ja mielestäni moni rokotus on kipeämpi kuin korvien reijitys. Se käy tosi äkkiä.
Joko tämä on provo tai sitten olet oikeasti todella tyhmä. Anteeksi nyt vaan suoruus, mutta ajattelen lastasi ja siksi sanon suoraan.
mun kaikki 3 vauvaani ovat muutenkin koko ajan tarttuneet tukasta kiinni ja kiskoneet ja sit parkuneet joten tuollaiset napit korvissa voisivat olla liian kiinnostavia räpälättäviä.En muutenkaan menisi lävistämään lapsen korvia ennen kuin itse osaa ilmaista selkeesti tahtonsa ja tietää mistä kyse...niin mun esikoistyttöni sai korvikset eskarissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hävettäisi näyttää ihmisille että olen antanut lävistää vauvani korvia...
Mun mielestä jokaisella on oikeus päättää itse haluaako rei'ittää itseään vai ei. Vauva ei sitä päätöstä vielä voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muita lävistyksiä tai tatuoisi lastani.
ihan holtittomasti tarttuneet sormillaan milloin mihinkin ja voin kuvitella tilanteen kun sattuu se pieni heiluva kätönen löytämään sen kivan korvan mistä on kiva ottaa kiinni ja sit siinä kiskotaan samalla jotain korvista...en todellakaan vois kuvitella vauvalleni mitään nappeja korviin ovat aina kiinni kun puetaan riisutaan jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saa korvakorut, kun itse sitä pyytää. Tai oikeastaan, jos sitä pyytää (meillä on poika).
yksi myyjä kysyi, että onko se tyttö vai poika. Ennenkuin ehdin vastata, toinen myyjä sanoi, et poika se on, sillä ei ole korvakoruja.
Tämäkin on niin kulttuurikysymys, monessa maassa.
Meidän tytöille on laitettu 2 ja 3 vuotiaina kun itse ovat halunneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korvikset sitten, kun lapsi itse todella haluaa eli joskus kouluiässä aikaisintaan
Eihän tuollaista idiotismia olekaan.
t. kolmen tytön äiti, jonka lapsista yksikään ei ole vielä halunnut korviksia. Saavat sitten kun haluavat. Vanhin jo 9 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista lävistyksistä:
En oikein osaa suhtautua muihin lävistyksiin. Korvakorut on kuitenkin melkein kaikilla meidänkin kulttuurin naisilla. Itse en edes haluaisi enempää kuin yhden korun per korva (minusta monta korua on aika ruman näköistä).
Lapselle en laittaisi muita lävistyksiä. Yläasteikäisen kanssa saattaisin aiheesta keskustella ja ehkä taipua, jos murkku itse säästäisi rahat lävistykseen ja tulisin ehdottomasti mukaan, kun se laitettaisiin.
Mitä tulee siihen, mitä lapseni haluaa, niin uskon, että lapseni tykkää reijistään ja poikatytöillekin on olemassa kivoja vaihtoehtoja koruiksi, jotka ovat jo vähän maskuliinisempia.
Tytön isä myös on korvakorujen kannalla, sillä hän ostaa minulle aina jouluisin ja syntymäpäivänä koruja. Reikien myötä hän voisi ostaa tytöllekin korvakoruja joita voisi säilyttää korurasiassa ja josta voisi myöhemmin sitten valita mieleiset korut (arki ja juhlakorut voisi lokeroida hieman erikseen). Tämä yhdistäisi tyttöä minuun ja vahvistaisi hänen sukupuoli-identiteettiään, mikä jossain vaiheessa tulee olemaan tytölle tärkeä vaihe.
Tiedän, että monien mielestä on turhamaista opettaa lapselle "ulkonäköpaineita", mutta itse en näe asiaa niin. Minusta on mukavaa olla tyttö ja nainen ja nautin pukeutumisesta, kampaajalla käynneistä ja kaikista tyttömäisistä jutuista. Ei, en ole pissis. Arkena en yleensä laita meikkiäkään muuta kuin ripsaria ja värillistä kosteusvoidetta. Pukeudun melko hillitysti ja tykkään käyttää laadukkaita vaatteita, jotka kestää aikaa. Toivon ilman muuta, että tapani periytyvät joissain määrin lapsilleni: opetan heitä huolehtimaan hygieniasta, valitsemaan tilanteeseen sopivia vaatteita jne. jne.
itse ymmärtää? Miksi haluat koristaa lapsesi rihkamalla vain itseäsi varten?
hävettäisi näyttää ihmisille että olen antanut lävistää vauvani korvia...
Ja todellakin paheksun vanhempia, joiden vauvalla on korvikset...
eihän se ole mitään pahoinpiteluä 5-vuotiaallekaan laitettuina, eikä senkään ikäinen osaa oikeasti arvioida haluaako pysyviä reikiä korviinsa/mahdollisen tulehduksen hoidon ikävyyttä jne. Itsekin otin 2. reiät 15-vuotiaana ja halusinkin ne pois, onneksi olivat niin vähän aikaa että menivät umpeen.
Korvakorut on aika normi, eikä niitä voi mitenkään verrata johonkin tatuointiin.. eiköhän suurin osa täällä antaisi 7-vuotiaan laittaa korvikset, antaisitteko sitten 7-vuotiaan myös ottaa tatuoinnin ja huulilävistyksen, kun siihen vertaatte?
Haluaisin tuohon itsemääräämisoikeuteen hieman takertua.
Minusta nimittäin vauvoille ja pienille lapsille annetaan muutenkin hyvin vähän itsemääräämisoikeutta (ja hyvä niin, pienillä ihmisillä pitääkin olla pienet huolet!).
Kyllähän te ihmiset liitätte vauvanne kirkkoon ja kastatte siellä ristäisissä (päätätte lapsenne uskonnon häneltä kysymättä), päätätte kumman luona lapsi asuu erotilanteessa (taaskin, pieneltä lapselta tuskin asiaa kysytään), laitatte lapsia hoitoon, viette harrastuksiin, pakotatte syömään muutakin kuin lempiruokaa jne.
On tosi paljon siitä kiinni minkälaiseen perheeseen lapsi syntyy, kun mietitään hänen itsemäärämisoikeuden toteutumista. Todennäköisesti oman lapsen temperamentti ja luonne sulautuvat hyvin perheen yhteisiin arvoihin ja näkemyksiin. Minun on vaikea kuvitella, että lapseni vihaisi minua korvakorujen takia, että niistä olisi jäänyt jotain pysyviä traumoja tai suurta vahinkoa. En vain voi kuvitella sellaista tilannetta. Yhtä hyvin lapseni voisi olla vihainen siitä, että olen antanut hänen saada rokotuksia (EHKÄ joku niistä tulevaisuudessa todistetusti aiheuttaakin jotain pysyvää haittaa ja olen tämän päätöksen hänen puolestaan tehnyt, että rokotus annetaan, sillä mielestäni hyödyt on riskejä isommat). Tai hän voi olla vihainen siitä, että vein häntä treeneihin, vaikka hän ei olisi halunnut. Yhtä hyvin hän voi olla vihainen, että en pakottanut häntä hanakammin pianonsoittotunneilla (hänestä olisi voinut tulla todella taitava, jos olisin kannustanut jatkamaan) tai että en ottanut jotain rokotusta ja hän myöhemmin sairastuu johonkin vakavaan tautiin tämän vuoksi...
Vanhemman päätöksen eivät ole aina helppoja. Kaikkea vastuuta ei voi myöskään aina siirtää vuosilla eteenpäin ja antaa lopulta lapselle. Itse haluaisin, että lapseni välttyisi siltä kohtalolta minkä itse sain korvakorujen suhteen. Aion valita korujen materiaalin huolella ja hankkia kunnolliset putsausvälineet ja pitää huolen, että reijistä tulee hyvät eikä ne lähde ikinä märkimään. Jotenkin vain epäilen, että jos reijät laittaa jo nyt, niin komplikaatioiden riski on pienempi.
Ja mitä tulee näpertelyyn: laitan tytölleni hiuspinnejä hiuksiin (hänellä on tuuheat hiukset, oli jo syntyessä) eikä hän näpertele niitäkään. En usko, että hän repisi korvakorujakaan (kun ei niitä kuitenkaan näe). Jos kuitenkin kävisi niin, että korvat lähtisikin märkimään tai tyttö repisi niitä koko ajan tauotta, niin voihan ne korvikset ottaa pois! Eihän siinä mitään peruuttamatonta ole..
Ja ne reijät. Ei ne minusta ole mitenkään silvotun ja kamalan näköiset vaikkeivät ikinä umpeutuisikaan.
kun korvis jäi kiinni johonkin kun kiipes puuhun...tikattiin korva sitten. Itse en kuuna päivänä laittais pienelle lapselle korviksia ja isommallekin vaan napit.
Tämä on niin mielenkiintoinen aihe! Olisi kiva kuulla perusteluita puolesta ja vastaan kantoihin: miksi lapsi pitäisi ottaa huostaan vanhemmilta, jotka ovat reijittäneet hänen korvansa?
Itse olen paljon suunnitellut kuinka reijitys tulisi tapahtumaan, jos sen toteuttaisin: haluaisin lävistäjän kotiin tekemään reijät (vaikka lisämaksusta, ei kai yksiin korvareikiin mitään älytöntä kalustoa tarvita mukaan). Näin lapsi saa olla turvallisessa paikassa. Varaisin lapselle jotain mukavaa tekemistä (reikien laiton jälkeen vaikka uusi lelu tms. mikä vie huomion muualle), lohtulelun. Sitten korvat lävistettäisiin ja olisin siinä heti lohtuna, lapsi olisi sylissäni. Minullekin on korvareijät tehty ja mielestäni moni rokotus on kipeämpi kuin korvien reijitys. Se käy tosi äkkiä.
Luulen, että lävistysjuttu olisi hetkessä ohi ja hyviä puolia olisi todellakin roimasti enemmän kuin huonoja.
Itselleni on muuten lapsena (olin eka luokalla, kun sain ekat korvikset) kävi niin, että toinen korva tulehtu reikäkohdasta tosi pahasti (vaikka äiti puhdisti korvani aamuin illoin) ja lopulta korvis tipahti kokonaan korvalehden läpi (en nyt osaa tarkasti selittää). Tämän jälkeen jouduin odottamaan yli kymmenen vuotta korvalehden arpeutumista ennenkuin sain korvakorut. Muistan vieläkin kuinka näpräsin korviani aina ja kaikkialla, vaikkei olisi saanut silloin, kun korut oli laitettu :( Ja silloin vietin paljon aikaa myös ulkona... ties mitä pöpöjä korviin on silloin mennyt!
Mutta harmitti tosi paljon, kun ei sitten voinutkaan pitää korviksia ja kaikilla muilla oli.. Etenkin kaikissa juhlissa ja koulun diskoissa harmitti hirveästi lapsena.
Nyt siis haluaisin omalle tytölleni eri kohtalon.