* Tammikuun Toivotut 2012 *

Kiva kuulla että täällä toisetkin ovat vailla sen kummempia oireita! Täytynee nauttia tästä olotilasta siis vielä ennenkuin se pahaolo kunnolla pukkaa päälle (kuten edellisissä raskauksissa..)!

Varasin tänään neuvolasta ajan ja LA olisikin 6.1.Nlasta sanottiin että oireet ei välttämättä vielä kunnolla ilmenneet,koska viikkoja vielä niin vähän.On se kumma miten kaiken raskauteen liittyvän unohtaa, vaikka edellisestä ei niin kovin kauan..meillä kuopus nyt 1,5.:)

Nyt en kummemmin kerkiä kirjoittelemaan, mutta yksi kysymys mulla olisi. Onko muilla NIPISTELYÄ munasarjojen kohdalla? puoli selvästi vaihtelee välillä on enempi ja välillä ei mitään. Olen todella huolissani koska mitään erityisempiä etaraskaus oireita ei ole jos jatkuvaa nälkää ei oteta huomioon.

Mulla siis takana 2 km joten huoli on kova. ultrakin on vasta 3 vko päästä.

Minulla oli jo ensimmäisessä raskaudessa juuri munasarjojen kohdalla nipistelyjä ja nytkin olen niitä havainnut. Joten ei ainakaan omasta mielestäni sen puolesta tarvitse huolestua.

Olisi kiva tietää minkä ikäisiä olette ja mistäpäin :) Itse olen 24, mies saman ikäinen. Ja Tampereelta. Oletteko vielä paljastaneet suurta uutista lähipiirille? Me päätettiin odottaa suunnilleen viikolle 12. On todella vaikeaa pitää matalaa profiilia kun tekisi koko maailmalle hehkuttaa kuinka onnellinen olen! :) Muutamille läheisimmille on ehkä pakko kertoa tämä pikku salaisuus jo aiemmin... Tosin ulospäin näytän varmaan siltä että asiat ovat todella huonosti, olo on kuin krapulassa aamusta iltaan. En ole oksennellut mutta epämukava ällötys-olo ja turvotus sekä väsymys pitää huolen siitä että olo on todella nuhjuinen. Ekassa raskaudessa tissit oli tässä vaiheessa jo todella kipeät, nyt ei ollenkaan.

Mennäänpä me veerun kanssa samoilla linjoilla. Tamperelaisia täälläkin ja samanikäisiä. Saatamme siis synnärillä nähdä. :D

Tarkoitus olisi pitää raskaus omana tietona myös sinne 12 viikoille asti. Tosin epäilen vahvasti saanko pidettyä suuni kiinni. :D

Minäkin olen läheltä Tamperetta kotoisin, Lempäälästä nimittäin, jossa minulla on edelleen lähisukua ja siellä tulee poikettuakin aina toisinaan. Ja siinä samalla Tampereellakin. :) Mutta nyt olen jo useamman vuoden asunut maalla Itä-Uudellamaalla. Ja olen 25-vuotias.



Raskaudesta en ole ajatellut kertoa kuin vasta rakenneultran jälkeen. Mitä nyt omalle äidille ja siskolle tuli lipsautettua, minulla on ihan sama tunne kuin Veerullakin, että haluaisi vaan kuuluttaa koko maailmalle tätä onnea! :) Sillä tuli nyt niille kerrottua, mutta muille en tosiaan halua kertoa. JOS tässä nyt jotain käy, se on mulle TODELLA kova paikka enkä sellaista tahtoisi selitellä kenellekään.

Heippahei, noi iät, paikkakunnat ja synnytyssairaalat vois ollakin kiva :) Olis tosi kiva löytää läheltä samassa tilanteessa olevia. Itse olen siis 24 ja mies täyttää kohta 31. Asutaan Lappeenrannassa ja synnytyssairaala on siis EKKS eli Etelä-Karjalan keskussairaala.



Tuosta kertomisesta, tällä hetkellä tietää omat vanhempani ja muutama ystävä. Nyt aiotaan kyllä pitää hiljaiseloa ainakin varhaisultraan asti. (Pitäisi muuten siihenkin aikaa soitella). Töissä haluan odottaa että ensi syksyn hommat on paperilla sovittu ennenkuin kerron. On sitten töitä loppuun asti.



terkuin Elmu

Niin ja meillä se synnäri siis Porvoo, sen lyhenne lienee PS mutta sitä ei tahdo ihmiset tunnistaa...

Moro!

Täälä pirullinen hammassärky takana (onneksi)! Eilen kipuajalla hammaslääkäriin ja illalla vielä päivystyksestä kävin hakemassa voimakkaampia lääkkeitä ja tänään ei taas mitään! Nyt sitten vaan odotellaan reikiä hampaisiin jota mulla tulee odotusaikana aina paljon ( niin paljon että lukuja on turha mainita erikseen :) )

Mutta tietoja vähän, minä olen 34 ja mies 48, meillä kaksi yhteistä lasta eli tyttö 05 ja poika 07 ( lapsi joka meni kesken olisi ollut poika 10), miehellä edellisestä suhteesta kaksi lasta jotka jo lentäneet pois pesästä. Asutaan pohjoi-pohjanmaalla ja synnäri on raahe.

Ihanaa että meitä on täälä jo näin paljon ja olikos niin että listassa on la 8.1 viimeisin merkintä joten lisää ehtii tulemaan vielä paljon!

Me kerrottiin heti lähipiirille ja jokuselle ystävälle ja ollaan tilaisuuden tullen kerrottu raskaudesta aika arkailematta kun todettiin että jos se menee kesken niin sitten sitä ehkä kerrotaan kuitenkin eli meille oli tulossa lapsi mutta se meni keske,joten nautitaan nyt siitä kertomisen ilosta :) jos niin on että se menee kesken niin sitten on ymmärtäjiä enemmän. Ollaan molemmat näkyvässä työssä yrittäjinä ja edellisessä keskenmenossa saatiin paljon tukea asikkailta kun huomasivat että maha hävisikin jonnekkin.....

Olotiloja ei ole kummempia ja ei kyllä tarvi tullakkaan johan tuossa eilisessä hammassäryssä oli tarpeeksi. Ottakaahan rennosti ja nauttikaa!

Oma synnärini on KOKS.

Aivan kamala väsy!Onneksi lapset nukkuu vielä päikkäreitä joten itsekkin saapi levähtää pari tuntia päivisin!:) Tänä aamuna hirvitti jo kun mahaa ja alaselkää pakotti, mut onneks se meni levolla ohi.On tää aina niin pelonsekaista aikaa ennen ensimmäistä ultraa, jolloin asia tulee todellisemmaksi.Me ei olla miehen kanssa tästä raskaudesta kerrottu kenellekkään (odotetaan siihen np-ultraan)vielä, ei edes lapsille.Lapset tulee kovasti innostumaan asiasta eikä meiän kolme vuotias poika osais ainakaan pitää asiaa salaisuutena..;)

Nyt tää mamma lähtee päikkäreille!

Minulla alkoi eilen tämä sama kamala vaiva kuin edellisissäkin raskauksissa. 24/7 oleva jatkuva pahoinvointi ja kamala oksentaminen :(. Olin jotenkin kovin toiveikas ettei tällä kertaa tulisikaan mutta niinhän se alkoi. Olipa jo lähellä tiputukseen joutuminen, kun oksensin 12 tuntia putkeen kaiken mitä sain mahaan menemään. Ei edes neste pysynyt sisällä. Eilen kävin netistä hakemassa tietoa raskauspahoinvointiin ja siltä istumalta tilasin itselleni sellaiset akupainantarannekkeet kyseiseen vaivaan tarkoitetut. Tänään tuli jo postissa ja noin 10 minuutin kuluttua ranteeseen laittamisesta paha olo loppui tyystin. Arvatkaa olenko onnellinen:). Toivossa on hyvä elää että vaikutus jatkuu.



Minulla synnytyssairaala on EKKS.

Voi Eveliinukka, hurjan kuuloista!

Silti - tämä kuulostaa kyllä ihan hullulta - oon tavallaan jopa vähän kateellinen! :O

Ainakin on ihan selvää, että raskaana ollaan... itsellä kun meinaa välillä epätoivo iskeä, onko siellä ketään, kun ei mitään tunnu?!



Varasin varhaisultran ja sain ajan 17.5.

Pitkältä tuntuu odotusaika... no, ehkä tässä matkalla vielä jotain oireita ilmenee. Ties vaikka tässä pääsis vielä itsekin oksentelemaan ja katumaan suuresti näitä puheitaan kateudesta :)



Me ei olla kerrottu vauvasta (ihanaa sanoa näin!) vielä kuin yhdelle ystävälle. Muille (myös vanhemmille) aiotaan kertoa vasta 12 viikon jälkeen. Jos/KUN sinne asti päästään :)



Lela 5+1



PS. Lisäsin alun esittelylistaan synnärit. Lisään muillekin sitä mukaa, kun niitä kerrotte :)

Laitoin tämän ketjun ekaan viestiin listan käytetyistä lyhenteistä.

Mie olen ollut nyt pari päivää täysin oireeton ja hyvä niin. Eipä noita ole muutenkaan kyllä kauheasti, vielä. Minulla ei koskaan ole tullut siitä mitään pelkoa ettei ole mitään oireita, vaan uskon kaiken olevan ok silloin kun ei ole mitään oireita. Sitten voin alkaa pelätä kun tulee vuotoja tai hirveitä kipuja. Minua lähinnä pelottaa muuten ettei sillä alkiolla ole kaikki ok, että se onkin se tuulimuna tms. Mutta raskausoireisiin tai niiden puutteeseen en kiinnitä koskaan huomiota, tai no, olen vaan tyytyväinen kun mitään kremppa ei ole. Mutta ymmärrän kyllä sen että se voi helpottaa mieltä kun on oireita, tietää ainakin olevansa raskaana. :)



Trix 4+5

Me ollaan miehen kans molemmat jo päälle 35v, asutaan pääkaupunkiseudulla ja synnytyssairaala tullee olemaan NKL.

Täällä myös yksi lähes oireeton odottaja. Toivon niin hartaasti että kaikki olisi kunnossa enkä joutuisi kokemaan kolmatta keskenmenoa peräjälkeen.

Voikohan oireet sahata niin että yhtenä päivänä oireita on es. nipistelyä nivusissa ja rintojen arkuutta sitten toisena päivänä niitä ei olekkaan.



Mä tein eilen huvikseni taas testin ja nyt se näytti raskaana 3+, mulla tulee 5 viikkoa täyteen la tai su ( riippuu miten sen laskee)



Olen paljon miettinyt pojan syntymää 09, se oli vaan kyllä hienoa. tytön syntymästä en paljoa muista siitä on jo niin aikaa.



Oletteko te eläneet ihan normisti tarkoitan liikuntaa ym.? mä olen pojan kaa kotona viikolla ja sunnuntaisin töissä, mulla on tosi raskas työ ja se nostelu vähän hirvittää.



Mulla muuten synnäri on NKL, siellä kaksi synnätynyttä voi lämpimästi suositella paikkaa.



No mutta nyt ulos pojan kaa, aivan ihana aamu, voikaahan hyvin ja tarrasukkia kaikille kanssa sisarille.

En ole mikään aktiivinen jäsen, mutta olen mukana sen mitä kerkeän :). Esikoinen on vasta puolivuotias ja toissapäivänä tein plussan! Ihan suunniteltu ja toivottu raskaus, toivotaan, että menee hyvin! Yksi keskenmeno on mullakin takana ennen esikkoa. Esikon odotus meni mainiosta lukuunottamatta pahoinvointia (oksentelua kuitenkin aika harvoin) ja myös synnytys sujui hyvin. Siksi nyt pelkäänkin, että toinen ei menekään niin hyvin (?). Mutta taitaa olla ihan normaaleja tuntemuksia...



Varhaisultrassa ei ehkä ajateltu käydä. Jos sitä malttaisi odotella sinne kunnan tarjoamaan... Oireita on jonkin verran; väsymystä, pientä äklötystä, nippailuja ja hajuaistin voimistumista. Lisäksi oon ollu aika kärttynen :D Toivottavasti se ei jatkuisi... :)



Onnea kaikille matkaan!!!!!! Toivotaan, ettei keskenmenoja ilmaannu, ne on kyllä niin ikäviä kokemuksia aina!

Synnäri meillä on SatKS. Iltatähteä odotellaan ja ikää itsellä jo 38v.



Edellisistä raskauksista ei oikeastaan ole ollut muita oireita kuin väsymys, mutta eilen alkoi itsellä sellainen todella kuvottava ja oksettava olo ja turvotusta erityisesti iltaisin.



Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.

Mä harrastan liikuntaa noin kolme kertaa viikossa, lähinnä salireeniä, juoksulenkkejä ja tanssia. Olen muuten jatkanut ihan normaalisti, mutta painoja nostellessa olen tehnyt pienemmillä painoilla pitempiä sarjoja, koska ei tunnu hyvältä ajatukselta tehdä mitään "hampaat irvessä" tässä tilassa. Viimeiset puoli vuotta olen juossut tunnin mittaisia lenkkejä joka viikko, ja saanut siitä hurjasti energiaa. Parin viime viikon aikana olen ollut niin väsynyt, että suosiolla olen lyhentänyt lenkkien kestoa puoleen.

Toivon kyllä, että jaksaisin ja pystyisin liikkumaan mahdollisimman paljon ja loppuun asti.. ekassa raskaudessa väsymyksen lisäksi kaikenmoiset supistukset vaikeutti arkea sen verran että liikunta jäi todella vähäiseksi. Mammajoogassa kävin ja sitä voin kyllä lämpimästi suositella kaikille :)

Minä olen käynyt nyt säännöllisesti vaunulenkeillä joka päivä, usein siihen kuuluu jonkin verran hölkkääkin. Tätä olen ajatellut jatkaa niin kauan kun hyvältä tuntuu, hölkkääminen luultavasti jää pois jossain vaiheessa mutta lenkkeillä haluan loppuun asti, mikäli sille ei tule mitään estettä. Sitten olen käynyt hieman epäsäännöllisemmin erilaisissa jumpissa kuntosalilla, ja myös siinä salin puolella, ja vielä olen jumpannut ihan niin kuin ennenkin. Itseasiassa ajattelin ottaa sen ihan säännölliseksi harrasteeksi, ja kyselinkin sitä jo salin personal trainerilta että onko se ok alkuraskaudessa (minulla on nyt neljäksi kuukaudeksi vuokrattu salikortti), ja hän sanoi että ensimmäisellä kolmanneksella ei tarvitse huolehtia muuten, paitsi tietenkään sitten ei saa tehdä jos on tukalaa/tekee kipeää. Mutta jos hyvältä tuntuu, saa tehdä kuten ennenkin ja samoilla painoilla. Sitten keskiraskaudessa kuulemma pitää alkaa jo vähän miettiä, esim. suoria vatsoja ei saa silloin samalla tavalla tehdä, ja sykettäkin pitää ainakin loppuraskaudessa jo vähän miettiä, ettei nouse liian korkeaksi.



Olen myös harrastanut epäsäännöllisesti ratsastusta, ja olen ajatellut että voin käydä ratsastamassa vielä tässä alkuraskaudessa jos huvittaa. Sitten kun alkaa mahaa tulla jätän sen luultavasti pois.



Haluan pitää tästä liikunnasta kiinni koska haluaisin olla kohtuullisessa kunnossa ihan raskauden loppuun asti. Minulla on myös ylipainoa, joka osaltaan myös kannustaa siihen liikkumiseen, huono kunto+ylipaino+raskaus ei ole hyvä yhdistelmä. Kokemusta on. Etenkin nyt kun täytyy jaksaa juosta tuon esikoisenkin perässä, niin on tärkeää pysyä kondiksessa.



Eli kyllä, olen elänyt ihan tavallisesti elämääni. Edellisessä raskaudessa olin fyysisesti raskaassa työssäni (eläintenhoitajana) viikolle 32 asti, ja silloinkin työskentelin ekan kolmanneksen ihan normaalisti. Sitten toisella kolmanneksella jätin isoimmat nostelut pois.



Eiköhän se alkio ja kohtu ole vielä niin pieniä että ei niitä elämällä voi vahingoittaa kauhean helposti. Mutta toki aina (!) pitää kuunnella omia tuntemuksiaan ja tehdä vain se, mikä tuntuu hyvältä. Jos nostelut esimerkiksi jo tuntuu inhottavalta, niin silloin ne on syytä jättää väliin.



Jos en satu kirjoittelemaan tässä ennen niin rauhallista viikonloppua kaikille, ja etenkin hyvää äitienpäivää niin lapsen jo saaneille kun vasta ensimmäistään odottaville! :) Meidän esikoinen syntyi viime vuonna äitienpäivänä, siitä on kyllä tänä vuonna aika vaikea laittaa paremmaksi! :)

Kyllä on tää äiti väsyny!Muita oireita ei sitte ookkaa paitti tietty kiukkusuutta (ainaki miehen mielestä ;))ja turvotusta!Kamala miettiä jo etukäteen huomista äitienpäivä lounasta sukulaisten kesken ku varmasti tarjolla jotai alkomahoolia ja kaikki kun tietää että mä en yleensä oo täysin vesilinjalla ollu..huomisesta lähtien siis suku tietää!:( No yritän vielä jotai keksiä..Kaikesta huolimatta kaikille oikein hyvää äitienpäivää!!:)