lapsellani ei ole yhtään oikeaa ystävää

Luitteko kirjoitusta lainkaan? Isompi lapseni sanoo JOKA IKINEN KERTA että pikkuveli on otettava mukaan, ettei saa jättää ketään leikeistä ulkopuolelle. Olen opettanut toimintatapoja ja mitä voi sanoa. Sitten hänet "otetaan" mukaan mutta naapurin poika syrjii ja sättii minkä ehtii. Mitä tälle voi tehdä, kun sanoo että ei tykkää Villestä ja ville on tyhmä. Mikään sanominen lasteni puolelta ei auta. t. 52?

olen samaa mieltä ,et täytyy yrittää ottaa muitakin huomioon ja leikkiin mukaan

mutta kyllä veljeksillä on oltava omat kaverit!!

samoin kavereillakin oma rauha, edes joskus...

mielestäni on kohtuutonta, ettei lapsi saa koskaa olla rauhassa yhde´n kaverin kanssa,

ja kuka äiti jaksaa AINA pihallaan tai puhumattakaan sisällä kotonaan vahtia montaa lasta ?

mielestäni on ihanaa kun lapsella on joskus vaan yksi hyvä kaveri , leikit sujuu ja on ihanan seesteistä

välillä tulee yks ja toinen ja kolamskin ja meteli on valtava, kinaa tulee väkisinkin jne

no, siinä sitä oppi niitä sosiaalisia taitoja ;)

mutta jaksatko SINÄ ITSE ottaa kahville myös sen naapurin eukon , joka aina valitta ja toisen joka tietää kaikkien asiat ja tietojaan auliisi jakelee, samalla kun olet kutsunut yhden naapuri kahvisuéuraksesi ?????

eli miettikää asioita monelta kantilat

se , etttä haluaa leikkiä x kanssa niin ei tarkoita mielestäni sitä, etä kutsu kyläilyyn koskee myös x kaikkia sisaruksia ;)

eli ihan eri asia, josta tässä ketjussa puhutaan, KAVEREISTA jotak leikkivät välillä, välillä eivät huoli mukaan jne jne

Älköön kukaan ajatelko lahjomiseksi :-)



Eli ilmoitat, että jos leikki sujuu kaikilta hyvin ja veli on mukana ja hänen annetaan leikkiä, kaikki saavat namin.



Sinun ohjattava leikkiä. On ihan hyvä tapa juuri korjata vieraan lapsen tekoja tyyliin " sinä et ole vielä oppinut tätä"..



Jos vieras ei anna veljen koskea leluihin, kerrot että yhteisleikki loppuu, että se on sääntö. Ple tiukka. Niin ne omatkin opii siinä miten toimitaan.

Luitteko kirjoitusta lainkaan? Isompi lapseni sanoo JOKA IKINEN KERTA että pikkuveli on otettava mukaan, ettei saa jättää ketään leikeistä ulkopuolelle. Olen opettanut toimintatapoja ja mitä voi sanoa. Sitten hänet "otetaan" mukaan mutta naapurin poika syrjii ja sättii minkä ehtii. Mitä tälle voi tehdä, kun sanoo että ei tykkää Villestä ja ville on tyhmä. Mikään sanominen lasteni puolelta ei auta. t. 52?

olen samaa mieltä ,et täytyy yrittää ottaa muitakin huomioon ja leikkiin mukaan mutta kyllä veljeksillä on oltava omat kaverit!! samoin kavereillakin oma rauha, edes joskus... mielestäni on kohtuutonta, ettei lapsi saa koskaa olla rauhassa yhde´n kaverin kanssa, ja kuka äiti jaksaa AINA pihallaan tai puhumattakaan sisällä kotonaan vahtia montaa lasta ? mielestäni on ihanaa kun lapsella on joskus vaan yksi hyvä kaveri , leikit sujuu ja on ihanan seesteistä välillä tulee yks ja toinen ja kolamskin ja meteli on valtava, kinaa tulee väkisinkin jne no, siinä sitä oppi niitä sosiaalisia taitoja ;) mutta jaksatko SINÄ ITSE ottaa kahville myös sen naapurin eukon , joka aina valitta ja toisen joka tietää kaikkien asiat ja tietojaan auliisi jakelee, samalla kun olet kutsunut yhden naapuri kahvisuéuraksesi ????? eli miettikää asioita monelta kantilat se , etttä haluaa leikkiä x kanssa niin ei tarkoita mielestäni sitä, etä kutsu kyläilyyn koskee myös x kaikkia sisaruksia ;) eli ihan eri asia, josta tässä ketjussa puhutaan, KAVEREISTA jotak leikkivät välillä, välillä eivät huoli mukaan jne jne

Tuokin on ihan totta!

Minustakin on eri asia kiusata tai saada valita kenen kanssa leikkii.

Ehkä ajattelen niin, että jos pihalla on 3 lasta, niin ei ole kovin kivaa jättää sitä yhtä ulkopuolelle. Silti, kun omani jätetään joukosta pois, niin sanoisin lapselleni, että ne haluavat tällä kertaa leikkiä kaksistaan, niin kuin sinustakin on joskus kiva saada leikkiä jonkun kanssa ihan rauhassa.

Älköön kukaan ajatelko lahjomiseksi :-) Eli ilmoitat, että jos leikki sujuu kaikilta hyvin ja veli on mukana ja hänen annetaan leikkiä, kaikki saavat namin. Sinun ohjattava leikkiä. On ihan hyvä tapa juuri korjata vieraan lapsen tekoja tyyliin " sinä et ole vielä oppinut tätä".. Jos vieras ei anna veljen koskea leluihin, kerrot että yhteisleikki loppuu, että se on sääntö. Ple tiukka. Niin ne omatkin opii siinä miten toimitaan.

jokainen saa valita kaverinsa, eli jos haluaa leikkiä isoveljen kanssa, niin ei se tarkoita et täytyy koko suku ottaa mukaan leikkiin.

eri asia on se, et välillä ollaan kavereita, sitten ei huolita, tai jätetään kuin nalli kalliolle, kun ns parempi kaveri tulee paikalle, tai kun se parempi kaveri on pois niin seura kelpaa jne

tästähän tässä ketjussa on puhe , eikö ????

en mäkään kutsu niille kahveille, kun just sen naapurin eukon jonka kanssa juttu sujuu, en kutsu tietotoimistoa sillä periaatteella et sekin on kutsuttava, kun ei voi olla kutsumatta ettei tule paha mieli

Hei kaikki



Huomaatteko, miten meillä aikuisillakin on niin monenlaisia näkemyksiä tästä asiasta (joka jo ehkä vähän alkuperäisestä aiheesta ohi..).



Siksi toivoisin kaikilta enemmän ymmärrystä sille, että tilanteiden ratkaiseminen "oikein" on myös noin pienille lapsille vaikeaa.



Onko mahdotonta ymmärtää, että 5v. joskus sanoo jotain tyhmäksi? Hän on aivan varmasti oppinut sen jostain, eikä aina edes tiedä mitä se tarkoittaa!

Lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja siksi tuntuu välillä ihan kauhealta, kun täällä puhutaan pikkulapsista sanoilla "kusipää" jne. Ei tosin onneksi tässä ketjussa.

et pikkuveli pitäisi raahata aina mukaan? Käsitin et jos ollaan yhdessä pihalla myös leikitään yhdessä. Eri asia jos isommat pojat lähtevät keskenään ulos.

Mun kaikilla kolmella lapsellani on aina ollut paljon kavereita. Pitääkö mun nyt jotenkin ajatella, että heissä on jotain pahasti vialla?

Manipulointitaitoiset, vauhtiveikot ja juonittelijat pärjää nykypäivän kaverimarkkinoilla paremmin.

Eivät ole pienempien lapsenvahteina. Mutta jos 1 vuoden ikäerolla olevat veljekset on kaksin meidän pihalla, on mielestäni vähän hölmöä että siihen tulee mukaan kolmas joka alkaa ajaa toista sisaruksista pois. Tästä oli kyse.

t. se veljeksistä ja naapurin pojasta kirjoittanut

et pikkuveli pitäisi raahata aina mukaan? Käsitin et jos ollaan yhdessä pihalla myös leikitään yhdessä. Eri asia jos isommat pojat lähtevät keskenään ulos.

Ei kaikki ole ilkeitä vain-me-kaksin tyyppejä.

Mun kaikilla kolmella lapsellani on aina ollut paljon kavereita. Pitääkö mun nyt jotenkin ajatella, että heissä on jotain pahasti vialla?

Mun kaikilla kolmella lapsellani on aina ollut paljon kavereita. Pitääkö mun nyt jotenkin ajatella, että heissä on jotain pahasti vialla?

Manipulointitaitoiset, vauhtiveikot ja juonittelijat pärjää nykypäivän kaverimarkkinoilla paremmin.

Samaa minäkin ihmettelin.

En voi uskoa, että vain "manipuloijat" pärjäisivät. Tai sitten pitää paikkansa vain jollain paikkakunnilla.

jokaisen lapsen ikäluokassa.



Luokassa on aina ne muutama suosittu. Heidän erityispiirteensä on vähän sellainen vaarallisuus. Eli eivät tottele ja ovat hurjia ja rohkeita. Mutta silti vielä toisen luokan kevääseen asti otetaan kaikki mukaan jotenkuten.



Kolmannella alkaa eriytyminen. Osa porukasta viehättyy vaarasta ja isompien jutuista. Eli pojista alkaa katsella pornoa ja valehtelee ja viipyy iltaisin ulkona myöhään. Mutta silti vielä viatonta. Samaan aikaan osa tytöistä alkaa ihailla näitä poikia ja vaara viehättää sielläkin. Alkaa tulla kaupasta näpistelyä ja paidan helma nousee niin, että napa näkyy ja aletaan lukea mixx mixejä yms. ja haaveilla seukkaamista.



Neljännellä se sitten repeää. Eli jos oma lapsesi on "lapsellinen", kuka ei halua iltaisin jengissä viettää aikaa, ei ekat tupakit kiinnosta, ei näpistely, ei koulun pihoilta pyörien potkiminen, kiroilu, porno yms. hän jää väistämättä ulkopuolelle ellei satu olemaan tuuria, että luokassa on toinenkin samanlainen lapsi.



Neljännen luokan keväällä on luokassa valta-asemat selvät. Luokan vahvat pojat ovat jo vanhoja tekijöitä kiusaamisessa ja koulutulokset alkavat huonontua kun aika menee illalla myöhään jengeissä. Osa tytöistä taas ihailee näitä poikia ja pyöräilee perässä ja kypärät nakataan tarakalle ja paita nousee taas muutaman sentin ylös ja toppien sijaan ostetaan topattua rintaliivia ja puhutaan seukkaamisesta ja pussailusta näiden "vaarallisten" poikien kanssa.



Kiltit nysväkkeet jäävät syrjään ja jos tosiaan on niin huono tuuri, että luokassa ei ole ketään muuta, joka ei halua viettää iltojaan jengissä salaa tupakoimassa ja energiajuomaa lipittäessä, on auttamatta ulkona porukasta ilman kaveria.



Yläasteella nämä sitten hiukan muuttuvat. Riippuu siitä, millaista kuria milläkin yläasteella pidetään. Mutta yläasteen jälkeen sitten tapahtuu se jakauma lopullisesti ja voitte lohduttaa niille kilteille lapsillenne, että ei teidän onneksi tarvi nähdä näitä luusereita koskaan, koska osa on jo ryypännyt aivonsa pellolle siinä vaiheessa. Osa on fiksuuntunut ja osa kelluu vielä siinä välillä, kumpaan suuntaan kallistuu. Ekat poikien perässä juosseet tytöt ovat jo tehneet ekat aborttinsa tai työntävät lastenvaunuja.

Kiitos pitkästä silmiä avaavasta kirjoituksesta.

Jos tuo pitää paikkansa, niin täytyy sanoa, että 70-80 lukuun verrattuna murrosikä alkaa varhain.

Itse muistan, että tuo kehityvaihe, jota nyt kuvaat 3-4 luokkalaisille, oli 7. luokalla.



Silloin (Espoossa) alettiin varhaisintaan juominen ja pääasiassa vasta riparin jälkeen.



Ekan tupakan muistan itse polttaneeni 6. luokalla ja olin varsin normikoululainen.



Missäpäin kirjoittaja muuten asuu?

Oma lapseni on lähes 4-vuotias, ja olen päiväkodin pihalla ollessani huomannut, että jo tuon ikäiset voivat olla aika raakoja ihmissuhteissaan, varmastikin lapsellisuuttaan ja kypsymättömyyttään, mutta kuitenkin.



Lapset tarvitsevat selvästi aikuisten ohjausta toiminnassaan.



Synttärikutsuilla kiristäminen ja kiusaaminen on se yksi tyypillinen muoto, muutama viikko sitten kuulin, kun päiväkodin pihalla eräs lapsi huusi omalle lapselleni suoraa huutoa tullessamme päiväkotiin "Mä kutsun vain nn:n mun synttäreille". Vähän oudolta tuo tuntui, vasta vajaat 4-vuotias lapsi.

Oma lapseni on lähes 4-vuotias, ja olen päiväkodin pihalla ollessani huomannut, että jo tuon ikäiset voivat olla aika raakoja ihmissuhteissaan, varmastikin lapsellisuuttaan ja kypsymättömyyttään, mutta kuitenkin. Lapset tarvitsevat selvästi aikuisten ohjausta toiminnassaan. Synttärikutsuilla kiristäminen ja kiusaaminen on se yksi tyypillinen muoto, muutama viikko sitten kuulin, kun päiväkodin pihalla eräs lapsi huusi omalle lapselleni suoraa huutoa tullessamme päiväkotiin "Mä kutsun vain nn:n mun synttäreille". Vähän oudolta tuo tuntui, vasta vajaat 4-vuotias lapsi.

Pidän tota aika normaalina käytöksenä lapselta. Niin hän ilmaisee turhautumistaan, kun muita keinoja hänellä ei ole ja tietää jo, että lyödä ei saa.

Meillä sisarusten välillä käytetään tota samaa ristiriitatilanteissa. "Mä en kutsu sua mun synttäreille."

Ja sit kun sopu on tullut, saattaa sama lapsi todeta "kyl sä pääset mun synttäreille".

Jollain tavallahan lapsenkin on purettava pettymystään. Luulen, että tuossa yo. esimerkissäkin on kyse tästä, että sille jonka kanssa normaalisti leikkii, sanoo riitatilanteessa että ei pääse synttäreille.

Tuon ikäinen ei viel osaa pohtia sitä, mikä harmittaa oikeasti.

Nämä on usein näitä kilttejä ja vähän tylsiä tyyppejä. Manipulointitaitoiset, vauhtiveikot ja juonittelijat pärjää nykypäivän kaverimarkkinoilla paremmin. Niin ikävää kuin se onkin.

pahalta tuntuu, todella pahalta... olen yrittänyt kaikkeni, joten ymmärään sua ap missäpäin asutte ?

Missähän bb-talossa sinä mahdat asua??? Ystävyysesuhteet eivät perustu mihinkään jännittävyyteen. Sosiaalisia taitoja, kemiaa, kuka tietää mitä. Turha syyllistää yksin jäänyttä, toisenlaisessa sosiaalisessa piirissä hän voisi olla hyvinkin suosittu.

8-vuotiaan vasta opettelevat sosiaalisia taitoja, vanhemmat voivat vaikuttaa- esimerkiksi syrjiminen julkisissa tilanteissa pitää aikuisen taholta kieltää. Sama se on monilla aikuisilla; ajatellaan et se toinen on niin kauhea, ärsyttävä, mitä lie. Jos olis yhtään sosiaalisesti kehittyneempi ymmärtäisi et se toinen on erilainen ja se ärsytys johtuu ihan omista vajaavuuksista. On ihan todellinen elämän rikkaus uskaltaa tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin. Mutta koska vanhemmatkin on usein erittäin rajoittuneita ja asenteellisia, mitäpä niistä lapsistakaan voi sen kummempia tulla. Ja kiusaaminen ja syrjiminen jatkuvat seuraaviin sukupolviin. Aikuiset voivat todellakin vaikuttaa- ja juuri niiden "pärjääjien" vanhemmat. Mut jos ovat itsekkäitä paskoja- heille riittää et se oma pentu pärjää oli keinot mitkä hyvänsä. Sosiaaliset suhteet on vaikea taito, niin aikuisilla kuin lapsilla. Ja hämmästyttävän harva on mitenkään kehittynyt siinä asiassa.

Oma lapseni on lähes 4-vuotias, ja olen päiväkodin pihalla ollessani huomannut, että jo tuon ikäiset voivat olla aika raakoja ihmissuhteissaan, varmastikin lapsellisuuttaan ja kypsymättömyyttään, mutta kuitenkin.

Lapset tarvitsevat selvästi aikuisten ohjausta toiminnassaan.

Synttärikutsuilla kiristäminen ja kiusaaminen on se yksi tyypillinen muoto, muutama viikko sitten kuulin, kun päiväkodin pihalla eräs lapsi huusi omalle lapselleni suoraa huutoa tullessamme päiväkotiin "Mä kutsun vain nn:n mun synttäreille". Vähän oudolta tuo tuntui, vasta vajaat 4-vuotias lapsi.

jakaminen, "reilu peli" , yhdessä ryhmässä toimiminen ei ole lapsille luontaista vaan opeteltava taito. Ihmisen perusfunktioon kuuluu itsekeskeisyys ja on sosiaalista koodia oppia jakamaan ja olemaan muiden kanssa.

Kuinka moni näistä perheistä tai vanhemmat (joiden lapsilla ei ole kavereita) ovat itse sosiaalisia? Eli käydään usein kylässä ja vieraita käy? Lapset oppivat myös vanhemmiltaan todella paljon sosiaalisuudesta ja kuinka toimitaan perheen ulkopuolella.*

He ovat mielellään porukassa, johon mahtuu leikkimään useampiakin lapsia. Olen opettanut että ketään ei kiusata eikä jätetä ulkopuolelle. Sitten meillä ihmetellään kun lähellä asuvat lapset eivät noudatakaan samoja tapoja. Vain yksi kaveri kerrallaan kelpaa, muut ajetaan pois jne.

jakaminen, "reilu peli" , yhdessä ryhmässä toimiminen ei ole lapsille luontaista vaan opeteltava taito. Ihmisen perusfunktioon kuuluu itsekeskeisyys ja on sosiaalista koodia oppia jakamaan ja olemaan muiden kanssa.

Kuinka moni näistä perheistä tai vanhemmat (joiden lapsilla ei ole kavereita) ovat itse sosiaalisia? Eli käydään usein kylässä ja vieraita käy? Lapset oppivat myös vanhemmiltaan todella paljon sosiaalisuudesta ja kuinka toimitaan perheen ulkopuolella.*

Tosin lisäisin tuohon 1-2 luokka-astetta eli ainakaan meidän lähiössä ei tapahtunut ihan noin aikaisin. Oman poikani pelastus on ollut, että luokalla on kaksi toistakin lapsellista ja leikkivät vielä kuudennelakin tyytyväisinä legoilla ja luovivat näiden kovisten kanssa sitten koulussa. Opettaja on onneksi napakka eli pahimmilta kiusaamisilta vältytty.



Eli lapsi saattaa vielä isompanakin lköytää hyvän kaverin kun näitä eroja alkaa tulla. Ryhmäytymisen kannalta tokaluokka on mielestäni pahin, sen jälkeen tilanne jollain tapaa kuitenkin helpottaa. Ehkä kaikki tietävät ja tuntevat jo toisensa paremmin siinä vaiheessa.

He ovat mielellään porukassa, johon mahtuu leikkimään useampiakin lapsia. Olen opettanut että ketään ei kiusata eikä jätetä ulkopuolelle. Sitten meillä ihmetellään kun lähellä asuvat lapset eivät noudatakaan samoja tapoja. Vain yksi kaveri kerrallaan kelpaa, muut ajetaan pois jne.

jakaminen, "reilu peli" , yhdessä ryhmässä toimiminen ei ole lapsille luontaista vaan opeteltava taito. Ihmisen perusfunktioon kuuluu itsekeskeisyys ja on sosiaalista koodia oppia jakamaan ja olemaan muiden kanssa. Kuinka moni näistä perheistä tai vanhemmat (joiden lapsilla ei ole kavereita) ovat itse sosiaalisia? Eli käydään usein kylässä ja vieraita käy? Lapset oppivat myös vanhemmiltaan todella paljon sosiaalisuudesta ja kuinka toimitaan perheen ulkopuolella.*

et ei saa jättää sitä yhtä, vaan ollaan kolmestaan

mutta kun kukaan ei ole opettanut niin omille lapsilleen, vaan nyt tilanne se et omani jätetään, kun hän yrittä setviä ja sopia asioita toisten kanssa, joten helpompi viskat ylilaidan...

ei kyllä on aikas merkitys lapsen kasvatuksella ja kasvattamattomuudella,

näkee jo leikkikentällä mammoja jotka ei yhtään puutu lapsensa tekemisiin

ja moni alueemme 4v ulkoilee ihan yksin, lapset koulii toinen toistaan ,viidakonlait pätee

eli villikis on mennyt

ei ihme et nuorten mielenterv.ongelmat yms on lisääntynyt

Ihmekös jos tapoja ei ole. Tuon ikäiset kasvattavat toisiaan, ja aikuiset puuttuvat arjesta lähes täysin. Päiväkodin ja eskarin tädit on käytännössä ainoat aikuiskontaktit päivän aikana. Illat luurataan pitkin kyliä keskenään. En päästä 6-vuotiastani yksin kylille minäkään.

ulso päästävät heti klo 16 ja kotiin sit illalla klo 20, eikä mitään tietoa missä 5-7v on tuon ajan mielestäni tuo on järkyttävää