lapsellani ei ole yhtään oikeaa ystävää

Tosi röyhkeää ja törkeää on. Pihaltakin on painostettu lähtemään mukaan. Houkuteltu karkeilla, kekseillä, mehuilla, uusilla pleikkapeleillä ja ties millä.

Että pitäskö olla satkun seteleitä taskussa et olkaa meidän Marjon kavereita ni saatte vähän fyrkkaa. Ette voi olla tosissanne aikuiset ihmiset? Niinkö lapselle opetetaan ihmisenä olemista?

Kyllä meilläkin on pelit ja tavarat, vaan eipä auta.

ap.

miten lahjoisit ???????

entä kun se kaveri on meillä ja ryntääkin toinen kaveri hakeen sen pois??

mites sitten tehdään? näin täällä taphatuu kaiken aikaa, kun lapsellani on kaveri niin sit tulee toinen lapsi ja hakee sen pois, houkuttelee jollain ja lapseni jää kuin nalli kalliolle ! miten toimisitte ??

asiaa ajatelleet, siksi lapseni ehkä hyväksyykin asian jo osittain, paremmin. Harrastaa ja touhuaa omiaan, ja urheilemme aika paljon myös yhdessä.



Olen ihan varma, että tämä on vaan nyt tätä vaihetta ja jatkossa olosuhteet muuttuvat.



-7-

Meillä poika on lähes kaikille se varakaveri, joka jää yksin jos muita on tarjolla. Poika on hyvin kasvatettu (tietenkin), mutta ei hyvin käyttäytyvä, kiltti ja sosiaalisesti pätevä. Eli hän on se joka hölöttää antamatta suunvuoroa, suuttuu kevyestä naljailusta ja juuttuu inttämään asioista.Tietenkin muut on mieluummin keskenään porukassa jossa dynamiikka toimii, kuin tämän yhden tuittuilijan kanssa.



Sikäli tosin olen samaa mieltä muidenkin kanssa, että juonittelijat ja pelaajan hallitsee nykyään poikienkin kaverikuvioita. Nimittin munkin poika on välillä ihan suosittu, etenkin kun saa olla jonkun kanssa kahdestaan, sujuu hyvin. Sitten kuulen että xx onkin kutsunut y:n ja z:n heille ja kieltänyt meidän poikaa tulemasta, tai että x ja y on alkaneet naureskella pojan vaatteille tms. Tämä johtaa taas siihen syrjintään, koska kukaan ei nouse puolustamaan tätä erilailla käyttäytyvää vaan muu porukka alkaa karttaa sitä heikkoa lenkkiä.



Tuntuu että vanhemmatkin on huolissaan vain siitä, että heidän lapsilla on kavereita eikä mieti oikeudenmukaisuutta ollenkaan. Annetaan lasten esi. muuttaa suunnitelmia viime tingassa, kun tuleekin kutsu kivemmalta kaverilta. Näin meille on käynyt useasti, että sovittu kyläily peruuntuu kun x meneekin y:lle yökylään tms.

eli piti kompata sitä, joka sanoi ettei se nyt aina niin ole että ne kiltit jää ulkopuolelle ja huonosti kasvatetut määrää tahdin.

Tosi röyhkeää ja törkeää on. Pihaltakin on painostettu lähtemään mukaan. Houkuteltu karkeilla, kekseillä, mehuilla, uusilla pleikkapeleillä ja ties millä. Että pitäskö olla satkun seteleitä taskussa et olkaa meidän Marjon kavereita ni saatte vähän fyrkkaa. Ette voi olla tosissanne aikuiset ihmiset? Niinkö lapselle opetetaan ihmisenä olemista? Kyllä meilläkin on pelit ja tavarat, vaan eipä auta. ap.

miten lahjoisit ??????? entä kun se kaveri on meillä ja ryntääkin toinen kaveri hakeen sen pois?? mites sitten tehdään? näin täällä taphatuu kaiken aikaa, kun lapsellani on kaveri niin sit tulee toinen lapsi ja hakee sen pois, houkuttelee jollain ja lapseni jää kuin nalli kalliolle ! miten toimisitte ??

eli kasvatusta ei ole kaikilla lapsilla...

toisten pihoille ei ole edes asiaa lupaa kysymättä, näin olen omalleni ohjannut..

näni kesäisin toiset lapset vaan rynnii omakotitalomme takapihallekin ja ryhtyvät leikkiin ja pian vievät kaverin mennessään :((((

nyt alan pikkuhiljaa oppimaan, eli kun näen näitä kasvatuksenpuutteesta kärsiviä lapsia sanon heti että meille ei nyt voi tulla. enkä siis päästä sen pidemmälle....

monet ei edes heti tajuu, vaan sanon niin monta kertaa kun tartee.

ennen päästin kaikki mukaan leikkinn, olisi mukavaa kun osaisivat porukalla leikkiä, mutta kun ei osaa kaikki...

eli kun kaveri joka lapseni kanssa osaa ja haluaa leikkiä on meillä, silloin ei ole muilla asiaa meille piste

Hei



Mulla vasta eskari-ikäinen lapsi, joten en tunne koulumaailmaa.



Siksi kysynkin, päteekö jo 1. ja 2 luokilla täysin eri säännöt kuin päiväkodissa?



Eskaripojilla ainakin näyttää olevan niin, että kaikki otetaan leikkiin mukaan, vaikka on myös selvästi bestiksiä.



POikaani kehutaan päiväkodissa siitä, että hän keksii aina leikkejä sekä omaa paljon neuvottelutaitoja (= ei ajaudu riitoihin).

Eivätkö nämä taidot riitä enää alakoulussa? Eikö sosiaalisesti lahjakas (niinkuin ap sanoo lapsensa olevan) enää pärjääkään koulussa?



Joko koulussa on aivan eri meininki, tai sitten "syy" voi olla ap:n lapsessa.



Itse muistan, että lapsena halusin leikkiä samanhenkisten kanssa. Niiden, jotka tykkäsivät samoista asioista tai leikeistä. Niiden, jotka olivat reiluja, ystävällisiä, osasivat itsekin ratkoa ongelmatilanteita, eivätkä kaikesta kannelleet äidille. Reiluus oli meillä ainakin ehdoton valtti kaverien saamisessa.



Omasta 6 v pojastani huomaan, että kaveriksi hän ei oikein huoli sellaista, joka on täysin eri temperamenttinen kuin hän. Esim. ulkoleikeissä jos ovat täysin eri kehitysasteella, niin yhteisiä leikkejä ei löydy. Omaavat esim. aivan erilaiset juoksutaidot, pelaamistaidot jne. Kaveriksi kyllä kelpaa tällaisetkin silloin, kun ketään muuta ei löydy, ja jos jotenkin keksivät jonkun yhteisen kiinnostuksen kohteen.



Poikani haluaisi aina pelata futista, sählyä tms, joten kaveriksi "kelpaa" aina kaikki, jotka haluavat myös pelata.



Välillä pitää kyllä häntä opastaa siihen, että kannattaa joskus leikkiä niitäkin leikkejä, joista ei itse niin pidä.



Hiukan ap:n ja joidenkin muiden viesteistä tulee sellainen kuva, että oletteko tosiaan sitä mieltä, että "vika" on muissa lapsissa, ja että kaikki muut 7-vuotiaat ovat "epäreiluja keskivertolissuja". Ei minusta kovin kypsä tai varsinkaan asiaa parantava asenne. Eikö kannattaisi miettiä, mistä löytyisi samanhenkisiä kavereita? Mielestäni ap ei toimi lastaan kohtaan reilusti, jos ei viitsi enää yrittää.

mutta monilla jo omat kännyt, eli niihin saavat viestejä toisilta kavereilta ja sit tulee äkkilähtö niiden kuose :(( siihen jää sitten oam lapsi ihmetteleen





eli osaa ne jo eskairikäisinäkin ton



paljon on sattumaa, eli millaisia kavereita vanhempineen sattuu naapurustossa asumaan.....



meillä päin tuntuu olevan villin lännen meininki ;)))



eli lapset saavat mennä ja tulla miten halöuavat, meillä siis on ne säännöt muilla ei



helposti siinä jää sitten ilman kavereita

en edes omaa lastani, mutta näin vain on ja näillä mennään. Mutta meillä tosiaan tilanne muuttui juurikin, kun koulut alkoivat. Ja tosiaan osa näistä pojista vain pelaavat fudista kaikki välkät, siihen ei kelpaa mukaan kuin vain parhaat, jota omani siis ei ole. Osa touhuaa muuta ja usein omani onkin juuri näissä touhottajissa, mutta ongelma onkin enemmän sitten koulun jälkeen, kun meillä nämä pojat ovat pariutuneet, ja omalleni ei siis jäänyt ketään, kenen kanssa olisivat. Tarhaiässä asiat olivat ihan toisin, silloin vanhemmat sopivat asiat etukäteen pääsääntöisesti, kun kuljetusapua tarvittiin jne, mutta koululaiset täällä suhaavat ihan itse.



-7-

en edes omaa lastani, mutta näin vain on ja näillä mennään. Mutta meillä tosiaan tilanne muuttui juurikin, kun koulut alkoivat. Ja tosiaan osa näistä pojista vain pelaavat fudista kaikki välkät, siihen ei kelpaa mukaan kuin vain parhaat, jota omani siis ei ole. Osa touhuaa muuta ja usein omani onkin juuri näissä touhottajissa, mutta ongelma onkin enemmän sitten koulun jälkeen, kun meillä nämä pojat ovat pariutuneet, ja omalleni ei siis jäänyt ketään, kenen kanssa olisivat. Tarhaiässä asiat olivat ihan toisin, silloin vanhemmat sopivat asiat etukäteen pääsääntöisesti, kun kuljetusapua tarvittiin jne, mutta koululaiset täällä suhaavat ihan itse. -7-

en ymmärrä miksi laitetaan luokille etenkään parittomiamääriä tyttöjä

etenkin tytö ovat mielellään apreittain, eli silloin yksi jää aina ulos tai kelpaa juuri varalle kaveriksi

¨pojilla ei useinkaan ole tätä ongelmaa, koska pelaavat paljon ja porukkaan siksi mahtuu

mut jos joku ei halua tai osaaa pelata, níin onnetonta on.....

eli ei ole helppoa olla nykyään lapsi :((((

ja eskair-ikään muuttuu koulunalaettua just toi,e t vanhemmat ei enää puutu lasten kaverisuhteisiin, vaan hoitavat lapset ne ihan itse....

eli vaikeeta on enää yrittää ohjailla asiaa saada siis kavereita tms...

ovat vielä aika olemattomat. Ja puhun nyt niistä, jotka eivät ota lapsianne leikkeihin mukaan. Ei osata vielä asettua toisen asemaan. Ei täysin ymmärretä miltä tuntuu, kun jää yksin. Toimitaan impulsiivisesti ja lauotaan asioita, jotka aikuiset osaavat suodattaa. Täytyy siis muistaa, että hekin ovat lapsia, jotka vasta opettelevat elämää. Kyse ei siis ole läheskään aina huonosta kasvatuksesta. Kiusaaminen ei ole puolusteltavissa, mutta aina ei ole kyse siitä.

Mun sos. heikkolahjainen lapseni tulee hyvin toimeen jos kavereita on vain yksi ja aikuisten kanssa hän on vallan ihanaa seuraa. Mutta porukassa tyhmyys tiivistyy ja lapset valitsee luonnollisesti ensisijaisesti sen itselle edullisimman ja varmemman vaihtoehdon. Eli jos kaksi kaveria alkaa syrjiä yhtä, niin muut menee niiden kahden puolelle. Tämä on luonnollista, mutta välillä tuntuu toivottomalta että se muuttuisi edes iän myötä. Nämä oman edun ajajat ja taitavat sos. pelien pelaajat kun ovat niitä suosittuja joukonjohtajia, jotka voittavat joka kärhämän. Aiemmin esim. tarinoissa tällä lailla toimivat oli pahiksia ja hiljainen ja syrjitty peri lopussa maan - nykyään musta tuntuu että sankarit on aina jo alun perinkin pärjääviä ja rohkeita, juuri sellaisia kuin nämä luokan kingit.

25

ovat vielä aika olemattomat. Ja puhun nyt niistä, jotka eivät ota lapsianne leikkeihin mukaan. Ei osata vielä asettua toisen asemaan. Ei täysin ymmärretä miltä tuntuu, kun jää yksin. Toimitaan impulsiivisesti ja lauotaan asioita, jotka aikuiset osaavat suodattaa. Täytyy siis muistaa, että hekin ovat lapsia, jotka vasta opettelevat elämää. Kyse ei siis ole läheskään aina huonosta kasvatuksesta. Kiusaaminen ei ole puolusteltavissa, mutta aina ei ole kyse siitä.

Oma lapseni liikkuu mielellään muttei ole huippufutaaja eikä lätkänpelaaja, joten se joukkoon kelpaaminen siltä osin on niin ja näin. Iso osa pojista on harrastajia.

Välkillä on aina jotain muutakin tekemistä, mutta täällä on myös 'pariuduttu' ja ulkopuolelle jääneen osa on aika kova välillä.

Ei täälläkään aikuiset päätä koululaisten kaverisuhteita, eikä sovi lasten puolesta. En syytä muita vaan se lissut-ilmaisu tuli alunperin joltain toiselta tässä ketjussa. Lanseerasin sitä omiin teksteihini. Sori:)

Totta on kyllä sekin, että jos ei ole jännä kaveri eikä osaa sosiaalisia pelejä, on heikoilla. Kuten oma lapseni.

ap.

en edes omaa lastani, mutta näin vain on ja näillä mennään. Mutta meillä tosiaan tilanne muuttui juurikin, kun koulut alkoivat. Ja tosiaan osa näistä pojista vain pelaavat fudista kaikki välkät, siihen ei kelpaa mukaan kuin vain parhaat, jota omani siis ei ole. Osa touhuaa muuta ja usein omani onkin juuri näissä touhottajissa, mutta ongelma onkin enemmän sitten koulun jälkeen, kun meillä nämä pojat ovat pariutuneet, ja omalleni ei siis jäänyt ketään, kenen kanssa olisivat. Tarhaiässä asiat olivat ihan toisin, silloin vanhemmat sopivat asiat etukäteen pääsääntöisesti, kun kuljetusapua tarvittiin jne, mutta koululaiset täällä suhaavat ihan itse.

-7-

Kiitos ap ja 7 kun jatkatte keskustelua ja vastasitte moniin kysymyksiini.



Tuo on varmaan juuri noin, että kouluikäisillä on eri säännöt kuin eskarilaisilla. Eli itse sovitaan tapaamiset kavereiden kanssa ja vanhemmat eivät voi enää vaikuttaa siihen, miten yhdessä leikitään.



Varmaan on myös eniten kiinni, lapsen oman luonteen lisäksi, siitä minkälaisessa pihapiirissä tai koulussa ollaan.

Miten hyvin vanhemmat tuntevat toisiaan jne.



Lapsuudesta muistan, ja omillekin opetan, että sovituista asioista pidetään kiinni. Vaikka tulisi "parempaa" seuraa tarjolle, ei sitä ekaa leikkikaveria lempata pihalle, vaan sitten leikitään vaikka kaikki yhdessä jne.



En siis antaisi lapselle lupaa päättää tuollaisessa tilanteessa itse, että ei otakaan jotain kaveria mukaan, kun tuli uusi parempi paikalle. Ei alaasteikäisenäkään.



Esim meillä saattaa olla joku kylässä, vaikka serkkutyttö, ja yhteisiä leikkejä ei aina heti löydy. Jos pihalle tulee joku naapurinpoika, valitsisi poikani heti tämän pojan, lähtisi pelaamaan jotain ja jättäisi serkkutytön yksin.



Näin hän toimisi, jos itse saisi päättää. Silloin sanon, että X on nyt meillä kylässä, joten et voi lähteä naapurin villen kanssa leikkimään.



On kyllä kurjaa, jos teidän tapauksissa vanhemmat eivät näin toimi.



Mutta mikä sitten olisi ratkaisu? Oletteko kysyneet opettajilta?



Tuntuisi siltä, että olisi hyvä, että vanhemmat seuraisivat edes etäältä myös kouluikäisten lasten toimia ja tarvittaessa puuttuisivat siihen.

uskon että suurin osa koululaisten vanhemmista pyrkii samoihin ihanteisiin kuin sinä. Se ei vaan aina ole niin yksinkertaista ja käytännössä, jos on valittava oman lapsen edes hetkellinen epäsuositummuus ja vieraan lapsen mielen pahoittaminen, moni valitsee oman lapsen hyväksi. Ja toisaalta vanhemmat ei enää tiedä mitä lapset on sopineet tai miten toimivat missäkin tilanteessa. En minäkään aina tenttaa, miksi olit kahdestaan sen ja sen kanssa, missä se ja se oli sillä välin ja kuka pyysi ketäkin minnekin.



Tuskin kukaan antaa lapsen jättää kylässä olevan kaverin yksin ja lähteä toisen kanssa leikkimään. Mutta jos lähtijä onkin se vieras, kuka sen estää? Soitatko vanhemmille ja valitat? Entäs jos lapsen näkeemys onkin ihan eri, esim. että "kyllä me oltaisi otettu kaikki mukaan mutta sitä yhtä ei meidän leikit huvittaneet? Tämä ei ole ihan niin yksinkertaista kuin kotipihalla joskus näyttää.



25

uskon että suurin osa koululaisten vanhemmista pyrkii samoihin ihanteisiin kuin sinä. Se ei vaan aina ole niin yksinkertaista ja käytännössä, jos on valittava oman lapsen edes hetkellinen epäsuositummuus ja vieraan lapsen mielen pahoittaminen, moni valitsee oman lapsen hyväksi. Ja toisaalta vanhemmat ei enää tiedä mitä lapset on sopineet tai miten toimivat missäkin tilanteessa. En minäkään aina tenttaa, miksi olit kahdestaan sen ja sen kanssa, missä se ja se oli sillä välin ja kuka pyysi ketäkin minnekin. Tuskin kukaan antaa lapsen jättää kylässä olevan kaverin yksin ja lähteä toisen kanssa leikkimään. Mutta jos lähtijä onkin se vieras, kuka sen estää? Soitatko vanhemmille ja valitat? Entäs jos lapsen näkeemys onkin ihan eri, esim. että "kyllä me oltaisi otettu kaikki mukaan mutta sitä yhtä ei meidän leikit huvittaneet? Tämä ei ole ihan niin yksinkertaista kuin kotipihalla joskus näyttää. 25

Joo, en tiedä, miten toimisin.

En varmasti alkaisi vierasta lasta kieltämään lähtemästä. Enkä soittaisi vanhemmalle!

Jos hyvin pieniä ovat, 7-8v., niin varmaan sanoisin, että ottakaas meidän x mukaan. Tai sitten en sanoisi.

Miettisin ehkä oman lapseni kanssa, miksi ne lähti. Koska A ja B tykkäävät keskenään leikkiä jotakin leikkiä? Rohkaisisin omaani kysymään, voiko tulla mukaan? Tällaisia tulee nyt mieleeni.

Käsittelisin varmaan myös oman lapseni kanssa sitä, mitä tunteitä leikistä ulosjäänti aiheuttaa. Ja että ei tarkoita, että omassani olisi jotain vikaa - ne A ja B nyt haluavat tehdä kahdestaan jotain.

Ehkä pohtisin lapseni kanssa yhdessä ratkaisua. Voihan olla, että me vanhemmat suurentelemme oman lapsemme pahaaoloa. Eli voi olla että lapsi ei edes aina kaipaa niihin leikkeihin mukaan, mutta meistä se tuntuu omien lapsuutenkokemustemme takia pahalta.

En todellakaan halua neuvoa ketään (eihän mulla edes ole vielä kouluikäisiä lapsia!), sen sijaan tulevan koululaisen äitina on kiinnostavaa kuulla näistä kokemuksista ja ennen kaikkea mahd. ratkaisuehdotuksista.

huomannut, että jos lapsi on lapsellinen eikä saa kulkea pitkin kyliä ja omaa käytöstavat, niin sellainen on suositumpien lasten silmissä nörtti jonka kanssa ei leikitä. Sen sijaan pitää käyttäytyä huonosti niin saa kavereita ympärilleen.

up

lasten kun pitäs saada nauttia lapsuudesta mutta monelle se sitten on vaikeaa. Asioiden pitäisi olla hyvin mutta sitten voi olla vaikka tämä kaverijuttu.



Oma lapsikin on sellainen varakaveri. Eli jos se paras kaveri ei pääse leikkiin niin sitten meidän lapsi kelpaa. Olen koittanut rohkaista lastani etsimään muuta seuraa ja osittain siinä onnistunutkin.

Lapsesi ei suinkaan ole ainut, vaikka se ei lohdutakaan. Heikot sosiaaliset taidot voi selittää tilanteen mutta nekin kehittyy ajan myötä, kullakin omaa tahtiaan. Tulevaisuudessa tilanne voi olla jo aivan toinen.

Kovasti jo huolestuttaa oman kolmivuotiaan tulevaisuus, mitä jos hänet jätettäisiin ulkopuolelle. Hän on poika, luulin ennen, että nämä on vaan tyttöjen juttuja nämä pariutumiset!!