Sydämmeni särkyy kun 2 vuotiaani ikävoi isäänsä :((
Erosimme lapsen ollessa 1,5v. Kun oppi sanomaan isi niin sitä hoetaan joka pv ja usein itkun kera,katsellaan isin kuvaa ja soitetaan isille. Viime yönä sydän meni kippuralle kun lapsi heräsi ja itkien huusi isiä :( Onneksi muutamme kesän aikana lähelle niin tapaavat vaikka joka viikko, nyt välimatkaa useita satoja km ja tapaavat vain 3 viikon välein vloppuisin. Ainut mitä kadun/harmittelen erossa on lapsen kaipuu isäänsä. Heillä aina ollu todella läheiset välit,mies oli meidän kanssa kotona 9kk ja hoiti lasta ihan tasavertaisesti kanssani(oli työtön), kiintymys suhde ehti kehittyä oikein tiiviiksi. Onko muita öäitejä joita ahdistaa lapsen suru ja kaipuu isäänsä?
Kommentit (9)
Jos lapsi on molemmille niin tärkeä ja kiintymyssuhde molempiin vanhempiin vahva, niin ihmetyttää, että olette ajaneet perheenne tuollaiseen tilanteeseen missä asutte erillänne noin kaukana toisistanne. Ei ole tainut olla se lapsi kuitenkaan se ykkönen?
kun ajattelen juuri 4 vuotta täyttänyttä veljenpoikaani, joka ei enää koskaan näe isäänsä. Veljeni kuoli työtapaturmassa juuri ennen joulua...
miksi asutte nyt niin kaukana toisistanne? onneksi tilanne kuitenkin muuttuu
Onko se ero nyt välttämättä ihan lopullinen. Jos siihen ei liity pahoinpitelyä yms. niin olisiko mahdollista asua yhdessä kämppisperiaatteella lapsen takia?
Teidät vanhemmat asumaan noin kaukana toisistanne. Vaikea ymmärtää ja sitä kautta olla empaattinen ap:tä kohtaan.
täällä jos työtön erehtyy sanomaan, että ei halua ottaa työtä, jonka takia joutuu olemaan pitkiä aikoja toisella paikkakunnalla erossa perheestään, niin hänet haukutaan pummiksi, loiseksi ym. kotona makoilijaksi.
Sitten taas kun ollaan töissä ja valitetaan välimatkasta seuraavista ongelmista, niin ei ole ajateltu lapsen parasta ja ollaan sen takia huonoja vanhempia.
Tätähän tämä elämä on.
ap