Ajatellaanko meistä erilailla kun

ajattelen, vaikka se onkin tosi hölmöä. Jopa siitä huolimatta, että meidän ainoa automme on rähjäinen 90-luvun lopun Toyota.

en tunnista autojen vuosimalleja enkä tiedä niiden hintoja. Itse ajan parin vuoden ikäisellä Peugeotilla, ja tuntuu tosi oudolta että joku kuvittelisi tietävänsä sen perusteella minusta yhtään mitään.

tuttavat tuskin.

Ihmisiä lokeroidaan auton, asuinpaikan ja asuinmuodon, perhemallin, ulkonäön ja jopa ruokaostosten perusteella. Tuntemattomat ja puolitutut nyt voivat vetää kielteisen tai myönteisen johtopäätöksen ties miestä asiasta: joskus ne johtopäätökset osuvat lähelle oikeaa, joskus ihan metsään.



Kysymys kuuluukin: mitä väliä? Minua ei ainakaan pätkääkään kiinnosta, mihin lokeroon joku kadulla minut ohittava minut pistää. Ja mitäpä se minun elämääni liikuttaakaan, mitä joku siihen kuulumaton minusta tai perheestäni ajattelee! - Me itse ja läheisemme tiedämme, millaisia olemme ja miten elämme. - Väärinkäsitys ystäväpiirissä tai sukulaisten keskuudessa toki ahdistaa, mutta ystävätpä eivät yleensä vedä johtopäätöksiä kenenkään autosta tms. ulkoisista seikoita, vaan tuntevat ihmiset ja perheet kokonaisuudessaan.

Helpoin testi on mennä noilla autoilla maantielle. Ajat ihan samaa vauhtia ja kaikki on muutoinkin ihan samoin. Kun ajat sillä toyotalla, liuta autoja kurvaa ohi ja hyvällä lykyllä ajavat sitten siinä edessä hiljempaa kuin sinä. Kun ajat volvolla, ne ajelee perässä.

Huvittavaa, mutta totta