Kuka väittää/uskoo, että ponnistusvaihe voi olla kivuton ilman puudutteita?

että ne mun ponnistuskivut on ollukin supistuksia?



Mähän sain epiduraalin supparikipuihin, mutta epiduraali otettiin pois hyvissä ajoin ennen ponnistusvaihetta, jotta tuntisin itse sen kivun ja että pystysin ponnistamaan(tai niin kätilö mulle ainakin viisasteli tän).



Eihän ses iis tuntunu paskaakaan, kun se lapsi sitten tuli ulos. Mutta se tunti ennen kuin lapsi syntyi oli aivan helvetillistä. Emmä nyt kyllä voi tietää oliko ne ponnistus -vai supistuskipuja...???



Kertokaa joku viisaampi?

pysty ponnistamaan ilman kipua! Ensimmäinen synnytys oli karsea vaikka sain epiduraalin yms.

Mietin jo että uskallanko toista lasta edes tehdä. Mutta niin vain siihen suostuin, pelko synnytystä kohtaa hälveni raskauden edetessä. Ja se toinen synnytys! Helppo ku mikä. Supistukset eivät olleet kipeitä, menin sairaalaankin vain koska olivat säännöllisiä. Noh, ponnistusvaihe jännitti, mutta yllätys oli suuri kun se ei edes sattunut :O

Ja ilman puudutteita koko synnytys. Eikä tullut repeämiä. Nyt onkin sitten jo kolmas tulossa :)

Saapa nähdä miten synnytyksen kanssa käy. Toivottavasti on samanlainen kuin toinen eikä ensimmäinen :)

Mutta katsos synnytyksessä kaikki ei aina mene juuri niin kuin ne itse tykkää hoitaa. Mulla 2. vauva tuli avosuisessa tarjonnassa, joten ponnistusvaihe kesti vajaan 1,5 tuntia. Tuska oli kaamea, koska kyseisessä virheasennossa vauva painaa häntäluuhun/selkärankaan pusertuessaan ulos. Ja saliin mentiin tosiaan kun olin jo auki 7 cm...ja sain epin,jonka jälkeen välittömästi olin kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistaa.

Ekan pieraisin muutamassa minuutissa pihalle.

Ei menekään, sen huomasin jo ekassa synnytyksessä. Mutta kyllä synnyttäjän omilla ponnistustaidoillakin on suuri merkitys. Poikkeustilanteet on aina poikkeustilanteita. Epiduraali voi vaikuttaa negatiivisesti ponnistusvaiheessakin enkä ymmärräkään miksi niin moni ottaa sen. Kai se on luonteen heikkoutta =)

että ne mun ponnistuskivut on ollukin supistuksia?

Mähän sain epiduraalin supparikipuihin, mutta epiduraali otettiin pois hyvissä ajoin ennen ponnistusvaihetta, jotta tuntisin itse sen kivun ja että pystysin ponnistamaan(tai niin kätilö mulle ainakin viisasteli tän).

Eihän ses iis tuntunu paskaakaan, kun se lapsi sitten tuli ulos. Mutta se tunti ennen kuin lapsi syntyi oli aivan helvetillistä. Emmä nyt kyllä voi tietää oliko ne ponnistus -vai supistuskipuja...???

Kertokaa joku viisaampi?

muuttuiko kipu? Supistuksethan kuitenkin tulee ns. samallalailla melkein koko ajan. Säännöllisesti yms. Hitsi kun en osaa selittää, mutta kyllä ainakin omasta mielestäni ne kivut erotti esikoista synnyttäessäni :)

Mulla jouduttiin käynnistämään synnytys viikolla 36 lapsiveden tihkumisrm takia. Avautumisvaihe oli jumalattoman pitkä ja äärimmäisen kivulias. Epiduraali ei toiminut mulla ilmeisesti murtuneen häntäluun takia, 2 annosta sain, anestesialääkäri oli päivittelemässä ja testasi että tosiaan tunsin alapäässä edelleen kylmälapputestit sun muut, millä sitä testataan. Lapsiveden tihkumisen takia tuli kohtutulehdus, kuume oli pahimmillaan 39 astetta ja sain kramppeja. Parhaimmillaan siellä oli 3 lääkäriä pohtimassa, mitä tehdään. Sektiota en pyytänyt missään vaiheessa. Avautuminen meni siis petidiinipistosten ja ilokaasun voimin. Jokin sähläys oli paraservikaalin kanssa ja se jäi lopulta antamatta, sain avsutumisvaiheen lopulla budendaalipuudutteen. Ponnistusvaihe oli helpoin, ihanin ja kivuttomin vaihe! Se kesti 25 min. Lapsi tuli ilman välilihan leikkauksia tai imukuppeja maailmaan. 3 pienenpientä repeytymää tuli, ei mitään merkittävää. En muistaisi mitään näistä jos ei olisi synnytyskertomusta kotona printattuna. Muistan vain helvetilliset supistukset, kuumekrampit ja autuaallisen ponnistusvaiheen. Että kyllä, Ponnistusvaihe voi tuntua kivuttomalta jos avautuminen on ollut yhtä tuskaa!

että ne mun ponnistuskivut on ollukin supistuksia?

Mähän sain epiduraalin supparikipuihin, mutta epiduraali otettiin pois hyvissä ajoin ennen ponnistusvaihetta, jotta tuntisin itse sen kivun ja että pystysin ponnistamaan(tai niin kätilö mulle ainakin viisasteli tän).

Eihän ses iis tuntunu paskaakaan, kun se lapsi sitten tuli ulos. Mutta se tunti ennen kuin lapsi syntyi oli aivan helvetillistä. Emmä nyt kyllä voi tietää oliko ne ponnistus -vai supistuskipuja...???

Kertokaa joku viisaampi?

muuttuiko kipu? Supistuksethan kuitenkin tulee ns. samallalailla melkein koko ajan. Säännöllisesti yms. Hitsi kun en osaa selittää, mutta kyllä ainakin omasta mielestäni ne kivut erotti esikoista synnyttäessäni :)

mulla meni silleen, että tunsin ne supistuskivut vana synnytyksen alussa, sillon ku olin ehkä 3 senttiä auki. Siitä ponnistusvaiheeseen asti mulle laitettiin koko ajan epiduraalia ja se tila oli ihan kivuton. Mutta sitten kun se epiduraali otettiin pois niin alko yhtä-äkkiä aivan jumalattoman kauheet kivut ja itse olen ne ajatellu ponnistuskivuiksi, koska siitä hetkestä on merkitty mulla alkavan ponnistusvaihe. Mutta siis Oli ne todella todella paljon kivuliaammat ne viimiset kivut, mitä oli sillon synnytyksen alussa. Se kipu oli sellasta, että ihan kuin joku olis katkassu multa jotain lihaksia tai luita. Se ei ollu sellasta polttelua, niinku supistukset.

Mutta katsos synnytyksessä kaikki ei aina mene juuri niin kuin ne itse tykkää hoitaa. Mulla 2. vauva tuli avosuisessa tarjonnassa, joten ponnistusvaihe kesti vajaan 1,5 tuntia. Tuska oli kaamea, koska kyseisessä virheasennossa vauva painaa häntäluuhun/selkärankaan pusertuessaan ulos. Ja saliin mentiin tosiaan kun olin jo auki 7 cm...ja sain epin,jonka jälkeen välittömästi olin kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistaa.

Ekan pieraisin muutamassa minuutissa pihalle.

Ei menekään, sen huomasin jo ekassa synnytyksessä. Mutta kyllä synnyttäjän omilla ponnistustaidoillakin on suuri merkitys. Poikkeustilanteet on aina poikkeustilanteita. Epiduraali voi vaikuttaa negatiivisesti ponnistusvaiheessakin enkä ymmärräkään miksi niin moni ottaa sen. Kai se on luonteen heikkoutta =)

hanki aivot

Voi voi, kylläpä siinä joku pillunsa pitkässä ponnistusvaiheessa reväyttänyt mamma hermostui :D Ei ole minun vikani jos ette osaa synnyttää ja olette niin heikkoja että pitää epiduraali ottaa. Ei ole myöskään minun vikani että siitä epiduraalista on monesti myös haittaa.

kun on mahdollisuus ja ehkä mä vaan olen niin hyvä synnyttäjä etten ole antanut epiduraalin haitata ponnistamista. Ponnistusvaiheet 14min ja 4min...ei paha! Toki tuntui että peräsuoli rotkottaa ja pillu halkeaa mut ei kipuna ollenkaan niin pahaa kuin avautumisvaiheen kivut :)

ehkä mun lihakset sit paremmassa kunnossa? Ja mitä tulee ylipäänsä epiduraaliin niin mulla sen verran tuo itsetunto kunnossa etten kokenut mitään tarvetta elvistellä ilman kivunlievitystä tapahtuvalla synnytyksellä...kovat ja rajut supparit vaan sattuvat ja kivun lievitys vaan nykyaikaa. Taitaa joku olla vähän katkera kun ei vaan ehtinyt sitä saamaan tai jotain?

kiitos kun aiheutit minulle syyllisyyttä ja surua. Nyt on varmaan hyvä mieli? Toivottavasti aiheutat lapsillesikin yhtä paljon syyllisyyden tunnetta, niin saat kuuliaisia lapsia. Säälin sinun kaltaisia ihmisiä, todella :(

kiitos kun aiheutit minulle syyllisyyttä ja surua. Nyt on varmaan hyvä mieli? Toivottavasti aiheutat lapsillesikin yhtä paljon syyllisyyden tunnetta, niin saat kuuliaisia lapsia. Säälin sinun kaltaisia ihmisiä, todella :(

ja tämä oli tarkoitettu numerolle 42

ehkä mun lihakset sit paremmassa kunnossa? Ja mitä tulee ylipäänsä epiduraaliin niin mulla sen verran tuo itsetunto kunnossa etten kokenut mitään tarvetta elvistellä ilman kivunlievitystä tapahtuvalla synnytyksellä...kovat ja rajut supparit vaan sattuvat ja kivun lievitys vaan nykyaikaa. Taitaa joku olla vähän katkera kun ei vaan ehtinyt sitä saamaan tai jotain?

kiitos kun aiheutit minulle syyllisyyttä ja surua. Nyt on varmaan hyvä mieli? Toivottavasti aiheutat lapsillesikin yhtä paljon syyllisyyden tunnetta, niin saat kuuliaisia lapsia. Säälin sinun kaltaisia ihmisiä, todella :(

Haukut minua ensin apinaksi ja sitten itket kun aiheutan sulle syyllisyyttä. Voi hyvää päivää :D

Minä päätin jo hyvissä ajoin ennen synnytystä etten kivunlievitystä ja miksi olisin ottanutkaan kun olin tunnin salissa kaikkineen =) Eikä ole tietenkään tullut repeämiä tai mitään, niidenkin riski kasvaa kun ottaa epiduraalin. Mutta ymmärrän varsin hyvin että monien kipukynnys on hirvittävän alhainen. Turha siitä on kuitenkaan minun kimppuuni hyökätä, syytön minä siihen olen!

ehkä mun lihakset sit paremmassa kunnossa? Ja mitä tulee ylipäänsä epiduraaliin niin mulla sen verran tuo itsetunto kunnossa etten kokenut mitään tarvetta elvistellä ilman kivunlievitystä tapahtuvalla synnytyksellä...kovat ja rajut supparit vaan sattuvat ja kivun lievitys vaan nykyaikaa. Taitaa joku olla vähän katkera kun ei vaan ehtinyt sitä saamaan tai jotain?

Nopea oli kyllä koko vaihe, mutta veikkaisin että epiduraalin takia ns. hukkasin suunnan. Jos oikein selitin :) Joten oli vaikeampi ponnistusvaihe kuin toisen lapsen aikana. Mutta toisen lapsen aikana taas ei niitä kipuja ollut.

Muuten en ota kantaa mutta tuohon haittaamiseen vain :)

Ainakin itse koen että se epiduraali vähän vaikeutti ponnistamista :)

t.36

kiitos kun aiheutit minulle syyllisyyttä ja surua. Nyt on varmaan hyvä mieli? Toivottavasti aiheutat lapsillesikin yhtä paljon syyllisyyden tunnetta, niin saat kuuliaisia lapsia. Säälin sinun kaltaisia ihmisiä, todella :(

Haukut minua ensin apinaksi ja sitten itket kun aiheutan sulle syyllisyyttä. Voi hyvää päivää :D

Minä päätin jo hyvissä ajoin ennen synnytystä etten kivunlievitystä ja miksi olisin ottanutkaan kun olin tunnin salissa kaikkineen =) Eikä ole tietenkään tullut repeämiä tai mitään, niidenkin riski kasvaa kun ottaa epiduraalin. Mutta ymmärrän varsin hyvin että monien kipukynnys on hirvittävän alhainen. Turha siitä on kuitenkaan minun kimppuuni hyökätä, syytön minä siihen olen!

mä en ole kyllä ketään apinaksi haukkunut. Ja se joku joka sinua haukkui, niin empä nyt tiedä, oliko ihan kaukaa haittu.

Sinun kimppuun varmaan ei hyökättäisikään niin helposti, jos puhuttelisit muita ihmisiä vähän kunnioittasvampaan sävyyn, etkä alkaisi haukkumaan tosiia löysäpilluiksi vai miten se meni...

Joten meitipä nyt muutama kerta tutoa käytöstäsi.

Näin tässä ketjussa pitää juurikin kommentoida, että syntyy keskustelua.



Ja se, jolle tuli paha mieli - nimimerkki vieras on provoilija, sen tajuaa kuka tahansa, joka on joskus jossain ketjussa jotain provoja kirjoittanut. Mut mä en mene koskaan henk. koht. tasolle enkä provoile suoraan jonkun toisen henk. koht. kokemuksilla. Mutta kyllä mä provoilijana provon tunnistan :)

että ne mun ponnistuskivut on ollukin supistuksia?

Mähän sain epiduraalin supparikipuihin, mutta epiduraali otettiin pois hyvissä ajoin ennen ponnistusvaihetta, jotta tuntisin itse sen kivun ja että pystysin ponnistamaan(tai niin kätilö mulle ainakin viisasteli tän).

Eihän ses iis tuntunu paskaakaan, kun se lapsi sitten tuli ulos. Mutta se tunti ennen kuin lapsi syntyi oli aivan helvetillistä. Emmä nyt kyllä voi tietää oliko ne ponnistus -vai supistuskipuja...???

Kertokaa joku viisaampi?

muuttuiko kipu? Supistuksethan kuitenkin tulee ns. samallalailla melkein koko ajan. Säännöllisesti yms. Hitsi kun en osaa selittää, mutta kyllä ainakin omasta mielestäni ne kivut erotti esikoista synnyttäessäni :)

mulla meni silleen, että tunsin ne supistuskivut vana synnytyksen alussa, sillon ku olin ehkä 3 senttiä auki. Siitä ponnistusvaiheeseen asti mulle laitettiin koko ajan epiduraalia ja se tila oli ihan kivuton. Mutta sitten kun se epiduraali otettiin pois niin alko yhtä-äkkiä aivan jumalattoman kauheet kivut ja itse olen ne ajatellu ponnistuskivuiksi, koska siitä hetkestä on merkitty mulla alkavan ponnistusvaihe. Mutta siis Oli ne todella todella paljon kivuliaammat ne viimiset kivut, mitä oli sillon synnytyksen alussa. Se kipu oli sellasta, että ihan kuin joku olis katkassu multa jotain lihaksia tai luita. Se ei ollu sellasta polttelua, niinku supistukset.

rajumpia. Joten on voinut olla kumpia tahansa, ellei sitten molemmanlaisia kipuja yhtäaikaa :/

Mutta varmaa ainakin on ettei ollut kivuton vaihe :/

Minulla ponnistusvaihe oli koko homman kivuttomin osuus, tuskin silti täysin kivuton, en muista. Ei ollut puudutteita käytössä.

eikä sitten mitään ongelmia ponnistamisessa. Molemmat ponnistin ulos nopeasti muutamalla kunnon työnnöllä. Mistä lie kiinni? Mä ehkä uskon, että toisilla naisilla kai se tietous ja tuntuma niistä omista lihaksista parempi? Minä myös halusin sen nopeasti olevan ohi ja ponnistin niin että luulin verisuone ratkeevan päässä. Ponnistin pitkään ja hartaasti. Kätilö sanoi myöhemmin että toiset naiset eiväåt vaan osaa ponnistaa riittävällä voimalla ja riittävän pitkään. Ja toki toisilla ponnistamista vaikeuttaa lapsen asento tms.