Kuka väittää/uskoo, että ponnistusvaihe voi olla kivuton ilman puudutteita?

että minkä ajan te käsitätte ponnistusvaiheena? Kyllähän ponnistusvaiheeseenkin kuuöluu ne supparit ja nekin on jo itsessään kivuliaita

Esikoisesta toosaan sattui aivan järkyttävän paljon. Esikoisesta kun ei vielä oikein uskaltanut ponnistaa täysillä kun pelkäsi sitä kipua. Seuraavasta vauvasta sattui vähemmän, keskityin niin kovin ponnistamiseen. Heti kun alkoi tuntua että nyt repeää klitoris, ponnistin lisää ja poika muljahti hetkessä ulos ja kipu loppui.



Kolmannen ponnistinkin sitten jo niin äkkiä etten kerinnyt edes tajuta jos alapäähän sattui.

Jos meille vielä yksi suodaan niin taitaa tulla kuin ammus :D

että minkä ajan te käsitätte ponnistusvaiheena? Kyllähän ponnistusvaiheeseenkin kuuöluu ne supparit ja nekin on jo itsessään kivuliaita

ponnistusvaiheen alkavan siitä, kun annetaan lupa ponnistaa, yksinkertaisesti. Ja ponnistusvaihe loppuu siihen kun vauva on maailmassa.

Jotenkin ne supparit eivät vain tunnu miltään ponnistusvaiheen aikana. Siis se ponnistaminen sinällään sattuu niin helkutisti että ei siinä yksiä suppareita huomaa muutoin kuin vatsan kiristymisenä.

Minulla on takana 3 synnytystä, joissa

1. epiduraali, melko kivulias ponnistus

2. ei kivunlievityksiä, ihan ***tanan kipeä ponnistus

3. kohdunkaulanpuudutus, käytännössä kivuton ponnistus

kahdella-neljällä ponnistuksella, sen minä lasken ponnistusvaiheeksi. Siis sen vajaa kaksi minuuttia.

Mulle on aivan käsittämätön utopia, että jollekin voi ponnistusvaihe olla kivuton. Onkohan mun synnytyksessä sitten sattunut jotain sellasta, mitä ei satu yleensä? Mulla siis kesti ponnistusvaihe yli tunnin ja se kipu oli jatkuvaa, ei se tullut pelkästään sillon, kun mä ponnistin. Mulla oli myös se, etten tuntenu mitään ponnistamisen tarvetta. Tunsin vain jatkuvaa iahn tajuttoman kovaa kipua. Mutta ei sit vissiin normaalia?

Mulle on aivan käsittämätön utopia, että jollekin voi ponnistusvaihe olla kivuton. Onkohan mun synnytyksessä sitten sattunut jotain sellasta, mitä ei satu yleensä? Mulla siis kesti ponnistusvaihe yli tunnin ja se kipu oli jatkuvaa, ei se tullut pelkästään sillon, kun mä ponnistin. Mulla oli myös se, etten tuntenu mitään ponnistamisen tarvetta. Tunsin vain jatkuvaa iahn tajuttoman kovaa kipua. Mutta ei sit vissiin normaalia?

Järjetöntä touhua tunnin ponnistaminen. Mulla ponnistusvaiheet 11 minuuttia ja 9 minuuttia eikä siinä enää niitä supistuksia ole ajatellut. Vauva reippaasti ulos vaan =)

jotain. koko synnytys sattui aivan kamalsti mutta..se et saa edes ponnistaa niin auttoi. minusta se ponnistus vaihe vaan oli niin lyhyt, puoli tuntia mulla ja helpotti kipua heti.

ihan luomuna jouduin synyttämään.

Mulle on aivan käsittämätön utopia, että jollekin voi ponnistusvaihe olla kivuton. Onkohan mun synnytyksessä sitten sattunut jotain sellasta, mitä ei satu yleensä? Mulla siis kesti ponnistusvaihe yli tunnin ja se kipu oli jatkuvaa, ei se tullut pelkästään sillon, kun mä ponnistin. Mulla oli myös se, etten tuntenu mitään ponnistamisen tarvetta. Tunsin vain jatkuvaa iahn tajuttoman kovaa kipua. Mutta ei sit vissiin normaalia?

Tarkottiko tuo nyt sitä, että se tunnin ponnistmainen oli mun syy? Voin toki kerto taustatietoo, mutta näköjään teit jo päätelmät ihan ite.

Järjetöntä touhua tunnin ponnistaminen. Mulla ponnistusvaiheet 11 minuuttia ja 9 minuuttia eikä siinä enää niitä supistuksia ole ajatellut. Vauva reippaasti ulos vaan =)

olen saanut epiduraalin. Toisessa synnytyksessä ehkä vähän myöhään, koska lähes välittömästi sen saatuani olin jo täysin auki. Mutta ilmeisesti olen (ainakin tämän ketjun perusteella) niin prkleen lahjakas ponnistaja, että sain vauvan vain 7 minuutin ponnistamisella ulos.



Suoranaista kipua ei siis tuntunut, mutta voimakas ponnistuksen tarve oli melko tuskaista, samoin alapään venyminen, kun vauvan pää oli tulossa ulos.

olen saanut epiduraalin. Toisessa synnytyksessä ehkä vähän myöhään, koska lähes välittömästi sen saatuani olin jo täysin auki. Mutta ilmeisesti olen (ainakin tämän ketjun perusteella) niin prkleen lahjakas ponnistaja, että sain vauvan vain 7 minuutin ponnistamisella ulos.

Suoranaista kipua ei siis tuntunut, mutta voimakas ponnistuksen tarve oli melko tuskaista, samoin alapään venyminen, kun vauvan pää oli tulossa ulos.

Mesooja ja syöpään kuolleen naisen sisar eri henkilöitä ja puhuvat juur vastakkaisista asioista! Mesooja sanoo että kipu on aina kaikille samaa ja toiset vaan kestävät sen jalommin kuin toiset.



Syöpäpotilaan sisko sanoi että kipu ei ole vakio ja että toisilla on samassa tilanteessa enemmän ja voimakkaampaa kipua kuin toisilla...kipu siis ei ole vakio eikä sitä voi verrata toisen kivun kestämiseen!



Tajusitteko?

Mulle on aivan käsittämätön utopia, että jollekin voi ponnistusvaihe olla kivuton. Onkohan mun synnytyksessä sitten sattunut jotain sellasta, mitä ei satu yleensä? Mulla siis kesti ponnistusvaihe yli tunnin ja se kipu oli jatkuvaa, ei se tullut pelkästään sillon, kun mä ponnistin. Mulla oli myös se, etten tuntenu mitään ponnistamisen tarvetta. Tunsin vain jatkuvaa iahn tajuttoman kovaa kipua. Mutta ei sit vissiin normaalia?

Järjetöntä touhua tunnin ponnistaminen. Mulla ponnistusvaiheet 11 minuuttia ja 9 minuuttia eikä siinä enää niitä supistuksia ole ajatellut. Vauva reippaasti ulos vaan =)

Tarkottiko tuo nyt sitä, että se tunnin ponnistmainen oli mun syy? Voin toki kerto taustatietoo, mutta näköjään teit jo päätelmät ihan ite.

En minä tarkoittanut että sinun syy. Minä vaan tykkään hoitaa asiat nopeasti. Sairaalaan vasta sitten kun ollaan kunnolla auki ja päästään suoraan saliin, siellä hetki ja pierastaan vauva pihalle =) En tajua näitä jotka menee sairaalaan kitisemään kun ollaan 3 cm auki ja sitten siellä ollaan jopa vuorokausi. *sateenvarjo auki*

Mä kestin sen kivun hyvin kun olin tosiaan puudutukset saanut ja siltikin tuntui että peräsuoli repeää ihan justiinsa :D uskon silti että se on paljon kivuliaampaa ilman puudutuksia.

En minä tarkoittanut että sinun syy. Minä vaan tykkään hoitaa asiat nopeasti. Sairaalaan vasta sitten kun ollaan kunnolla auki ja päästään suoraan saliin, siellä hetki ja pierastaan vauva pihalle =) En tajua näitä jotka menee sairaalaan kitisemään kun ollaan 3 cm auki ja sitten siellä ollaan jopa vuorokausi. *sateenvarjo auki*

no hahah. luuletko, että se on kiinni siitä, tykkääkö hoitaa asiat nopeesti vai ei? Vaikka mä kuinka ponnistin, se lapsi ei tullut ulos ja sen takia jouduttiin käyttämään imukuppia. Mulla löydettiinkin tähän ihan konkreettinen syy. Mulla oli bakteeri, joka vähensi noita supistuksia ja sitä kautta oli mahdotonta saada lapsi ulos ilman imukuppia. Onneks kätilö sentään sano, että olen sinnikäs synnyttäjä, kun jaksoin tehdä niin kovasti töitä ja yrittää. Mutta joo, tosiaan, asiat pitää hoitaa nopeesti...salli mun nauraa

En minä tarkoittanut että sinun syy. Minä vaan tykkään hoitaa asiat nopeasti. Sairaalaan vasta sitten kun ollaan kunnolla auki ja päästään suoraan saliin, siellä hetki ja pierastaan vauva pihalle =) En tajua näitä jotka menee sairaalaan kitisemään kun ollaan 3 cm auki ja sitten siellä ollaan jopa vuorokausi. *sateenvarjo auki*

45 minuuttia vaikka olin uudestisynnyttäjä (ed.8 min ja 6min,). Kerkesin muuten olemaan vajaat puolitoista tuntia ennen kuin vauva oli maailmassa.

Mulla ponnistusvaiheen kesto johtui aika pitkälti väsymyksestä. Kello oli viisi aamuyöllä joten silloin ei ollut paljoa nukuttua kuten ei edellisinäkään öinä kaiken maailman särkyjen takia. Mutta olisi sitten vissiin pitänyt olla vielä hieman kauemmin kotona ;)

Edellisistä sairaalassa olin viisi päivää (käynnistys) ja kuusi tuntia ennen kuin lapset ovat olleet maailmassa.

saanut epiduraalin just oikeaan aikaan. Supistuskivut avautumisen aikana ennen puudutusta olleet helvetillisä ja täytyy sanoa että se ponnistaminen niihin verrattuna ollu lasten leikkiä. olen puskenut lapset maailmaan nopeesti ja tokihan sekin tuntui mut ei ollenkaan niin kuin ne hirveet avautumissupparit...

Ponnistamaan pääseminen on ollut helpottavaa, koska tietää että pian kaikki on ohi. Ilman kivunlievitystä olen ponnistanut 2 lasta, eikä se tosiaan tehnyt ollenkaan niin kipeetä kuin olin kuvitellut. Eppari ja repeämät molemmilla kerroilla.

En minä tarkoittanut että sinun syy. Minä vaan tykkään hoitaa asiat nopeasti. Sairaalaan vasta sitten kun ollaan kunnolla auki ja päästään suoraan saliin, siellä hetki ja pierastaan vauva pihalle =) En tajua näitä jotka menee sairaalaan kitisemään kun ollaan 3 cm auki ja sitten siellä ollaan jopa vuorokausi. *sateenvarjo auki*

Mutta katsos synnytyksessä kaikki ei aina mene juuri niin kuin ne itse tykkää hoitaa. Mulla 2. vauva tuli avosuisessa tarjonnassa, joten ponnistusvaihe kesti vajaan 1,5 tuntia. Tuska oli kaamea, koska kyseisessä virheasennossa vauva painaa häntäluuhun/selkärankaan pusertuessaan ulos. Ja saliin mentiin tosiaan kun olin jo auki 7 cm...ja sain epin,jonka jälkeen välittömästi olin kokonaan auki ja sain luvan alkaa ponnistaa.

Ekan pieraisin muutamassa minuutissa pihalle.