Ongelma:Miehen kuolema,yksinäisyys,muutto ja lasten kapinointi

korostaisin kyllä Sinun jaksamistasi tärkeimpänä. Hyvinvoiva äiti on todellakin parempi äiti. Ja jos lapset oireilevat niin heille saa apua koulukuraatorilta, joka voi ohjata ammattilaisten juttusille.



Oletko käynyt Nuorten Leskien nettisivuilla? SIellä on kiva keskustelupalsta, josta saat hyvää vertaistukea tilanteessasi - suosittelen!



Tsemppiä ja jaksua mihin ratkaisuun ikinä päädytkin *hali*

ole mitään nykyisellä paikkakunnalla? Mitkä ne ovat ne asiat, jotka pk-seudulla olisivat toisin?

Olisiko työ mielenkiintoisempi vai onko se ne ystävät? Oletko varma ettet olisi yksinäinen pk-seudulla? Itse asun Vantaalla ja kyllä täälläkin on yksinäisiä ihmisiä. Surutyösi on vielä kesken ja tunteet pinnassa. Sinuna harkitsisin vielä asiaa.

Ei sinulla Hesassakan mitään ole. Sinulla ei ole missään mitään.

Meillä on täällä tosiaan iso, 300 neliöinen omakotitalo, navetat sun muut. 20 hehtaaria peltoja ja lähemmäs 300 hehtaaria metsää. Ollaan ostettu, kun ollaan ajateltu että on sitten mitä lapsille jättää. Metsä kun on aina hyvä sijoitus. Lainaa on vielä jonkun verran. Mutta, jos muutetaan, joudun myymään kaiken, että saadaan se omakotitalo pk-seudulta. Onko se oikein?? Lasten perintö tuhlata periaatteessa tuohon muuttoon ja yhteen taloon??? Vaikka todellakin arvohan talolla tietenkin nousee... ap

Voisitko aatella ettet myisi kaikkea metsää?jättäisin lapsille sieltä lääniä!

Itse olen eronnut ja muistan että eron jälkeen kun jäin lasten kanssa yksin niin oli tarve itsellä "laittaa kaikki uusiksi" ja päästä pois siitä asunnosta ja samoista ympyröistä. Siinä samassa talossa kaikki muistuttu eksästä ja yksinäisyys tuntui sietämättömältä. Voisiko tuossa olla jostain samanlaisesta kysymys eli joku sinun oma kriisi että et surultasi näe niitä hyviä asioita elämässä nykyisellä paikkakunnalla?



Ei muutto sinänsä paranna asioita ja omaa olotilaa jos ei ole jotain ihan konkreettisia syitä miksi asiat olisivat paremmin.

Ei sinulla Hesassakan mitään ole. Sinulla ei ole missään mitään.

joku juntti taas purkaa angstiaan jonkun Stadiin muutosta.

monilapsiselle leskelle noin. Muutto sukulaisten lähelle on varmasti toisaalta lapsillekin hyvä, mutta tuleva koulu kannattaa miettiä tarkkaan, Helsingissä kannattaa hakea yläasteella johonkin erikoisluokkaan, helpottaa sopeutumista, kun muutkin tulevat eri kouluista.

Jos maat ja maanut on aikoinaan ostettu sinun ja miehesi nimiin yhteisesti, koko omaisuus ei ole sinun vaan lapsillesi kuuluu osansa. Et voi myydä kaikkea ja ostaa uutta taloa noin vain, lapsillesi kuuluu osuus. Toki voit siirtää perinnön maksamisen tulevaisuuteen, mutta asia on hyvä muistaa; jossain vaiheessa sinulta pitää irrota perunkirjoituksessa määritellyt rahat lapsillesi. Ikävä fakta. Tuttua siksi, että olen avioitunut lesken kanssa ja joudumme joskus tulevaisuudessa maksamaan hänen lapselleen sievoisen summan. Mies teki aikoinaan sen päätöksen, että perintöä (kyseessä tasingosta tullut epäsuhta) ei makseta vielä silloin kun perunkirjoitus tehtiin :( Ja nyt asia koskettaa sitten minuakin, kun minulla on mieheni kanssa yhteiset tilit ja rahat.

Minusta se on aika painava seikka myös. Eivät ne lapset menettäisi pelkästään kaveripiiriään vaan myös ne tutut sukulaiset.

monilapsiselle leskelle noin. Muutto sukulaisten lähelle on varmasti toisaalta lapsillekin hyvä, mutta tuleva koulu kannattaa miettiä tarkkaan, Helsingissä kannattaa hakea yläasteella johonkin erikoisluokkaan, helpottaa sopeutumista, kun muutkin tulevat eri kouluista.

Minusta se on aika painava seikka myös. Eivät ne lapset menettäisi pelkästään kaveripiiriään vaan myös ne tutut sukulaiset.

monilapsiselle leskelle noin. Muutto sukulaisten lähelle on varmasti toisaalta lapsillekin hyvä, mutta tuleva koulu kannattaa miettiä tarkkaan, Helsingissä kannattaa hakea yläasteella johonkin erikoisluokkaan, helpottaa sopeutumista, kun muutkin tulevat eri kouluista.

läheistä kuin kuolleen miehen?

kun murrosikäiset katkeroituneet lapset alkaisivat kapinoida.

Ei lasten mielipidettä voi jättää huomioimatta noin isossa asiassa.

Ap itse kirjoitti että hänen sukuaan on nähty vähemmän.

Minusta se on aika painava seikka myös. Eivät ne lapset menettäisi pelkästään kaveripiiriään vaan myös ne tutut sukulaiset.

monilapsiselle leskelle noin. Muutto sukulaisten lähelle on varmasti toisaalta lapsillekin hyvä, mutta tuleva koulu kannattaa miettiä tarkkaan, Helsingissä kannattaa hakea yläasteella johonkin erikoisluokkaan, helpottaa sopeutumista, kun muutkin tulevat eri kouluista.

läheistä kuin kuolleen miehen?

Minä ajattelisin niin, että ap:n kannattaisi isosti miettiä, että mikä siinä nykyisessä tilanteessa ahdistaa. Onko se se tarve päästä eteenpäin, että tässä vaiheessa surua pitäisi heittää vanhat turkit nurkkaan ja hommata uusia. Jos näin on, niin en vielä muuttaisi. Lapsillakin on surutyö kesken ja taas uuden elämän aloittaminen voi olla tosi raskasta. Totta on kuitenkin sekin, että lapset helposti jännittävät uutta, kun eivät tiedä mitä tuo tullessaan ja sitten keskellä sitä uutta, voi tilanne olla yllättävän hyväkin. Voisiko ap odottaa vaikka sen kolme vuotta, että isot olisi menossa lukioon, keskimmäinen yläkouluun ja pienin kouluun. Tuokin on hyvä sauma muuttaa. Näin lapsilla olisi myös aikaa hyväksyä äidin päätös. Mitä päätätkin ap, niin onnea tielle.

vai antaa neljälle se elämä, josta isänsäkin olisi ylpeä ja yhdelle mahdollisuus kasvaa aikuiseksi?



Miten siellä Helsingissä pystyisit pitämään lapsesi ehjinä?

sitä mieltä, että eihän sun tarvitse tehdä nyt lopullisia ratkaisuja. Vuokraat teille asunnon, haet itsellesi töitä ja lapsille koulut. Sovitte, että kokeilette vuoden. Pääseehän sitä takaisin jos ette viihdykään.



Mä olen sitä mieltä myös, että äidin on syytä pyrkiä onneen. Voisitko esim mennä uudestaan naimisiin siellä pohjoisessa?

sitä mieltä, että eihän sun tarvitse tehdä nyt lopullisia ratkaisuja. Vuokraat teille asunnon, haet itsellesi töitä ja lapsille koulut. Sovitte, että kokeilette vuoden. Pääseehän sitä takaisin jos ette viihdykään. Mä olen sitä mieltä myös, että äidin on syytä pyrkiä onneen. Voisitko esim mennä uudestaan naimisiin siellä pohjoisessa?

ja lähteä etsimään onneaan. Silloin kukaan ei menettäisi mitään. Omaa onneaan etsivällä äidillä tuskin olisi aikaa neljälle lapselle, joilla on triplasti paha olo eli ikävä isää, ikävä vanhaa kotia ja ympärillä kouluhelvetti.

Jos sinulla kuitenkin on nykyisessä asuinpaikassa ystäviä ja sukua (tai siis miehen sukua), niin olisitko kuitenkaan vähemmän yksinäinen Helsingissä. Johtuuko yksinäisyytesi miehesi pois menosta vai ystävien puutteesta? Eli helpottaisiko se jossain muualla?

että sopeutuminen uudelle paikkakunnalle ja kavereitten löytyminen voi olla vaikeaa.



Toisaalta ymmärrän tunteesi, ettei nykyisessä paikassa ole sinulle mitään ja haluat aloittaa uuden elämän muualla.



Anoppi on varmasti muuttoa vastaan, sillä tilahan on siirtynyt pojalta teille ja olisi raju muutos luopua tilasta siten, että se siirtyy täysin ulkopuoliseen omistukseen.



Kuitenkin, kuuntele itseäsi. Kirjaa plussat ja miinukset, mieti asioita monelta kannalta ja puhu lapsille, mitä tunnet ja tahdot.



Sinulla on sukua Helsingissä, joten pärjäät varmasti.

Jos lapset ovat sosiaalisia ja ennakkoluulottomia, tulee tuskin hankaluuksia asettua uudelle paikkakunnalle. Ehkä joku pienempi paikkakunta olisi kaupunkia parempi lasten kannalta?



Onko teillä karjaa?

Kuoliko mies työssä?

Anteeksi, kun utelen..

vai antaa neljälle se elämä, josta isänsäkin olisi ylpeä ja yhdelle mahdollisuus kasvaa aikuiseksi?

Miten siellä Helsingissä pystyisit pitämään lapsesi ehjinä?

Vuokratkaa lasten lomien ajaksi asunto Helsingistä ja katsokaa, miten sujuu. Syksy ja talvi toki ovat kaupungissa erilaisia, paineet kovempia koulussa ja muuten, mutta saatte tuntumaa.

että sopeutuminen uudelle paikkakunnalle ja kavereitten löytyminen voi olla vaikeaa. Toisaalta ymmärrän tunteesi, ettei nykyisessä paikassa ole sinulle mitään ja haluat aloittaa uuden elämän muualla. Anoppi on varmasti muuttoa vastaan, sillä tilahan on siirtynyt pojalta teille ja olisi raju muutos luopua tilasta siten, että se siirtyy täysin ulkopuoliseen omistukseen. Kuitenkin, kuuntele itseäsi. Kirjaa plussat ja miinukset, mieti asioita monelta kannalta ja puhu lapsille, mitä tunnet ja tahdot. Sinulla on sukua Helsingissä, joten pärjäät varmasti. Jos lapset ovat sosiaalisia ja ennakkoluulottomia, tulee tuskin hankaluuksia asettua uudelle paikkakunnalle. Ehkä joku pienempi paikkakunta olisi kaupunkia parempi lasten kannalta? Onko teillä karjaa? Kuoliko mies työssä? Anteeksi, kun utelen..

lasten omaisuutta ei saa tuhlata ja tilan myyminen siksi, että leski haluaa muuttaa pois, ei onnistu.

Aika yksinkertainen ajattelutapa, että kaikista Helsingissä asuvista tulee narkkareita... :D

vai antaa neljälle se elämä, josta isänsäkin olisi ylpeä ja yhdelle mahdollisuus kasvaa aikuiseksi?

Miten siellä Helsingissä pystyisit pitämään lapsesi ehjinä?