Ongelma:Miehen kuolema,yksinäisyys,muutto ja lasten kapinointi

jossa olot kuin maalla, vaikka kaupunki lähellä. 9-vuotias selviää kyllä. Oletko miehen suvun kanssa tekemisissä?

Sun mukana menee koko joukko. Taatusti on paremmat olosuhteet kaikkeen Helsingissä, ja kuitenkin ennenpitkää lähtee lapset opiskelemaan, ni eniten Helsingissä on valinnanvaraa.

mutta oletko itsekään onnellinen, jos lapsesi eivät sopeudu ja ovat onnettomia Helsingissä? Etukäteen on hyvin vaikea tietää, miten lapset sopeutuvat. Joskus käy hyvin, toisinaan taas lapset eivät ole vielä lukioiässkään sopeutuneet eivätkä ole löytäneet kavereita uudelta paikkakunnalta. Entä asunto? Pystyisitkö hankkimaan nykyistä tasoa vastaavan asunnon Helsingistä vai joutuisitteko muuttamaan puolta pienempään.

Itsenikin mielestä parempi olisi etelässä, on enemän kaikkia mahdollisuuksia, ja mahdollisuus pitää lapset luonani pidempään. Täällä pohjoisessa kun jo 16-vuotiaana lähdetään opiskelemaan muualle.



Olen miehen suvun kanssa tekemisissä, sisarusten ja anopin kanssa on kyllä läheiset välit, että ei sinänsä sen puolesta hätä ole.



Mutta silti tuntuu etten enää kuulu tänne, kun miestäni ei enää ole. Vaikka olen viihtynyt kyllä täälläkin, mutta on se kuitenkin eriasia kun ei ole enää miestä...

mutta oletko itsekään onnellinen, jos lapsesi eivät sopeudu ja ovat onnettomia Helsingissä? Etukäteen on hyvin vaikea tietää, miten lapset sopeutuvat. Joskus käy hyvin, toisinaan taas lapset eivät ole vielä lukioiässkään sopeutuneet eivätkä ole löytäneet kavereita uudelta paikkakunnalta. Entä asunto? Pystyisitkö hankkimaan nykyistä tasoa vastaavan asunnon Helsingistä vai joutuisitteko muuttamaan puolta pienempään.

Tätä soputumis ongelmaa.... Kun sitä ei todellakaan tiedä...

Talo jouduttaisiin pienentämään. Nyt on iso maatila tiluksineen. Mutta kyllä tästä jotain käteen jää, joten ei nyt ihan pieneenkään tarvitse muuttaa. Varsinkaan jos vantaalta tai jostain reunoilta asuntoa etsisi..

En tiedä, tämä on tosi ristiriitaista. Toisaalta en halua olla onneton, mutta en halua lastenkaan olevan....

Iso muutoshan tuo olisi, lapset kuitenkin sen iän mitä muistavat ovat asuneet pohjoisessa..

Ei sinulla Hesassakan mitään ole. Sinulla ei ole missään mitään.

Tehkääpä tänä vuonna kesälomalla niin, että vuokraatte vaikka kuukaudeksi asunnon täältä PK-seudulta. Katselette ja tunnustelette.



Mun tädillä ollut vähän vastaava tilanne, tosin on ollut iso miehen sukutila jota hän on pitänyt miehen kuoltua. Kyllä siinä on oma elämä ollut täysin pysähdyksissä viimeiset 15-20 vuotta kun on odottanut lasten täysikäistymistä ja heidän päätöstään mitä tilalle tehdään.

vastata näin ???? En ymmärrä. Miten niin, selitä ?

Ei sinulla Hesassakan mitään ole. Sinulla ei ole missään mitään.

Ei sinulla Hesassakan mitään ole. Sinulla ei ole missään mitään.

joku juntti taas purkaa angstiaan jonkun Stadiin muutosta.

Helsingissä omat vaaransa ja asuminen sekä eläminen kallista.

ajattelisin niin, että muutatte. Kyllä ne lapset sopeutuu, ensimmäinen vuosi voi olla vaikeaa. Sinun sukusi on etelässä, saisivatko lapset näin enemmän läheisiä ympärilleen? Sekin on voimavara lapsille, jos saavat tavata sukulaisiaan, tätejä, setiä, serkkuja jne.

ajattelisin niin, että muutatte. Kyllä ne lapset sopeutuu, ensimmäinen vuosi voi olla vaikeaa. Sinun sukusi on etelässä, saisivatko lapset näin enemmän läheisiä ympärilleen? Sekin on voimavara lapsille, jos saavat tavata sukulaisiaan, tätejä, setiä, serkkuja jne.

Tosin tietenkään minun sukulaisia ei niin usein olla nähty. Helsingissä käydään pari kertaa vuodessa ja meillä käy 4-5krt vuodessa sukulaisia kylässä.

Anopille juuri mainitsin asiasta. Se sai kohtauksen, kuten arvata saattaa... Riistän lapsilta kuulemma kaiken turvan.

VOi se olla niinkin tietenkin...

Voi helvata että voi olla vaikeaa... Eihän tälläisiä päätöksiä päivässä tehdä, mutta kyllä tässä kuitenkin pitää jotain kevään aikana päättää kun syksyksi pitäisi sitten asettua uusiin kouluihin..

Meillä on täällä tosiaan iso, 300 neliöinen omakotitalo, navetat sun muut. 20 hehtaaria peltoja ja lähemmäs 300 hehtaaria metsää.



Ollaan ostettu, kun ollaan ajateltu että on sitten mitä lapsille jättää. Metsä kun on aina hyvä sijoitus. Lainaa on vielä jonkun verran.



Mutta, jos muutetaan, joudun myymään kaiken, että saadaan se omakotitalo pk-seudulta.



Onko se oikein?? Lasten perintö tuhlata periaatteessa tuohon muuttoon ja yhteen taloon???

Vaikka todellakin arvohan talolla tietenkin nousee...



ap

Minulla on tosin vain kaksi lasta, muttei se tee tilanteesta yhtään sen helpompaa.

sen jälkeen ne kaksoset ovat joka tapuksessa hakeutumassa opiskelemaan ja se nuorempikin menossa yläasteelle?

Kyllä koulun ja koko kaveripiirin vaihto on joka tapauksessa kamala asia, miksi tehdä sitä kun lapet kokeneet muutenkin kovia.

täältä pohjoisesta, kannustaisin sinua silti muuttamaan. Ja nyt on kuitenki hyvä aika, kun isommilla vaihtuisi koulu kuitenkin kun yläkouluun menevät.



Pk-seudulla voit tarjota itsellesi (ja lapsillesi) helpomman elämän.



Muutin itse yh:na maalta kaupunkiin kun lapset olivat 6 ja 7 luokilla. Esim. yläasteen jälkeinen koulutus olisi ollut todella vaikeaa: lapsia olisi pitänyt kuskata busille yht. 60km päivässä, siihen lapsille vielä 2 tunnin bussimatkat. Toinen vaihtoehto on laittaa teinit yksinään kaupunkiin asumaan.



Kyllä meilläkin ensin rutisivat, mutta saivat sitten paljon uusia kavereita ja nyt aikuisena sanovat että muutto oli tosi hyvä juttu.

ajattelisin niin, että muutatte. Kyllä ne lapset sopeutuu, ensimmäinen vuosi voi olla vaikeaa. Sinun sukusi on etelässä, saisivatko lapset näin enemmän läheisiä ympärilleen? Sekin on voimavara lapsille, jos saavat tavata sukulaisiaan, tätejä, setiä, serkkuja jne.

Tosin tietenkään minun sukulaisia ei niin usein olla nähty. Helsingissä käydään pari kertaa vuodessa ja meillä käy 4-5krt vuodessa sukulaisia kylässä. Anopille juuri mainitsin asiasta. Se sai kohtauksen, kuten arvata saattaa... Riistän lapsilta kuulemma kaiken turvan. VOi se olla niinkin tietenkin... Voi helvata että voi olla vaikeaa... Eihän tälläisiä päätöksiä päivässä tehdä, mutta kyllä tässä kuitenkin pitää jotain kevään aikana päättää kun syksyksi pitäisi sitten asettua uusiin kouluihin..

Onhan siinä paljon muutoksia lapsille, jos nyt sitten joutuvat eroon läheisistä(?) isovanhemmistaankin... Vaikein tuo muutto tulee olemaan kuitenkin varmasti niille 12v esipuberteetti-ikäisille vaikkakin koulu vaihtuu, mutta tuo ikä on herkkä. Nuoremmat niinkin sopeutuvaisia.

Mutta heitä on kuitenkin kaksi, heistä on toisilleen turvaa. Siis mietiskelin sitä jos odottaisit muutaman vuoden, mutta sitten samat ongelmat ovat edessä muilla lapsilla ja heillä ei ole kaksoissisarusta tukena. Joten jos todella olet onneton lapissa, niin muuta nyt tässä vaiheessa. Olisihan se ihana, jos lapset sitten pääsisivät lomillaan aina lappiin isovanhemmilleen...

Muuttaa vai jäädä; molemmille löytyy hyviä perusteluja. Eiväthän lapset joka tapauksessa asu kanssasi iankaikkisesti, jaksaisitko asua pohjoisessa siihen asti kun vanhimmat lapset lähtevät esim lukioon tai muihin opintoihin? Asutteko siellä pohjoisessa lähellä lukiota ... jos ette, niin sittenhän olisi sopiva sauma houkutella lapset lukion perässä etelään.



Puolisosi kuolemasta on kulunut vasta kovin vähän aikaa, surutyö on vielä kesken. Siksikin muutto voi lapsista tuntua vaikealle: irrottautua isän suvusta ja muistoista. Isän hauta lienee siellä pohjoisen suvun luona; lapset pääsisivät jatkossa sinne isää muistamaan ja kunnioittamaan kovin harvoin.



Sinun jaksamisesi on perheen kannalta tärkeintä. Motiivit muutolle on syytä punnita tarkkaan ja miettiä, miksi pohjimmiltaan olet tyytymätön nykyiseen tilanteeseen, ettei sitten tule pettymyksiä mahdollisella uudella paikkakunnalla. Yksinhuoltajuus on rankkaa, vaikka ympärillä onkin miehen tai sinun sukuasi. Saisitko etelässä yhtä paljon apua sukulaisilta? Olisiko töissäkäynti mahdollista ilman, että lapset ovat yksin kotona pitkiä päiviä?

jos eri, heillä on todennäköisesti eri kaveripiirit eikä niin seuraa ja turvaa toisistaan.

En mä ehkä pystyisi lapsille tuollaista tekemään, heillä kun on todennäköisesti jo muutenkin turvaton olo. Muutto ja kaverien sekä isovanhempien jättäminen olisi toinen vaikea kriisi heti edellisen perään. Tuo voi olla herkässä iässä olevan psyykeelle liikaa.

Suorittaisivat yläasteen tutussa kaveripiirissä.