Lue keskustelun säännöt.
Mitä on "lasten kautta eläminen"?
18.04.2011 |
Yksi tuttava tokaisi minulle, että elän vain lasteni kautta. No joo haloo, pienimmät ovat pieniä ja kaikkiaan lapsia on kuusi. Näissä nyt vain on aika paljon tekemistä.
Mitä ihmettä se sellainen eläminen sitten on, jossa ollaan vanhempia mutta eletään "itsensä kautta"?
Kertokaas mammat eroja ja esimerkkejä näistä.
Kommentit (59)
Mulla ja miehelläni on 7kuinen poika. Mies on työssä ja minä pojan kanssa kotona. Jos multa kysytään,että mitä kuuluu, tai vaikka sitten niin että mitä SULLE kuuluu, niin kyllä siihen nyt vaan vähintään tuo poika aina kuuluu. Voin toki vastata "Kiitos hyvää" tai "No ei kovin hyvää", mutta mulla ainakin on tapana kertoa lisäksi että mitä viime aikoina on tullut touhuttua, ja niihin touhuihin tuo poika kuuluu. Jos olen käynyt kaverilla kylässä,niin sanon "Kiitos ihan hyvää, tuli tuossa Jarkon kanssa käytyä Minnalla kahvilla ja sellaista." Siis ihan kärjistettynä esimerkkinä. Jos se jotain haittaa,että mainitsen lapseni kuulumisten kertomisen yhteydessä,niin olkoon kysymättä sitten. Jos olen lapsen kanssa päivät kotona, niin en oikein ole voinut kauheasti mitään tehdä ilman sitä. Tietysti voin sanoa,että "Kiitos hyvää, nyt on hyvä mieli." No mistäs mulla olis, muuta kun siitä että arki kotona sujuu, MIEHEN ja LAPSEN kanssa.
Toivottavasti joku tajust tästä sekamelskasta jotain :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei nyt puhuta siitä, onko jollain joskus huono päivä tai masennus päällä. Eikä siitä, ettei lapsistaan saisi puhua OLLENKAAN. Vaan siitä, miten joillain naisilla ei tunnu olevan koskaan mitään omaa kuulumista tai mielipidettä. Selostetaan vaan lasten tekemisiä ja miehen sanomisia. Jos et ole oikeasti moisiin koskaan törmännyt, niin fine, sullapa on käynyt tuuri. Minä olen tavannut tuollaisia aika montakin. Olen itse asiassa aika taitava kuulija ja teen työkseni tiivistelmiä ja analyyseja ihmisten puheesta. Joten turhaan siellä nyt yrität kyökkipsykologisoida minua ja olla hyökkäävä. Tässä nyt kumminkin yritettiin vaan ap:lle selvittää, mitä "elää lastensa kautta" voisi merkitä.
En vain hoksannut tulkita näin "kyökkipsykologina" sua riittävästi, kun olet ihan ihmisten puheen asiantuntija ja loistava kuulija (mutta et ilmeisesti lukija?! No sori taas, oli pakko...). No, mä nyt olenkin vaan tällainen pahainen DI, joka kaiken lisäks on vielä kotona lapsia hoitamassa jo neljättä vuotta putkeen.
Mun kaveripiirissä on paljon pienten lasten äitejä, joiden kanssa luonnollisesti puhutaan paljon lapsista, mutta myös kaikesta mahdollisesta muusta. Ystäviini lukeutuu myös muutama sinkku, joiden kanssa puhun paljon esim. työelämästä, maailman tapahtumista, viihteestä, milloin mistäkin, myös lapsista. Itse en todellakaan ole törmännyt naisiin, jotka puhuisivat vain mitä lapset tekee, ilman tunnetta puheessaan. Itse silloin epäilisin, ettei kyseisellä äidillä ole kaikki hyvin, mutta teilasit tämän ajatuksen tyystin. Se nyt vain sattui tulemaan mulle ekana mieleen, mutta ehkei insinööri ymmärrä näistä tunnepuolen asioista paljoakaan...
Ja eikös se ole kiva, että nämä keskustelut lähtee rönsyilemään? Ei kai täällä ole mikään ehdoton pakko pysyä tiiviisti aiheessa?
Lapsen kautta eläminen ei edes tarkoita mitään helevatan lapsen kuulumisista kertomista,joten turha vaiva :D Elää lapsensa kautta = ohjata lasta omien mieltymysten mukaan, lasta itseään kuuntelematta. Tehdä lapsesta sellainen,kuin itse haluaisi olla, mutta on jo myöhäistä.
Sun mielestäsi se tarkoittaa tuota, mun mielestäni juurikin sitä, että ihminen elää vain lastensa tekemisiä, ei omaa elämää. Itse asiassa se on usein sitä samaa... kun ei ole omaa elämää, ei osaa tunnistaa lastenkaan erillisyyttä ja omaa tahtoa.
No mut eiks tuota vois kutsua enemmänkin lapsilleen elämiseksi. Kyllä mulle ainakin on toi lasten kautta eläminen ihan selvä.
Tässä ei nyt puhuta siitä, onko jollain joskus huono päivä tai masennus päällä. Eikä siitä, ettei lapsistaan saisi puhua OLLENKAAN. Vaan siitä, miten joillain naisilla ei tunnu olevan koskaan mitään omaa kuulumista tai mielipidettä. Selostetaan vaan lasten tekemisiä ja miehen sanomisia. Jos et ole oikeasti moisiin koskaan törmännyt, niin fine, sullapa on käynyt tuuri. Minä olen tavannut tuollaisia aika montakin. Olen itse asiassa aika taitava kuulija ja teen työkseni tiivistelmiä ja analyyseja ihmisten puheesta. Joten turhaan siellä nyt yrität kyökkipsykologisoida minua ja olla hyökkäävä. Tässä nyt kumminkin yritettiin vaan ap:lle selvittää, mitä "elää lastensa kautta" voisi merkitä.
En vain hoksannut tulkita näin "kyökkipsykologina" sua riittävästi, kun olet ihan ihmisten puheen asiantuntija ja loistava kuulija (mutta et ilmeisesti lukija?! No sori taas, oli pakko...). No, mä nyt olenkin vaan tällainen pahainen DI, joka kaiken lisäks on vielä kotona lapsia hoitamassa jo neljättä vuotta putkeen. Mun kaveripiirissä on paljon pienten lasten äitejä, joiden kanssa luonnollisesti puhutaan paljon lapsista, mutta myös kaikesta mahdollisesta muusta. Ystäviini lukeutuu myös muutama sinkku, joiden kanssa puhun paljon esim. työelämästä, maailman tapahtumista, viihteestä, milloin mistäkin, myös lapsista. Itse en todellakaan ole törmännyt naisiin, jotka puhuisivat vain mitä lapset tekee, ilman tunnetta puheessaan. Itse silloin epäilisin, ettei kyseisellä äidillä ole kaikki hyvin, mutta teilasit tämän ajatuksen tyystin. Se nyt vain sattui tulemaan mulle ekana mieleen, mutta ehkei insinööri ymmärrä näistä tunnepuolen asioista paljoakaan... Ja eikös se ole kiva, että nämä keskustelut lähtee rönsyilemään? Ei kai täällä ole mikään ehdoton pakko pysyä tiiviisti aiheessa?
mutta jos alkaa vängätä, kannattaa silti aina muistaa, mistä vängättiin...
Kyllä minä ymmärrän, jos jollain on huono päivä. Osaan erottaa hetkellisen tunteen vallitsevasta. Erotan mielestäni myös, jos jollakulla on masennusta, eikä ap kysy siitä nyt.
Kyse oli siitä, että on naisia, joilla on aina, tai siis vallitsevana puhetapana tapa puhua pelkästään lapsistaan ja perheestään. Joka ilmaisee mielipiteensä muiden kautta, "mies sanoi, että..."
Ei siis puhuttu masennuksesta tai poikkeustilanteista. Ap kertoi ystävänsä sanoneen hänestä että hän "elää lastensa kautta".
En tietenkään voi tietää, mitä se kaveri ap:sta ajatteli, kun noin sanoi. Ap:n kannattaa kysyä suoraan siltä kaveriltaan, mitä hän mahtoi tarkoittaa.
Koska ap:lla on neljä lasta, joista osa on aivan pieniä, oletan yhä, että kaveri oli tarkoittanut perhekeskeisyyttä ja sitä, että ap hänen mielestään on ikäänkuin hukannut itsensä, mielipiteensä ja tarpeensa perheen taakse.
Tuskin noin monen lapsen äiti sentään lapsiaan masinoi menestymään baletissa puolestaan tms., eli en oikein usko, että ainakaan ap:n kohdalla kaveri olisi tarkoittanut sellaista "lastensa kautta elämistä".
PS: ei sinunkaan luetun ymmärryksen taitosi ole varsinaisesti "häikäissyt"... ;-)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi? Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta! SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä. Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
ne tunteet, mielialat, ajatukset ja mielipiteet voi liittyä niihin lapsiin tai työhön? Mulla ainakin, jos joku kysyy, että mitä kuuluu ja lapsi on vaikka juuri oppinut jonkun uuden taidon, kerron innoissani ja ylpenä siitä, koska se asia on hyvinkin mun tunteisiin ja mielialaan vaikuttava juttu. Jos on niin vaikea tajuta, että lapset on (yleensä) vanhemmilleen äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita, niin ei voi mitään. Eihän se tarkoita, etteikö elämässä olisi muutakin sisältöä, mutta kyllä ne lapset vaan on elämässä se ykkösjuttu.
Totta kai ne lapset ovat tärkeitä, samoin työjutut. Mutta ne sitten kerrotaan: mua väsyttää, kun Eero-Antero on flunssassa, voi kun saisi nukuttua. Tai että töissä pomo kiukkuaa meille, kun kaikki haluaisi kesäloman heinäkuussa ja mua vituttaa jo etukäteen, jos joudun siirtämään loman toukokuuksi, koska silloin meille ei miehen kanssa ole yhteistä lomaa ollenkaan. Onko tää oikeasti sulle näin vaikea tajuta?
sun pointti on siis se, että pitäis kertoo, et nyt ei mee kovin hyvin ja mua väsyttää ja ottaa pattiin noi muksut tai työ.
Toi siis ei mee ollenkaan siihen sun määrittämään tunteet, mielialat, mielipiteet jne, jos sanoo, että oon niin onnellinen, kunmeidän Minna-Kaisa oppi vihdoin ajamaan pyörällä. Mulle tulee niin hyvä mieli, kun näen lapseni pyöräilevän onnellisena.
Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi? Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta! SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä. Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
ne tunteet, mielialat, ajatukset ja mielipiteet voi liittyä niihin lapsiin tai työhön? Mulla ainakin, jos joku kysyy, että mitä kuuluu ja lapsi on vaikka juuri oppinut jonkun uuden taidon, kerron innoissani ja ylpenä siitä, koska se asia on hyvinkin mun tunteisiin ja mielialaan vaikuttava juttu. Jos on niin vaikea tajuta, että lapset on (yleensä) vanhemmilleen äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita, niin ei voi mitään. Eihän se tarkoita, etteikö elämässä olisi muutakin sisältöä, mutta kyllä ne lapset vaan on elämässä se ykkösjuttu.
Totta kai ne lapset ovat tärkeitä, samoin työjutut. Mutta ne sitten kerrotaan: mua väsyttää, kun Eero-Antero on flunssassa, voi kun saisi nukuttua. Tai että töissä pomo kiukkuaa meille, kun kaikki haluaisi kesäloman heinäkuussa ja mua vituttaa jo etukäteen, jos joudun siirtämään loman toukokuuksi, koska silloin meille ei miehen kanssa ole yhteistä lomaa ollenkaan. Onko tää oikeasti sulle näin vaikea tajuta?
sun pointti on siis se, että pitäis kertoo, et nyt ei mee kovin hyvin ja mua väsyttää ja ottaa pattiin noi muksut tai työ. Toi siis ei mee ollenkaan siihen sun määrittämään tunteet, mielialat, mielipiteet jne, jos sanoo, että oon niin onnellinen, kunmeidän Minna-Kaisa oppi vihdoin ajamaan pyörällä. Mulle tulee niin hyvä mieli, kun näen lapseni pyöräilevän onnellisena.
totta kai lapsistaan saa olla onnellinen, sekin on tunne, josta voi kertoa.
Mutta pelkkä "Minna-Kaisa oppi tänään pyöräilemään, eiks oo hienoa" ei ole puhujan itsensä henkilökohtainen tunnetilan ilmaus. "Olen tosi iloinen, kun M-K oppi tänään pyöräilemään" on sitä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi? Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta! SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä. Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
ne tunteet, mielialat, ajatukset ja mielipiteet voi liittyä niihin lapsiin tai työhön? Mulla ainakin, jos joku kysyy, että mitä kuuluu ja lapsi on vaikka juuri oppinut jonkun uuden taidon, kerron innoissani ja ylpenä siitä, koska se asia on hyvinkin mun tunteisiin ja mielialaan vaikuttava juttu. Jos on niin vaikea tajuta, että lapset on (yleensä) vanhemmilleen äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita, niin ei voi mitään. Eihän se tarkoita, etteikö elämässä olisi muutakin sisältöä, mutta kyllä ne lapset vaan on elämässä se ykkösjuttu.
Totta kai ne lapset ovat tärkeitä, samoin työjutut. Mutta ne sitten kerrotaan: mua väsyttää, kun Eero-Antero on flunssassa, voi kun saisi nukuttua. Tai että töissä pomo kiukkuaa meille, kun kaikki haluaisi kesäloman heinäkuussa ja mua vituttaa jo etukäteen, jos joudun siirtämään loman toukokuuksi, koska silloin meille ei miehen kanssa ole yhteistä lomaa ollenkaan. Onko tää oikeasti sulle näin vaikea tajuta?
sun pointti on siis se, että pitäis kertoo, et nyt ei mee kovin hyvin ja mua väsyttää ja ottaa pattiin noi muksut tai työ. Toi siis ei mee ollenkaan siihen sun määrittämään tunteet, mielialat, mielipiteet jne, jos sanoo, että oon niin onnellinen, kunmeidän Minna-Kaisa oppi vihdoin ajamaan pyörällä. Mulle tulee niin hyvä mieli, kun näen lapseni pyöräilevän onnellisena.
totta kai lapsistaan saa olla onnellinen, sekin on tunne, josta voi kertoa. Mutta pelkkä "Minna-Kaisa oppi tänään pyöräilemään, eiks oo hienoa" ei ole puhujan itsensä henkilökohtainen tunnetilan ilmaus. "Olen tosi iloinen, kun M-K oppi tänään pyöräilemään" on sitä jo.
pätemisen tarve, kun sivuutat muiden esimerkit tyystin (esim. mun Minna-Kaisa esimerkki ei sopinut sun pirtaan, vaan väänsit omasi). Jos olet ystäviesi kanssa keskutellessa samanlainen, niin en yhtään ihmettele, jos he eivät sulle juuri kummempaa elämästään kerro kuin ympäripyöreitä juttuja lasten tekemisistä.
Oikeasti, voihan se olla niinkin, että ne jotka usein kohtaavat näitä äitejä, jotka puhuvat vain luetteloiden lasten tekemisistä, eivät ole niiden äitien mielestä sellaisia ystäviä, joille haluaisivat muuta kertoa. En minä ainakaan kaikille tutuille kerro mitä mulle oikeasti kuuluu, vain niille lähimmille luotettaville ystäville.
Ja joo, tämä ei vastaa ap:n kysymymykseen, mutta on pohdintaa tähän asiaan, mikä lähti ketjussa rönsyilemään.
koko elämästäni johon kuuluu lapset, harrastukset, puoliso, koti, harrastukset jne...en siis rajaa lapsiani pois tästä listasta vain sen takia että jonkun mielestä ei saisi lapsista kertoa. Joskus sattuu enemmän harrastusten parissa ja joskus lasten jne...siitä kerrotaan mitä uutta on tapahtunut. Sitä paitsi mun kaverit takuulla ovat kiinnostuneempia lasteni tekemisistä kuin esim mun jumppaillastani sillä meillä menossa sama elämänvaihe johon lapset liittyvät kiinteästi.
näinhän normaali ihminen kertoileekin elämästään. Mutta nämä lapsille elävät äitit kertoo VAIN niistä lasten tekemisistä, kun se Minna aloitti satubaletin ja Villellä ollu taas korvatulehdus. Eikö nuo mammat käy ikinä edes jumpassa tai iltakävelyllä, tai mieti kodinsisustamista jne? ja vastaus on ei, ne miettii aina vain lapsia...
Itse tunnen yhden tällaisen ja on totisesti vain lapsilleen elävä nainen. On työkaverini, töissä käy vain siksi että nuorin lapsensa on 9v, eli ei oikein voi olla enää kotona, varsinkaan kun miehensä on työtön. Jos tuo nuorin sairastuu, äiti on aina kotona saikulla. Kyllä vaikka se mieskin on kotona. Joulut vinkuu aina vapaaksi töistä koska "hänellä on niin pienet lapset". Itse kulkee kulahtaneissa vaatteissa 90-luvulta, jotta lapsilla on siistit kuteet. Joku aika sitten itku silmässä kertoili kuinka muualle opiskelemaan lähtenyt tyttö (17v) oli sairastunut flunssaan ja tämä mamma soittamaan että "tule kotiin, mukavampihan se on kotona olla kipeänä, äiti hoitaa"... =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisille se on työ toisille lapset ja toisille jotain ihan muuta. Aika kurjaa jos jollakulla kavereita jota ei kiinnosta kaverinsa elämä kokonaisvaltaisesti. Esim jos uraäiti kyselee kotiäidin kuulumisia on sanomattakin selvää ettei kotiäiti ala selittää palkkatyöpäivästään vaan just siitä mitä lasten kans tullut tehtyä. Täysin normaalia! Paitsi tietty näille tietyille uraäideille joiden päähän ei mahdu sellainen ajatus että joku oikeasti viettää aikaa lastensa kanssa ja vapaaehtoisesti ei pakolla.
Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi? Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta! SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä. Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
ne tunteet, mielialat, ajatukset ja mielipiteet voi liittyä niihin lapsiin tai työhön? Mulla ainakin, jos joku kysyy, että mitä kuuluu ja lapsi on vaikka juuri oppinut jonkun uuden taidon, kerron innoissani ja ylpenä siitä, koska se asia on hyvinkin mun tunteisiin ja mielialaan vaikuttava juttu. Jos on niin vaikea tajuta, että lapset on (yleensä) vanhemmilleen äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita, niin ei voi mitään. Eihän se tarkoita, etteikö elämässä olisi muutakin sisältöä, mutta kyllä ne lapset vaan on elämässä se ykkösjuttu.
Totta kai ne lapset ovat tärkeitä, samoin työjutut. Mutta ne sitten kerrotaan: mua väsyttää, kun Eero-Antero on flunssassa, voi kun saisi nukuttua. Tai että töissä pomo kiukkuaa meille, kun kaikki haluaisi kesäloman heinäkuussa ja mua vituttaa jo etukäteen, jos joudun siirtämään loman toukokuuksi, koska silloin meille ei miehen kanssa ole yhteistä lomaa ollenkaan. Onko tää oikeasti sulle näin vaikea tajuta?
sun pointti on siis se, että pitäis kertoo, et nyt ei mee kovin hyvin ja mua väsyttää ja ottaa pattiin noi muksut tai työ. Toi siis ei mee ollenkaan siihen sun määrittämään tunteet, mielialat, mielipiteet jne, jos sanoo, että oon niin onnellinen, kunmeidän Minna-Kaisa oppi vihdoin ajamaan pyörällä. Mulle tulee niin hyvä mieli, kun näen lapseni pyöräilevän onnellisena.
totta kai lapsistaan saa olla onnellinen, sekin on tunne, josta voi kertoa. Mutta pelkkä "Minna-Kaisa oppi tänään pyöräilemään, eiks oo hienoa" ei ole puhujan itsensä henkilökohtainen tunnetilan ilmaus. "Olen tosi iloinen, kun M-K oppi tänään pyöräilemään" on sitä jo.
pätemisen tarve, kun sivuutat muiden esimerkit tyystin (esim. mun Minna-Kaisa esimerkki ei sopinut sun pirtaan, vaan väänsit omasi). Jos olet ystäviesi kanssa keskutellessa samanlainen, niin en yhtään ihmettele, jos he eivät sulle juuri kummempaa elämästään kerro kuin ympäripyöreitä juttuja lasten tekemisistä. Oikeasti, voihan se olla niinkin, että ne jotka usein kohtaavat näitä äitejä, jotka puhuvat vain luetteloiden lasten tekemisistä, eivät ole niiden äitien mielestä sellaisia ystäviä, joille haluaisivat muuta kertoa. En minä ainakaan kaikille tutuille kerro mitä mulle oikeasti kuuluu, vain niille lähimmille luotettaville ystäville. Ja joo, tämä ei vastaa ap:n kysymymykseen, mutta on pohdintaa tähän asiaan, mikä lähti ketjussa rönsyilemään.
Kyllä, sinun esimerkkilauseesi on tunteen ilmaus, aivan kuten sanoinkin (sanoin:"totta kai lapsistaan saa olla onnellinen, sekin on tunne, josta voi kertoa").
Sitten selitin, miten senkin voi tosin sanoa myös niin, ettei tunteestaan kerro, vaan kuvailee ja kysyy.
On oikeasti aika kälyistä, miten et kykene erottamaan mielipidettä siitä, että joku kuvailee pelkkiä tapahtumia ja muiden fiiliksiä.
Jos sun mielestä ei ole tuosta kyse, niin mistä sinun mielestäsi ap:n kaveri sitten puhui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut esim työnsä kautta elämistä ei pidetä ollenkaan niin pahana...miksiköhän?
tarkoittaa mielestäni KAIKEN oman "uhraamista" lasten/perheen takia. Tunnen erään äiti-ihmisen, joka lopetti kaiken oman elämisen, lenkkeilyt tms. lapset saatuaan. Hän ei luota kehenkään muuhun, edes lasten isään (joka ihan kunnollinen, opettaja ammatiltaan) lasten hoidossa, varsinkaan alle 2-vuotiaan. lapsia tullut 4 kahden vuoden välein ja uskokaa tai älkää, tämä nainen ei ole käynyt edes kaupassa ilman jonkin näköistä kokoonpanoa lapsista mukana. Ja mielestäni tämä on "lasten kautta elämistä", koska nainen jaksaa myös valittaa koko ajan siitä, ettei omaa elämää ole, on kuitenkin joitain haaveita, kuten käsitöiden harrastamista, mutta "kun ei voi, kun nämä lapset vievät kaiken ajan."
Mies tarjoutui kerran lähtemään koko konkkaronkan kanssa (nuorin juuri vierotettu rinnasta) mummolaan yhdeksi yöksi, jotta äiti saisi levätä, niin hän ei suostunut, koska "anoppi kuitenkin syöttää lapsille sitä sun tätä ja eivät varmasti pese edes hampaita tms" tämän kaltaista vastausta. Ja silti valitus jatkuu kuitenkin.. Heittäydytään toisin sanoen marttyyriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, sinun esimerkkilauseesi on tunteen ilmaus, aivan kuten sanoinkin (sanoin:"totta kai lapsistaan saa olla onnellinen, sekin on tunne, josta voi kertoa"). Sitten selitin, miten senkin voi tosin sanoa myös niin, ettei tunteestaan kerro, vaan kuvailee ja kysyy. On oikeasti aika kälyistä, miten et kykene erottamaan mielipidettä siitä, että joku kuvailee pelkkiä tapahtumia ja muiden fiiliksiä. Jos sun mielestä ei ole tuosta kyse, niin mistä sinun mielestäsi ap:n kaveri sitten puhui?
että "kävelit" mun esimerkin yli tekemällä oman esimerkkisi? Toki puhuttiin Minna-Kaisasta, mutta (tyyliäsi lainatakseni) sinun olisi pitänyt kirjoittaa, että tuossa esimerkissäsi olikin tunne mukana, toisin ilman tunnetta asian voi ilmaista näin: Minna-Kaisa oppi tänään pyöräilemään. eiks oo hienoo?
Musta on taas aika kälyistä, ettet itse kykene ajatelmaan asiaa muutoin kuin vain oman ajatuksesi kautta. Teilaat muiden mielipiteet aiheesta.
Ap:han kysyi vain mitä on mammojen mielestä "lasten kautta eläminen". Jos ap:n kaveri on tokaissut, että ap elää vain lasten kautta, niin eipä siitä kovin suurta analyysia ap:n kaverista pysty tekemään, ainakaan näin DI:nä.
Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka puhuvat vain toisten tekemisistä, ajatuksista, fiiliksistä jne. Mutta MINULLE tulee siitä ajatus, että kyseisellä henkilöllä ei ehkä ole kaikki kunnossa. Ehkä hän ei tiedosta tilannetta itsekään. Ja jos hän tiedostaa, niin ehkä hän on silloin sinut asian kanssa jaon onnellinen juuri siinä elämässään, kun saa omistautua miehelleen ja lapsilleen. Ihan oikeasti, joku voi nauttia myös sellaisesta elämästä!
tarkoittaa mielestäni KAIKEN oman "uhraamista" lasten/perheen takia. Tunnen erään äiti-ihmisen, joka lopetti kaiken oman elämisen, lenkkeilyt tms. lapset saatuaan. Hän ei luota kehenkään muuhun, edes lasten isään (joka ihan kunnollinen, opettaja ammatiltaan) lasten hoidossa, varsinkaan alle 2-vuotiaan. lapsia tullut 4 kahden vuoden välein ja uskokaa tai älkää, tämä nainen ei ole käynyt edes kaupassa ilman jonkin näköistä kokoonpanoa lapsista mukana. Ja mielestäni tämä on "lasten kautta elämistä", koska nainen jaksaa myös valittaa koko ajan siitä, ettei omaa elämää ole, on kuitenkin joitain haaveita, kuten käsitöiden harrastamista, mutta "kun ei voi, kun nämä lapset vievät kaiken ajan." Mies tarjoutui kerran lähtemään koko konkkaronkan kanssa (nuorin juuri vierotettu rinnasta) mummolaan yhdeksi yöksi, jotta äiti saisi levätä, niin hän ei suostunut, koska "anoppi kuitenkin syöttää lapsille sitä sun tätä ja eivät varmasti pese edes hampaita tms" tämän kaltaista vastausta. Ja silti valitus jatkuu kuitenkin.. Heittäydytään toisin sanoen marttyyriksi.
siltä mitä tässä ehkä haetaan. Juuri tuo, ettei anneta muidne osallistua millään tavalla lasten hoitoon, mutta sitten ollaan niin marttyyreita, kun kaiken joutuu its etekemään.
Kyllä, sinun esimerkkilauseesi on tunteen ilmaus, aivan kuten sanoinkin (sanoin:"totta kai lapsistaan saa olla onnellinen, sekin on tunne, josta voi kertoa"). Sitten selitin, miten senkin voi tosin sanoa myös niin, ettei tunteestaan kerro, vaan kuvailee ja kysyy. On oikeasti aika kälyistä, miten et kykene erottamaan mielipidettä siitä, että joku kuvailee pelkkiä tapahtumia ja muiden fiiliksiä. Jos sun mielestä ei ole tuosta kyse, niin mistä sinun mielestäsi ap:n kaveri sitten puhui?
että "kävelit" mun esimerkin yli tekemällä oman esimerkkisi? Toki puhuttiin Minna-Kaisasta, mutta (tyyliäsi lainatakseni) sinun olisi pitänyt kirjoittaa, että tuossa esimerkissäsi olikin tunne mukana, toisin ilman tunnetta asian voi ilmaista näin: Minna-Kaisa oppi tänään pyöräilemään. eiks oo hienoo? Musta on taas aika kälyistä, ettet itse kykene ajatelmaan asiaa muutoin kuin vain oman ajatuksesi kautta. Teilaat muiden mielipiteet aiheesta. Ap:han kysyi vain mitä on mammojen mielestä "lasten kautta eläminen". Jos ap:n kaveri on tokaissut, että ap elää vain lasten kautta, niin eipä siitä kovin suurta analyysia ap:n kaverista pysty tekemään, ainakaan näin DI:nä. Ymmärrän, että on ihmisiä, jotka puhuvat vain toisten tekemisistä, ajatuksista, fiiliksistä jne. Mutta MINULLE tulee siitä ajatus, että kyseisellä henkilöllä ei ehkä ole kaikki kunnossa. Ehkä hän ei tiedosta tilannetta itsekään. Ja jos hän tiedostaa, niin ehkä hän on silloin sinut asian kanssa jaon onnellinen juuri siinä elämässään, kun saa omistautua miehelleen ja lapsilleen. Ihan oikeasti, joku voi nauttia myös sellaisesta elämästä!
Lapset kasvavat ja sitten mitä on jäljellä?
Se on samalla lailla traagista kuin joidenkin naisten tapa takertua mieheensä. Minnekään ei mennä ilman miestä, mies tekee päätökset ja julkilausuu pariskunnan Yhteisen Mielipiteen.
Onneksi nuo eivät ole kovin yleisiä juttuja. Jälkimmäisiä en tunne tyylipuhtaina tapauksina yhtään, mutta kuulemma heitäkin on.
Hei: ymmärrän nyt, miksi jatkat kinaamista. Et edes tunnista, milloin joku on kanssasi samaa mieltä, jatkaa vaan ajatusta.
Kuten sanoin, en tiedä minäkään, mitä ap:n kaveri on ap:sta tulkinnut. Kuitenkin lienee hedelmällisempää ehdottaa jotakin tulkintaa - koska ap sellaisia tuossa kyselee - kuin alkaa kinata jonkun muun tekemän tulkinnan yksityiskohdista. Hmm, eikö...?
elämän kanavoimista pelkästään lapsiin. Ei harrasta mitään, ei ole kiinnostunut mistään, ei tee mitään ilman lapsia tai ainakin jatkuvaa lasten ajattelemista.
Mun siskolla oli yksi vaihe, jossa sillä heitti iso pyörä. Se ei oikeasti osannut enää puhua muusta kuin lasten tekemisistä. Lanko väsyi siihen jatkuvaan lapset-sitä-lapset-tätä juttuun myös, muutti erilleen.
Äidin kanssa raahattiin sisko puolipakolla viikon etelänreissulle. Sielläkin se ekat päivät vaan jankutti lapsista ja soitteli miehelleen ja nalkutti siitä, miten mies Suomessa hoiti lapsia (2kpl).
Erohan niille tuli. Siskolle oli kova pala päästää lapset isälleen kahden viikon välein, mutta se (ja lasten kasvaminen) auttoi siskoakin vähän laajentamaan elämää. Nyt vaikuttaa aika tyytyväiseltä, on töissä ja uusi miesystävä.
No mut eiks tuota vois kutsua enemmänkin lapsilleen elämiseksi. Kyllä mulle ainakin on toi lasten kautta eläminen ihan selvä.