Mitä on "lasten kautta eläminen"?
Yksi tuttava tokaisi minulle, että elän vain lasteni kautta. No joo haloo, pienimmät ovat pieniä ja kaikkiaan lapsia on kuusi. Näissä nyt vain on aika paljon tekemistä.
Mitä ihmettä se sellainen eläminen sitten on, jossa ollaan vanhempia mutta eletään "itsensä kautta"?
Kertokaas mammat eroja ja esimerkkejä näistä.
Kommentit (59)
töidensä kautta ja suotavaa olisi enemmän ajatella niitä lapsiaan kun ne on tullut tehtyä!Sama pätee isiin.
jos kaveri jaarittelee koko ajan töistään vaikka mua kiinnostais paljon enemmän perheasiat :D ei vaan kiinnosta...en tietenkään näytä sitä kaverille mut näin se menee. Mä itse perheihmisenä kiinnostun ihmisten suhteista yms. Se kertoo paljon enemmän miten elämässä oikeasti menee...
"tulin just Kallen treeneistä ja tässä Jutan kanssa tehdään läksyjä"...ja totta kai pitää kertoa jos esim lapselle tapahtunut jotain uutta siinä missä itsellekin. Mutta olen huomannut, että toiset vaan eivät ole niin perhekeskeisiä ja heille aina ollut vaikeampaa se perheen kanssa oleminen ylipäänsä. En vaan tajua sitä että joku kokee ettei ole omaa elämää jos ei iltaisin juokse omissa harrastuksissa vaan laittaa esim lasten harrastukset edelle.
Kysymyshän kuului, mitä sinulle kuuluu... ei, että mitä teette siellä? Voisit sen sijaan vaikka sanoa, että "vähän väsyttää, kun käytiin Kallen kanssa treeneissä ja nyt teen Jutan kanssa läksyjä. Illalla aion kyllä katsoa XXX:n telkkarista, saa vähän rentoutua ja nauraa hyvän leffan parissa"...
No joo, pointti varmaan tuli selväksi. Ihmisillä - jopa naisilla ja äideillä - pitäisi olla omiakin ajatuksia ja tekemistä. Ja ainakin, jos nimenomaan kysytään NIITÄ eikä perheen fiiliksiä.
Miehet eivät koskaan vastaisi tuolla tavalla, jos heidän kaverinsa kysyisi, mitä heille kuuluu.
Se on tasapainoilua. Missään nimessä en sano, että äitien tai isien pitäisi "iltaisin juosta omissa harrastuksissaan", hassua, jos sinusta se olisi ainoa vaihtoehto.
jos kaveri jaarittelee koko ajan töistään vaikka mua kiinnostais paljon enemmän perheasiat :D ei vaan kiinnosta...en tietenkään näytä sitä kaverille mut näin se menee. Mä itse perheihmisenä kiinnostun ihmisten suhteista yms. Se kertoo paljon enemmän miten elämässä oikeasti menee...
Mielenkiintoista. Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi?
Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta!
SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä.
Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi? Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta! SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä. Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
Kylläpä sinä yksi vastaaja, joka näemmä vastasit moneen viestiin, otit herneen nenään, jos joku erehtyy lasten kuulumisia kertomaan!
Jos on kotiäitinä, niin kyllä ne kuulumiset on pitkälti niitä lapsiin liittyviä.
Tai voisihan sitä toki vastata esim. näin: Ihan kivaa mulle kuuluu. Aamulla mietin, et joisko teetä vai kahvii. No katoin kaappiin ja arvaa mitä? No siellä oli vaan vihreetä teetä sitruunalla maustettuna. Ei se mulle kyllä aamulla maistu. Keitin sit kolme kuppia kahvia. Niin ja vitsi, et kaupassa oli jännä juttu tänään! Menin ostaan makaroonilaatikon aineksia, mut siellä olikin HK:n sininen tarjouksessa. Ajattele, se oli melkein puoleen hintaan! No otin sit kolme pakettii ja kaks laitoin pakkaseen. Siit yhestä tein makkarasoppaa. Nii ja pesin mä tänään pyykkiäkin, kun alkoi puhtaat alkkarit olee vähissä. Kaks koneellista pyöritin, mustat ja valkeet. Illalla kävin sit uimassa, ku mulla oli vielä pari ilmaislipuketta jäljellä. Uin vaan puol tuntii ja sit istuin saunassa. Ai nii, pesin mä muuten hiuksetki ja laitoin hoitoainetta.
Kylläpä sinä yksi vastaaja, joka näemmä vastasit moneen viestiin, otit herneen nenään, jos joku erehtyy lasten kuulumisia kertomaan! Jos on kotiäitinä, niin kyllä ne kuulumiset on pitkälti niitä lapsiin liittyviä. Tai voisihan sitä toki vastata esim. näin: Ihan kivaa mulle kuuluu. Aamulla mietin, et joisko teetä vai kahvii. No katoin kaappiin ja arvaa mitä? No siellä oli vaan vihreetä teetä sitruunalla maustettuna. Ei se mulle kyllä aamulla maistu. Keitin sit kolme kuppia kahvia. Niin ja vitsi, et kaupassa oli jännä juttu tänään! Menin ostaan makaroonilaatikon aineksia, mut siellä olikin HK:n sininen tarjouksessa. Ajattele, se oli melkein puoleen hintaan! No otin sit kolme pakettii ja kaks laitoin pakkaseen. Siit yhestä tein makkarasoppaa. Nii ja pesin mä tänään pyykkiäkin, kun alkoi puhtaat alkkarit olee vähissä. Kaks koneellista pyöritin, mustat ja valkeet. Illalla kävin sit uimassa, ku mulla oli vielä pari ilmaislipuketta jäljellä. Uin vaan puol tuntii ja sit istuin saunassa. Ai nii, pesin mä muuten hiuksetki ja laitoin hoitoainetta.
Vaan yritin selittää, kun et ymmärtänyt sitä, miksi ei ole kauhean terveen kuuloista, jos ei kerro koskaan mistään muusta kuin lastensa tekemisistä. Ei ole omia mielialoja, mielipiteitä, ajatuksia, pelkästään lasten tekemiset.
Ne kun voisi hyvin yhdistää.
Ja hei, kukaan ei jaksa kuunnella (tai ainakaan minä en jaksa) kenenkään jonninjoutavaa tapausselostusta. On se sitten lapsien tai itsensä arkitekemisen selostusta. Eikö sinulla ole mitään mielipiteitä mistään? Mielialoja?
Eli vaikka näin: "ihan tavallista arkea täällä. Ryydyttää, kun onkin niin tapahtumat vähissä. Kaupassa kävin ja illalla uimassa. Mitä nyt ollaan kauhisteltu vaalitulosta tuossa miehen kanssa, että voi helvata, jos ne persut nousee hallitukseen. Oikein pelottaa, miten kärkeväksi se meininkin saattaa maahanmuuttajien ja persujen kannattajien välillä mennä. Varsinkin kun asutaan täällä maahanmuuttajavoittoisessa lähiössä, sellainen kärjistyminen ja vihapuhe pelottaa mua. Mitäs sä tykkään tosta vaalituloksesta?"
Mitä nyt milloinkin. Että olisi vähän ystävän OMIA mietteitä ja ajatuksia ja fiiliksiä, ei pelkän perheen tekemisiä.
Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi? Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta! SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä. Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
ne tunteet, mielialat, ajatukset ja mielipiteet voi liittyä niihin lapsiin tai työhön?
Mulla ainakin, jos joku kysyy, että mitä kuuluu ja lapsi on vaikka juuri oppinut jonkun uuden taidon, kerron innoissani ja ylpenä siitä, koska se asia on hyvinkin mun tunteisiin ja mielialaan vaikuttava juttu. Jos on niin vaikea tajuta, että lapset on (yleensä) vanhemmilleen äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita, niin ei voi mitään. Eihän se tarkoita, etteikö elämässä olisi muutakin sisältöä, mutta kyllä ne lapset vaan on elämässä se ykkösjuttu.
Että siis joko jaarittelee Nico-Petterin kakasta ja Janina-Annican muskarikokeesta TAI puhuu, mitä työpaikalla on tehty ja mitä firma aikoo seuraavaksi? Ihan oikeastiko et tajua, että kummassakin vaihtoehdossa se nainen häivyttää itsensä pois kuvasta! SIITÄHÄN tässä oli kyse. Että naisella ei ole itsellään mitään tunteita, mielialoja, ajatuksia, mielipiteitä. Vaan että hän jaarittelee loputtomasti vain lapsistaan/työpaikastaan...
ne tunteet, mielialat, ajatukset ja mielipiteet voi liittyä niihin lapsiin tai työhön? Mulla ainakin, jos joku kysyy, että mitä kuuluu ja lapsi on vaikka juuri oppinut jonkun uuden taidon, kerron innoissani ja ylpenä siitä, koska se asia on hyvinkin mun tunteisiin ja mielialaan vaikuttava juttu. Jos on niin vaikea tajuta, että lapset on (yleensä) vanhemmilleen äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita, niin ei voi mitään. Eihän se tarkoita, etteikö elämässä olisi muutakin sisältöä, mutta kyllä ne lapset vaan on elämässä se ykkösjuttu.
Totta kai ne lapset ovat tärkeitä, samoin työjutut.
Mutta ne sitten kerrotaan: mua väsyttää, kun Eero-Antero on flunssassa, voi kun saisi nukuttua.
Tai että töissä pomo kiukkuaa meille, kun kaikki haluaisi kesäloman heinäkuussa ja mua vituttaa jo etukäteen, jos joudun siirtämään loman toukokuuksi, koska silloin meille ei miehen kanssa ole yhteistä lomaa ollenkaan.
Onko tää oikeasti sulle näin vaikea tajuta?
Eihän se tarkoita, etteikö elämässä olisi muutakin sisältöä, mutta kyllä ne lapset vaan on elämässä se ykkösjuttu.
Kyllä minäkin perheeni kuulumiset kerron, mutta tässä olikin KYSE nyt sellaisista ääritapauksista, joille ei tunnu kuuluvan koskaan mitään omaa, pelkästään lasten tekemiset. Ymmärrätkö?
-19jne-
Kylläpä sinä yksi vastaaja, joka näemmä vastasit moneen viestiin, otit herneen nenään, jos joku erehtyy lasten kuulumisia kertomaan! Jos on kotiäitinä, niin kyllä ne kuulumiset on pitkälti niitä lapsiin liittyviä. Tai voisihan sitä toki vastata esim. näin: Ihan kivaa mulle kuuluu. Aamulla mietin, et joisko teetä vai kahvii. No katoin kaappiin ja arvaa mitä? No siellä oli vaan vihreetä teetä sitruunalla maustettuna. Ei se mulle kyllä aamulla maistu. Keitin sit kolme kuppia kahvia. Niin ja vitsi, et kaupassa oli jännä juttu tänään! Menin ostaan makaroonilaatikon aineksia, mut siellä olikin HK:n sininen tarjouksessa. Ajattele, se oli melkein puoleen hintaan! No otin sit kolme pakettii ja kaks laitoin pakkaseen. Siit yhestä tein makkarasoppaa. Nii ja pesin mä tänään pyykkiäkin, kun alkoi puhtaat alkkarit olee vähissä. Kaks koneellista pyöritin, mustat ja valkeet. Illalla kävin sit uimassa, ku mulla oli vielä pari ilmaislipuketta jäljellä. Uin vaan puol tuntii ja sit istuin saunassa. Ai nii, pesin mä muuten hiuksetki ja laitoin hoitoainetta.
Vaan yritin selittää, kun et ymmärtänyt sitä, miksi ei ole kauhean terveen kuuloista, jos ei kerro koskaan mistään muusta kuin lastensa tekemisistä. Ei ole omia mielialoja, mielipiteitä, ajatuksia, pelkästään lasten tekemiset. Ne kun voisi hyvin yhdistää. Ja hei, kukaan ei jaksa kuunnella (tai ainakaan minä en jaksa) kenenkään jonninjoutavaa tapausselostusta. On se sitten lapsien tai itsensä arkitekemisen selostusta. Eikö sinulla ole mitään mielipiteitä mistään? Mielialoja? Eli vaikka näin: "ihan tavallista arkea täällä. Ryydyttää, kun onkin niin tapahtumat vähissä. Kaupassa kävin ja illalla uimassa. Mitä nyt ollaan kauhisteltu vaalitulosta tuossa miehen kanssa, että voi helvata, jos ne persut nousee hallitukseen. Oikein pelottaa, miten kärkeväksi se meininkin saattaa maahanmuuttajien ja persujen kannattajien välillä mennä. Varsinkin kun asutaan täällä maahanmuuttajavoittoisessa lähiössä, sellainen kärjistyminen ja vihapuhe pelottaa mua. Mitäs sä tykkään tosta vaalituloksesta?" Mitä nyt milloinkin. Että olisi vähän ystävän OMIA mietteitä ja ajatuksia ja fiiliksiä, ei pelkän perheen tekemisiä.
tuskinpa kukaan oikeasti vain luettelee mitä ne lapset on tehnyt, vaan kertovat juurikin niin, että meidän Nipa se aloitti uuden harrastuksen, josta tykkää tosi paljon. On niin ihana nähdä, kun toinen menee sinne innoissaan. Ja kun mä sen sinne kuskaan, ni mulla on sopivasti siinä aikaa hoitaa asioita tai käydä vaikka kahvilla. Tosi kätevää.
Ihan oikeesti, kyllä ne ihmiset puhuu muustakin, mutta ehkä et osaa sitten kuunnella heitä. Tai sitten sillä, joka mekaanisesti luettelee mitä lapset on tehny, ilman mitään tunnetta puheessaan, on asiat ehkä todella huonosti. Ehkä voi niin pahoin, ettei osaa sitä kertoa. Silloin sinun ystävänä olisi hyvä kysyä korostaen, että hei, mitä sulle itselles kuuluu? Vaikutat jotenkin väsyneeltä? onko kaikki hyvin? EIkä vaan naama nyrpeänä ajatella, että taas se jaarittaa vaan noista penteleen ipanoistaan. Ehkä "vika" onkin siis kuulijassa...
Kylläpä sinä yksi vastaaja, joka näemmä vastasit moneen viestiin, otit herneen nenään, jos joku erehtyy lasten kuulumisia kertomaan!
Jos on kotiäitinä, niin kyllä ne kuulumiset on pitkälti niitä lapsiin liittyviä.
Tai voisihan sitä toki vastata esim. näin: Ihan kivaa mulle kuuluu. Aamulla mietin, et joisko teetä vai kahvii. No katoin kaappiin ja arvaa mitä? No siellä oli vaan vihreetä teetä sitruunalla maustettuna. Ei se mulle kyllä aamulla maistu. Keitin sit kolme kuppia kahvia. Niin ja vitsi, et kaupassa oli jännä juttu tänään! Menin ostaan makaroonilaatikon aineksia, mut siellä olikin HK:n sininen tarjouksessa. Ajattele, se oli melkein puoleen hintaan! No otin sit kolme pakettii ja kaks laitoin pakkaseen. Siit yhestä tein makkarasoppaa. Nii ja pesin mä tänään pyykkiäkin, kun alkoi puhtaat alkkarit olee vähissä. Kaks koneellista pyöritin, mustat ja valkeet. Illalla kävin sit uimassa, ku mulla oli vielä pari ilmaislipuketta jäljellä. Uin vaan puol tuntii ja sit istuin saunassa. Ai nii, pesin mä muuten hiuksetki ja laitoin hoitoainetta.
Voi hyvät hyssykät. Eikö sulla ole mitään mielipiteita tai ajatuksia, joita voisit kertoa, jos ystäväsi kysyy, että mitä sulle kuuluu? Mikä sua kiinnostaa ylipäätään? Kai sulla nyt päässä liikkuu jotain, ei vain konemaista suorittamista tai lasten tekemisten seurailua?
Hoki vaan sitä että onhan omaa elämää. No, kun kotona oli 1 & 3 vuotiaat niin elämä nyt sattuneesta syystä oli aika perhe- ja lapsikeskeistä. Nyt lapset on isompia, ja edelleen ollaan perhekeskeisiä mutta nyt mulla on enemmän aikaa omiinki juttuihin. Ja hyvä niin!
on sitä kun joku haluaa elää lasten ehdoilla kun ovat pieniä. Mulle taas on päivänselvää että nyt eletään aika lailla lasten ehdoilla ja myöhemmin sitten saa sitä omaa aikaa enemmän. En siis ole kipannut lapsiani vauvaiässä tarhaan vain sen takia että pääsisin töihin toteuttamaan itseäni enkä myöskään biletä joka viikonloppu. en juokse jatkuvasti omissa harrastuksissa kuten ei miehenikään. Nyt eletään oikeastaan perheen ehdoilla...kai se sit on eräille sitä lasten kautta elämistä mutta parempi niin!
Kylläpä sinä yksi vastaaja, joka näemmä vastasit moneen viestiin, otit herneen nenään, jos joku erehtyy lasten kuulumisia kertomaan! Jos on kotiäitinä, niin kyllä ne kuulumiset on pitkälti niitä lapsiin liittyviä. Tai voisihan sitä toki vastata esim. näin: Ihan kivaa mulle kuuluu. Aamulla mietin, et joisko teetä vai kahvii. No katoin kaappiin ja arvaa mitä? No siellä oli vaan vihreetä teetä sitruunalla maustettuna. Ei se mulle kyllä aamulla maistu. Keitin sit kolme kuppia kahvia. Niin ja vitsi, et kaupassa oli jännä juttu tänään! Menin ostaan makaroonilaatikon aineksia, mut siellä olikin HK:n sininen tarjouksessa. Ajattele, se oli melkein puoleen hintaan! No otin sit kolme pakettii ja kaks laitoin pakkaseen. Siit yhestä tein makkarasoppaa. Nii ja pesin mä tänään pyykkiäkin, kun alkoi puhtaat alkkarit olee vähissä. Kaks koneellista pyöritin, mustat ja valkeet. Illalla kävin sit uimassa, ku mulla oli vielä pari ilmaislipuketta jäljellä. Uin vaan puol tuntii ja sit istuin saunassa. Ai nii, pesin mä muuten hiuksetki ja laitoin hoitoainetta.
Vaan yritin selittää, kun et ymmärtänyt sitä, miksi ei ole kauhean terveen kuuloista, jos ei kerro koskaan mistään muusta kuin lastensa tekemisistä. Ei ole omia mielialoja, mielipiteitä, ajatuksia, pelkästään lasten tekemiset. Ne kun voisi hyvin yhdistää. Ja hei, kukaan ei jaksa kuunnella (tai ainakaan minä en jaksa) kenenkään jonninjoutavaa tapausselostusta. On se sitten lapsien tai itsensä arkitekemisen selostusta. Eikö sinulla ole mitään mielipiteitä mistään? Mielialoja? Eli vaikka näin: "ihan tavallista arkea täällä. Ryydyttää, kun onkin niin tapahtumat vähissä. Kaupassa kävin ja illalla uimassa. Mitä nyt ollaan kauhisteltu vaalitulosta tuossa miehen kanssa, että voi helvata, jos ne persut nousee hallitukseen. Oikein pelottaa, miten kärkeväksi se meininkin saattaa maahanmuuttajien ja persujen kannattajien välillä mennä. Varsinkin kun asutaan täällä maahanmuuttajavoittoisessa lähiössä, sellainen kärjistyminen ja vihapuhe pelottaa mua. Mitäs sä tykkään tosta vaalituloksesta?" Mitä nyt milloinkin. Että olisi vähän ystävän OMIA mietteitä ja ajatuksia ja fiiliksiä, ei pelkän perheen tekemisiä.
tuskinpa kukaan oikeasti vain luettelee mitä ne lapset on tehnyt, vaan kertovat juurikin niin, että meidän Nipa se aloitti uuden harrastuksen, josta tykkää tosi paljon. On niin ihana nähdä, kun toinen menee sinne innoissaan. Ja kun mä sen sinne kuskaan, ni mulla on sopivasti siinä aikaa hoitaa asioita tai käydä vaikka kahvilla. Tosi kätevää. Ihan oikeesti, kyllä ne ihmiset puhuu muustakin, mutta ehkä et osaa sitten kuunnella heitä. Tai sitten sillä, joka mekaanisesti luettelee mitä lapset on tehny, ilman mitään tunnetta puheessaan, on asiat ehkä todella huonosti. Ehkä voi niin pahoin, ettei osaa sitä kertoa. Silloin sinun ystävänä olisi hyvä kysyä korostaen, että hei, mitä sulle itselles kuuluu? Vaikutat jotenkin väsyneeltä? onko kaikki hyvin? EIkä vaan naama nyrpeänä ajatella, että taas se jaarittaa vaan noista penteleen ipanoistaan. Ehkä "vika" onkin siis kuulijassa...
Tässä ei nyt puhuta siitä, onko jollain joskus huono päivä tai masennus päällä.
Eikä siitä, ettei lapsistaan saisi puhua OLLENKAAN.
Vaan siitä, miten joillain naisilla ei tunnu olevan koskaan mitään omaa kuulumista tai mielipidettä. Selostetaan vaan lasten tekemisiä ja miehen sanomisia.
Jos et ole oikeasti moisiin koskaan törmännyt, niin fine, sullapa on käynyt tuuri. Minä olen tavannut tuollaisia aika montakin.
Olen itse asiassa aika taitava kuulija ja teen työkseni tiivistelmiä ja analyyseja ihmisten puheesta. Joten turhaan siellä nyt yrität kyökkipsykologisoida minua ja olla hyökkäävä.
Tässä nyt kumminkin yritettiin vaan ap:lle selvittää, mitä "elää lastensa kautta" voisi merkitä.
Lapsen kautta eläminen ei edes tarkoita mitään helevatan lapsen kuulumisista kertomista,joten turha vaiva :D Elää lapsensa kautta = ohjata lasta omien mieltymysten mukaan, lasta itseään kuuntelematta. Tehdä lapsesta sellainen,kuin itse haluaisi olla, mutta on jo myöhäistä.
Hoki vaan sitä että onhan omaa elämää. No, kun kotona oli 1 & 3 vuotiaat niin elämä nyt sattuneesta syystä oli aika perhe- ja lapsikeskeistä. Nyt lapset on isompia, ja edelleen ollaan perhekeskeisiä mutta nyt mulla on enemmän aikaa omiinki juttuihin. Ja hyvä niin!
on sitä kun joku haluaa elää lasten ehdoilla kun ovat pieniä. Mulle taas on päivänselvää että nyt eletään aika lailla lasten ehdoilla ja myöhemmin sitten saa sitä omaa aikaa enemmän. En siis ole kipannut lapsiani vauvaiässä tarhaan vain sen takia että pääsisin töihin toteuttamaan itseäni enkä myöskään biletä joka viikonloppu. en juokse jatkuvasti omissa harrastuksissa kuten ei miehenikään. Nyt eletään oikeastaan perheen ehdoilla...kai se sit on eräille sitä lasten kautta elämistä mutta parempi niin!
Mun oma elämä on just nyt hyvinkin lapsipainotteista, koska lapset on pieniä. Ja sen myötä suurinosa asioistani liittyy lapsiin. Toki mulla on myös sitä ns. omaa omaa, joka tällä hetkellä on kirjat, päivälehdet, netti, yks kodin ulkopuolinen harrastus. Ja toki myös muutamat hetket sitä ns. parisuhdeaikaa miehen kanssa. Mutta en muuta kaipaakaan tällä hetkellä. Elämä on tätä nyt, 10 vuoden päästä on varmaan hyvinkin erilaista, saatika 20 vuoden päästä.
Lapsen kautta eläminen ei edes tarkoita mitään helevatan lapsen kuulumisista kertomista,joten turha vaiva :D Elää lapsensa kautta = ohjata lasta omien mieltymysten mukaan, lasta itseään kuuntelematta. Tehdä lapsesta sellainen,kuin itse haluaisi olla, mutta on jo myöhäistä.
Sun mielestäsi se tarkoittaa tuota, mun mielestäni juurikin sitä, että ihminen elää vain lastensa tekemisiä, ei omaa elämää.
Itse asiassa se on usein sitä samaa... kun ei ole omaa elämää, ei osaa tunnistaa lastenkaan erillisyyttä ja omaa tahtoa.
Hoki vaan sitä että onhan omaa elämää. No, kun kotona oli 1 & 3 vuotiaat niin elämä nyt sattuneesta syystä oli aika perhe- ja lapsikeskeistä. Nyt lapset on isompia, ja edelleen ollaan perhekeskeisiä mutta nyt mulla on enemmän aikaa omiinki juttuihin. Ja hyvä niin!
on sitä kun joku haluaa elää lasten ehdoilla kun ovat pieniä. Mulle taas on päivänselvää että nyt eletään aika lailla lasten ehdoilla ja myöhemmin sitten saa sitä omaa aikaa enemmän. En siis ole kipannut lapsiani vauvaiässä tarhaan vain sen takia että pääsisin töihin toteuttamaan itseäni enkä myöskään biletä joka viikonloppu. en juokse jatkuvasti omissa harrastuksissa kuten ei miehenikään. Nyt eletään oikeastaan perheen ehdoilla...kai se sit on eräille sitä lasten kautta elämistä mutta parempi niin!
Mun oma elämä on just nyt hyvinkin lapsipainotteista, koska lapset on pieniä. Ja sen myötä suurinosa asioistani liittyy lapsiin. Toki mulla on myös sitä ns. omaa omaa, joka tällä hetkellä on kirjat, päivälehdet, netti, yks kodin ulkopuolinen harrastus. Ja toki myös muutamat hetket sitä ns. parisuhdeaikaa miehen kanssa. Mutta en muuta kaipaakaan tällä hetkellä. Elämä on tätä nyt, 10 vuoden päästä on varmaan hyvinkin erilaista, saatika 20 vuoden päästä.
se astekin vaihtelee... tässä oli kuitenkin vähän eri asiasta kyse.
paljon kennelistään tai koiranäyttelyharrastuksestaan? Minusta on selvää että siitä kerrotaan mikä täyttää päivät ja toisille se on työ, toisille lapset ja toisille se lemmikkikoira! Mitä helvetin väliä? Minusta parempi ajatella enemmän lapsiaan ja vähemmän työtään jos tärkeysjärjestystä multa kysellään...